Lukeminen tekee kesän

Olen lukenut häpeällisen vähän kirjoja. Viime vuosina lukemiseni on painottunut selkeästi kesäaikaan. Vaikka talvisin tekisi hyvää "rentoutua hyvien kirjojen parissa", oikeastaan vasta auringon kunnolla paistaessa tulee otettua aikaa ja jäätyä yleensä ulos rauhassa tekstin pariin.
Äitienpäivä -viikonloppuna ängetessäni iltamyöhään kylään entisen luokkakaverini Pulinan luokse, sain kävijälahjaksi lainaksi pokkarin. Pulinalla on loistava tapa jakaa muutenkin asioita. Tuntuu kuin keskustelumme olisi yhtä jättimäistä (tietysti vähän fiksumpaa)naistenlehteä, nikseineen, arvioineen, tapahtumineen, vertailuineen ja kaiken maailman asioineen.
Mutta lukemiseen. Anna Gavaldan Kimpassa pokkari oli hyvä veto. Kaipasin jotain viihdyttävää mutten tyhjänpäiväistä. Jos teksti itsessään ei ole kiinnostavaa, on aivan sama kuka murhaa kenet, tai kenen serkku menee kenen perijättären kanssa naimisiin, en vain saa pakotettua itseäni lukemaan. Mutta Gavaldan tekstiä luin reipasta vauhtia. Puolessatoista tunnissa hujahti ensimmäiset parisataa sivua, ja loppukirja piti lukea seuraavana iltana.
Ja nyt vasta kaivaessani linkkiä niin luin että julkisilla liikkuville hänen tekstinsä on osittain kirjoitettukin:

Kirjoitan jotta ihmiset eivät kyllästyisi julkisessa joukkoliikenteessä. Jotta tavallisesta tulisi erityistä. Yritän kirjoittaa lyhyesti, jotta matkustajat eivät myöhästyisi jatkoyhteyksistään.”
- Anna Gavalda

Minä en kyllästynyt. Anna Gavaldan Kimpassa oli hyvää, sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä. Hänellä on oiva kyky kevyeen ja mukaansa tempaavaan kerrontaan, silti silottamatta ja kiillottamatta liikaa. Ihmiset voivat olla rumia ja kauniita. Musta ja valkoinen eivät ole ainoat värit.

Siinä linja-autossa istuessani ja lukiessani jäin ajattelemaan ettei pitäisi kirjoittaa huonoa tekstiä, jos voi kirjoittaa hyvääkin. Jos taas ei voi, niin ei siinä mitään. Eivät kaikki ole hyviä uimareitakaan. Mutta jos voi kirjoittaa hyvin, niin ei pitäisi kirjoittaa huonosti.
(jk. alunperin tämän kirjoituksen pointtina oli kertoa, miten maanantaina lukiessani kirjaa kotona televisio kiinni, tuli kesäinen olo, ja tästä ymmärrys että pitäisi lukea muinakin vuodenaikoina enemmän, vain sulkea televisio ja puhelin, ja käyttää aikaa tekstin kanssa, ja vähän ihmetyskin siitä, miksei niin tule tehtyä)