Vuosipäivää

Vuosipäivä on yleensä iloinen asia. Juhlia voi lasta, lemmikkiä, häitä, syntymäpäiviä, uutta työpaikkaa, uutta kotia, paranemista... mitä vain minkä päivän muistaa, että hei "nyt siitä on tasan vuosi kun..".

Tänään tulee tasan vuosi siitä kun menetin ystävän. Moni muukin menetti. Hyvän ystävän. Samalla menetys koski perhettä, työpaikkaa, pelikavereita, tuttuja - ja montaa sellaista joka tulevina vuosina olisi tullut vasta tutuksi.

Vuosi on pitkä aika. Siinä ehtii tapahtumaan paljon. Neljä vuodenaikaa. Kesälomat, talvilomat..Arkea ja juhlaa.

Omaa surua on surrut paloittain. Se on tarvinnut aikaa ja tilaa. Alku oli vaikeaa. Kaikki tunnetilat tuli käytyä läpi mitä oppikirjoissa äkillisen menetyksen yhteydessä mainitaan. Järkytys, itsesyytökset, viha, järjetön jossittelu ja tietysti suuri suru sekä ikävä. Jossain vaiheessa iski myös väsymys.

Asiat pyörivät päässä. Syyt, seuraukset, tapahtumat, ajat ja paikat. Samat asiat, monen mielessä. "Mitä jos..Entä jos..Jos olisin..Olisiko.." jne. Välillä taas ylitse vyöryi niin suuri suru ja ikävä, että tuntui että sen alle musertuu.

Eri vuoden ajat toivat eri muistoja. Jossain vaiheessa piti katsoa valokuvia ja jossain vaiheessa halusi vain ohittaa ne. Ei oikein pystynyt. Vaikka muistot nostivat aina hymyn huulille, kouristi silti palleassa usein.

Vuosi ei ole silti ollut pelkkää menetystä, jotain on tullut myös tilalle. Jotain on opittu. Toisten ihmisten kohtaamista. Surun jakamista. Ehkä jopa se, ettei kaikki ole aivan niin miltä näyttää, tai että joskus kaiken kiireen keskellä kannattaa vain pysähtyä ja keskittyä siihen mikä oikeasti on tärkeää. Samalla kiitos kaikille jotka kuluneen vuoden aikana olette olleet matkalla mukana. Ilman sitä vuosi olisi ollut paljon pimeämpää.

Vaikka vielä joutuu nieleskelemään niin edessä on uusi kesä.

photo: jve