maanantaina, elokuuta 11, 2014

Lammin talolla tuuraamassa

Eipä mennyt pyhäpäivä hukkaan kun mukavan sattuman kautta sain  yleissivistystäni parannettua ja pääsin opas-tuuraajaksi Lammin talolle, Elias Lönnrotin viimeiseen kotiin. Turha kai todetakaan, että kyseinen talo on jäänyt minulta kokonaan huomaamatta. Paikkarin Torpasta, Eliaksen synnyinkodista olen ollut hyvinkin tietoinen ja käynytkin pari kertaa mutta ei ollut aavistustakaan, että alle 10 kilometrin päässä sijaitsee hänen vanhuuden kotinsa.
Elias Lönnrot osti tämän "erämaatalon" päästäkseen nauttimaan eläkkeestään ja rauhasta. Nikun talo, jossa he ennen sitä asuivat, alkoi olla kaikin puolin "liian valmis" myös vieraiden oli liian helppoa tulla paikalle ja kestittäviä vieraita ilmeisesti ihan riittikin.
Lammin talolla on vanhan ajan tunnelmaa. Paikalla voi vain miettiä, että miten kaikki on rakennettu, miten sinne on kuljettu ja kuinka pitkä matka Sammatin kirkolle - kävellen - sieltä oikein on.
Talo on siis Lönnrotin ja hänen tyttäriensä viimeinen koti, jossa Lönnrot kirjoitti kolmannen suurteoksensa suomi-ruotsi sanakirjan. Teoksen laajuutta ehkä kuvaa se, että kun Agricolan aikaan sanoja oli käytössä 10 000 - 20 000, Lönnrotin kirjassa niitä oli 200 000.
Täytyy myös nostaa hattua niille ihmisille, jotka ovat tehneet työtä tämänkin talon säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Raha on tiukassa, eikä talkooväkeäkään tunnu löytyvän. Yhä pienemmillä ja pienemmillä resursseilla pitää yrittää huolehtia kansallisesta historiastamme ja siihen liittyvistä rakennuksista.
Päivän aikana talolla vieraili kymmenisen henkeä. Jokainen tuntui kokevan "ahaa-elämyksiä" ja ilahtuvat kuulemistaan ja näkemistään asioista.
Itselleni päivä muistutti niin historiastamme kuin yksilönkin merkityksestä. Lönnrotin omalla uteliaisuudella, rohkeudella ja ahkerudella - ehkä myös itseriittoisuudellakin on ollut suuri merkitys kielellemme ja meille. Tuntui arvokkaalta saada olla oppaana hänen entisessä talossaan.
Käykää ihmeessä - paikka on avoinna vielä ensi viikonloppuna ja pienille ryhmille ovet kyllä avataan kun etukäteen vain sopii ajasta.

keskiviikkona, elokuuta 06, 2014

Miten kesä meni?

Sain itseni kiinni, toistelemasta klassikkoa. Viime päivinä kun joku on kysynyt miten kesä meni, olen vastannut: "Nopeasti." 
Eikö minulla ole kesästä muuta sanottavaa kuin, että se meni nopeasti. Vai onko kysymyksestämme tullut amerikkalaistyylinen "how are you", johon ei oikeastaan odotetakaan vastausta..Kuuluu vain vasta, että "hyvin kiitos" ja sitten jatketaankin jo muista aiheista.
Talvesta ei kysytä miten se meni. Hitaastihan se menee. Junnaten jäitä poltellessa - kaikkihan sen tietävät. Kesästä kysytään, koska halutaan kuulla  lomista, seikkailuista, onnesta ja ilosta, auringosta, mansikoista, rannoista ja pitkään nukutuista aamuista. Tai aikaisin tehdyistä aamulenkeistä. En tehnyt niitä  yhtään.
Kesää ei saisi odottaa kuin viikonloppuja, eikä sen loppumista pitäisi murehtia kuin sunnuntaina tulevaa maanantaita. Tulevassa syksyssä on taas raikkautta, reippautta ja tekemisen meininkiä, ja jos talvi suo lunta - niin jospa se talvikin sujuisi nopeasti ulkoillessa, villasukissa lukiessa ja vaikkapa ihan tavallisesta arjesta nauttien.

Ja tämä kaikki  tuli mieleen Fok it -sarjakuvasta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...