Norppa Roadpizza oli aamulla lähellä. Liian lähellä. Mutta jollakin tavalla aavistin ettei oikealle kääntyvä, laiskahkosti päätään kääntänyt, harmaa pakettiauto nähnyt minua.
Joka aamu ajan Hämeentien pyörätietä alamäkeä, jossa vihreiden valojen aikaan oikealle kääntyvät autot joutuvat ylittämään pyörätien, ja monelle autoilijalle tuottaa suunnatonta vaikeutta muistaa että mäkeä pitkin huristaa pyöräilijöitä, joilla valo on vihreä. Ja kun sitten osuimme risteykseen hyvinkin samaan aikaan, ymmärsin, että kaveri ihan oikeasti aikoo tulla syliin.
Ja sitten jarrutettiin. Vahvasti. Ensin minä, sitten autoilija. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta.
Turvallista liikenneviikkoa kaikille!
5 kommenttia:
Samainen risteys on aiheuttanut jänniä tilanteita muutamaan otteeseen itellänikin, alkaa tulla jo takaraivosta se tietty varovaisuus ja oletus että ite oot todnäk se joka joutuu väistämään...
Koitahan pitää ittes yhtenä kappaleena niin päästään joskus vielä lenkillekin jahka täältä patonkien luvatusta maasta joskus kotiudun =)
Käytittekö viittomakieltä? Jos, niin kumpi ensin?
Autoilijan ei kannata edes talvella luopua syvään kääntyvästä kaulan liikkeestä, jolla etenkin belgialaisena talvenakin pystytään havaitsemaan mm. pyöräilijät.
Prepe, hieno nainen (ei edes halpa sellainen) viito polkypyöräillessään.
Katseeni saattoi kyllä ilmaista vahvaa pettymystä ja tyrmistystä ajajan puutteellisia taitoja kohtaan.
Norppa: vaikka oletkin hieno nainen, ja tämä ei ole pelkkä objektiivinen fakta vaan myös prepen subjektiivinen näkemys, niin suosittelen kuitenkin pientä elettä sormilla. Näytä peukkua ja hymyile = ei itseä ketuta alentuminen toisen tasolle plus toista v...taa!
Lähetä kommentti