Muistan kuinka joitakn kuukausia sitten ärsytti luettuani erään valveutuneen helsinkiläisen mainosjuppihippipunkkarin kirjoitus siitä, miten ihmisten pitäisi seistä liukuportaissa. Kirjoittajan mielestä oli aivan naurettavaa, etteivät maalaiset ymmärtäneet, että liukuportaat oli tehty nimensä mukaisesti liikuttamaan ihmistä. Hänen zeniään häiritsi, että portaissa ohitettiin oikealta, kirjoittajan mukaankenelläkään ei voi olla niin kiire.
Tervetuloa hieman erilaiseen maailmaan. Meille maalaisille päivä voi olla juuri siitä minuutista tai sen puolikkaasta kiinni. Kun kaukomatkan bussit lähtevät toisinaan tunnin välein ja aikataulut ovat tiukkoja, saattaa olla, että se portaissa nipistetty 20 sekuntinen tarkoittaa, että olet kotimatkalla tuntia aiemmin.
Viime viikolla koin tämän karvaasti. Missasin bussini - kolme kertaa - alle puolen minuutin verran. Suurin henkinen kasvu tapahtui kerralla kun olin jo laiturilla ja bussi peruutti silti pois. Todella siististi cool.
Periaatteessa voin ehtiä työpöytäni äärestä kotimatkabussiin 10 minuutissa. Se tarkoittaa mm. sitä, että rakennuksemme hissi ei saa olla jumissa, metron pitää kulkea ajallaan, eikä bussikaan saa lähteä etuajassa. Silloin 10 minuuttia riittää. Mutta jos aikaa onkin enää 8 minuuttia - voi olla, että juuri ne Helsingin korkeimmat - ja jyrkimmät - Kampin liukuportaat on itse kiivettävä, Silloin saattaa rappusissa ajelehtivan hipsterin zen-matka pahasti häiriintyä.
Tästä onkin tullut mukava ryhmäliikuntamuoto. Metrosta kävellään liukuportaisiin melkoista haipakkaa. Yleensä vähintään 50 ihmistä samaan aikaan. Perässä on aina joku, samoin edessä. Puolen välin jälkeen voi tulla hinku hiukan hidastaa. Jos hidastat, tiedät, että hidastat myös takana kulkevan vauhtia. Niinpä joko toivot, että edellä oleva hieman hyytyy, joka tosin hidastaa omaakin vauhtiasi, tai sitten puret hammasta yhteen ja toivot jaksavasi havujaperkeleellä ylös asti.
Tänään ehdin bussiin jo puoltaminuuttia ennen ja jaksoin peesissä ylös asti. Pysähdy tässä sitten haistelemaan kukkia ja tartu hetkeen.
tiistai, helmikuu 07, 2012
sunnuntai, helmikuu 05, 2012
Kestokyky koetuksella
Koska asiat liittyvät toisiinsa ja omatkin ajatukset muotoutuvat ajan kanssa. Jatkan vielä. Vaaleista. Yhteiskunnasta. Ihmisistä. On nimittäin vaikeuksia. Oman suvaitsevaisuuden kanssa.Vesi ei meinaa valua hanhen selästä. Tuntuu, että se on tervaa ja pelkään, että se tarttuu.
Nämä vaalit ovat tehneet omalle ajatusmaailmalleni hyvää. Myös ikä on tainnut hioa suurinta terää ehdottomuudesta mutta ei silti arvoista. Vaikka nyt on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, toisaalta on entistä vaikeampi sulattaa.
Meille ihmisille annetaan paljon sellaista mihin itse emme voi vaikuttaa. Meiltä otetaan myös pois tai jaetaan hyvinkin epätasa-arvoisesti. Se ei ole reilua, eikä millään tavalla oikeudenmukaista. Sivusta on saanut useinkin seurata kun on annettu, enemmän mitä on jaksettu kantaa.
Huomaan, että minun on todella vaikea kestää sitä, että me ns. sivistyneet ihmiset, jotka puhumme oikeudenmukaisuuden puolesta, otamme ja nostamme esiin toisen ihmisen seksuaalisen suuntauneisuuden. Mitä hemmettiä se meille kuuluu?
