perjantaina, marraskuuta 30, 2007

Pesukoneet kodeissaan

Se meni sitten yllättävän kevyesti. Luulisin. Kukaan ei hermostunut ja mitään ei mennyt rikki. Luulisin. Koneet saatiin perille, ja oli jopa vaiheittain ihan hauskaa. Täytyy sanoa, että suomalainen mies osaa siirtää pesukoneita. Homma sujui. Ei tullut valitusta, ei kyseenalaistusta. Puheenaiheita riitti, syntyi kevyttä ja hyvin soljuvaa keskustelua. Jopa näppärää ja älykästä. Millään tavalla ei osoitettu, että "kyllähän tässä ollaan täysin orjatyövoimana" vaan tyylikkäästi heilautettiin yksi pesukone kyytiin ja ulos, ja sama seuraavassa paikassa. Tämä kaikki vielä huumorilla höystettynä. Bravo!
Eikä edes lähdetty ovet paukkuen suorilta kotiin vaan juotiin vielä teet ja lasilliset. Tuli hyvä mieli.
Kiitos etu-töölö ja jude. Ja minkki p - katsotaan miten whirpool ja pesupähkinät sopivat yhteen. Ja kiitos Soittajalle, kaikki ajatukset ovat tärkeitä mutta tiedän minkälainen kynnys on soittaa ja kertoa niistä "vieraalle ihmiselle. Arvostin.

Taloon ei ole tulossa putkiremppaa - my ass!

Voisin hyvin aloittaa uuden blogin, ihan vain tätä asuntoprojektia ajatellen mutta koska kaikille projekteilla ei ole alun jälkeen loppua hyvistä aikeista huolimatta, pitäydyn hitsaamaan palasia yhteen tällä areenalla.
Olen jollakin tasolla ottanut ihmeellisen "tyydyn kohtalooni" ja "mikään ei oikeastaan yllätä" asenteen.(tai sitten vaan "sillä mennään mitä on") Ymmärrän että hinnat ovat tällä hetkellä kohtuuttomat ja korot voivat kirmata reippaaseen ylämäkeen. Olen myös saanut eritasoista palvelua, jopa kohtelua, jos asian tiivistäisi yhteen sanaan mutta en ole siitäkään vielä kilahtanut. Yritän edelleen uskotella itselleni että tästä kokonaisuudesta voi selviytyä kuivalle maalle samoilla sulakkeilla mutta ehkä sähkökaapissa jo kytee.
Olin eilen katsomassa Kotkankatu 10 (huoneistokeskus: Kotiavain 734577) ja kuulin taas miten "tässä kunnossa olevaa asuntoa, tällä hinnalla on harvoin tarjolla". No asunto olikin siisti, ihan jees tehty keittiö ja kylpyhuonekin oli remontoitu. Eikä putkistakaan oltu vielä tehty mitään suunnitelmaa. Kysyin tätä jo aiemmin.
No koska yritän esittää edes jollain tasolla järkevää ihmistä niin pyysin nähtäväkseni isännöintitodistuksen, jota ei myöskään tyrkytetty. Siinä kävi ilmi että putkiremontti oli tehty edellisen myyjän aikana ja oli myös rastiettu kohdat ettei kohteessa/tai taloyhtiössä ollut toimeksiantajan tiedossa ollut vesivahinkoja. Hyvä näin. Paitsi että:
Tänään tuli ensimmäinen järkevä puhelinsoitto kyseiseltä välittäjältä, jonka kanssa olimme katsomassa asuntoa. Perinteisen blaadi blaadi blaan sijaan tulikin " ööö..no nyt on käynyt ilmi hieman uusi asioita... kuulimme siis vasta juuri että talossa on ollut useita vesivahinkoja ja putket ovat tulossa todella nopealla aikataululla"
WHAT THE WOK?!
Eilen asunto on ollut unelmien superlottovoitto(tosin kallis sellainen) ostajalle, mutta kun nukutaan yön yli, ja päästään jo iltapäivään saakka, pitääkin ilmoittaa että "ei vaan, aprillia! kyllä tänne tuleekin ne putket". Pulssini ei edes noussut kun kävin tätä Uskomatonta mutta Totta -planeetta keskustelua mutta nyt myöhemmin ajateltuna niin onhan toi nyt JLAUTA ihan tajutonta että yhdet myy täyteen hintaan kämppää minne on välittömästi tulossa putkiremppa, eikä kukaan ole mukaan kuullut että talossa on ollut useita vesivahinkoja.
Anteeksi millä alalla ja millä osaamisella, ja millä moraalilla näitä kauppoja tehdään???
Olenkin tässä miettinyt toisinaan vaihtoehtoisten työtehtävien lisäämistä, ja tuntuu että jopa nykyinen osaamiseni riittäisi kiinteistönvälittäjäksi.
Ja asunnon omistaja. Miten voit olla taloyhtiössä asukkaana/omistajana, ja pysyä samaan aikaan täysin tietämättömänä että talossa on ollut useita vesivahinkoja. Ja jätän nyt siitä vaihtoehdosta vaahtoamisen että asia onkin ollut tietoinen ja myyjä on vain toivonut pääsevänsä asunnostaan eroon hyvällä voitolla unohtaen sen pikkuruisen pahan putkipeikon, ja ne hieman ikävältä kuullostaneet vesivahingot.

Pesukoneprojektia pukkaa

Yritän nyt olla kuullostamatta mikamyllylältä mutta viimeiset kaksi viikkoa ovat imaisseet aimo annoksen energiaa. Omaa ansiostani on tietysti energian palautumattomuus, joka on johtunut täydellisestä liikkumattomuudestani, joka puolestaan on johtunut muka ajanpuutteesta tai ylivoimaisesta väsymyksestä(tai laiskuudesta).
Tänään sitten tuleekin lisäripaus hauskuuteen kun yritetään siirtää kaksi pesukonetta uusiin osoitteisiin. Ei mitään järkeä taas tässäkään hommassa mutta koska kierrätyskeskus ei hae, itsellä ei ole pakettiautoa ja kippari-kallen pinaattia, niin pakko se on pyytää vastentahtoisia vapaaehtoisia auttamaan. Lupasin ikimuistoisen illan, joka ei taas vähän aikaan unohtuisi, ja luulenpa että näin myös tulee tapahtumaan. En oikein itsekään osaa vielä kuvitella mitä tällä kertaa voi sattua!
Ai niin, ja tähän liittyen; jos ihmiset lotraisivat vähemmän veden kanssa ja käyttäisivät hellävaraisempia aineita, ja niitäkin vähemmän, putkistomme olisi paremmassa kunnossa. (huom. luonnontuotteet ja pesupähkinät) Asia alkaa todennäköisesti siinä vaiheessa kiinnostamaan kun -90 luvun taloihin tehdään putkiremontteja ja niistä joudutaan maksamaan. Entisajan putkethan kestivät senkin vuoksi että vedenkäyttö oli huomattavasti pienempää, eikä ihmisen tarvinnut uittaa itseään kymmenessä kemikaalissa tullakseen puhtaaksi(lue: teollisesti-tuoksuvaksi)
ps. eräskin lukija laittoi lauantaiyönä tekstiviestin, vain yhdellä kirjoitusvirheellä, jossa pyydettiin kirjoittamaan Helsingin joukkoliikenteestä, erityisesti siitä näkökulmasta kun kello on jo paljon ja haluaa kotiinsa, eikä pääse. Jos teillä on tähän aihealueeseen liittyviä kokemuksia, niin kommenttiboksissa on tilaa ja käsitellään asiaa laajemmin ensi viikolla!

keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Tähän mennessä

Tähän mennessä olen nähnyt ekan kerroksen "piha yksiön" etelä-haagassa, yksiön pitkähköllä käytävällä Flemarilla, pikku kolmion Vaasankadulla, melkein hyvän kaksion Sturenkadulla,melkein hyvän yksiön Euratiellä, pommipuutalokaksion Kumpulassa, älyttömäksi rempatun puutalokaksion Toukolassa, putkiremppaa odottavan kaksion Käpylässä, ilman suihkua olevan yksiön Harjussa, hassupohjaisen yksiön Kurvissa, liian kalliin isomman yksilön Kurvissa toisella puolella, todella remppakuntoisen mummoasunnon Pengerkadulla, toisen remppaunelman Aleksis Kiven kadulla, "laura asthley-sisusteisen" yksiön Somerontiellä sekä jännästi väritetyn asunnon Karhupuiston vieressä ja katutason alapuolella olevan tilakaksion Kirstinkadulla..
Olen tavannut kuusi eri välittäjää, ja minulla on kaksi kuukautta aikaa löytää itselleni ylihintainen koti.

tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Ossille 27.11.2007

Pikku Prinssi

Elämäni on yksitoikkoista. Metsästän kanoja, ja ihmiset metsästävät minua. Kaikki kanat ovat samanlaisia, kaikki ihmiset samoin. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat minua kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Vehnäpellot ovat minulle aivan yhdentekeviä. Ja se on murheellista! Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa...

Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.

- Ole hyvä... kesytä minut! se sanoi.

- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulle ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.

- Ei voi tuntea kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä niitä enää ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!

- Mitä minun tulee tehdä?

- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi...

Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.

- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltäpäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pitemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni... Täytyy olla perinteitä.

- Mikä on perinne?

- Se on myös aivan liiaksi unohdettu käsite, kettu sanoi. Sen ansiosta on jokin päivä toisenlainen kuin muut, jokin tunti erilainen kuin toiset. Metsästäjilläni esimerkiksi on eräs perinne. He tanssivat joka torstai kylän tyttöjen kanssa. Ja se tekee torstaista ihanan päivän! Voin käyskennellä viinitarhoille saakka. Jos metsästäjät tanssivat milloin vain, olisivat kaikki päivät samanlaisia, eikä minulla koskaan olisi vapaahetkiä.

Niinpä pikku prinssi kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:

- Voi...! Kuinka tulenkaan itkemään.

- Se on oma syysi, sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut...

- Aivan niin, kettu sanoi.

- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.

- Aivan niin, kettu sanoi.

- Mutta silloinhan et voittanut mitään!

- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kullankeltaisen värin

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
***************************************************************
Sinä suuri pienimies kesytit minut kun leikkikentällä laskit kätesi olkapäälleni vaikka
olimme juuri tavanneet ja vielä muutama minuutti aikaisemmin olit katsellut lippasi alta
ohitseni reippaan miesmäisesti. Mutta kun jo hetken kuluttua ylitimme käsi kädessä tietä,
tiesin että olimme ystäviä. Oli kesä ja aurinko paistoi.

maanantaina, marraskuuta 26, 2007

Kadulla kohdataan

Olin aamulla ylittämässä katua taka-töölössä ja vastaan tuli kaksi muutaman vuoden vanhempaa herrasmiestä joille alkoholi oli maistunut pidempään kuin yhden viikonlopun.(ei, nyt en puhu kavereistani) Toinen sankareista moikkaili kohdalle tullessaan, ja kun hänen yllätyksekseen vastasin, veti kaveri jarrut pohjaan ja tuli pyytämään savuketta. Kerroin etten polta. Tätä hän harmitteli.
Hieman kauemmaksi jäänyt kaveri äityi huutamaan että: " Jätä se huora rauhaan ja lähetään meneen!" Käännyin ystävällisesti hänen puoleensa ja kysyin oliko äskeinen nyt kivasti sanottu. Huutelija meni hämilleen ja korjasi kielenkäyttöään ja vaihtoi huora sanan neidiksi. Voi olla että kumpikin tarkoittaa hänelle samaa asiaa, niin se voi tarkoittaa monelle muullekin, mutta ainakin sävy oli jo toinen.
Huutelija halusi tulla halaamaan ja kertoi että olivat menossa katkolle. Samassa kunnossa oleva kaveri oli tullut saattamaan häntä. En olisi pystynyt kertomaan kumpi oli menossa asiakkaaksi tai kumpi sitä katkoa olisi enemmän tarvinnut. Halasin häntä ja toivotin koko sydänmestäni hyvää katkoa ja menestystä kummallekin elämässään.
Toinen kaveri vielä kysyi toiveikkaana että voisiko hän soittaa jonakin päivänä. Nauraen kieltäydyin mutta toivotovin vielä kaikkea hyvää ja vilkutin ystävällisesti lähtiessäni.
Aamumme olivat erilaisia.

sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007

Asuntomarkkinoilta päivää!

Todella minimalistinen päivitys norppa kohtaa asuntomaailmaa kartalta:

Jos olet ostamassa ensimmäistä kertaa asuntoa ja ottamassa ensimmäistä kertaa asuntolainaa, etkä ole kovinkaan lainatietoinen, lainaa kyllä on saatavilla, hyvää palvelua sen sijaan vähemmän. Kun olet harkitsemassa asuntolainan ottamista, ensimmäiseksi kysy ystäviltäsi kenellä on asisasta eniten tietoa/kokemusta, ja pyydä häntä selittämään asia rautalangalla. Alan ammattilainen ja työkseen sitä tekevä ei sitä sinulle tee.

