torstaina, huhtikuuta 28, 2011

Aivan pihalla

Olin aloittamassa tätä kirjotusta, että "loma on mennyt niin nopeasti, ettei oikein ymmärräkään" mutta koska kukaan on kertonut että "hohhoijaakkaa kun loma etenee hitaasti, ja olisipa se jo loppu..". Edes tässä blogissa ei olla koskaan oltu työkalut niin sekaisin.
Mutta täällä sitä siis ollaan - kotona - en muista milloin viimeksi olisin viettänyt/tuhlannut kallisarvoisen talvilomani kotona mutta nyt on sekin ihme koettu. Kaiken kaikkiaan loman varmistuminen meni aika myöhäiseen, ja koska kotonakaan ei ole ehtinyt pahemmin mitään tekemään - oli järkevää kokeilla tätäkin vaihtoehtoa. Onneksi kelit ovat olleet aurinkoiset niin voi mennä töihin kunnolla päivettyneenä, niin kuin lomalaisen aina kuuluukin.
Hassua muuten, että myös tietynlainen kesäloma/mökkiefekti on iskemässä päälle. Televisio pysyy kiinni ja radio on päällä. Mistä tulikin mieleeni, että jostain syystä olen  viime aikoina kuullut tuohtunutta Ruben Stilleriä tavallista enemmän, ja elämme erittäin mielenkiintoisia aikoja, kun kansallisaarteemme, menestyskirjailija Sofi Oksanen vertaa yhtä suurinta hallituspuoluettamme Hitleriin. Tämä tietää yhteiskunnallisesti aivan uusia aikoja meille ystävät hyvät.

sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2011

Rairuoho ei kasvanut ja pääsiäiskortit jäivät lähettämättä. Pari esimerkkiä siitä, miksi tämän blogin nimi on se mikä on. Loma alkaa huomenna, eikä aavistustakaan mitä tehdä sen kanssa. Pää on niin täynnä ja tyhjä, että optimaalinen (mitä se ikinä tässä tilanteessa olisikaan) suunnittelu ei ole onnistunut.
Mutta kohokohtia näissä nopeasti hujahtaneissa vapaapäivissä oli, että isoäidin omenapuut tuli karsittua. (ja pliis, omenpuiden jumalatar - anna niiden puiden tuottaa edes muutama omena tämän operaation jälkeen)
Onnistuin myös käymään kummitädilläni, jolla oli syntymäpäivä. Elämäni aikana olen useammin unohtanut hänen syntymäpäivänsä kuin muistanut mutta hän ei ole niitä ihmisiä, jotka moisista muistutttelisivat. Käski vain taas poikkeamaan, vaikka pikimmitenkin. Kummitätini on muutenkin mainio rouva. Hänellä on aivan uskomaton muisti ja nuoremapana hän otti valokuvia siihen malliin, etten usko Loimaan Lehden arkistoissakaan olevan yhtä paljon kuvia tallessa...Olikin puhetta, josko voisin käydä penkomassa aarrelaatikoita. Uskon, että sieltä löytyy useampikin albumillinen kuvia joita oma muisti ei enää muuten pystyisi palauttamana mieleen.
Ammattivehkeet.
Mukavaa oli myös nähdä lukemaan ja kirjoittamaan oppinut oma kummityttöni ja hänen perheensä. Kaunis pikku-blondi menee vasta kouluun mutta "oli vain alkanut kirjoittaa ja lukea" tässä muutama päivä sitten. Vieläpä tässä järjestyksessä. Sovittiin että kesällä tulee yökylään. Nuori neiti lupasi tulla viikoksi mutta äiti epäili, että voi olla vielä parissakin päivässä suoriutumista.
Vapautettu perhonen
Muuten nautin myös näistä keleistä ja luontohavainnoista. Turha kai mainitakaan, että kurkia tuli nähtyä ainakin pari kertaa, kevään ensimmäisen valkovuokot myös ilahduttivat, samoin sinivuokot - autiotalosta vapauteen päästetystä perhosesta puhumattakaan. Sisällä oleminen tekee nyt tiukkaa. Samalla mieli harhaili päivien aikana myös oman asumuksen ympärillä. Vaikeaa on olla ja vaikeaa on olla olematta. Siinäpä kuulkaa tätä ihmiselon ydintä.