Ja jos jeesustelu linjalle lähdetään, niin kuin sadoissa yleisönosastonkirjoituksissa on lähdetty, niin kyllä me olemme saaneet poliittisen historiamme aikana useammin kuin kerran hävetä heteroedustajiemme toilailuja. Ulkoministerejä myöden.
Tai nyt itkeään sitä, että kun Venäjäkään ei hyväksyisi.. Saanen huomauttaa Venällä on hieman isompia ongelmia itsellään . Annammeko maan, jossa vauvoja jätetään laatikoihin ja jossa vapaaseen valintaan ei ole mahdollisuutta, vaikuttaa oman maamme valintoihin? Eikö pikemminkin pitäisi ajatella, mitä me ajattelemme, eikä kiinnittää niin paljon ulkokultaisesti huomiota siihen, mitä meistä ajatellaan? Jos meistä edes ajatellaan.
Presidentti on Suomen edustaja. Totta. Enkä minä häpeäisi, jos meitä edustaisi 6. joulukuusta rauhan puolesta puhuva ihminen. Enkä usko, että sotaveteraanit tuntevat itsensä häväistyksi, jos meillä on siviilipalveluksen suorittanut presidentti. Eivätkö he ole juuri niitä, jotka ovat menettäneet elämänsä rauhan puolesta. Armeijan käynyttä ylipäällikköäkö tässä eniten kaivataan? Sitä, että kun sota syttyy niin sitten meillä on puikoissa mies, joka kävi monta kymmentä vuotta sitten intin. Vai olisiko sittenkin turvallisempaa, jos maamme keulakuvana olisi rauhanneuvottelija. Maamme ja eurooppalaisen tulevaisuuden kehityksen kannalta se tuntuu tärkeämmältä, kuin se että virkaa toimittaa - hetero.
Jos/kun yli puolet äänestäjistä haluaa presidentikseen Niinistön, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Demokratia on sitä, että meillä on mahdollisuus äänestää ja enemmistö saa päättää. Mutta sitä vastaan, että äänestetään ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia vastaan, ja käytetään perusteena sitä että, "minä en hyväksy", minulla on. Sitä on vaikea sulattaa ja vielä vaikeampi ymmärtää.
Vielä niille, jotka miettivät tulevaisuudessa, että "Mitä ne muut miettivät, jos meillä on erilainen presidentti?"(<--linkki) Vastaa todella hyvin tuohon kysymykseen. Piste.
ps. Voiko yksi ihminen vaikuttaa? (linkki)
Nämä vaalit ovat tehneet omalle ajatusmaailmalleni hyvää. Myös ikä on tainnut hioa suurinta terää ehdottomuudesta mutta ei silti arvoista. Vaikka nyt on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, toisaalta on entistä vaikeampi sulattaa.
Meille ihmisille annetaan paljon sellaista mihin itse emme voi vaikuttaa. Meiltä otetaan myös pois tai jaetaan hyvinkin epätasa-arvoisesti. Se ei ole reilua, eikä millään tavalla oikeudenmukaista. Sivusta on saanut useinkin seurata kun on annettu, enemmän mitä on jaksettu kantaa.
Huomaan, että minun on todella vaikea kestää sitä, että me ns. sivistyneet ihmiset, jotka puhumme oikeudenmukaisuuden puolesta, otamme ja nostamme esiin toisen ihmisen seksuaalisen suuntauneisuuden. Mitä hemmettiä se meille kuuluu?
Ja jos jeesustelu linjalle lähdetään, niin kuin sadoissa yleisönosastonkirjoituksissa on lähdetty, niin kyllä me olemme saaneet poliittisen historiamme aikana useammin kuin kerran hävetä heteroedustajiemme toilailuja. Ulkoministerejä myöden.