Asunnonvälittäjät.
En ole varma kuka on asiakas. Myyjä vai ostaja, vai kummatkin, vai ei kumpikaan. Välittäjiä pitäisi olla kaksi, yksi myyjällä ja yksi ostajalla, jotta palvelutilanteen saisi kuntoon.
En todellakaan pidä siitä että minulle huomautellaan kuinka tällä alueella pyydetyt hinnat ovat toteutuneet tai kuinka monta tekstiviesti kyselyä myyjän puhelimeen on tullut.
Jos asunto on sillä hetkellä vapaana ja myymättä, niin se on vapaana ja myymättä. Käsittääkseni.
Palvelun taso
Se vaihtelee. Yksi hakee autolla töistä ja lupaa tulla tekemään keittiöremontin, toinen taas unohtaa ottaa yhteyttä ja toimittaa pyydetyt tiedot.
Moni on niin tarkkanäköinen että pystyy kertomaan että silmien edessäsi on kaapit mutta ei kertomaan onko kyseisestä osakkeesta tehty tajouksia, miksi kylpyhuone on remontoitu juuri tänä samana vuonna, miksi seinästä tulee epämääräisiä johtoja, tai että onkohan sähkötyöt mahdollisesti laittomat..
Todella ammattitaitoinen asunnonvälittäjä pystyy myös kertomaan sinulle että yksi asunto tarvitsee vain yhden ostajan. Seikka mitä en ollutkaan kokenut tärkeäksi omaa kotia miettiessäni.
Intonaatio.
Asunnonvälittäjistä tulisi hyviä tämän päivän radiojuontajia. Valitettavasti jo Radio Helsingissäkin ollaan päästy siihen teennäiseen "hyvääää fiiliiiis ja hyvääää settiiiii" intonaatioon ja tämä sama villitys on edennyt "ihana koti sulle" -rintamalle.
Tavallista puhetyyliä arvostavaa asunnonetsijää tökkii. Tekisi mieli pyytää puhumaan niin kuin henkilö normaalisti puhuisi arkisista asioista. Heti samaan hengenvetoon tulee mieleen ettei ehkä haluaisi tietää tätäkään. Mukavaa että oma etunimi muistetaan mutta yhtä suomalaisen luontevasti voisi myös suudella kättä tavatessa. Vähän jarrupoljinta sille "mä oon niiiin luonteva ja läsnä tässä tilanteessa sun kanssa, etsimässä sulle kotia"-heilumiselle.
Ystävät.
Kultaakin kalliimpia. Taas kerran.
"Itse tiedät, itse päätät" on aina hauska sanonta jota usein viljelemme töissä. Varoitus joka toimii aina. Tässäkin se pätee. Itsehän sen nimen käy paperiin sutaisemassa mutta onpa aivan eri fiilis pyörittää ajatuskehää kun muutama muukin ihminen on "ihan vaan kertonut oman mielipiteensä". Onneksi tulee liikuttua itseään fiksumpien ihmisten kanssa. Jengillä on toki muutakin tekemistä vapaa-aikanaan kun juosta pimeässä vesisateessa yhden asuntonäytössä mutta eräskin kolmikko näytti todella sympaattiselta eräässäkin makuuhuoneessa.
Sitäpaitsi, eihän sitä kotia itselleen etsi vaan elämälleen. Tärkein kriteeri on että se ruokapöytä joka piti hakea Kalmilta asti mahtuu asuntoon, ja että ihmiset löytävät sen ympärille. Loppu on sitten hiottavissa.(+ se sohva jolle ystävät jäävät nukkumaan kellon(tai kunnon) ollessa liian paljon tai vähän muualle siirtymiseen)
Ja kun se oma kuningasidea tulee, ja kaksi eri tyyppistä ystävää irvistää sille, ymmärtää ilman päivien pohtimista, että vaihtoehto on niin nähty ja voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Eli tuttuun lähtöruutuun.
Ennustus
Ja koska olen ennustaja ja näen tulevaisuuteen, voin väittää seuraavaa:
Viiden vuoden kuluttua asuntojen hinnat laskevat. Vuoden vaihteen jälkeen myyntiajatkin lähtevät pitenemään. Nyt markkinoilla on tavallista enemmän asuntoja ja kiireisimmät ovat jo joutuneet tinkimään huimimmista pyynnöistään. Hinnat saattavat toki vielä nousta ensi vuonna muutamilla alueilla mutta sen jälkeen ne hiljalleen pysähtyvät, ja viiden vuoden päästä ne ovat palautumassa taas hieman järkevimpiin sfääreihin.
Näin.
Muutamassa viikossa olen katsonut noin kymmenisen asuntoa, muutamia jopa kahdesti. Etelä-Haagaa, Käpylää, Vallilaa, Sörnäistä ja Kalliota. + sata tuhatta nettinäyttöä...

jk. en myöskään halua olla turhan tarkka, kun en kerran muutenkaan ole, niin kuin oikeinkirjoitusta paremmin taitavat ovat huomanneet mutta;
Valokuvat huoneistosta
Jos kyse on 145 000 euron arvoisesta sijoituksesta, jonka haluaa realisoida, niin voisiko myös pari euroa uhrata kohteen valokuviin.?
Valokuvat seinien kulmauksista, keittiöpöydän koriste-esineistä, pihalla olevaista puskista, tai omasta vauvasta toppapuvussa ovat toki näkökulmia nekin mutta selkeä, hyvä valokuva huoneesta kertoo enemmän kuin intonaatioonsa ihastunut välittäjä. Ei se niin vaikeaa ole. Vaikka vähän parempi kamera lainaksi, kuvat päiväaikaan, tarpeeksi valoa, ja vähän ajatusta ja keskittymistä siihen mitä kuvasta voi ymmärtää tilaa ennestään tuntematon henkilö.
Ja sen lisäksi voi tietysti räpsäyttää kuvan kissasta söpösti ikkunalaudalla, lumimaisemasta naapurin räystäskourusta tai vaikka kuvan itsestään oman harrastuksen parissa. Sehän on vain hauskaa ja sympaattista.

Kahdet juhlat

Huhu liikkuu että Helsingissä on vietetty lauantaina kahden tyyppisiä juhlia..epämääräisiä välähdyksiä alla:
(täydentäkää vapaasti)


Ryhmä A:n juhlat:

Nähdään kaverin kanssa puolilta päivin ja laitetaan
tekstaria soitetaan muillekin kavereille. Nautitaan kaupunkimaisesta
tunnelmasta, Tornibaarin auringonlaskusta ja Sea Horsen tarjoamasta
muonituksesta. Tarjoilija kuulee puhetyylin ja kysyy kuinka kauan
samaa sukupuolta olevat kaverukset ovat olleet naimissa?
Lennetään ulos yhdestä kodista.
Juhlat jatkuvat toisessa.
Kannetaan yksi tuoliin nukahtanut vieras nukkumaan sänkyyn. Vieras vastustelee
mutta nukahtaakin sohvalle.
Toinen vieras menee nukkumaan sohvan viereen. Matolle. Kello ei
tässä vaiheessa ole kymmentäkään.
Sohvalla ollut vieras alkaa oksentaa. Ei ehdi vessaan.
Mennään vielä kolmanteen kyläpaikkaan katsomaan koiranpentua
ja näyttäytymään uusille ihmisille koska sosiaaliset taidot ovat korkeimmillaan.
Tästä eheytyneenä loppujenlopuksi vielä ravintolaan vaikka elimistossä kiertää
enemmän puhdasta alkoholia kuin normaalisti suonissa virtaava verta.
Seuraavana päivänä esitellään kauniisti lakattuja kynsiä.



Ryhmä B:n juhlat:

Lähetään kutsu ja tulo-ohjeet hyvissä ajoin vieraille.
Kokoonnutaan kauniiseen kotiin jossa on suklaakakkua
ja mansikkaista skumppaa vaahtokarkkeineen. Vieraat
ovat kauniita ja tuoksuvat hyvältä.
Vieraat istuvat sohvilla ja pöydän ääressä. Kukaan ei ole
juonut kokonaista fernet pulloa. Vieraat keskustelevat
iloisesti keskenään. Kukaan ei myöskään soittele kovaäänisiä
"heiiiiiii, missä sä oooooooot?" puheluita muille ystävilleen.
Tilataksit tulevat hakemaan vieraat. Osa vieraista lähtee ajokuntoisina.
Taksiin siirtyvät ovat juhlatuulella mutta kaikki pystyvät muodostamaan
kokonaisia selkeitä lauseita.
Kaikki tuoksuvat hyvältä.
Ravintolassa näytetään ja vaihdetaan keskieurooppalaisia poskisuudelmia.
Kaikki tuoksuvat edelleen hyvältä. Kukaan ei oksenna. Ketään ei kanneta.

