sunnuntaina, syyskuuta 30, 2007

Välähdyksiä Helmestä



Ilta Helmessä oli succee. Niin onnistunut kun se voi olla menetetyn ystävän muistobileissä. Huomattavasti enemmän naurua ja hyvää pelleilyä kuin itkua, ja porukka oli löytänyt hyvin tiensä mestoille. Ilmassa oli klassisen (hyvän)luokkakokouksen tuntua. Ja näin ollen itseoikeutettuna tuttuna alkudrinkkinä longislandiceteagulassimotherfucker.
Herra S oli tehnyt mieltä lämmittävän ja liikuttavan valokuvashown, ja muitakin fotoja katsottiin hymyissä suin. Myös Stonga.comin Himos-reissu video sai jengin virnistelemään useaan otteeseen. Kuvia on toisinaan räpsitty kuin sarjatulena, nyt myöhemmin niistä sadoista kuvista on erittäin iloinen. Ja kun niitä löytyy vielä vuosienkin päästä eri ihmisten koneilta, eri kansioista, tulee aina hauskoja yllätyksiä. (etenkin kun kyse on kylpyammeista ja eräistäkin miehistä..)
Temppukerho löysi toisensa vaikka pientä turneeväsymystä oli ilmassa.(hyvänen aika, vanhoiksiko tässä ollaan tulossa) Mutta loppujen lopuksi tiarat, hanskat, hatut, pipot ja jännittävät tanssiliikkeet vaihtoivat omistajaa.
Eikä kekseliäs ja sosiaalinen ihminen tarvi liiallisia virikkeitä. Eräätkin kaverukset vaihtoivat puuhastelun ilosta kokonaisia vaatekertoja. Kyllä suomalaisen miehen valkoinen masu on kaunis!
Myös KaunisSiskostenKynsistudio oli auki!(sekin poikien pyynnöstä) Olisipa hauska nähdä maanantaiaamulla eräilläkin työpaikoilla työkavereiden ilmeitä kun näkevät sankareiden kynnet. Ja pitihän sitä myös haastaa nuoret pojat karhu-kisaan ygösellä. Aikuismaista mutta niin hauskaa. Nimet tuli passiin.
Seuraavana päivänä löytyi kassista yhden talteenotettu puhelin ja yhdet..öö..uimalasit.
Tänään sitten onkin hehkutettu tipatonta lokakuuta. Tosin osa taitaa jäädä vain tipattomaan puolikuuhun, ja osa on luvannut lopettaa töissä juomisen.
Kiitos kaikille bileilijöille! Herra Iso P olisi ollut ylpeä syöksynoususta johon yhdessä, taas kerran, pääsimme. Ensi kerralla vielä enemmän asusteita, eriväristä kynsilakkaa ja vielä enemmän aikaa. Taas ei muka ehtinyt oikeastaan mitään, paitsi siitäkin saattaa mieli muuttua kun valokuvat näkevät päivänvalon...

perjantaina, syyskuuta 28, 2007

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Addut ja Vimmaa

No niin. Draamankaari on blogissa toisinaan lyhyt kun ei jaksa sinnitellä seuraavan päivän puolelle pitääkseen yllä edes jonkinlaisen raivottaren roolia.
Skaala on välillä laaja mutta koska sytytyslanka on lyhyt, myös paluu sille ominaiselle valoisalle puolelle on helppo.
Ja kuinkas kävi. Sain postilapun ja postiin oli tullut kauan(öö..viikon) matkassa olleet superedullistossut, ja olin luullut jo menettäneeni ne, ilahduin kovasti. Päivä valaistui ja ikävä aamu oli enää vain pieni muistoissa pieni häivähdys.( valitettavan pinnallista mutta mukavaa)
MUTTA onneksi henkisempää tsemppausta oli vielä tulossa. Esa Suominen laittoi kutsua Vimma-klubiin ja tänään pääsin mestoille. Muutama tuttu mutta useampi vieras naama oli kerääntynyt pöydän ympärille kiinnostavien alustusten ääreen.
Vimman alustaja oli Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Anders Blom ja kommenttipuhujana SAK:n ekonomisti Olli Koski. Kumpikin saivat kehuja ja kiitosta puheenvuoroistaan. Aiheena oli pääasiallisesti verotus ja yrittäjyyden edellytykset suomessa, ja oli mielenkiintoista hetkeksi pohtia suomalaisten yritysten rakennetta, pääoman kasvojen tarvetta tai kaiken verotuksen samanarvoistamista.
Ilmassa oli selkeää yrittäjämyönteisyyttä ja ajatusta siitä, että yrittäjyys on pidettävä mahdollisimman monen kansalaisen ulottuvissa olevana vaihtoehtona mutta yritysten määrä ei ole toimivalle markkinataloudelle tai kansantaloudelle mikään itseisarvo. Verotusta pohtiessani aloin ikävästi kaipaamaan vero-oppia for dummies -tiivistelmää..
Mutta kannatti raahata itsensä, Jude ja Mr M paikalle yhteiskunnallisen keskustelun pariin. Ja oli ilo nähdä ja kuulla älykkäitä, fiksuja ja nuoria aikuisdemareita. En ole yhtään huolissani, etteikö demareilla olisi tulevaisuuden näkijöitä ja tekijöitä.
(vaikkakin eräskin alustaja kautta rantain vihjasi että demarit tulevat hajoamaan kun työvoimapulan voimasta venäläiset tulevat valtaamaan helsingin..)

Lehtipuhaltimet - voisiko ne palauttaa keksijälleen?

Heräsin aamulla täydelliseen raivoon. Kaikkihan aina kertovat miten pitävät tempperamenttisista naisista(paitsi ex-äni), ja tänä aamulla sitä tempperamenttia olisi ollut ihan vaikka jaettavaksi asti. Onneksi uusi zenimäinen lähestymistapani tapani asioihin ohjasi käyttäytymästi ja otin tyynesti kohtaloni vastaan.
Unen puute saa ihmisessä aikaiseksi pienimuotoista hilpeyden puutetta. Olen nyt kahtena yönä, ehkä kiitos täysikuun, herännyt aamuyöstä miettimään maailman käsittämättömyyttä. Ja kaikki aamuyöinä maailmaa miettineet tietävät miten hedelmällistä se on, ja miten paljon järkeä päiväaikaan yön järkeilyissä tuntuu olevan..
Mutta kun sitten vihdoin nukahdin uudestaan, aamun kruunasi liian aikaisin herääminen ja vielä järjetön meteli ikkunan takana. Isännöintitoimisto oli päättänyt aloittaa pihatalkoot -LEHTIPUHALTIMELLA! What the wok on tapahtunut vanhalle kunnon haravalle??!
Jos itsellä on työskennellessä KUULOSUOJAIMET, voi kuvitella että se ääni kantautuu myös matalalla olevista ikkunoista sisään. Etenkin, jos ihmisillä on vielä ikkunoita auki. Voisiko lehtipuhallinta käyttää vaikka päivällä? Tai aamupäivällä? Tai vaikka illalla ennen lasten nukkumaanmenoa. Mutta ei aamulla!! Pliis.

tiistaina, syyskuuta 25, 2007

Lady in the Traffic Lights - äänestä!

Hei nyt kaikki kannustamaan ja äänestämään ystävää voittoon!
Temppu ja Jekku ovat tehneet upeaa työtä!

Tyttöjen nro on työ 5: 'Lady in the Traffic Lights'
osoitteessa: http://www.nrj.fi/fashionawards2007

Juhlapäivä lähestyy - Loimaannorppa 1 vee !

Ensi kuussahan vietetään tämän blogin 1-vuotissyntymäpäivää.(itkeäkö vai nauraa, siinäpä kysymys) En ajatellut pitää juhlia mutta ehkäpä vaikka juhlistava töidenjälkeisdrinkki porukalla jota kiinnostaa olisi aivan kohtuullinen ja aiheellinen.(laitanko jo ilmoittautumiset: minkki p, hnna, juden frendi mikkis, henksuli, prepe, fogues ja tietokoneita nykyään vastustava kuisma. aavistan myös melko uuden lukijan oton tulevan paikalle ja ehkäpä myös nora ja joge haluaisivat tulla juhlimaan tätä merkittävää paalua blogihistoriassa...) Vilkaistaanpa siis hieman taas statistiikkaa.