Tai nyt itkeään sitä, että kun Venäjäkään ei hyväksyisi.. Saanen huomauttaa Venällä on hieman isompia ongelmia itsellään . Annammeko maan, jossa vauvoja jätetään laatikoihin ja jossa vapaaseen valintaan ei ole mahdollisuutta, vaikuttaa oman maamme valintoihin? Eikö pikemminkin pitäisi ajatella, mitä me ajattelemme, eikä kiinnittää niin paljon ulkokultaisesti huomiota siihen, mitä meistä ajatellaan? Jos meistä edes ajatellaan.
Presidentti on Suomen edustaja. Totta. Enkä minä häpeäisi, jos meitä edustaisi 6. joulukuusta rauhan puolesta puhuva ihminen. Enkä usko, että sotaveteraanit tuntevat itsensä häväistyksi, jos meillä on siviilipalveluksen suorittanut presidentti. Eivätkö he ole juuri niitä, jotka ovat menettäneet elämänsä rauhan puolesta. Armeijan käynyttä ylipäällikköäkö tässä eniten kaivataan? Sitä, että kun sota syttyy niin sitten meillä on puikoissa mies, joka kävi monta kymmentä vuotta sitten intin. Vai olisiko sittenkin turvallisempaa, jos maamme keulakuvana olisi rauhanneuvottelija. Maamme ja eurooppalaisen tulevaisuuden kehityksen kannalta se tuntuu tärkeämmältä, kuin se että virkaa toimittaa - hetero.
Jos/kun yli puolet äänestäjistä haluaa presidentikseen Niinistön, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Demokratia on sitä, että meillä on mahdollisuus äänestää ja enemmistö saa päättää. Mutta sitä vastaan, että äänestetään ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia vastaan, ja käytetään perusteena sitä että, "minä en hyväksy", minulla on. Sitä on vaikea sulattaa ja vielä vaikeampi ymmärtää.
Vielä niille, jotka miettivät tulevaisuudessa, että "Mitä ne muut miettivät, jos meillä on erilainen presidentti?"(<--linkki) Vastaa todella hyvin tuohon kysymykseen. Piste.
ps. Voiko yksi ihminen vaikuttaa? (linkki)
perjantai, helmikuu 03, 2012
Tahkon piipahdus ja aamuherätyksiä
Viime viikonloppuna pääsin nauttimaan taas todellisesta laatuseurasta. Perinteinen Tahkon piipahdus keräsi taas touhukkaan porukan kokoon.Vaikka reissun päälle lähteminen on näin keskellä talvella hieman tahmaista pimeän vaikuttaessa energiatasoon, jo pelkän bussin nähdessään virkistyy. Ja riehaantuu. Sillä jaksaakin taas pitkään. Eikä tullut edes riitaa politiikasta, vaikka niitä saman henkisiä ei muka löytynytkään kuin muutama. Yksi suurimmista iloista on kuitenkin aina ollut mökkikokoonpanomme. Kyllä se Chisukin jäi toiseksi kun saksalaisteemamme räväytti parketille. Ihania naisia, hauskoja, luovia, räväköitä, persoonia, kauniita ja rohkeita, hivenen hulluja...Kiitos ladies, arvostan.
Muuten tällä viikolla kello on soinut 5.30 ja se on kuulkaa aikaisin. Iltapäivällä on väsyttänyt ja parina iltana olen vakavasti miettinyt nukkumaan menoa kahdeksalta. Ensimmäinen yritys päätyi siihen, että otin käteeni Paul Austerin Sunset Parkin ja luin sen siltä istumalta. Toinen yritys päätyi siemenluettelon selaamiseen ja sen tosiasian ymmärtämiseen, että chilien ja orvokkien siemenet pitäisi jo laittaa itämään. Kiirehän tässä taas tulee kevääseen.
Eikä yön pituutta ole ainakaan lisännyt, että Super-Sankari Topi on ollut ottamassa oman tilansa - ja tuonut tapansa - viikkoon. Todella sympaattinen ja hauska kaveri. Ihailtavaa myös miten niin pienellä koiralla pystyy olemaan niin suuri ego. Nyt on sitten sekin nähty, että lenkille lähteäkseen koira pitää kantaa ulos.