perjantaina, marraskuuta 23, 2007

Tuolillani oli paketti

Tuolillani oli paketti. Pinkki, siististi ja huolellisesti kääritty oikea paketti. Siihen se oli vain tupsahtanut. Ei ollut synttärit, ei ollut joulu, ei edes nimpparit ja silti tuolilleni oli ilmestynyt yllätyksellisesti lahjapaketti. Kaunis ja hieno lahjapaketti.
Kesti hetken aikaa ennen kuin avasin sen. Ilahdun aina paketeista niin paljon että pulssin tasaamiseen ja pelkän paketin esittelemiseen menee tovi. Teen sitä nykyään hyvin hillitymmin. En useinkaan enää huutele ja kiljahtele häiritsevästi. Enkä myöskään pakota kaikkia katsomaan ja ihastelemaan pakettiani, ei se tosin haittaakaan jos suurin osa tekee niin. Prosessiosallistumiseen riittää pelkkä huomioiva nyökkääminen, sen jälkeen saa olla rauhassa.
Keskityin irroittamaan pakettitarrat hillitysti. Suoristin selkäni ja laitoin jalkani kauniisti. Kaunista pakettia avatessa on itsekin suotavaa olla siivosti.
Tuolilla odottaneesta yllätyspaketista kuoriutui kirja. Wislawa Szymborskan runokirja! Jos ilahduin paketista, niin ilahduin myös kirjasta. Runoilija oli sama johon olin saanut ensi kosketuksen vasta muutama viikko sitten Juden lukiessa sitä luonani runotapaamisessamme.
Ja niin kuin elämällä on tapana ensimmäinen runo, joka avautui ensi avaamalla kirjasta, sentään ylettyi koskettamaan jotakin:

Joka tapauksessa
(Wszelki Wypadek)

Se olisi voinut tapahtua.
Sen oli tapahduttava.
Se tapahtui myöhemmin. Lähempänä. Kauempana.
Se tapahtui, muttei sinulle.

Pelastuit, koska olit ensimmäinen.
Pelastuit, koska olit viimeinen.
Koska olit yksin. Koska olit muiden kanssa.
Koska olit vasemmalla.
Koska oikealla.
Koska satoi. Koska varjo lankesi.
Koska ilma oli aurinkoinen.

Onneksi siellä oli metsä.
Onneksi ei ollut puita.
Onneksi raiteet, koukku, palkki, jarrut,
ikkunakehys, risteys, millimetri, sekunti.
Onneksi terä oli veden alla.

Seuraus, siitä johtuen, ja kuitenkin , siitä huolimatta.
Mitä olisikaan tapahtunut, jos käsi, jalka,
askeleen etäisyys, hiuskarvan verran
yhteensattumasta.

Olet siis olemassa?
Heti vielä raollaan olevan hetken jälkeen?
Verkko oli yksisilmäinen, ja sinä puikahdit silmän lävitse?

En voisi olla järkyttyneempi ja sanattomampi.
Kuule,
kuinka nopeasti sydämeni lyö sinussa.

Kiitos. En aamulla herätessäni ymmärtänyt tilata seestynyttä viisautta, lohdutusta ja ilkikurista huumorintajua mutta ne löysivät oikean osoitteeseen.

tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Asuntoasioista valittaminen loppui seinään kun Tammisaaren sairaalasta tuli viesti, että pieni poika viettää siellä viimeisiä päiviään. Vaikka pienen sankarin tilanne on ollut järkitasolla tiedossa, olen päättäväisesti uskonut johonkin muuhun. Kun viesti kuitenkin tuli,se tuntui hiljentävän kaiken ympärillä. Haluaisin että se ei olisi totta, haluaisin olla paikalla, haluaisin auttaa, haluaisin ettei maailma olisi näin äärettömän epäreilu ja surullinen...
Mitä sanot ystävälle joka viettää lapsensa kanssa viimeisiä hetkiä, viimeisiä päiviä? Et mitään. Niitä sanoja ei ole kirjoitettu, eikä niitä lauseita ole muodostettu.
Mutta soittaa piti. Jos mitään olen oppinut tänä joiltakin osiltaan melko hyisen tuulisena vuonna, niin toista ihmistä ei voi mennä liian lähelle eikä ottaa liikaa osaa silloin kun jotain järkyttävää on tapahtunut. Silloin kuuluu soittaa, ovikelloa tai puhelinta mutta on jättää "toiset rauhaan".
Mietin hetken onko niitä sanoja? Ei. Tietenkään. Soittaako sitä sopivaan aikaan? No ei varmasti. Mutta onko pahempi olla soittamatta ja olla sanomatta niitä kömpelöitä korneja lauseita ennen kuin purskahtaa räkäiseen itkuun ja yrittää takellella lauseitaan kokoon? Huomattavasti. En ole suurin räkäkirjoittamisen fani mutta koska pieni sankari oli itsekin halunnu keskustella mikä on rään merkitys nenässä niin on vain sopivaa mainita sana myös täällä.
Toivon Sinulle rauhaisaa matkaa - Pieni ystäväni, me tapaamme vielä.


Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
-Marleena Ansio-

Hyvä työtätekevät naiset!

Onnea tehyläisille ja järjestäytyneelle työehdoista neuvotteluille!
Pelkäsin pitkään ettei järjen valo voita vaan sairaanhoitajat päästetään lakkoon. Samalla nostan hattua myös niille yksilöille jotkan antoivat henkilökohtaisen panoksensa Tehyn työtaisteluun. Irtisanoutuminen on äärinmäisen kova juttu yksilölle joka joutuu miettimään samalla omaa tulevaisuuttaan kuin seisoo yhteisten arvojen takana, ja siinä helposti jää sulake jonkun käteen työtaistelun jälkeen mutta ilman sitä ja Tehyläisten itsensä likoon laittamista nykyistä korotusta ei olisi tullut.
Mutta kestääkö kuntatalous, ojentaako valtio auttavan kätensä? Hallitus lupaa tulla mukaan kuntarahoitukseen vielä vuoden loppuun mennessä aivan erityisellä tavalla. Samaan aikaan hallitus on tekemässä esitystä joka siirtäisi poliklinikka- ja terveyskeskusmaksujen korkotukset itselleen. Korotuksen on arvioitu olevan 16 prosenttia ja se alkaa olla jo tuntuva korotus niille jonka maksukyky on muutenkin heikoilla. Nykyään kuin korotukset ovat kolikoita ne saattavat tuntua henkisesti pieniltä mutta kun ne ennen olisivat olleet seteli, maksajalle se saattaa tuottaa käytännössä vaikeuksia.
Katainen sanoi tänä aamuna että parin vuoden kuluttua alkavat huonot ajat. Sitä odotellessa..
Mutta hyvä että hoitajien tulotaso nousee. Vaikka työ on raskasta ja sitä monessa paikassa tehdään alimiehityksellä, saattaa rahallinen korvaus ja työtaistelun aikana saatu henkinen tuki kansalaisilta tuoda jaksamiseen lisäpontta.