Viimeisen kuukauden aikana:
- Kävijöistä n. 30 prosenttia on ollut uusia kävijöitä. (siis joku tulee tänne toisenkin kerran)
- Absoluuttisesti yksilöityjä(mitä se sitten tarkoittaakaan) kävijöitä on ollut 943.
- Tiistai, syyskuun 4. oli kuluneen kuukauden suosituin päivä. (96 kävijää)
- Keskimääräisesti kävijät ovat viettäneet aikaa sivustolla 2 minuuttia 34 sekuntia.
- Suosituimmat kävijämaat ovat Suomi(yllis), Ruotsi (Tukholma ja Lund), Yhdysvallat (San Diego) ja Saksa(Hampuri).
- Suomessa 15:n ahkerimman kävijän kärjessä vetävät:
Helsinki, Tampere, Espoo, Joensuu, Vantaa, Turku, Kauniainen, Loimaa(!!), Jyväskylä, Hollola, Seinäjoki, Oulu, Rauma ja Kotka.

Ja moni löytää sivuilleni Prepen(184 klikkausta), Minkki P:n(284 klikkausta) tai Hnnan(403 klikkausta) sivujen kautta.
Hämmentävää. Mutta niiiiiin hauskaa! Lähestulkoon siis juhlan arvoista.

Kerjäläisoopperaa kaupunginteatterissa


Eilinen kulttuurikäynti oli suhteellisen menestyksekäs. Oli liput ja porukka, kaikki ehtivät ja löysi perille, sekä pysyi paikalla.
Kaupunginteatterin Kerjäläisooppera vakuutti. En ole suuri musikaalien ystävä. Makuni ei yllä aina arvostamaan kaikkia musikaalin hienouksia, etenkään viihdyttävyyttä, koska en aina viihdy. Ja silloin antaisin mielummin paikkani sellaiselle joka viihtyy, ja käyttäisin itse aikani vaikka nukkumiseen, koska nukkuahan ei voi koskaan liikaa.
Mutta että Oskari Katajisto osaa näytellä! Ja vieläpä hyvin. On sääli, että oskari katajistokin on ollut otsikoissa muista syistä kuin työnsä takia, ja välillä on pitänyt oikein pinnistellä muistaakseen että kaverihan on ammattinäyttelijä eikä "vain joku turhajulkkispuolikolumnistimukavähännäytellytkin jossain"
Sillä eilinen Oskari Katajiston suoritus oli vakuuttava, ihailtava, ammattilainen ja kantoi alusta loppuun saakka. Hyvä ääni, hallittu tilan ja paikan haltuunotto, yhteistyö näyttelijäkollegoiden kanssa.. Hyvä Oskari, hienoa että suomessa on vielä "nuoria" hyviä miesnäyttelijöitä. Onpa hauska nähdä mihin yllät kymmenen vuoden kuluttua.
Kiitos lippudiilaajalle ja kotikävelyseuralle. Tarinan opetus; Sivistynyt nainen yllättää joulupäivänä.

maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Varastettu, hopea racebike, 24.9.

9 vaihdettta, rb, monster, hopea, keltainen takavanne, liekkikuvioinen satula, keula stance 110-150 mm

JA Voihan pyörävarkaat!

No nyt menee jo vähän liian pitkälle. Bäkkis-Töölöstä lähti jo frendinkin pyörä!
Eikä mikä tahansa pyörä, eikä miten tahansa lukittu. Vaan ihan hemmetin hyvin kunnon vaijeireilla pyörätelineen ympäri köytetty tsygä!
Se että oma pyörä lähti, nappasi tietysti päästä mutta että aletaan vaanimaan nurkissa ja tehdään tuosta ryöstelystä jo ihan asuinalueen tapa, menee aivan eri sfääreihin!
Kun ei nyt sitten vaan jonain yönä se nokkeluus sitten osuisi omaan nilkkaan...Hävetkää pyörävarkaat!

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Voihan Maikku!

Elämä on niin hektistä välillä, ettei meinaa osata antaa kaikelle tärkeälle sitä blogimillimetritilaa, minkä ne ehdottomasti tarvitsisivat. Ja sellainen tilannehan nyt oli Maikun loukkaantuminen!
Ihan tuli jo mieleen, että pitäisikö ottaa töistä hieman vapaata ja Maikkus bäkkis-tölöön toipilaaksi. Mutta Maikulle superParanePianTerkut - Hengessä mukana!
(mutta miten Ihqu tassukääre!!)
lisää täältä

ps. älkää heittäkö pullonkorkkeja pihoille ja kaduille, ja opettakaa lapsenne, vanhempanne tai muut perheenjäsenet poimaan roska päivässä, ettei tule lisää maikun tassuja

Saldo neljä ja kymppi soppari

Ensinmäinen "lenkkitreeniviikko" on ohitse ja saldo neljä. Olen tyytyväinen, se riittää tässä vaiheessa. Tänään näytti aamulla vähän huonolta mutta kun kerran oli päättänyt, ja jaksoi odottaa iltaan saakka niin sai tossut jalkaan. Munkan puistossa oli muitakin lenkkeilijöitä ja frisbeen heittelijöitä, ja oma olokin nousi melkeinpä urheilulliseksi.
Yksikään tämän viikon kerroista ei ollut vielä pitkä lenkki, minkä tyypilliseen tapaan voi tyhmyyttään käydä juoksemassa kylmiltääkin mutta olen hieman ajatellut tässä ajan kuluessa, että ehkäpä pienellä totuttautumisella monesta asiasta saisi siedettävämmän, kun sitä ensin hieman kokeilisi(ei, en nyt puhu siitä). Aleksis Kiven päiväksi ollaan sovittu "lenkkiporukan kanssa" kauden päättäjäishölkkäily (noralle myös tiedoksi), ja ehkä tuo Helsingin niemen ympäri kirmailu sujuu kitkattomammin kun sitä ennen on käynyt muutamia kertoja nostamassa sykettään.
Nyt tuleekin haasteellisempi vaihe. Rytmin säilyttäminen. Ensi viikosta jo ainakin neljä iltaa on täynnä ohjelmaa, mikä tarkoittaa joko aamulenkkiä tai iltamyöhäislenkkiä. Kumpikaan ei houkuttele mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Motivoinnin lisäämiseksi, tai edes sen pienen herättämiseksi, lupasin itselleni lahjaksi kasvohoidon kun kymmenen lenkkiä on kasassa. Arvioin että se on pieni hinta paremmasta kunnosta, ja täydellinen win-win soppari itsensä kanssa.

Mistä sä pidit pienenä?

Vaikka olen välillä huolestunut siitä että aikuisten harrastukset alkavat muistuttaa taantumista lapsuuteen, ja jollakin tasolla jopa hieman pelkään sen johtuvan siitä ettei uskalleta kohdata oikeita haasteita, on hyvä että ihmiset harrastavat niitä asioita joista ovat joskus pitäneet. Vaikkakin se tarkoittaisi sitä että aikuiset miehet tuunaavat neppisautoja ja aikuiset naiset koristelevat kiiltokuvaleikekirjoja. Ihmiselle tekee hyvää tehdä asioita joista pitää.
Jos olet pienenä lukenut paljon kirjoja, mene hyvä ihminen kirjastoon ja hae niitä kassikaupalla. Jos taas tykkäsit virkata mutta et ole virkannut pitkään aikaan, kaiva koukku esiin tai jos se ei ole enää tallessa, osta pikimmiten uusi. Ei tarvitse tehdä heti parisängyn peitettä. Voi tehdä vaikka avainnippuun koristeen.
Tai jos pienenä tykkäsit kävellä metsässä niin ala ulkoilemaan. Tai jos tähtitaivas oli kiinnostava, ota selvää missä alan harrastajat kokoontuvat ja mene mukaan.
Ihminen tarvitsee tasapainoksi mukavien asioiden tekemistä.. Tai jos et enää muista mistä pidit, etkä tiedä tällä hetkellä mistä innoistuisit, niin käytä aikasi sen etsimiseen.
Huominen tulee joka tapauksessa. Ja ylihuominen. Ja joulu. Niille asioille et voi mitään mutta sille voit, että teet asioita joista tulet onnelliseksi.

Kolmas kurssipäivä


Olen hyvällä tuulella.

lauantaina, syyskuuta 22, 2007

Rosoisuutta ja Päivä 2.