Muuten tällä viikolla kello on soinut 5.30 ja se on kuulkaa aikaisin. Iltapäivällä on väsyttänyt ja parina iltana olen vakavasti miettinyt nukkumaan menoa kahdeksalta. Ensimmäinen yritys päätyi siihen, että otin käteeni Paul Austerin Sunset Parkin ja luin sen siltä istumalta. Toinen yritys päätyi siemenluettelon selaamiseen ja sen tosiasian ymmärtämiseen, että chilien ja orvokkien siemenet pitäisi jo laittaa itämään. Kiirehän tässä taas tulee kevääseen.
Eikä yön pituutta ole ainakaan lisännyt, että Super-Sankari Topi on ollut ottamassa oman tilansa - ja tuonut tapansa - viikkoon. Todella sympaattinen ja hauska kaveri. Ihailtavaa myös miten niin pienellä koiralla pystyy olemaan niin suuri ego. Nyt on sitten sekin nähty, että lenkille lähteäkseen koira pitää kantaa ulos.
maanantai, tammikuu 30, 2012
Palautetta blogista
Koska "näinä aikoina" palautteen antaminen ja palautteen saaminen on noussut myös yleisellä tasolla keskustelun aiheeksi, nostetaan täältäkin yksi aiempaan kirjoitukseeni tullut palaute:
En ollut yllättynyt. Politiikka on yksi niistä asioista, joka saa ihmisen kommunikoimaan hyvin suoralla ja suppealla tavalla. Silti.
Vihreys. En tiedä mitä kirjoittaja sillä tarkoittaa mutta on se minulle arvo. Niin kuin solidaarisuuskin, toisten ihmisten, ja luonnon tai yleensäkin elämän kunnioittaminen. Se, että Haavisto "on ollut ulkomailla" ei ole ainakaan presidentin työssä haitaksi, tai että hän osaa ajatella.
"Jokainenhan meistä hakkaa vastaantulijoita ja juotuaan GT:itä, hyppää auton rattiin."(?!)
Tämä blogi on ollut minulle kuluneina vuosina yksi tapa ajatella puoliääneen, toisinaan jakaa tunnelmia valokuvien välityksellä, joskus taas välittää tietoa tai muuten vain fiilistellä ajatusten olavivirtaa. Mutta se, että tätä blogia lukiessa tulisi mieleen, että kritiikittömästi ihailisin mitä vain, väkivaltaisuudesta tai rikoksista huolimatta, on minusta melko epäreilu tulkinta.
Kiinnostavampaa kuin se, että kummasta tulee seuraava preseidentti on se, että mitkä seikat yhteiskunnassamme saavat ihmiset niin äärinmäisen suvaitsemattomiksi tai ahneiksi. Mistä tulee viha, katkeruus ja pelko - ja minkälaisia konkreettisia tekoja hallituksemmme pitäisi tehdä, jotta meillä kaikilla olisi täällä helpompi elää ja olla.
Toivoisin myös, että kouluissamme harjoiteltaisiin väittelyä. Oman mielipiteen perustelua ja toisen mielipiteen kuuntelua sekä kommentointia. Tyylikkäästi.
Peace.
"Juu,
olisihan se pitänyt arvata blogia lukiessa. Vihreys on itseisarvo ajattelematta Presidentin roolia suomen keulakuvana.
Pekan poikaystävä, tuo juopuneena ajanut ja pahoinpitelystä syytetty. Kyllä sen on oltava hyvä presidentin puoliso! Jokainenhan meistä hakkaa vastaantulijoita ja juotuaan GT:itä, hyppää auton rattiin.
Niin, onhan Haavisto ollut ulkomailla ja osaa ajatella... Kuten 5,3 M suomalaista."
En ollut yllättynyt. Politiikka on yksi niistä asioista, joka saa ihmisen kommunikoimaan hyvin suoralla ja suppealla tavalla. Silti.
Vihreys. En tiedä mitä kirjoittaja sillä tarkoittaa mutta on se minulle arvo. Niin kuin solidaarisuuskin, toisten ihmisten, ja luonnon tai yleensäkin elämän kunnioittaminen. Se, että Haavisto "on ollut ulkomailla" ei ole ainakaan presidentin työssä haitaksi, tai että hän osaa ajatella.