 Niin ja hauskinta tietysti oli, että tänään olin lentää jokeen! Liukastuin lehtikasaan, jonka alla oli märkää savea ja tein mahtavan heilahdusluisun kohti virtaavaa Loimijokea mutta sain viime hetkellä tarrattua kohdallani olleeseen laituritolppaan. Ällistyynenä jäin roikkumaan tolppaan ja ajatuksellisesti ehdin jo kokemaan tolpan irtoamisen ja mäiskähtämisen keväiseen joenvirtaan. Kiitos sille tyypille, joka päätti rakennelmaa tehdessään pultata tolpan hieman paremmin kiinni..

tiistaina, huhtikuuta 19, 2011

Niitä näitä ja vanhoja suklaarasioita

Seinistä löytyneet suklaarasiat - ihan ookoo eristeet...
Uudella kotialueella asumisen "outouden" huomaa erityisesti vuodenajan vaihtuessa. Nyt kun talven selkä on taittunut ja viimeisetkin lumet sulavat silmissä, on riittänyt taas huomioitavaa. "Mitäköhän tuolta tulee, mitäs tässä on ja "huoh, noikin tarvii tuolta saada jonnekin". Linnut laulavat niin voimissaan, etteivät edes tuplaikkunat suodata sitä iloa, ja kukkia puskee maasta. Naapurissa viritellään harrikkaa, ja toisen puolen naapuri pysähtelee pihaturinoille. Samaan aikaan koti kokee muutoksia. 
Yläkerrassa tiivistetään eristeitä, ja kaatuipa siellä pieni osa seinääkin. Purua ja pölyä on joka paikassa mutta niin sitä varmaan olisi ilman remppaakin.. Ihan ei aika ja energia vielä riitä kaiken järjestykseen saamiseen mutta pinnaa, pinnaa niin eiköhän sekin sitten kesän jälkeen suttaannu. Tai se mitään suttaannu. Aika hujahtaa niin nopeasti mutta "mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa". Vapauttavaa kun ei tarvitse hosua. Pääsiäiskortit on postittamatta. Jos huomenna tiputtaa ne postiin, saattaahan joku ne saada pääsiäiseksi. Ensi vuonna lähetän ne vaikka helluntaina jos siltä tuntuu. 



ps. minusta jokaisen ihmisen pitäisi aktivoitua poliittisesti, ottaa vastuu oman asuinalueensa kehittämisestä ja aktiivisesti toimia sen eteen, että meillä kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet pärjätä ja elää tässä yhteisessä systeemissä.

sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2011

Vaalivalvojaisten keskeltä..

Kuluneina vuosina olen ollut jakamassa vaaliesitteen jos toisenkin. Keskellä räntäsateita, ja joskus ihan poutaisellakin kelillä. Näihin vaaleihin osallistuin vain äänestämällä. Ensimmäistä kertaa Uudellamaalla. Äänestin myös pitkästä aikaa naista. Hetkisen pohdin, että "onkohan hän hieman tantta-ikäinen", kunnes tajusin, että olemme suunnilleen samanikäisiä...
Lopullinen vaalitulos ei ole tätä kirjoittaessa vielä selvä. Ennakkoäänet on laskettu ja persut saivat mitä media lupasi. En ole yllättynyt mutta myönnän toivoneeni hiemen pienempää menestystä Soinin klaanille. Koen kyllä kansan syvien rivien  nousun piristysruiskeena tälle seisahtuneelle ajalle. Tuntuu, että se on saanut nekin "joita muuten ei niin kiinnosta", aktivoitumaan -  myös vastapuolelle. Lopullista paikkajakoa vielä odotetaan.  Omakin ajatus kyllä harhailee "paluusta" yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin..sehän on meidän jokaisen velvollisuus mutta sitä voi tehdä kukin omien resurssiensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja...