Toisen päivän jälkeen lähden kotiin aivan eri tunnelmissa. Melkein jopa oksettaa. Jokin on koskettanut jotain. Se on hyvä.
Eilen tulin kotiin kuin pieni tyttö, teki mieli hypähdellä ja rallatella, olla kiva koko maailmalle. Tänään palatessani näen elämän rosoisuuden, halkeamia puhtaissa pinnoissa, vaurioita jotka ovat jo syöpyneet hiomattomiksi.
Kumpikin päivä on ollut rikastuttava, ja kantanut eteenpäin. Kumpikin päivä on ollut sitä miten haluaa aikansa viettää. Mutta olotila on vaihtunut puolelta toiselle, ja niin aavisinkin käyvän mutta en vain tiennyt miten tai miksi. Niin silti kävi.
Kun toiveet ja pelot sekä rumuus ja kauneus yhdistyvät, ja samalla huumori väistyy, paljastuu ihmisyys. Se ei ole kaunis tai ruma mutta yllättäessään se voi avata tai sulkea.
Huomenna Päivä 3.

perjantaina, syyskuuta 21, 2007

Fiiliksissä


Sitä miettii hetkittäin, että ovatko kaikki muut aikuisia mutta itse on jäänyt jollakin tavalla taantuneeseen tilaan. Sitten se hetki menee ohi ja on vain fiiliksissä.
Ensimmänen kurssipäivä:
2 tuolileikkiä, 1 palloleikki, 2 ryhmäleikkiä, yksi kirjoitusharjoitus, 1 kierros pöljäilykävelyä ja yksi kahvitauko.
Aitoa vahvaa ääneen naurua(aina hyvä), osallistumista, ihailua, jännittämistä, tuntemista, ryhmäytymistä, peilausta, tarkkailua, miettimistä.
Tila, aika, paikka ja ihmiset varattuna vain sille! Tyytyväisyys ja oikeassa paikassa olemisen vahva tasapaino.
Vaikeaa, hauskaa, helppoa, uutta, tärkeää, ohi menevää, vierasta, tuttua, samanlaista, läsnä ja uudestaan.
Ihmiset ovat äärettömän mielenkiintoisia. Kaiken kaikkiaan pelkästään ihminen on, mutta kun pääsee mukaan tekemään, seuraamaan, osallistumaan ja kokemaan, herää vahva ymmärrys siihen miten vain voisi päivä kaupalla seurata miten ihminen toimii, ratkaisee, osallistuu.
Oikeastaan jo häivähdyksenomaisesti mietinkin, että hukkaanko oman ääneni (mitä juuri olen etsimässä) kun jään haltioituneena ihastelemaan sävyjä joita kanssakurssilaisista löytyy. Mutta on turha olla huolissaan silloin kun on fiiliksissä.
Huomenna toinen kurssipäivä.

Tarjoa improvisaatiossa toiselle sankarin viittaa
Kulttuuri ja luovuus tarvitsevat aikuisten leikkiä? (Tiede-lehti)
kuva: täältä

torstaina, syyskuuta 20, 2007

Lenkkii, lenkkii

Koska massakauden kääntämiseen laskuun tarvitaan liikuntaa, tänään oli tunnin lenkin vuoro. Eikä edes satanut!
Oikeastaan painon alentaminen on maailman helpointa. Kuluttaa vain energiaa enemmän kuin hankkii sitä; ja hoplaa! - olo kevenee silmissä.
Tosin, "hoplaa"fiilis oli vielä vähän hakusessa kun jämähtäneillä jaloillani lähdin Seurasaarta kohden. Biisissä lauletaan että viimeiset viisi kilomertiä ovat pitkät niin..Itselläni puolestani tuntuu, että ne ensimmäiset viisi eivät lopu milloinkaan, ja kun niistä sitten pääsee yli niin loppukin sujuu. Tavalla tai toisella.
Kotiin tultuani oli hyvä fiilis. (juoksemisessa edelleen mielestäni on parasta lopettaminen). Plussaa oli tietysti ulkona oleminen poutaillassa.
Joutsenten poikaset olivat vielä harmaita mutta kookkaita, kaislikosta oli tullut kauniin keltainen ja ilmassa oli vielä hienoinen menneen kesän tuoksu. Syysillan tummetessa värit olivat vahvoja, ja vähän uhkaaviakin, mutta tuulessa oli vielä jäljellä aavistus pehmeää lämpöä.

Kotona odotti paketti Oululaisen jälkiuunileipää(uusi suokkari paloina) ja valmiiksi tehty tomaattipyreellä vahvistettu mausteinen kasviskeitto.(chiliä ja provancen yrttejä) Pyörryttävän hyvää.
Kaivoin jopa "vanhan" maratontreenilappuni esiin ja hymyilin merkinnöille. Koska olin päättänyt aloittaa täysitreenaamisen vasta 10 viikkoa aikaisemmin ennen D-daytä, merkinnät alkoivat puolesta väliä taulukkoa.(yllätys, yllätys)
Näin jälkeenpäin tuntuu käsittämättömältä että on oikeasti juoksennellut pitkin Helsinkiä viisi kertaa viikossa tunti kaupalla, ja vielä täysin vapaaehtoisesti. Toisaalta sain mielettömän usein Maikkiksesta seuraa näille lenkeille, mikä helpotti urakkaa huomattavasti. Ja viimeinen rutistus tuli vedettyä Berliinissä Ms Hoppin kanssa. Ms H keksi että turistinähtävyydet voi kiertää juoksemallakin, ja perusberliini näin oli nähty kolmessa tunnissa. Kätevää mutta näppärää.
Nyt katselen samaa taulukkoa arvioivasti.. Ensi kesää ajatellen ei vielä tarvitse ravata viittä kertaa viikossa kilometri kaupalla mutta ajallisesti, ja fyysisestikin, se on kyllä siinä ja siinä oleva panostus. Etenkin jos ei ole hirveän juoksuhenkinen. Viimeksi sairastuin viikkoa ennen juoksua ja pettymys oli kova pala. Sen jälkeen ei ole edes käväissyt mielessä aloittaa rumbaa uudelleen. Jotain tuli jo todistettua itselle harjoituskilometreillä. Kunnes nyt on jäänyt itämään taustalle..mitä jos ehkä sittenkin..

Kuopion yliopiston energialaskuri täällä
Tukholma maraton täällä
Miekkailun alkeiskurssi täältä
Vapaita piirustuskursseja täältä

Kauniiden sanomisten viikko jatkuu

Kun tarkemmin mietin, huomaan että saan kuulla viikoittain kauniita asioita. Olen jokaisesta koko sydämestäni ilahtunut ja tunnen itseni etuoikeutetuksi, että saan olla yhteydessä ihmisten kanssa jotka huomioivat minua näin.(kauhee mä kuullostan ihan joltain jeesukselta mut kun toi on totta!)
Vaikka avaimet olisi hukassa, pankkikortti kadoksissa, hiukset lätässä, sateenvarjo kadonnut, kirjaston kirjat palauttamatta, valko- ja kirjopyykki lajittelematta, isoäidin keittiö maalaamatta ja eläkevakuutus hankkimatta, päivä pelastuu aina - ja joka ikinen kerta kauniista sanoista.
Tänään sain työkaverilta todella yllättävän kaunissisältöisen tekstiviestin, ja ilahduin taas sanattomaksi. Kiitos.
Voi kun itse onnistuisi ilahduttamaan ihmisiä yhtä paljon.

Kiinteistövälittäjälle todellisuusherätin

Yksi syy siihen, etten pidä asunnon etsimisestä on se järjetön säätäminen mitä siihen liittyy, sekä epämääräisyys mitä pyörii näyttöjen ja niihin liittyvien soittojen ympärillä. Aina sama juttu. Aina.
Eilen sovittiin, että tänään mennään katsomaan asuntoa 17.30. Tasan 14.30 tulee tänään ilmoitus välittäjältä että ovatkin löytäneet jonkun muun ottajan asunnolle.
Eilen olimme ensimmäiset vaihtoehdot, tänään se oli mennyt. "What the wok?!!"
Jos en omaisi zenimäistä elämänotetta nyt v*tuttaisi.

keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007

Taas laatikoiden kimpussa

Päivät alkavat muistuttamaan toisiaan kun ajatukset pyörivät samojen teemojen ympärillä. Vaikka on niissä iloisiakin piirteitä. esim. Carde on alkanut tulla työmatkalla vastaan harvase päivä. Tämä taas tarkoittaa hetkellistä naurua, ylenpalttista vilkuttelua ja ääneen naurua.
Ja tänään tuli taas myös uusi koti mahdollisuus. Eräskin meistä katsomaan, voi olla että käy, voi olla että ei. (koska vapautuu, onko muita jonossa, saako rempata, onko säilytystiloja, milloin voi tulla katsomaan uudestaan..jne. jne.)
Soitto vuokraemännälle, ja lähestulkoon kai irtisanoin itseni. Lupasin vahvistaa huomenna. Toivottavasti vuokranantajani ymmärsi tämän, enkä joudu pihalle viikon kuluttua, mikäli huominen asunto ei olekaan "the one". Asiat voivat muuttua päivässä, tai sitten voi olla ettei vielä kuukaudessakaan tapahdu mitään.
Viikko muuttoon on muutenkin lyhyt aika. Itseasiassa todella lyhyt kun sille ajalle on sovittu muitakin tapahtumia ja asioita hoidettavaksi. Jos ymmärtäisin asian vielä kirkkaammin, luultavasti syketaso olisi korkeammalla.
Mutta koska oli aurinkoinen ja kaunis ilma, päätin ottaa härkää sarvista(melko typerä sanonta sekin) ja kiipesin ullakolle kohtaamaan vaatimatonta maallista varastoani.
Ja laatikoita tyhjeni kuin itsestään. Olin laittanut laatikoihin vaatteita joita "tulen varmastikin vielä käyttämään" tai "joita voi säästää muistoksi" tai "käyttää hauskoissa juhlissa". (as if)
Varmastikin en tule niitä vaatteita enää päälleni laittamaan, muistoja riittää niiltä ajoilta muutenkin ja hauskat juhlat..eeh..pitää miettiä niihin sitten muuta rekvisiittaa.(kappa-verskat oli tosin pakko säästää - käytän niitä sitten tammikuun Tahkon reissulla..) Oli myös psykologisesti hyvä tehdä ensin vaatteista kaksi kasaa. Toiset kierrätykseen ja toiset "ehkä kierrätykseen". Kun sitten kierroksen päätteeksi alkaa jo väsyttää, lentävät "ehkä kierrätysvaatteetkin" samalla vauhdilla kierrätykseen, ja taas on yksi laatikko ullakolla vähemmän.
Ja "muistojen laatikot". Niitäkin löytyi ullakolta useampikin. Huoh.. Olen saanut vuosien aikana paljon kortteja ja kirjeitä. Pidän niistä. En vain ole aivan varma pitääkö esim. joulukortteja säilyttää useammilta vuosilta mutta niiden lajittelun aika ei ollut tänään. Joku raja sentään. Tuntuu että olen hetkellisesti tämän kaaoksen herratar. Kaikkea sitä itselleen pystyykin uskottelemaan.

Huumoria se on mustakin huumori

Sain aamulla tekstiviestin äidiltäni, etää isäpuoleni on joutunut sairaalaan. Viestissä kerrottiin vielä että IP ilahtuisi jos soittaisin hänelle mutta voin soittaa myöhemminkin.
Tavarat tippuivat kädestä ja soitin äidilleni, joka vastasi yllättävän iloisesti puhelimeen. Puhelu meni suunnilleen näin:

n: " IP on joutunut sairaalaan?!!"
ä: " ...milloin..?"
Parin sekunnin hiljaisuus ja tajuaminen.
n " SIIS SE ON LÄHETTÄNYT SUN PUHELIMESTÄ VIESTIN ETTÄ ON JOUTUNUT SAIRAALAAN"
n " EIKS SE NYT TAJUU ETTEI TOLLASIA VIESTEJÄ VOI LÄHETTÄÄ"
ä: " milloin se on sen laittanut? ai mun puhelimesta vai?"
n: " no niiin niiiin ! "
ä: " no mä katson puhelimesta... kyllä, se on laittanut sen sen eilen puoli kymmeneltä"
n: "voiks sä hei sanoa sille että toi nyt menee jo vähän liian pitkälle?!"
ä: " no kun ei käsitä niin ei käsitä..."

Tällä hetkellä luultavasti keppostelija itse myhäilee hyvälle onnistuneelle jutulleen.


Tämähän ei ollut ensimmäinen..eikä viimeinen kertakaan... Listalla on uskottelua että kadonnut kissa on tullut takaisin, omenoita on sidottu puuhun naruilla, omia koulutodistuksia väärennetty, lampaalle rakennettu aitausta, josta tulikin sitten roskalaatikon suojus.. jne. jne.

tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Lenkillä. Sateessa.

Tyhmästä päästä kärsii.(kaverit) Jos kerää massaa, sitä kertyy. Jos siitä haluaa eroon, pitää sitä poistaa.
Tätä voi tehdä esim. lenkkelemällä. Ja esim. vesisateessa. Tossut märät, pusakka märkä, kylmä ja hirvee nälkä...ja lisää odotettavissa. Erityisen hauskalta tämä tuntuu, jos ei ole koskaan löytänyt itsestään sitä sisäistä Onnellista Juoksijaa vaan kerta toisensa jälkeen havahtuu siihen tosiasiaan, että on lajeja, ja on lajeja.
Voi kun tulisi pian räntää vaakasuorassa niin pääsisi nauttimaan oikein kunnolla.

maanantaina, syyskuuta 17, 2007

Kauniiden sanomisten viikko

Täten julisten kauniiden asioiden sanomisen viikon alkaneeksi!
Ihmiset sanovat ääneen kivoja juttuja aivan liian harvoin, joten on aika kannustaa tätä toimintaa kiinnittämällä siihen huomiota kuluvan viikon ajan.
Moni tulee ajatelleeksi kaveristaan, perheenjäsenestään tai työkaveristaan mukavia asioita, mutta harva sanoo niitä ääneen. Ja sitten kun niitä sanotaan ääneen, huomataankin miten tunnelma kummasti nousee kun ihmiset ilahtuvat saamastaan huomiosta.
Kaupoissa, virastoissa, ravintoloissa ja missä tahansa missä on asiakaspalvelua, se sujuu paremmin kun siitä muistetaan kiittää. Myös ihan vieraan ihmisen asusteen tai käytöksen kehuminen voi pelastaa toisen päivän.(tai aiheuttaa kiusallisen hiljaisuuden niin kuin eräällekin naiselle kävi liikuntakeskuksen pukkarissa - mutta se takki vaan oli tosi sopiva sille ihmiselle)
Kivasti sanominen voi olla mitä tahansa. Toista voi kehua siitä että toinen on olemassa, tai siitä miten kiva paita tänään on päällä tai miten hauska toinen on tai miten hyvin toinen osaa tiivistää sanomansa. Mitä "itsestäänselvempiä" asiat ovat niin sitä tärkeämpää on sanoa niitä joskus ääneen.
Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija ja on mukavaa tietää olevansa näkyvä. Sanat eivät kulu.

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Hetkellinen herääminen osa II

Olen vähitellen heräämässä siihen todellisuuteen, että tässä viiden kuukauden sisällä tulen asumaan jossain muualla kuin nykyisessä kodissani.
Ajatus ei ole ollut se ihastuttavin, koska olen viihtynyt nykyisessä kahden huoneen ratkaisussani oikein hyvin mutta tänä viikonloppuna prosessi on vihdoin käynnistynyt ihan konkreettisestikin.
Syyspyhäpäivänä olisi voinut vaikka ulkoilla ja nauttia raittiista ilmasta mutta pikaisen pohdinnan jälkeen sisätilat voittivat. Tuli olo, että nyt vain on aika raivata asuntoa. Kun on vähemmän tavaraa ympärillä, kulkee ajatuskin kirkkaammin.
Ja olihan sitä. Kahden roskasäkillisen jälkeen omakin olo on järjestäytyneenpi. Nyt tiedän edes suunnilleen mitä on missäkin ja tänään kulutetut tunnit pois varsinaisesta suururakasta.
Enää ullakko ja ne "miksi en heittänyt tätä jo pois viime muutossa" -laatikot. Siinähän sitä mukavaa puuhastelua kerrakseen.

lauantaina, syyskuuta 15, 2007

Hetkellinen herääminen

Sitäpaitsi, mitä mä teen hereillä?? Odotin koko viikon, että tulisi ensimmänen lauantai moneen, moneen viikkoon jolloin ei ole mitään sovittua, ja saa nukkua. Unta ei koskaan voi saada liikaa ja se on laatuineen päivineen korvaamatonta.
Mutta nyt pesukone hurisee, sada ropisee ja bloggaaja on kummatkin silmät auki. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Kiipeän siis takaisin sänkyyn lukemaan Annikan syntymäpäiväkirjaa.