"Jokainenhan meistä hakkaa vastaantulijoita ja juotuaan GT:itä, hyppää auton rattiin."(?!)
Tämä blogi on ollut minulle kuluneina vuosina yksi tapa ajatella puoliääneen, toisinaan jakaa tunnelmia valokuvien välityksellä, joskus taas välittää tietoa tai muuten vain fiilistellä ajatusten olavivirtaa. Mutta se, että tätä blogia lukiessa tulisi mieleen, että kritiikittömästi ihailisin mitä vain, väkivaltaisuudesta tai rikoksista huolimatta, on minusta melko epäreilu tulkinta.
Kiinnostavampaa kuin se, että kummasta tulee seuraava preseidentti on se, että mitkä seikat yhteiskunnassamme saavat ihmiset niin äärinmäisen suvaitsemattomiksi tai ahneiksi. Mistä tulee viha, katkeruus ja pelko - ja minkälaisia konkreettisia tekoja hallituksemmme pitäisi tehdä, jotta meillä kaikilla olisi täällä helpompi elää ja olla.
Toivoisin myös, että kouluissamme harjoiteltaisiin väittelyä. Oman mielipiteen perustelua ja toisen mielipiteen kuuntelua sekä kommentointia. Tyylikkäästi.
Peace.
torstai, tammikuu 26, 2012
Kovaa tuomarointia
Iloista rauhanaikaa! Tänään sain tuta mitä tarkoittaa kun menee rähisevien tappelupukareiden väliin. Verihän siinä alkoi tirskua. Ja nimenomaan minun. Ilmassa oli melko maskuliinista ärhentelyä, joka yltyi yleisen syyttäjän tasolle ja alkoi olla yhtä rakentavan näköistä kuin vaalikeskustelut sosiaalisilla foorumeilla. Eikun peli poikki ja pukareihin kiinni. Sillä seurauksella, että toisen kaverin naskalihampaat osuivat minun peukalooni. Olettaisin, että homma oli vahinko. Sen verran tunteet kävivät kavereilla kuumana mutta olenpa iloinen, ettei kyse ollut isommasta rodusta, sillä peukalo on kuitenkin mukava olla olemassa. Etenkin kun pitää sormikkaita. Tämän jälkeen oli hyvä miettiä, että olisiko se jäykkäkouristusrokotus kannattanut sittenkin päivittää viime syksynä..
tiistai, tammikuu 24, 2012
Uskalla osallistua!
Eipä kestänyt kauaakaan, että alkoi valitus siitä, että miten ihmiset jotka eivät aiemmin olleet poliittisesti aktiivisia, nyt yhtäkkiä vaahtoavat presidentistä. Miksi kukaan ei valittanut silloin kun samat ihmiset eivät olleet yhteisten asioiden hoidosta kiinnostuneita, eikö se ole huolestuttavampaa?
Hienoa että ihmisillä on intohimoja ja hienoa, että kiinnostus herää ja muuttuu toiminnaksi. Ehkä se kantaa vielä näiden vaalien jälkeenkin ja muutama aktiivinen jää mukaan ruohonjuurentason toimintaankin.
Hienoa että ihmisillä on intohimoja ja hienoa, että kiinnostus herää ja muuttuu toiminnaksi. Ehkä se kantaa vielä näiden vaalien jälkeenkin ja muutama aktiivinen jää mukaan ruohonjuurentason toimintaankin.
torstai, tammikuu 19, 2012
Voihan Salsa
Kävin tänään elämäni ensimmäisellä salsa-tunnilla. Muistaakseni. Muutama askelyhdistelmä oli kyllä tutun tuntuinen joiltakin nuoruuden jumppahairahdustunneilta mutta muuten kyllä ei ollut harmainta aavistustakaan mitä tuleman piti. Mutta menin kun kysyttiin, ja ajattelin, että hyvähän se on jotain tehdä. Salsatunnille en olisi kyllä osannut veikata päätyväni tänä vuonna. Tai ehkä ikinä. Niin se elämä taas yllätti. Kaksi yhden hinnalla tarjouksella.