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Pyörävaras Helsingin Viikissä



Toista ihmistä pitäisi kunnioittaa mutta myös toisen ihmisen omaisuutta pitäisi kunnioittaa. Löydetyt tavarat pitäisi toimittaa löytötavaratoimistoon eikä ottaa omaksi, ja varastaminen on varastamista vaikka se tapahtuisi missä olosuhteissa ja tavara olisi "vain löytynyt" jostain.
Mutta nyt iski taas pyörävaras. Todellakin tiedän miltä tuntuu kun oma pyörä lähti tänä kesänä, ja pää oli hajota harmitukseen mutta vielä enemmän hitsasi kun ystävän superpyörä lähti voron matkaan, eikä vakuutusyhtiö muistanutukseen sanoa että jos pyörä on kalliimpi siihen pitää ottaa erikoisvakuutus tietyn summan jälkeen. Nooh, kyllähän sitä alan ammattilainen saattaa palvelutilanteessa unohtaa sanoa kaikenlaista. (tarkistakaa vakuutuksenne)
Mutta nyt siis pyörävarkaus tapahtui keskellä päivää :

Meiltä varastettiin pyörä Helsingistä Viikistä Eviran pyörätelineestä keskellä kirkasta aamupäivää perjantaina 16.11.2007. Pyörä on vanhan mallinen mustaksi maalattu jopo, jonka tangot on kromin väriset. Maali on hieman kulunut ja alta pilkottaa alkuperäisväri punainen. Pyörässä on musta satula ja valkoinen pieni pyöreä etuvalo, joka on rikki. Pyörä oli lukittu! Pyörä ei ole kallis, mutta se on hieno ja sillä on päässyt eteenpäin. Nyt ei pääse.

Varkaus sekä varas tallentui valvontakameralle. Tunnistatko sinä hänet?! Tai jos näet kuvailemani pyörän, ilmoita meille ja kerro asiasta tutuillesi.

Hanna 050-3669906
Sami 050-5672955

Aurinko pilkahtelee ja asunnot liikkuvat - ja eivät

No nyt oli heti kauniimpaa kun aurinko vähän pilkahteli harmaiden pilvien keskeltä ja maahan oli tullut lunta. Mieltä ja varpaita lämmittivät myös eilen hankitut uudet saappaat, jotka kieltämättä ovat käytännöllisemmät mitä ne liukkaahkot kesäkengät mistä sain jo huomauttelua.(tosin eivät ne olleet mitkään kesäkengät vaan ehkä hieman jännemmin leikatut syyskengät)
Aamubussissa tuli myös pitkästä aikaa kohtaaminen. Metrin päässä seisoskeli viime pääsiäisperheen Antsukka, jota en meinannut tunnistaa koska kaveri oli leikkauttanut hiuksensa! Tästä hämmentyneenä en kehdannutkaan alkaa aamubussissa huutelemaan, vaan varmuuden vuoksi soitin ensin metrin päässä olevan kaverin puhelimeen, jotta varmistuisin henkilöllisyydestä enkä mokaisi itseäni. Kauheaa miten tämä yhteiskunta rajoittaa sosiaalista ja vapaata käytöstä. "Ollaan nyt hiljaa ettei ihmiset katso". Ensi kerralla lupaan kiljaista.
Oli kuitenkin kiva nähdä pitkästä aikaa ja hyvin samantyyppisten asioiden kanssa painittiin, asuntoasiat päällimmäisenä. Ja melkein yhteen ääneen sanottiin että "minne muutetaan". Harmi ettei Antsukka pyörinyt jaloissa silloin kun etsimme yhteisasuntoa..siinä olisi pojalla ollut kiva tulla kotiin kun olisi ollut ruoka pöydässä ja pullan tuoksu ovella vastassa...

Ja mitä kuuluu asuntorintamalle.. Tänään aamulla ilmoitin nykyiseen taloyhtiööni etten ota samasta talosta vapautuvaa vuokra-asuntoa(mikä olisi ollut helppoa ja järkevää) vaan etsin muita ratkaisuja. (muita, mitä?..ööh, ja kello tikittää tiimalasissa, kolmen kuukauden päästä pitää olla jossakin muualla) Eilen näin myös ihanan asunnon Sturenkadulla. Vaikka Kallioon takaisin muuttaminen ei ollut listallani ihan ykkösenä, oli eilinen asunto todella kiva. Kun ihmisellä on makua, niin se heijastuu jo eteiseen astuessa. Ja näin jo itseni sekä temppukerhon, runokerhon, skk:n, maikkiksen, helmin ja vannin ja mairen, ja juoksukerhon, drinkkikerhon ja muuten vaan kerhon hengailemassa asunnossa MUTTA silti taustalle jäi nakuttamaan vahva ajatus siitä, että on lopetettava tämä huiniminen muiden ihmisten asunnoissa ja kasvettava aikuiseksi, ja ostettava se oma asunto.(miksi asunto pitää omistaa? miksi auto pitää omistaa? miksi ihmisen yleensäkään pitää omistaa?)
Ja sitten soitto Sturenkadulle ja käännösten kautta kiva asunto ystävälle. Nyt on hyvä vire. Asiat loksahtavat paikoilleen isossa kokonaisuudessa, vielä kun saa hiottua omankin mikrotalouden kuntoon niin voi taas hengähtää.
Oli siis kaksi oikein hyvää vaihtoehtoa ratkaista asuntoasia mutta päädyin valitsemaan sen tyhjän kortin. Jeeeeee!
Ja asiasta viidenteen;

Aamubussiin astuessani päässä soi Dingon Hämähäkkimies. Mielelläni tietysti kirjoittaisin että kohtaus Carmen oopperasta mutta ei. Dingon Hämähäkkimies.
Muistatteko ensimmäisen levyn kappaleet:
1984
KRÄLP 15
Levoton Tuhkimo
Apinatarhaan
Sinä & Minä
Aino
Pistoolisankari
Lähden taas
Hän on se
Lakatut varpaankynnet
Huumeita Japaniin
Lähetyssaarnaaja
Jokainen aamu

Sen sijaan töissä soi parhaillaan Tykopaatti ja juomaripoika. Iiiiihan ygöstä. Koko posse suosittelee!

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Runollista iltaa

Oli taas miellyttävää lukea runoja vaikka aika hujahti ohi niin, että hyvä kun jokainen sai kirjansa avattua. Puhetta olikin että ensi kerralla viikonlopuksi, eihän tässä ehdi mitään, ja vielä vaikka teeman kanssa tai omilla runoilla. Ihan en ymmärtänyt miten se retriittiharjoitus toteutetaan samanaikaisesti mutta se selvinnee vielä myöhemmin.
Ns. "runoiltoja" on naureskeltu aina. Harvakseltaan niitä on tullut järjestettyäkin mutta viime aikoina sille on tuntunut löytyneen tilausta.
Ja mielenkiintoista millaisen palauttaan se saa jos joutuu kertomaan iltaohjelmastaan. En oikeastaan tiedä mitään muuta harrastusta tai ajanviettotapaa joka olisi saanut aikaiseksi vuosien mittaan yhtä paljon hörähtelyä, ja yleensä kuulee myös kysymyksen " ai juottekse sit myös punaviiniä". Nooh, ehkä lasillisen sherryä.. Mutta harvoin kukaan on huudahtanut että "oi kuinka ihanaa, saanko tulla mukaan". Tai että "onpa todellakin mielenkiintoista, mitä suosittelisit". Tosin ei siihen ole koskaan kuolemanvakavasti tarvinnut suhtautuakaan.(paitsi tällä kertaa kun espoon lapsosia jännitti runovalintansa)
Tänään kuultiin sekä Eeva Kilpeä, Wislawa Szymborskaa, Edith Södegrania ja Marjo Isopahkalaa. Paljon syntyi keskustelua. Taas ajan pohdintaa, sukupolvikysymyksiä ja naisen asemaa. Onko Teheranissa nainen onnettomampi kuin länsimaassa? Ja miksei meidän sukupolvi vallannut Vanhaa? Tai että onko rakkaus ainoaa lepoa? Kulkeeko onni ohi läheltä? Tai onko Eeva Joenpeltoa lukeva mies putkassa saparot päässä hevari?
Loppuun piti kevennykseksi lukea vielä pätkiä Heli Laaksosen Sulavoi kirjasta(koska jostain syystä päädyimme keskustelemaan ennen kotiinlähtöä kauhukokemuksista ja liian aikaisin luetuista dekkareista). Ei siitä sen enempää mutta murre voi joko alentaa tai nostaa rimaa.

ja ps. gallup: Moniko on lukenut peruskoulussa Kymmenen pientä neekeripoikaa kirjan?