Helsinki design week

Joskus on niitä hetkiä, että ymmärtää. Ei usein, mutta joskus. Eilisen näyttelyvierailun kanssa Suomenlinnaan kävi niin, että jollakin tapaa ymmärsin, että se voisi olla hyvä juttu. Ja oli. Erittäin.
Tiiviin viikon jälkeen houkutteli mennä kotisohvalle torkkupeiton alle, ja antaa amerikkalaisen puppuviihteen vallata aivot mutta jollakin pienenllä älyllisyyden hippusella aavistin, että varmasti se Suokkikin olisi kiva nähdä. Sitäpaitsi Miihkiskin on kärsivällisesti yrittänyt ehdottaa tapaamista viime vuosina noin nelisen tuhatta kertaa. Mutta koska laatu todellankin näyttää korvaavan määrän, saattaa olla vain hyvä että piti odottaa näin kauan.
Helsinki Design week järjestetään kolmatta kertaa. Tapahtuma haluaa olla luomisen leikkikenttä - "A Playground for Creativity". Eiliset avajaiset olivat Suomenlinnassa. Tapahtumapaikka toimi ja keli suosi järjestäjiä. Suomenlinnan syksyinen luonto ja linnoituksen historialliset kivikäytävät olivat loistava miljöö nuorten suunnittelijoiden töille.
Samoin Ivana Helsingin kevät/kesä muotishowssa oli jo kansainvälisen näytöksen tunnelmaa. Oli aivan uskomatonta seurata kynttilöin koristeltua hiekkaCatwalkia, ja jopa jännittää hieman nuorten, ja ehkä hieman kokemattomien mallityttöjen puolesta. (hei tytöt, naisen voiman voi aistia ryhdissä ja kävelyssä. sitä voi myös treenata. ahkerasti)
Mutta kaikenkaikkiaan tunnelma oli tiivis, jännittynyt ja toteuttaja tiimille pisteet. Yksikään moderni sali ei olisi pystynyt luomaan samanlaista tunnelmaa minkä suomenlinnan puolustusmuurin kivet tarjosivat. Olkoonkin, että seuraavan kerran Diamonds, Stripes & Revolver kokoelma nähdään Pariisin muotiviikoilla Hotelli Rizissä...

Suomeksi lisää design viikosta täältä.

perjantaina, syyskuuta 14, 2007

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Onko uusi koti nyt tässä?

Uusioperhe soitti. Keittiö oli maalaisromanttisen espanjalaistyyppinen, masterbedroom valtava, sijainti hyvä ja fiilis kiva. Eräillekin naisille fiilis on tärkeä. Kun sataa räntää ja on pimeää, fiilis on se millä jaksetaan.
Nyt jäämme odottamaan mitä eräskin meistä päättää ja jätämmekö hakemuksen viikonloppuna, ja ymmärtävätkö hakemusten käsittelijät että ainoa oikea ratkaisu sille asunnolle on antaa se vuokralle kolmelle sivistyneelle ja hyvän karman omaavalle älykkönaiselle.

Boa ja perjantai

Viikko on hujahtanut käsittämätöntä vauhtia, ja varsinaiseen akkujen lataukseen ei ole liiemmilti ollut aikaa, mikä on näkynyt myös unissa, jotka yö yöltä jatkavat samaa "Hieman hankalaa" -linjaa. Lisäksi kuulin että olin viime yönä kiusannut kaveriani hänen unessaan Boa-käärmeellä, ja selittänyt että se on ihan kiltti ja sen voi ottaa syliin, koska siltä on leikattu hampaat..
Mutta perjantaissa ollaan.
Muutamat lukijat ovat jättäneet blogin lukematta koska tekstit ovat niiiiin pitkiä, ja tämä viikko on tuonut helpotusta siihen. Paljon olisi ollut sanottavaa, mm. "Venäjä, Venäjä, Venäjä" asiastakin mutta ajan virta ei ole pysäyttänyt koneen äärelle tarpeeksi pitkään, jotta olisi ehtinyt kertomaan miten kaikki asiat olisi maailmassa hoidettava.
Mutta vahva huhu liikkuu, että tänään polku suuntaa Suokin suuntaan taiteen pariin Miihkiksen kanssa. Siitä onkin jo monta vuotta kun olemme tehneet yhdessä mitään järkevää.(if ever)
Uusioperheeni on myös tällä hetkellä katsomassa meille asuntoa. Ehkä. Yksi jäsenistä oli niin valtavan pahoinvoinnin kourissa että pelkäsi ettei pääse paikalle, toinen perheenjäsenistä ei taida olla vielä edes varma haluaako muuttaa perheeseemme ja kolmas joka jää asunnottomaksi, ei edes pääse paikalle. Lupaavaa mutta mielenkiintoista.

ps. ja kaikille niille lohdutukseksi, jotka ovat huolissaan siitä etteivät halua seksiä, on kuulemma ihan normaalia että esim. palavasta talosta pelastautuessaan ei halua seksiä, eikä kukaan ihmettele sitäkään (kertoo Olivia-lehti)

torstaina, syyskuuta 13, 2007

Terveisiä Fiskarssista


Fiskarssin ruukin alue on kaunis, tunnelmallinen ja kertakaikkisesti viehättävä. Mestoilla on kiinnostavia näyttelyitä sekä mahdollisuus tehdä itse käsitöitä. Lasinpuhallus here I come!
Ja lisää näyttelystä täältä.

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Syntymäpäiviään viettävät tänään myös:

Ja hei, tänään on ollut myös uskomaton Syntsäpäivä!
Ainakin nämä kolme muskettisoturia ovat ilahduttaneet perheitään ja ystäviään syntymällä,
ja täten myös haluan välittää LÄMPIMÄT syntympäpäivän Onnittelut!
Go crazy Boys!


Xmassride T.L. !!

Jyväskylän Nightrider JP !!


The great blogwriter AjV !!

Perheet kotona

Olipas hauskaa taas kun perheet olivat kylässä. No Hnnan näkökulmahan alkaa olla että "kaikkihan tässä ollaan yhtä suurta perhettä" ja Andullakin tuotti vaikeuksia päästä ovesta ulos ilman että seuraava tapaaminen oli jo sovittu. Ilmassa oli tuttua lämminhenkistä kerhotunnelmaa. Ainoastaan miehiltä puuttui oma askarteluhuoneensa. Mutta tämähän olikin perhetapaaminen.
Vanni testasi riippumaton, Maire löysi oman tyynynsä hetkessä, ja Helmi etsi tyytyväisenä yllätyksiä isänsä päästä.
Ja Hnnan paketit!!! Miten joku voi tulla aikuiskylään kassi täynnä PAKETTEJA!! (no ehkä siksi että on kerran tai kaksi nähnyt miten eräskin nainen hyperventiloi saadessaan lahjapaketin...)
Paketeista löytyi:
mannerheim-pakettikortteja judelle...kynä jonka mieskuva hävittää vaatteensa kun sen laittaa ylösalaisin(sen lähetän isoäidille) mulle ja kiiltokuvia isille, jotka oli tarkoitettu alle vuoden ikäisille tyttärille. Ja syndesankariAndulle kirja: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. (minkä andu jätti mulle luettavaksi; prepe saa senkin sitten jalkalomalleen - ja mitä Ms Hopp on kehunut)
Oli mukavaa ja itseasiassa toivonkin että nämä kaksi pientä tyttöä jäävät elämääni ja heistä tulee osa tätä Helsingin perhettä . Näen sielunisilmin Täti Loimaan selittämässä kärsivällisesti kerta toisensa jälkeen, miksi kaikki muut saavat ruokkia Seurasaaressa eläimiä mutta he eivät..
Paljon on myös kiinni vanhemmista. Itsenäisessä taloudessa asuvan henkilön odotetaan usein tulevan kylään lapsiperheen luokse mutta vastavuoroisuus unohtuu, tai yhteydenpito muute arjen keskellä. Elämässä mukana oleminen vaatii päivitystä, muutenkin kuin kerran puolessa vuodessa kysymyksen "no ootsä käyny paljon baareissa, onks löytyny mitään". Kaikki eivät jää elämässään sille parikymppinen tasolle vaikka eivät vietäkään vanhempainlomaa.
On tietysti kiinnostavaa mitä temppuja oma lapsi osaa minkäkin ikäisenä mutta todella harvan lapsi on niin ylivoimaisen kiinnostava, että se riittää peittoamaan kaikki muut aikuisihmissuhteiden keskustelunaiheet. On kiinnostavaa myös itselle seurata ystävien lasten kasvua ja kehitystä, ja on rikasta saada olla mukana. Mutta mukana oleminen on valinta, kaikilta. (paitsi lapselta, joka voi sitten omaan kotiin muutettuaan päättää missä käy ja kuka omassa kodissa vierailee, siihen asti vaan on sinniteltävä ja niiattava tai kummarrettava kun täti sanoo päivää)
Ja tässähän voisi muistaa myös kaikkia kakkoskierroslaisia jotka eivät ole pitäneet vanhoihin ystäviinsä yhteyttä; ikävä kertoa mutta kaikki eivät enää käy niissä samoissa baareissa kuin silloin opiskeluaikana, ja että parisuhteettomat eivät aina halua viettää aikaansa tylsissä "haen seuraavaa paniikissa" paikoissa.
Pöytään jäi paljon suklaata, suklaata ja suklaata.. Toivottavasti olen vähän pidetympi työkaveri kun vien ne huomenna töihin.