Mitään kovin kummoista ahaa-elämystä ei syntynyt mutta annetaanpa lajille mahdollisuus. Tai pakkokin antaa, koska 10-kortit olivat tarjouksessa, ja 9 kertaa on vielä jäljellä.
Viereisessä pikku salissa edistyneet flamenco-tanssijat taputtivat käsiään ja paukuttivat kenkiään lattiaan. Haikailin heidän joukkoonsa.
Mitään kovin kummoista ahaa-elämystä ei syntynyt mutta annetaanpa lajille mahdollisuus. Tai pakkokin antaa, koska 10-kortit olivat tarjouksessa, ja 9 kertaa on vielä jäljellä.
Viereisessä pikku salissa edistyneet flamenco-tanssijat taputtivat käsiään ja paukuttivat kenkiään lattiaan. Haikailin heidän joukkoonsa.
Salsan perusaskel
Tanssiasento: suljettu tanssiasento
Askelten rytmitys: nopea-nopea- hidas, nopea- nopea- hidas nopea (hidas = kaksi 1/4-iskua, nopea = yksi 1/4 –isku)
Mies:
Askel eteen, vasen jalka (nopea askel)
Askel paikalla, oikea jalka (nopea askel)
Askel yhteen, vasen jalka (hidas askel)
Askel taakse, oikea jalka (nopea askel)
Askel paikalla, vasen jalka (nopea askel)
Askel yhteen, oikea jalka (hidas askel)
Nainen:
Askel taakse, oikea jalka (nopea askel)
Askel paikalla, vasen jalka (nopea askel)
Askel yhteen, oikea jalka (hidas askel)
Askel eteen, vasen jalka (nopea askel)
Askel paikalla, oikea jalka (nopea askel)
Askel yhteen, vasen jalka (hidas askel)
keskiviikko, tammikuu 18, 2012
Kuppeja kerrakseen
Ja onhan noita kuppeja maailmallakin ja jotta tästä työkaverini viehättävästä eleestä olisi poikinut jotakin elämää suurempaa - piti itsekin osallistua.
keskiviikko, tammikuu 11, 2012
Ja toinen mielipide - nyt ruuasta
Mitenköhän tämän nyt ilmaisisi - sillälailla rakentavasti ja kauniisti.. No, vaikka niin, että se on aivan sama syötkö ilkeitä hiilareita, hyviä hiilareita, tosi tyytyväisiä rasvoja vai pelkkiä proteiinipatukoita mutta jos et syö etkä liiku järkevästi - sinulla varmastikin voi olla huono olo.
En itse usko karppaamiseen vaikkakin se ilmeisesti toisille sopii. Enkä kylläkään muihinkaan "ihmekuureihin" koska paastoamallakin pystyy pudottamaan painoaan mutta takaisinhan se sitten paukahtaa. Kun hyvistä perusruoka-aineksista tekee tavallista perusruokaa, juo riittävästi päivän aikana nesteitä ja nukkuu vuorokaudessa tarpeeksi, pitäisi siitä jo olo parantua. Ei tarvitse olla täysin ilman leipää, tai täysin ilman perunaa -mutta ei myöskään tarvitse vetää joka ilta puolikasta limppua tai täysinäistä pastakattilallista. Tai keksipakettia..
Usein helpoin tie ruokavalionsa skarppaamiseen on se, että viikon verran kirjaa mitä syö ja milloin. Siitä yleensä jo näkee jäävätkö aamiaiset välistä, tuleeko syötyä välipaloja vaan jääkö kaikki yhden aterian varaan. Elikä vähemmän sekoiluja erilaisten kuurien kanssa ja enemmän panostusta raaka-aineisiin ja panostusta tavallisiin rutiineihin.
Oma skarppaus tähän pimeään aikaan tapahtui kaivamalla pitkästä aikaa esiin blenderin. Karpaloita, viinimarjoja, vadelmia, mansikoita ja turkkilaista jugurttia - pyörryttävän hyvää. Työkaveri käyttää jugurtin tilalla soijamaitoa ja lisää myös leseitä. Itselläni on tilauksessa uusi tuttavuus Saskatoon, jonka makua innolla odotan. Linnan tila sijaitsee täällä Lohjalla, toimitukset onnistuvat ilmeisesti myös Helsinkiinkin ja mukavaa on, että itse tilallisena toimii entinen työkaverini perheineen. Erittäin hauskaa - ympäri mennään ja yhtään tullaan!