Tuntematon Sotilas ja Ihanaa Leijonat, Ihanaa!

Eilisen Tuntemattoman Sotilaan esitys herätti monia tunteita, ja jakoi niitä myös katsojien kesken. Hyvä että herätti. Sulattelemiseen menee vielä aikaa. Menin esitykseen avoimin mielein, tuplaespresson vahvistamana, sillä on kestämätöntä olla väsyneenä teatterissa.
Esitys oli yllättävä, eikä pelkästään siitä syystä että pesukoneet esittävät venäläisiä. Asia tuli ymmärretyksi niinkin, eikä viesti jättänyt tulkinnan varaa. Itse tarinahan oli tuttu ja sota ei vuosien kuluessakaan kaunistu.
Yllätykset tulivat tyylikeinoista tuoda ajankuvaa mukanaan. Se miten kenenkin mielestä valinnat kantoivat herätti juuri sitä ristiriitaisuutta. Osan ryhmästämme mielestä esitys oli täysin p***a, erään mielestä taas melko hyvä, erään mielestä todella hyvä ja erään mielestä pitkä mutta paljon hyviä juttuja. Itse olin fiiliksissä siitä miten en tällä kertaa jäänyt koukkuun johonkin harmittavaan yksityiskohtaan vaan sain esityksestä irti monenlaisia juttuja. Välillä istuin itku kurkussa kyyneleet silmissä(vieruskaverin kurkkiessa kännykkää) ja välillä repesin aindosti nauramaan täyteen ääneen.
En ollut osannut odottaa niin vahvaa audiovisuaalisuutta ja käsikamerakuvausta esityksen aikana, vaikka en menkään teatteriin katsomaan televisiota, kiinnosti nähdä miten tarinaa voidaan viedä eteenpäin kahdella eri tasolla.
Vaarana tosin kaiken ryskeen ja välkeen keskellä on että varsinainen näytteleminen jää taka-alalle mutta toisaalta sitähän yhteiskuntamme edustaa tällä hetkellä. Hiljaisuudelle ja yksilön äänelle ei jää tilaa kun tila ja paikka täytetään tyhjällä melskeellä.
Huomasin myös, että Jokelan tapahtumat olivat jättäneet alitajuntaan jälkeensä. Pistoolilla tähtäily, sekä selän takaa kuuluvat kiväärien latausäänet eivät jääneet huomiotta. Tuli melkein mieleen että "onko tämä nyt oikein sopivaa" ja hetkellisesti ettei aseilla pitäisi leikkiä edes näyttämöllä. Mutta eihän sodallekaan ole sopivaa hetkeä, eikä sille järjettömyydelle mikä siihen liittyy. Esityksessä oli myös kohtaus jonka olin mielläni jättänyt katsomatta mutta ymmärsin ettei silmien sulkeminen elämässäkään poista siihen liittyviä elementtejä.
Esitys oli vielä kesken. Ensi-iltaan on kaksi viikkoa. Tulee olemaan mielenkiintoisa minkälaisen vastaanoton Tuntematon Sotilas tulee saamaa ehkä konservatiivisempaan eri sukupolvien keskuudessa.
Onko siitä sitten sukupolvisodan sytyttäjäksi..itse en kohdannut teosta eilen niin. Vaikka välillä näytettiin takapuolta, ammuttiin muumimammaa tai heiluttiin lätkäfanfaarin hypnotisoimana.

"Väinö Linnan syvää, viisasta, rakastettua ja rauhallista epiikkaa vasten asetetaan aikamme kasvot, sen pulssi ja arvot. Törmäys on väistämätön, kitkaa ja vääntömomenttia syntyy niin että kipinöi ja ryskyy."
Kristian Smedsin, Tuntematon Sotilas, Kansallisteatteri

maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Lunta turuille ja toreille!

Hyvä hyvä, lisää vaan lunta! Saisi tulla alkajaisiksi vaikka tollaset puolitoista metriä, ja lähdetään siitä sitten rakentamaan lopputalvea. Ensinnäkin laudan kanssa olisi hauska päästä iltamäkeen, ja toiseksi, eikä yhtään pienempänä innostajana, korkkaamattomat murtsikkasukset odottavat käyttäjäänsä! Viime talven lumet kun hävisivät samana viikonloppuna kun sukset tulivat kotiin mutta ehkä tänä talvena ehtii ottamaan nekin kilometrit kiinni.. Mistäpä tuli mieleen, että saattaisi olla hyvä idea tallustella monoilla parina iltana pitkin asuntoa.
Valkean mukana myös kaupunki näyttää kauniimmalta ja ulkoilu saa ihan uutta puhtia!

Aikuinen eli imago

Eläimistä ei ole ollut puhetta toviin näillä riveillä. Nyt talven tullessa onkin hyvä aika miettiä talvehtivia eläimiä ja esim. perhosia! Kyllä, perhonen on juuri sopiva eläin näin marraskuuksi mietittäväksi.
Tiesittekö että perhosia on yli sata tuhatta eri lajia? Tai että suomessakin on niitä kolmisentuhatta? Minäpäs en tiennyt. On tullut liian vähän ajateltua perhosia. Enkä tiennyt muuten sitäkään että perhosista noin 80% lentää öiseen aikaan.
Sen sentään muistin että perhosella on melko vaikuttava muodonmuutos elinaikanaan, jonka viimeisen vaiheen luomiseen moni tämän päivän ihminenkin voi samaistua. Muutoksen vaiheethan ovat muna, toukka, kotelo ja aikuinen eli imago.
Ja mitäs ne perhoset sitten söivätkään? Käsi ylös, kuka muistaa?
Kaikki perhosethan eivät syö ollenkaan, koska niillä ei ole suuta tai ruuansulatuselimiä. Mutta lajikkeesta riippuen esim. murskattu banaani kelpaa, tai appelsiiniin siivut. Vettä voi antaa sormenpäälleen tempaamastaan vesipisarasta. Perhonen on kuulemma perso myös makealle punaviinille, jota voi perhosille tarjota vaikka kostutetusta keittiöliinasta.
Ja jos nyt kiinnostuit perhosista tai haluat ensi kesänä loistaa todellisena tietäjänä, Suomen perhostutkijoilla on oma lehtikin: Babtria (4 numeroa vuodessa).
No niin, onpas mukava mieli nyt kun me kaikki tiedämme perhosista enemmän.(paitsi jos joku perhosharrastaja eksyi näille sivuille, jolloin kaikki oli jo entuudestaan aivan perussiipienhavinaa)
Sitäpaitsi kerrassaan oivallisia perhoslajikkeita näin maanantai-iltaan mielestäni ovat:
piippopaksupää, ruostenopsasiipi, amiraali, lauhahiipijä tai vaikkapa morsiusyökkö!