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

Suitsuketeline näyttelyssä - suomalaista muotoilua


Uuteen viikkoon

Heräsin poikkeuksellisen aikasin. Tai useinkin herään mutta en hyvistä aikomuksista huolimatta kiskaise itseäni hereille arkitodellisuuteen aikaisin. Yö oli hieman rankka. Ajelin helikopterilla rahtilaivojen seassa, ja piti huolehtia siitä että kaikki laskuvarjohyppääjät pelastuvat.. Ehkä siksi olikin helppo nousta ja maanantaiaamu täällä tajuntatilassa tuntuu helpolta.
Keitin kahvia, luin lauantaisen Presso lehden(kyllä, tietullimaksut Helsinkiin tuleville, ja kimppakyytiläisille alennus) ja lähdin töihin ajoissa, rauhallisesti ja hyvillä mielin. Koska oli aikaa ja aurinkokin pilkahteli, kävelin vielä pari pysäkinväliä töihin ja ruokin hiljalleen herääviä aivosolujani hapella.
Tätä pitänee kokeilla joskus uudelleenkin.

sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007

Tiivistelmä

Nyt pitää kirjoittaa tiiviisti. ÄitiNorppa on iltaisin niin väsynyt, ettei kuulemma jaksa lukea pitkiä tekstejä. (Tosin, jos kolmekymmentä vuotta kuuntelisin samoja juttuja, en ihmettele vaikkei jaksaisi lukea otsikkojakaan..)
Turkuun päästiin Pasilan Perheen kyydillä. Kuski kiroili. Täytyy varmaan hankkia sille rentoutuskasetti autoon. Nousee pian verenpaine. Nuorella miehellä.
Kummipojan kanssa luettiin eläinkirjoja. En muistanutkaan miksi käärme luo nahkansa! Ja monen linnun poikasmääräkin oli jäänyt vähän hämärän peittoon, päästäisestä puhumattakaan.. Ostettiin myös synttärilahja. Vain muutamia viikkoja myöhässä.. Kummipoika sai lahjaksi haluamansa. Lego-aluksen..ehkä. Tai joltain sen tapaiselta se näytti laatikossa. Olen ollut viimeksi osaamistasoltani avuksi kokoamisessa n. viisi vuotta sitten..
Ja todistetusti, taas kävi selväksi, että vain junttiturkulainen sekoaa parkkipaikalla ja alkaa huutamaan naiselle, ja vielä viimeisillään olevalle raskaana olevalle naiselle. (5p. vihje= KÄYTÖSTAVAT) Dorka, juoksi kahden naisen perään ja aloitti lauseella: " ei kannata lähteä tollasella autolla jos ei sitä osaa ajaa.." IDIOOTTI. Olisiko riittänyt: "anteeksi, voitteko siirtää autoanne, koska olen hermoheikko ja avuton".
Mutta Loimaalla auringonkukatkin kasvavat kattojen tasalle, ja Porkkalan pyöräretkeltä ostettu koirapallo oli menestys. Isoäiti on edelleen jekuttaja.
Ja kummityttökin oli suloinen paljettihameessaan. Toiset osaavat pukeutua päivänokosillekin. Ja hei, kolme vuotiaalle ei pehmeitä paketteja. Paremmin kelpaa vihreä muovikello kuin leijona ja seepra tyynyssä. Virhe josta opin kerralla.
Ja Humppilassa on aarreaitta 80-90 -luvun korujen perään haikaileville..

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Sivistyksen hinta ja Virgin (oil)

En tiedä mistä illasta voisi sanoa, "olipa erikoinen ilta". Kun kaikenkaikkiaan on melko helppo löytää itsensä paikasta josta ei ollut vielä edellisellä viikolla tiennyt olevansa mutta tällä kertaa yliopistokoulutuksen tulevaisuutta ja tyttökuulumisia.
Olin kuuntelemassa Juden ja Mikkiksen kanssa keskustelua aiheesta "Mikä on sivistyksen hinta". Kiitos kutsusta Nanna.
Keskustelijiona olivat kansaivälisyyden professori Heikki Patomäki ja yliopiston kansleri Kari Raivio. Keskustelu liikkui paljolti yliopiston tulevaisuuden rahoituksen, nykyisen kehityksen ja tasa-arvon ympärillä.
Käsiteltiin toki myös yliopiston autonomiaa, yrityselämän vaatimuksia tai osaamattomuutta vaatimusten esittämiseen ja todellista tuloksellisuutta. Samoin oli esillä myös yksilön saama hyöty ilmaisesta koulutuksesta, joka maksetaan kaikkien verorahoista.
Mielenkiintoista ja virkistävää. Yllättävän usein mainittiin sana työläisperhe tai ylempi sääty, vaikka elämme tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa kuin koskaan. Kohokohta oli kun akateemisen perheen vesa(tämän hän itse kertoi) nousi käyttämään puheenvuoroa ja totesi että "eiköhän ne jakoavaimenkin käyttäjät ole onnellisia että tehtaassa on viestinnnän maisteri tai diplomi-insinööri.Voi "annamunkaikkikestää"!
Aina hetkeksi hiljenen, että onko noita tosiaan olemassa. Etenkin kun minulle aina yritetään väittää, että kyseiset hahmot ovat muinaisjäänteitä menneisyydestä, mutta ei, herran vuonna 2007, jakoavaimen käyttäjän pitää olla kiitollinen siitä että organisaatiossa on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilön. Henkilön ammatillisesta osaamisesta ei puheenvuorossa puhuttu.
Mutta napataampa kiinni ajatuksesta, että kaikkien verorahoilla siis maksetaan koulutus, jonka suorittaa vain tietty osa muutenkin paremmin pärjäävien perheiden lapsista.
Akateemisen perheen lapsella on seitsenkertainen mahdollisuus/todennäköisyys suorittaa yliopistotutkinto kun työläisperheenlapsella(tätä nimenomaista sanaa käytettiin yliopistollisessa sivistyskeskustelussa vuonna 2007). Pitäisikö siis vaikka koulutuksen suorittaneen maksaa koulutustaan takaisin esim. verorahoina työllistyttyään ja yllettyään tiettyyn tulotasoon? Just asking..
Oli miten oli. Lukukausimaksu ei tule painumaan unhoon. Tietyllä tavalla uskon, että se auttaisi joitakin opiskelijoita arvostamaan koulutustaan enemmän mutta vastavuoroisesti rokottaisi ikävästi taloudellisesti heikommassa asemassa olevia.
Eikä nimellinen koulutusmaksu ole mielestäni tasa-arvoisen koulutuksen suurin uhka. Lapsethan käyvät saman peruskoulun, joten korjaamista on jossain muualla. Eikä yliopistotutkinto ole myöskaan taloustieteellisesti suomen avain onneen. Meillä ei menisi yhtään sen paremmin vaikka kaikki kouluttautuisivat tohtoreiksi.
Missä olivat kaikkien pienten lasten perheet tästä keskustelusta? Sali oli lähestulkoon täynnä opiskelijoita muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tätä keskuteluahan pitäisi käydä niiden kesken joiden lapset ovat tällä hetkellä peruskoulussa tai vasta menossa sinne.
Minkälaiseen suuntaan suomalainen yliopistokoulutus on mennyt/menossa? Miten sitä pitäisi/ei pitäisi rahoittaa, ja miksi? Miten säilyttää laadukas tutkimus mutta nostaa opetuksen taso samaan?
Yhtäkään nyt yliopistossa opiskelevaa ei kosketa enää 10 vuoden päästä tehtävät päätökset mutta äänestämällä ja osallistumalla voi vaikuttaa oman lapsensa koulutukseen. Tai asiasta voi olla kiinnostunut myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Elätkö maassa jonka korkeakoulutus on tasa-arvoista, kilpailukykyistä ja kuuluisa laadustaan.
Raivio esim. totesi olevansa todella tyytyväinen tutkimuksen laatuun mutta ei opetuksen laatuun. Kun jenkkihuippuyliopistoilla on neljä opiskelijaa opettajaa kohden, ja meillä 50, voi kuvitella sen näkyvän opiskelijoiden ja opettajien välisissä suhteissa.