Saskatoon tuotteita
En itse usko karppaamiseen vaikkakin se ilmeisesti toisille sopii. Enkä kylläkään muihinkaan "ihmekuureihin" koska paastoamallakin pystyy pudottamaan painoaan mutta takaisinhan se sitten paukahtaa. Kun hyvistä perusruoka-aineksista tekee tavallista perusruokaa, juo riittävästi päivän aikana nesteitä ja nukkuu vuorokaudessa tarpeeksi, pitäisi siitä jo olo parantua. Ei tarvitse olla täysin ilman leipää, tai täysin ilman perunaa -mutta ei myöskään tarvitse vetää joka ilta puolikasta limppua tai täysinäistä pastakattilallista. Tai keksipakettia..
Usein helpoin tie ruokavalionsa skarppaamiseen on se, että viikon verran kirjaa mitä syö ja milloin. Siitä yleensä jo näkee jäävätkö aamiaiset välistä, tuleeko syötyä välipaloja vaan jääkö kaikki yhden aterian varaan. Elikä vähemmän sekoiluja erilaisten kuurien kanssa ja enemmän panostusta raaka-aineisiin ja panostusta tavallisiin rutiineihin.
Oma skarppaus tähän pimeään aikaan tapahtui kaivamalla pitkästä aikaa esiin blenderin. Karpaloita, viinimarjoja, vadelmia, mansikoita ja turkkilaista jugurttia - pyörryttävän hyvää. Työkaveri käyttää jugurtin tilalla soijamaitoa ja lisää myös leseitä. Itselläni on tilauksessa uusi tuttavuus Saskatoon, jonka makua innolla odotan. Linnan tila sijaitsee täällä Lohjalla, toimitukset onnistuvat ilmeisesti myös Helsinkiinkin ja mukavaa on, että itse tilallisena toimii entinen työkaverini perheineen. Erittäin hauskaa - ympäri mennään ja yhtään tullaan!
Saskatoon tuotteita
sunnuntai, tammikuu 08, 2012
Blog Your Opinnion - äänestäisin Pekka Haavistoa
Kävin eilen iltakylässä Karjaalla. Oikein linja-autolla menin. Tiesittekö, että Lohjalta Karjaalle pääsee bussilla puolessa tunnissa ja alle kympillä, ja että matkalla yksi pysäkeistä on Mustion Muonituksen edessä? Minä en tiennyt. Mustion Muonitus näytti sympaattiselta.Karjaalla asuu ystäväni, jonka olen tuntenut parikymppisestä asti. Voinen todeta, että jo tovin siis. Valitettavasti emme onnistu tapaamaan kovinkaan usein mutta laatuhan korvaa määrän.
Hauskaa oli, että hyvä kun istumaan ehdin, niin hän jo tivasti, ketä aikoisin äänestää. Tai oikeastaan kysynyksen ydin oli, että "et kai sä Lipposta äänestä". Tämän eilisen kysymyksen sekä Scott Hanselsmannin kirjoituksen innoittamana päätin kiroittaa alla olevat pari riviä.
Minusta kiinnostavin presidenttiehdokas on Haavisto. Kun klikkaa itsensä hänen teemojaan esittelevälle nettisivuille, törmää rauhaan. Jo se saa toivomaan, että kyseinen henkilö edustaisi maamme ajattelutapaa sekä arvoja maailmalla.
Pelkkä ajatuskin, että Pekka Haavistosta voisi tulla maamme presidentti, on innostava. Se virittää toivoa uudesta aikakaudesta. Minun Suomeni on avoin. Se on solidaarinen sekä arvostaa rauhaa.
Asiasta bloggailee myös täällä usein piipahteleva Joku.
Image: Tehtävä Suomessa, Pekka Haavisto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