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Keävtruohoa kehiin!

Myöhässä. Aina myöhässä. On se sitten joulu tai juhannus, niin meikäläinen roikkuu vielä edellisen kvarttaalin tunnelmissa. Eikä homma vuosien vieriessä ja kivien sammaloituessa yhtään helpotu sillä että pää täyttyy entistä nopeammin ja muisikapasiteettia riittää entistä vähemmän..
Viime pääsiäisenähän jäi postittamatta pääsiäiskortit. Tästä suivaantuneena ja mieleni pahoittaneena, ostin kortit valmiiksi jo pari viikkoa sitten. Olisin halunnut myös lähettää ne, mutta lähipiiristä vihjattiin, että kuukausi ennen pääsiäistä ei välttämättä kolahda vielä vastaanottajapäässä. Mielestäni kuitenkin parempi aiemmin, kuin ei ollenkaan. No, nyt se pääsiäinen on jo lähempänä ja kortit ovat vielä kirjoittamatta...Senhän jälkeen ne pitää vielä saada lähetyslaatikkoon.
Mutta eipä viheriöi vielä pääsiäisruoho -rintamallakaan...vain noin yhden lajikkeen mainitakseni. Jos haluaisin kunnolla lietsoa paniikkiani, voisin listata tähän kaikki istuttamista odottavat yksi-  ja monivuotiset kasvit mutta jätetään se myöhempien aikojen huoleksi. Sen sijaan tähän pääsiäisruohoasiaan päätin ottaa tänään niskalenkin. Marssin ruokatunnilla lähiputiikkiin ja ostin parit pussilliset Kevätruohoa. Tarkemmin sanottuna 200 g vehnäjyviä. Viikon kuluttua minulla on siis iloisesti vihertävä pääsiäisviljelmä, jossa luomupääsiäispupu voi onnellisena loikkia! Lupaan prosessista kuvia.

lauantaina, huhtikuuta 09, 2011

Jaksaa se jo paistaa!

Tiiviimpää tunnelma

Avotakka ei ole vielä soitellut..
Yläkerrassa on ollut meneillään vintin tiivistys. Ei, en nyt puhu oman pääni fiksauksesta, vaan ihan talon rakenteellisista parannuksista. Alkovia on purettu ja vinttiä on tiivistetty. Mikä onkin järkevä tehdä mutta vielä järkevämpää se olisi ollut ennen kevättä kun sitä lämpöä taisi valua harakoille enemmän kuin ehti välillä pöntössä sitä tuottaa.. Nooh, alku aina hankalaa jne. Ja ainahan ne oppirahat on maksettava. Sitäpaitsi talven kylmyydestä ja uudesta asumismuodosta jäi talven jäljiltä kuitenkin mieleen humoristiset kylmyysennätykset - sisätiloissa. Kun kekkasi siirrellä lämpömittaria huoneesta toiseen ja seinältä lattianrajaan, niin usein tuli tirskahdus kun lämpö alkoi olla kymmenessä asteessa ja ihan paitahihasillaan ei pärjännyt...
No nyt sitten nähdään ensi talvena miten tiivistys parani ja toivotaan tietysti, että tuuletus pelaa. Itselläni ei ole ollut paljon tähän prosessiin annettavaa. Mielelläänhän kaikki tehtäisiin mahdollisimman luonnonmukaisilla materiaaleilla, hengittävästi ja ekologisesti mutta ehkä se on vuorossa sitten siellä Eläkeläis-Ekokylässä.