Jotta tässä kaikessa ei olisi ollut tarpeeksi ohjelmaa, vietin seuraavan pari tuntisen Carden ja Ann-Maryn kanssa Virgin Oilissa. Ei ehkä ravintolana ihan ykkösvalintoja, ja muutenkin olen hieman S-etukortti paikka allerginen mutta sijainti oli kätevä. Vaikka paikka on mauttoman kitchimäisesti sisustettu, ruokamme tuli nopeasti ja Ceasar-salaatti oli aivan kelvollista. Ja tarjoilija hieman hassuudestaan huolimatta, asiakashenkisesti suuntaunut. Voisin suositella silloin kun on väsynyt tai on paljon pakkasta, eikä jaksa raahautua muualle.
Mutta oli ihana nähdä tytöt. (siis hei, aikuisia naisiahan tässä ollaan - mutta ah, niin tyttömäisiä) A-M oli suomessa käymässä, ja puhevirta ei ollut yhtään tyrehtynyt Califoornian auringossa. Carden kanssa ei oltu muuten vain nähty pitkään aikaan, ja siitähän se keskustelu lähti mistä aina. Kuka ja mitä ja mitäs sitten, ja mitäs nyt sitten, ja miten ja mitä sitten ja "ai kauheeeeeeta" jne. Aika hurahti. Naurettiin. Todettiin että kyllä meillä suomessa sentään asiat ovat melko mukavasti ja että puhelimet ovat auki öisin juuri sitä varten että niihin voi soittaa.

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

Prepen pyörä ja: Ajoo, ajoo, ajoo!!

Sain sähköpostin jossa eräskin mies kysyi haluaisinko pyörän.
Meilissä todettiin tsygän olevan tosin miesten mallia mutta koska kuulemma olen niin tasa-arvoinen, se kyllä kävisi minulle hyvin. (mitääh, luetaanko minua siis kuin avointa kirjaa??) Mitäpä siihen sitten lisäämään.
Vastasin kiltisti haluavani, ja ajattelin että olipas kauniisti tehty. Tarjouksen arv
oa ei vähentänyt se että muuten kyseinen menopeli oltaisiin jätetty lukitsematta pihalle jonkun muun vietäväksi... vaan arvostan että joku ajattelee ja yhdistää luetun ymmärrystä ihan käytännön elämäänkin.
Siis Lauttaasaareen pyöränhakumatkalle. Ja ensin tietysti väärällä bussilla. Mutta toinen meni jo lähemmäksi. Ja pienen kävelyn jälkeen ihan suoraan mestoille.
Pyörä oli ajovalmiina entisen omistajan odottaessa pihalla kipeän polvensa kera..ehkä vähän jopa surumielisen näköisenä puitten katveessa oman sisäpihansa penkillä penkillä.. Mutta menin reippaasti silittämään sitä, ja kyllä se siitä sitten alkoi hymyilemään. Muisti jopa viisastella ikäkysymyksellä kun oli puhetta kimppakämppäasumisesta(avec girls -toim. huom.).
Tosin hymy taisi hyytyä hetkeksi sen jälkeen kun olin hurautellut pari kertaa taloa ympäri "Vauhtii korjaa virheet" - tyylilläni.
Prepelle ikään kuin valkeni ensimmäisen kerran konkreettisesti että "tässä oikeasti voi käydä jotenkin". Sen jälkeen ystävällinen lahjoittaja yritti painokkaasti muistuttaa varovaisuudesta ja laittoipa jopa tekstiviestin kotiin, jossa tiedusteltiin mahdollista henkiinjäämistä.. Eikö olekin söpöä
? Joku välittää!! (tämä siis kylläkin taisi pikemminkin liittyä siihen pelkoon, että lahjoittaja joutuisi soittamaan perheelleni kertoakseen, että kuka sen hlvetin koneen on luovuttanut yleensäkin käsiini)
Mutta hyvä fillari on! Satulaa piti laskea noin kaksi metriä, ja sittenkin ajaminen sujuu äärirajoilla. Mutta vääränkokoisessa pyörässä on jotain hurmaavaa! (Sama tunne kun aivan pienenä ratsastusleirillä sai hetken ratsastaa liian isolla hevosella, ja alitajunnassa tiesi, että kaikki ei oikeasti ollut aivan hallinnassa mutta että tuurilla saattaisi juuri ja juuri selvitä. Samalla riehakkaalla tunteella huristelin Lauttasaaresta kohti Taka-Töölöä.)
Eikä mitään sattunut vaikka välillä vähän huimasi. Hyvät polkaisut ja vauhtiin! Pyörä on luonnollisestikin liian iso, ja jarrutustekniikka vaatii totuttelua, samoin kuin vaihdenappien(!) painamisetkin. Miksi Low on muuten pienet vaihteet? Ja High isot? Logiikalla kuvittelisi sen olevan juuri päinvastoin. Tai miksi niissä ei lue Heavy tai Light? Tai Big tai Small??
Sitäpaitsi etujarru nappaa kyllä siihen malliin kiinni, että kypärä on parempi pitää visusti päässä.
*********
Mutta summa summarum, jollakin tavalla (taas) (tämäkin) episodi vahvisti uskoani ihmiskuntaan. On järkevää ja viisasta, ja oikein kierrättää tavaroita. Untamatta inhimillistä aspektia, että nyt Norpalla on taas pyörä eikä tarvi joka päivä bussista näyttää kieltä onnellisena ohi pyöräileville lähimmäisille.
Ystävällistä ja Huomaavaista. Kiitos.

Foxy lady - tai noh..

Turkistarhaushan ei ole kovin seksikäs aihe.(päinvastoin kuin puoluepolitiikka) Siitähän "ollaan jauhettu" vuosikaudet. Ketä kiinnostaa? Kyse on toisten elinkeinosta ja toisten aktivismista. Välillä viherpiipertäjiä sitten ammutaan haulikoilla ja välillä tarhaajien elinkeinoa puolustetaan yleisönosastoilla.
Suomi sattuu olemaan maailman suurin kettutarhaaja ja kaikenkaikkiaan meillä tarhataan eläimiä 4 miljoonaa vuodessa! (kettuja, minkkejä, hillereitä, supikoiria, chincilloja ja soopeleita)

Mutta.
Tarhauseläimet, kuten esim. minkit ja ketut ovat vangittuna epäluonnollisissa ja -inhimillisissä oloissa. Se ei muutu vaikka voissa paistaisi. Jokainen eläin häkissä tuntee kipua ja tuskaa. Eri asia on, onko siihen itsellä kantaa ja antaako epäinhimillisyyden tulla korviensa väliin saakka.
Tarhaus on toisille tärkeä elinkeino ja on totta että se on laissa sallittua, ei se tarkoita sitä etteikö lakia voi muuttaa, tai ettäkö se olisi jollakin tavalla moraalisesti oikeutettua. Muissa sivistysmaissa asiaa on ratkottu mm. näin:
Hollannissa kettutarhaus on kielletty ja minkkitarhauksella on kymmenen vuoden siirtymäaika. Itävallassa, Englannissa ja Walesissa turkistarhaus on kielletty kokonaan. Saksan tarhaus on kielletty kahdessa osavaltiossa. Ruotsissa eläinsuojelulakiin lisättiin säädös, jonka mukaan ketuilla on oltava mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymisen. Käytännössä tämä tarkoittaa kettutarhauksen loppumista. Sveitsissä eläimille vaaditaan eläintarhaolosuhteet ja Italiassa, on esillä lakiehdotus joka tähtää samaan.
Jude on lopettanut kanansyömisen ja vähensi lihansyömisensä minimiin sen jälkeen kun näki eläinkuljetusohjelman televisiosta. Ylipitkät ja hirviömäiset eläinkuljetukset ovat toinen äärinmäisyksiin viety ruuankidutusmuoto.
Minusta oli hienoa kuinka syvästi ohjelma Judeen vaikutti. On helpompi tehdä päätöksiä nuorempana jolloin on ehdottomampi ja valmiimpi kärsimään "epämukavuuksia" kuin vanhempana jolloin on jo tottunut että "asiat vaan nyt ovat näin" ja "minä niin pidän itsensä höyhenettömäksi nokkineesta aurajuustokanasta riisipedillä." --Tai tassunsa jäädyttäneen ketun korvista hiihtohuppuni koristeena.

Animalia pitää tietoiskukampanjaa Kiasman edessä. Jokaisella on mahdollisuus mennä kokeilemaan kauanko jaksaa seistä kettuhäkissä.
En jaksanut kauaakaan.

Väitteitä ja vastaväitteitä turkistarhauksesta.

tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Mies miehestä

Naisen analyysi miehestä on lukijan mielestä aina naisen analyysi miehestä. Nainenhan ei voi olla objektiivinen saatika hahmottaa miehen maailmaa ilman leimaamista tai oman asemansa pönkittämistä. Näin saattaa joku epäilevä-Tuomas ajatella, joten annetaanpa suomalaisen miehen itse sanoa sananen suomalaisesta miehestä:
kirjailija Juha Seppälä:

Todellisuudessa miehet eivät ole alistetussa asemassa. Heillä on yhteiskunnassa ja perheessä valta. Miehet eivät ole miehiä, vaan lapsia. Heiltä ei ole lupa odottaa emotionaalista kypsyyttä, vaan mikrosiruja, bisneskonsepteja ja uutta konsolia formulaan. Psyyken feminiiniset piirteet ja vaatimukset on kiellettävä viimeiseen asti. Eheytymisen painetta on vastustettava miehisin keinoin. Miesporukoiden kokoontumisissa varjellaan sitä, ettei kukaan vahingossakaan pääse aikuistumaan. Regressio kulkee nimellä yhteisyys.