Linkkivinkkejä:
Keskisuomen perhosia
Kotipihan perhosia (tästä on ehkä helpoin aloittaa muistin virkistäminen)
Luontoliiton perhostietoa

Ja siis mihin tämä kaikki liittyi. Ei mihinkään niin kuin aina, paitsi ihan ohuella siiven iskulla siihen että kurssille piti kirjoittaa runoja, ja yhteen niistä kirjoitin perhosesta. Tai ei se perhonen ollut mutta jotain sanaa piti käyttää, ja perhonen nyt kuullosti vain niin...perhoselta.
Tajusin myös etten ole kokenut niitä kovin kiinnostavina(anteeksi vain perhoset) ja että piti kurkata perhostelun taakse ja selvittää mitkä ovat ne tekijät(ohuiden siipien lisäksi) jotka saavat ihmiset kirjoittamaan perhosista. Perhonen on myös suosittu tatuointikuva, liekö siksi että CHO CHO tarkoittaa japaniksi perhosta – sielua, jota ei voi vangita.(tai siksi että toinen mitä tatskaaja on osannut tehdä on ollut tribaldi hauikseen)

Ilon kautta viikkoon

Terveisiä Loimaalta. Eräskin isäpuoli oli uskotellut että kotikkonnuilla on ennen näkemättömät kinokset mutta kasvihuoneilmiö oli iskenyt ennen saapumistani, ja maa oli yhtä paljas kuin täällä ruuhkasuomessakin.
Mutta vierailu meni hyvin. Ehdin bussiin perjantaina minuuttia ennen sen lähtöä.. Bussi oli tietysti täynnä, ja meidät "ylimääräiset" siirrettiin toiseen bussiin. Ja koska yksityisautoilijat olivat päättäneet olla välittämättä bussikaistoista, kaupungista ulospääsemiseen meni ylimääräinen tunti.
Loppujenlopuksi saapumiseni vilja-suomen keskukseen oli myöhässä vain tunti viisitoista minuuttia. ExpressBuss indeed.. Jos hyviä puolia haetaan, sain sentään itse madella liikenteessä lämpimissä sisätiloissa, toista oli niillä jotka esim. Ikean pysäkillä odottelivat tunnin verran bussia saapuvaksi räntäsateessa..
Pikavierailu kolmivuotiaan kummitytön luona oli taas hedelmällinen. Lahjaksi annettu kaulakoru oli nyt erittäin mieluinen. Upeaa(ja pelottavaa) millaiset teatraaliset lahjat ja draamankaaren tajun nuori neiti jo omaa. "oiiih, minä olen aina halunnut juuri tällaisen"; ja repliikin lausuja pitää samaan aikaan kättään ylevästi kaulallaan..
Ja sitten sitä miesten juhlaa. Isäpuolenpäivän kunniaksi tein historiallisesti lounaan. Meitä kaikkia jännitti kovasti. Ruuan pitää kuulemma olla ruuan väristä ja tästä syystä esim. alkuruuaksi aiottu tomaattikookoskeitto jäi tekemättä.
Päädyin kyllä myös värikkääseen mutta enemmän närppimisen varaa jättävään ratkaisuun.
Alkuruuaksi laitetut mansikat, vesimeloni ja maissi taisivat jollakin tavalla upota, koska hävisivät lautaselta ilman suurempaa valitusvirttä. Jostain kumman syystä juuri meloni nousi suosikiksi. Tutkimattomat ovat suomalaisen miehen makuhermot..
Pääruokaan mentiin myös turvaratkaisun kautta. Grillimaustetut lohkoperunat ja tonnikalapihvi oli lähestulkoon varma valinta, tosin äiti viisaasti varoitti viime hetkellä ettei sitten mediumia, koska muuten jää ruoka lautaselle. Juhlinnan kohde oli yllättynyt että pihvikin voi olla kalaa.(Kyyyyllä!) Pannulla oli lähestulkoon ylipaistamisen merkkejä mutta olen sen keittiökunnanedustajia, että asiakkaan kuunteleminen on tärkeää, ja makuaistin kouliminen tapahtuu jossain muualla kuin henkilön omassa ruokapöydässä rauhallisena pyhäpäivänä..
Tosin sankari itse joutui juoksemaan perunat haarukassa ruokapöydän ja television väliä kun Palander oli juuri laskemassa. Ruokailija kylläkin palautui aina pöytään, joten oletan että antimet olivat kelvolliset. Äiti-parallahan kyseissä showssa on aina tiukimmat oltavat. Aina saa pelätä kumpi tekee jotain enemmän väärää ja kummalla menee isommin hermot, ja taas on tunnelma pilalla. :)
Paluu kaupunkiin tapahtui pehmeälllä laskulla sukulaiskyydillä. Enon ja serkun kanssa koukattiin jännittävästi Veikkolan kautta, eikä yksikään autossa mukana ollut vieläkään ole oikein selvillä mitä siinä tapahtui..
Maanantai alkoikin sitten jo mukavassa räntävesisateessa bussikuskin kiukutellessa. Oli vaikea pitää fiilistä yllä vaikka olen päättämällä päättänyt, että tähän viikkoon mennään ilon kautta. Aamulla on harvinaisen paljon vaikeampaa sulattaa volyymin nousua ja epäkohteliaisuutta. Voi kun me ihmiset oppisimme esittämään asiat kohteliaasti. Ei tarvitse överilässyttää mutta käytöstavat tekisivät arjesta kaikille mukavampaa. Harva ihminen tukkii bussin käytävää tahallaan, joten asiasta voi tehdä kehittämisehdotuksen miellyttävinkin sanakääntein.
Ilon kautta tarkoittaa sitä että tänään on hyvä päivä.Ja huomennakin on hyvä päivä. Ja ylihuomenna. Ja..ookoo, pointti tuli jo varmasti selväksi. Ihmiset ovat mukavia, elämä hymyilee, kiva kun on pajon vaihtoehtoja, saa olla töissä ja tehdä juttuja!
ps. myöhäiset onnittelut Andulle ja Caiukselle ensimmäisen hääpäivän johdosta! Vuosi sitten oli ihan huippuhienot ja kivat juhlat!