torstaina, huhtikuuta 07, 2011

Arkista toimintaa

Viikko on hujahtanut arkirutiineita(ai mitä?) pyörittäessä. Aamulla herätys, koiralle nappulat likoomaan ja kahvi tippumaan. Ovi auki ja postilaatikolta hakemaan lehdet. Koira tulee mukana ja tekee ensimmäiset pissat. Ruoka koiralle, kahvi ja sanomalehti itselle. Koska olen kahden sanomalehden loukussa, luen aamulla paikallislehden ja työpaikalla lounastunnilla Valtakunnan Aviisin.
Tämän jälkeen pikapikaa koira hihnan päähän ja lenkille. Maailman kaikkeudelle kiitos, että tämä rotu ei ole 10 kilometrin aamulenkeistä innostuva. Pikemminkin suurempi vaiva on ollut saada kaveri tajuamaan "aamuyöstä", että pitää lähteä ulos sateeseen ja että "kyllä, olen aivan tosissani." Tämän jälkeen kotiin, kaverille siankorva järsittäväksi "eroahdistusta lievittämään" ja kiiruhtaminen bussille.
Työpäivä Helsingissä, josta hieman liian aikaisin paluubussille, hieman huonon omatunnon kanssa, koska koira - joka mitä todennäköisimmin on koisinut täysin rauhassa - on ollut yksin kotona. Bussilta puolijuoksua kotiin, koira pihalle alkupissalle ja postilaatikolta postit, nappulat likoamaan, postit läpi ja koiralle ruoka ja hetken päästä kakkalenkille. Kyllä, teidän piti saada tietää. Ja kerrottakoon samaan hengenvetoon, että tämän kokoisia kaupunkeja vaivaa koirien suhteen sama kuin muitakin liian lähellä maaseutua olevia. Koko kaupungissa on vain yksi koira-aitaus, eikä varmasti roskiksia mihin tiputtaa koirankakkapussit. (ja vaikkei kukaan ole kysynytkään, niin kerrotaan tässä samassa yhteydessä, että  mielestäni esim. taloyhtiöissä pitäisi määritellä kuinka monta eläintä ja minkä kokoista yms. minkäkin kokoisessa asunnossa saa olla - ja eläinten pitoa pitäisi valvoa - ja siihen pitäisi pystyä puuttumaan helpommin)
 Kotiin palattua pönttöihin tuli - mielummin pellit auki, mutta kyllä sen sitten jossain vaiheessa huomaa, jos alkaa näkyvyys heikentyä ja kesäsaunan tuoksu tulla hieman liian vahvanana nenään. Muutama kerta ylä- ja alakerran välissä ravaamista ja samalla jotain sapuskaa itselle tiiviin tuijotuksen seuratessa jokaista haukkapalaa. Tämän jälkeen hetken hengähdys ja ulos iltapissalle.
En ole saanut tällä viikolla kertakaikkiset mitään aikaiseksi ja olen aivan poikki mutta sehän kuuluu tähän vuodenaikaan. Energiavarastot ovat tyhjillään ja uusia päästään lataamaan vasta noin kuukauden päästä kun aurinkoiset kevätpäivät alkavat olla aivan oikeasti mahdollisia. Nythän sitä D-vitamiinia ja lisävaloa vasta pitäisi vetääkin mutta kun ei oikein meinaa - jaksaa.
Lopuksi vielä haluan todeta olevani äärinmäisen tympääntynyt suomalaiseen poliittiseen keskusteluun. Tosin en pelkkään keskusteluun, vaan politiikkaan yleensäkin. Vika ei ole pelkästään ns. näkyvissä tekijöissä vaan kaikki voisivat katsoa peiliin. Äänestäjät, ehdokkaat ja tietenkin tämä etelän-meedia.

sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2011

Home alone

Kun vaihtaa asuinpaikkansa kaupunkiin, jossa ei tunne ketään, tai mitään, tekee valinnan joka tulee monesti matkan varrella eteen. Erityisesti vapaapäivinä ja hetkinä jolloin yllättäen löytyisi aikaa "vain johonkin".  Silloin vaihtoehdot eivät ole niin runsaat kuin tutuimmilla huudeilla. Onneksi tänä viikonloppuna puuhastelijan veto oli pois sen verran, että perusaskareet ja koiranhoito riitti täyttämään päivät hyvinkin. Enemmänkin olisi vielä pitänyt mutta yritän tähdätä maanantaihin edes suunnilleen tolkuissani.
Ehkäpä, jos kelit olisivat olleet paremmat, ja energiaa hieman enemmän, olisi myös Helsingin bussi houkutellut. Tosin kaksi kertaa päivässä, viiden päivän ajan, tuntuu melko hyvin riittävän yhdellä viikolla.
Mutta tulevaisuutta ajatellen, pitänee alkaa harrastaa ja tutustua paikallisiin. Ensin mietin oman tyylisiin ihmisiin mutta se olisi ehkä jo kohtuutonta vaatia. Samalle paikkakunnalle salama tuskin iskee kahdesti.

lauantaina, huhtikuuta 02, 2011

Lastenvaatteita viikkaamassa

Harva lapseton pääsee tutustumaan näin yksityiskohtaisesti eri lastenvaatemalleihin, kuoseihin, merkkeihin ja muotiin kuin tänään pääsin. Neljän tunnin lastenvaatteiden viikkauksen ja pakkauksen jälkeen alkoi tosin olla veto hieman pois. Aamiainen oli jäänyt kahvikuppiin, ja lounas välii,n mutta puuhata piti kun oli tekemisen meininki.
Lauantaina Lohjan Hope järjesti paikallisen keräystempauksen lähikoululla. Lehdessä oli ollut ilmoitus, että kolmen tunnin ajan otetaan vastaan hyväkuntoisia ja siistejä lastenvaatteita ja -tavaroita. Lähdin mukaan vain sen enempää "ilmoittautumatta",  kun yleensä apua aina tarvitaan lajittelussa ja pakkaamisessa kun järjestetään ns. isompia tempauksia.
Enkä turhaan. Tavaraa tuli paljon. Lasten vaatteita, leluja, kirjoja, pelejä ja myös lakanoita, liinavaatteita yms. Erityinen ilo oli huomata, miten toiset ihmiset lahjoittivat todella hyvälaatuista ja -kuntoista tavaraa. Täysin priimalaatuisia ulkoiluhaalareita, juhla- ja arkivaatteita, aivan pikkuiruisista isoihin lapsiin asti. Mutta olihan mukana myös sellaisia, jotka jouduttiin lajittelemaan "ei jatkoon". Tarkoitus oli kerätä vaatteita, joita jokainen voisi pitää omalla lapsellaankin. Rikkinäiset tai tahraiset vaatteet eivät välttämättä ole sellaisia, joita lahjoittaja itsekään haluaisi. Maailma ei ole tasa-arvoinen, ja valitettavasti jo lapsetkin laittavat toisiaan "arvojärjestykseen" pukeutumisen perusteella. Silloin on upeaa, että lahjoituksina niillekin lapsille saadaan "tasa-arvoiset" vaatteet päälle, jotka muuten joutuisivat kiusatuksi perheen taloudellisen tilan vuoksi.
Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen jossa ei pärjäää. Silloin pienikin apu voi olla kullanarvoista. Joskus vaikeassa tilanteessa, pelkästään sekin, että tietää aivan vieraiden ihmisten välittävän, voi auttaa. Yhteisö on niin vahva kuin sen heikommat jäsenet ovat. Auttamalla omaa yhteisöä, auttaa myös itseään.
Mutta oli mukava nähdä, että Lohjalla toiminta on käynnistymässä reippaasti ja mukana on aikaansaavia ihmisiä. On kiinnostava nähdä mitä kaikkea täällä saadaan aikaiseksi ja muutenkin erityisesti itselläni on hyvä tunne siitä, että ajatus ilman välikäsiä auttamisesta on levinnyt. Voidaan itse viedä suoraan apua tarvitsevalle vaatteita yms. eikä vain odoteta "että joku muu jossain muualla varmaan hoitaa".

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...