Leikki on miehen työtä. Naisten tehtävä on sallia ja mahdollistaa miesten leikki. Naisten osaksi jää paikkailla hölmöilyt miesten kilpailuvietin jäljiltä. Naiset siivoavat sotkut. Naiset ovat sijoittuneet terveydenhoito- ja sosiaalipuolelle, miehet sairauspuolelle. Miehet lupaavat vaalien alla naisille lisää palkkaa, todellisuudessa miehet lähtevät ajatuksesta että naiset pärjäävät kiitoksella.

Ja koko artikkeli jonka haluat käydä lukemassa täältä.

sunnuntaina, syyskuuta 02, 2007

Sugar banana - ja tuoretta avioparia

Häät ovat elämässä yleensä niitä juhlia jotka muistetaan. Ja kun ystävä menee naimisiin, on arvokasta saada olla mukana. Eilen oli Anderssonin ja hänen vaimonsa suhteen laillistamisen aika. Se tapahtui purjeveneellä Joanna Saturnalla, jonka jälkeen laiva suuntasi shampanjan kera Suomenlinnaan.
Andersson oli komea ja vaimo kaunis. Liikuttava pari. Avecini kanssa kyynelehdettiin seremonian aikana. Nuori rakkaus kosketti. Useampaankin kertaan. (Itkijänaisethan ovat osa suomalaista perinnettä mutta kyllä siten illan aikana nauretteenkin.)
Jonna oli tehnyt morsiammelle kauniin silkkisen puvun, ja oli itsekin yllättynyt miten rentoa häissä on. Oli kuulemma ensimmäiset häät, ja skumpan virtaaminen ruumassa anopin huuteluineen ei vastannut jäykempiä odotuksia.
Tuore aviomies oli tiskin takana kaatelemassa skumppaa. Se ilmeisesti on nykymiehen osa. Sopi kyllä Anderssonille, joka muutenkin viihtyi aviomiehen osassaan ja häissään. Omat häät pukivat Anderssonia.
Oli luksusta päästä vesille. Syysaurinko oli armelias parille. Oli kaunista ja lämmitti. Eikä ollut shampanjassakaan valittamista. Eräätkin naiset joivat sentään laseista mutta nuorempi nainen pullon suusta. Tuli mieleen kun itse oli nuori...
Mutta keliä ja elämystä riitti! Täydellinen yllätys oli toisen purhelaivan ilmestyminen vierelle bändeineen. Uskomatonta ja aivan mieletöntä! Kaksi laivaa rintarinnan ja toisessa kokonainen bändi esiintyy häävieraille. Epätodellista ja riehakasta. Jammailu aalloilla vauhdissa pysyy kaikkien mielessä pitkään.. "Sugar banana..Sugar banana!"

Koska Maikkiksen kanssa arvostamme laatuaikaa, päätimme antaa parille sitä lahjaksi. Ja ettei homma pysyisi hanskassa, piti mukaan kutsua myös bestman perheineen, sekä sulhasen sisko perheineen. Jos kerran tässä ollaan ystäviä ja jaetaan elämää, niin pidetään yhteyttä sitten oikein koko suvun voimilla. Oltiinhan jo polttareissa löydetty yhteinen sävel morsiamen äidin ja nyt veljen, ja jo vähän muidenkin sukulaisten. Ei oltu nurkkakuntaisia. Oltiin ihan sosiaalisia ja ihmisiksi.
Nuorelle naiselle sanottiin että jos ei ryhdistäydy, päätyy samanlaiseksi vanhempana kun eräätkin naiset. Nuori nainen oli pyörtyä kun kuuli eräiden naisten iät. Luuli siis hei ALLE kolmikymppisiksi. Niin se nuorekas käytös vaan hämää nuorempaakin naista. Pelkäänpä ettemme olleet hyviä esimerkkejä kaidemmalle tielle..
Häiden ohjelmanumerot ovat parhaita kun ne ovat spontaaneja ja tulevat tunteella. Vanhemmat lauloivat. Taas oli kyyneleet silmäkulmissa. Aaltona nostettiin myös maljaa ja kokeiltiin mistä pöydästä lähtee isoin ääni. Pärjäsimme hyvin. Kimppua ei saatu mutta terälehtiä kylläkin. Jos ei ole kihlajaisia tiedossa niin "jotain tosi kivaa kylläkin". Nyt kelpaa odotella.
Ja hyvänen aika. Ihan haettiin tanssimaankin! Sitä ei olekaan tapahtunut pitkään aikaan. No en myöskää ole ehkä kuuluisa tanssitaidoistani..mutta yritän olla sympaattinen askeleissasekoilija. Tanssittajani puhui minulle vielä tanssin jälkeenkin joten ehkä se ei ollut niin kamalaa.
Mutta tanssittiin hakemattakin. Vanha kunnon ilmakitarakin löytyi ja pizzamuuvi tuli kuin itsestään. Jorma Uotinenkin olisi ihastellut..
Suomenlinnan yössä tulishow oli parhaimmillaan. Rummut kumisivat eksoottisesti ja torvi soi shamaanimaisesti tulen lietsonnan lomassa. Kukaan ei syttynyt tuleen. Se oli ihme.
Helsinki näytti kauniilta ja niin pikkuruiselta satamakaupungilta tullessamme taas rantaan. Oli hiljaista ja rauhallista. Tuntui että olisi voinut silittää kaupungin poskea, niin rauhassa se uinui valoineen ja tyynen meren ääressä..
Kävelimme korkokengissämme ja juhlahameissamme kotiin. Kävimme taputtelemassa espan puistossa vielä Manolo Valdesin patsaat, jotka taas valitettavasti nyt syksyn tultua lähtevät. Mietimme että voisiko niihin kahlittua.. Onneksi telaketjut olivat jääneet kotiin...
Mukeissa oli vielä valkoviiniä ja aamu oli lähestymässä. Oli aika vielä jutella viimeiset jutut ja antaa ajan soljua kohti uutta päivää.
Kiitos Ystävät kutsusta, kiitos uudet ja vanhat ystävät seurasta! Minkäs sille vaan voi kun viihtyy ja on hauskaa.
ps. specialkiitos Hnnalle(kuvassa) kuvauksista ja kuvista. nyt on sitten pari hyvääkin kuvaa tältä vuodelta sinne muistojen laatikkoon ;) Ja kyllä mä ymmärrän ettei se photoshoppikaan ihmeitä tee.

lauantaina, syyskuuta 01, 2007

Mikä on sun kanta merihevosiin?

Tuli tekstiviesti: Mikä on sun kanta merihevosiin?
Mietin hetkisen. Yleensähän kanta asioihin on helppo löytää kun miettii mitkä ovat tiedossa olevat faktat, lisää siihen vielä omat ajatuksensa ja tuntemuksensa, niin siinähän on jo pohjaa kannalle.
Merihevosten kohdalla löi hetkisen tyhjää. Huomasin, ettei minulla ole kantaa merihevosiin, paitsi että yhdistän ne satuihin ja lasten leluihin tai vaatteisiin. (jollakin tavalla aavistelen, että kysymys liittyy kuitenkin tänään oleviin häihin)
Google auki ja selvisi että merihevonen on uhanalainen. Niiden luonnonkannat ovat taantuneet, koska niitä kalastetaan liikaa, niiden elinalueita tuhotaan ja niitä käytetään luonnonlääkityksellisiin tarkoituksiin erityisesti Kauko-idässä.
No niin, kantani on nyt ainakin se että niitä pitäisi suojella ja niiden elinoloihin pitäisi kiinnittää huomiota.
Mutta en minä sisustusartikkelia hankkisi merihevosesta esim. täältä.
Tai ehkä tekstiviesti viittasikin tähän:
Merihevosten lisääntymisessä on erikoista se, että uros kantaa ja "synnyttää" poikaset. Parittelussa naaras asettaa erityisellä munanasettimella munia uroksen pussiin, jossa ne hedelmöittyvät. Poikaset kehittyvat uroksen pussissa, kunnes se ponnistaa ne ulos pyrstöään heiluttamalla.
Se siis on mahdollista.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...