torstaina, marraskuuta 08, 2007

Freak-a-Zo! ja hemoglobiini 127

Pienen sattuman kautta kävi tänään niin, että torstain runotapaamisemme vaihtui nykytanssiesitykseen. Valinta oli vaikea. Runoilua oltiin odotettu jo alkusyksystä lähtien ja saatu vihdoin päivä sovittua, ja sitten tarjoutuikin mahdollisuus päästä katsomaan nykytanssia, joka on yksi eräänkin bloggaajan suokkari.
Onneksi vähemmistödemokratia päätti että mennään katsomaan kenraalia, joka osoittautui parhaaksi pitkään aikaan! Arja Tiilikaisen Freak-a-Zo:ta kannattaa mennä ehdottamasti katsomaan Kaapelille! Kolahtaa myös "ei niin taiteellisille tanssin ystäville".
Erilaista, rohkeaa, reipasta, raivokasta, kaunista, herkkää.. Esitys lupaa epäsovinnaisuutta ja pakkomielteitä. Sitä se myös tarjoaa mutta kuitenkin kiinnostavalla, humoristisella ja jopa viihdyttävällä tavalla, silti uskottavasti. Voittaa puuduttavan jenkkileffaillan mennen tullen!
Kannattaa varata lippunsa pikaisesti ja mennä vaikka isommalla kaveriporukalla, yllätys on varmasti miellyttävä. Ja suositellaan 18 vuotta täyttäneille..
Ennen esitystä kävimme luovuttamassa verta Yrjönkadulla. Sitäkin kannattaa tehdä kimpassa. Samalla voi kehua kavereidensa takit ja kampaukset. Homma sujui hyvin vaikka tällä kertaa vereni suostui vaivoin virtaamaan pussiin, vaikka viimeksi pulppusin ennätysvauhtia! Niin sitä verikin virtaa vaihdellen. (ps. samalla haastan kaikki vakilukijat käymään verenluovutuksessa vielä tämän vuoden puolella - kuittauksia otetaan vastaan näillä sivuilla). Mukava henkilökunta ja hyvät leivät. (sekä liha- että kalavaihtoehto)
Ja saanko kommentoida, että on aivan mielivaltaista ja järjetöntä, ettei verta saa luovuttaa jos on asunut englannissa puoli vuotta tai on gay. Kun veri kuitenkin testataan, ja ihmisille annetaan myös kyselykaavake jolla rajataan riskiä, niin eikö olisi vuonna 2007 mahdollisuus antaa ihmisen auttaa toista ihmistä seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Tai että vastaanottaja voisi merkitä sairaalakorttiinsa että "otan vastaan myös samasta sukupuolesta pitävien verta". Käsittääkseni HIV-tartunnathan ovat olleet huimassa kasvussa juuri heterosuhteissa. Koska kasvua on lisännyt erityisesti Venäjälle ja Viroon suuntautunut seksiturismi, niin pitäisikö verenluovutus kieltää näissä maissa käyneiltä heteromiehiltä..?
"Virolaisten kanssa viime vuonna tehty tutkimus osoitti, että seitsemän prosenttia tallinnalaisista prostituoiduista on hiv-positiivisia. Suomalaiset ovat heidän palveluidensa kolmanneksi suurimpia käyttäjiä" (Kaleva.plus.kotimaa)

Jos olet viime viikkoina havainnut että kirjoitukseni ovat jollakin tavalla nuivia, ja ehkäpä jopa aneemisia, syykin selvisi. Hemoglobiini on laskussa. Ja kuulemma "varastojen vähyys" voi olla vielä alhaisempi, kuin numero 127 antaa ymmärtää, joten reipas terveydenhoitaja pamautti minulle pari rautatablettipakettia mukaan kotiinviemisiksi. Nyt odotetaan vain että rauta alkaa imeytymään, niin eiköhän ala jututkin taas verevöitymään. Sitä odotellessa.

keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Murheellinen päivä.

Hiljaiseksi vetää.
Tänä aamuna keskustelimme metrossa siitä miten jos alle nelikymppinen kuolee traagisesti niin asiat jäävät aivan kuin kesken. Silloin emme vielä tieneet mitä iltapäivä toisi tullessaan. Ja vielä paljon nuorempien elämä todellakin jäi kesken. Epäuskoisuuden jälkeen tulee ällistys siitä miten sekaisin kaveri on ollut jo ennen tekoaan. Nettisivut täynnä oman ylivoimaisuuden ja darwinismin buustausta ja aseen kanssa heilumisvideoita. Palapelista on puuttunut useampi palanen.
Nuori mies on voinut huonosti, eikä asiaa ole huomattu tai siihen ei osattu puuttua. Pahoinvointiin, huonoon oloon ja masennukseen ei suomessa vieläkään osata puuttua, vaikka se on kansantautimme. Nyt se alkaa oireilla voimakkaammin nuoremmissa ja nuoremmissa. Tänään tuli valitettava ääriesimerkki siitä miten syrjäytyminen ja huonovointisuus voi nuoressa saada aikaiseksi.
Mutta mikään ei muuta sitä seikkaa että tuleva joulu on uhrien perheissä mustaakin mustempi. Surullista ja niin turhaa.

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Voi elämän kevät ja kukkapylväät! Maisemanvaihdos ja hyppäys eri kulttuurin keskelle katkaisi hyrräpyörän kehänkierron oivallisesti. Edellisestä reissusta on jo tovi, saatika sitten ns. lämpölomasta mutta myös paluu tuntuu eksoottiselta.
Matka lentokentältä kotiin oli hiljainen. Hyvin hiljainen. Jos ympäristönvaihdos kesti tajuta hetken aikaa mennessä, meni siihen tovi myös palatessa.
Sopeutuvaisena ihmisenä en haluaisi päivitellä liikaa vallitsevia olosuhteita, ainakaan sellaisia mihin en voi vaikuttaa, ja sää taitaa olla sellainen. Mutta koneen laskeutuessa, ja viikon hieman pehmeämmissä olosuhteissa viettäneenä, oli marraskuun rahiseva pimeys yllättää. Melkeinpä jopa kampittaa. Kelit eivät enää tähän vuoden aikaan Tunisiassakaan ole helteisen polttamat mutta hyvän viikon sattuessa pehmeän lämpimät niin kuin kulunut viikko.
Äkkiloma Hammametissa kului nopeasti, niin nopeasti etten edes golffaamaan ehtinyt. No ensi kerralla sitten. Vaikka haastepassi takataskussa.
Kun Prepe kysyi mitä lähdin hakemaan, niin en ainakaan elämänkumppania, savikuppeja tai vatsatanssiasua. Tunisia matkakohteena ei edes tullut mieleen mutta kun tarjonta/hinta/kysyntä sattuivat kohtaamaan, homma oli siinä.
Itseasiassa en edes halunnut Tunisiaan mutta tuntien itseni ja oman suppeuteni, käänsinkin haluamattomuuteni tavallaan haluamiseksi, jotta näkisin paikkoja joita en näkisi jos tekisin niin kuin haluaisin. Loogista eikö?
Siis Tunisiaan.
Aika tuntui katoavan jonnekin lepäämällä, lukemalla, mestoihin tutustumalla ja pieni vatsatautikin vei osan ajasta, ja sitten olikin taas maanantai! Hyvä kun ehti kolme kirjaa lukemaan, hieman ruskettumaan, syömään kolme kertaa päivässä aivan liian hyvin katetun aterian, ihmettelmään Välimerta ainakin kahdeksan kertaa päivässä, käymään ratsastamassa ja melkein putoamassa, kirimään taksilla kiinni yhden retkibussin, kuuntelmaan parit oopperalaulannat, heittämään päiväretken pääkaupunkiin ja saamaan jonkinlaisen historiakertauksen siitä miten foinikialaisten ja roomalaisten kähinät nyt siellä Kartahgon muureilla menivätkään. Kaiken kaikkiaan ihan kelvollinen saldo viikolle, jonka tärkein tavoite oli vaihtaa maisemaa ja levätä. Sen lisäksi oli erittäin virkistävää viettää viikko verrattain modernissa arabimaassa, jonka kehitystä tulee olemaan mielenkiintoista seurata myöhemminkin.

perjantaina, marraskuuta 02, 2007

Assalamy Alaykum Ystavat!

Silta varalta etta jotain kiinnostaisi niin kaikki on sujunut yllattavan hyvin, ja kelit ovat olleet jees. Pariakymmenta ja puolipilvista seka yksi kunnon uima-allas paiva. Paikka on muutenkin yllattanyt positiivisesti. Tosin odotuksiakaan ei ollut. Vasta koneen laskeuduttua valkeni, etta reissussahan sita ollaan.
Koska nappaiston kirjaimet ovat osittain eri paikoissa: paatan raportini taalta Hammametista epatavallisen lyhyeen. Terkkujaaa!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...