lauantaina, heinäkuuta 27, 2013

perjantaina, heinäkuuta 26, 2013

Kukkia kuvia on hyvä olla aina

Olen huolissani. Kuvavarasstoni täyttyvät kukka- tai koirakuvista. Missä ovat Ihmiset? No. Luonto tekee Ihmisellekin hyvää ja jaksain vain kerta kerran jälkeen ällistyä väreistä, muodoista, kasvun ihmeestä ja siitä lempeästä tunnelmasta, joka kasvien kanssa puuhastellessa vallitsee. En minä tiedä, mitä näillä kaikilla kukkakuvilla teen. Tuskin mitään. Kuvata vain täytyy. Katsoa linssin läpi. Nähdä ja taltioida. 
Dahlia jaksaa kukkia runsaana.

Krassin kukat kelpaavat myös syötäväksi!

Tähkäpää vasta alkutaipaleella.

Sinipiikkiputki on mehiläisten suosikki.

keskiviikkona, heinäkuuta 24, 2013

Toimistokoiria

Meillä on toimistolla koiria. Monikossa. On venhäterrieriä, borderterrieriä, espanjanvesikoiraa, kultaistanoutajaa ja novascotiannoutajaa. Löytyy eriroutuisia, eri-ikäisiä ja eri sukupuolta.
Miten töissä voi olla koiria? No siten, että koirat ovat sen luonteisia, että ne voivat olla yhteisissä tiloissa keskellä työpäivää. Se vaatii myös sen ettei toimistossa ole allergikkoja ja sen että paikan kulttuuri ei ole tiukkapipoinen.
Koiran ottaminen toimistolle voi olla omistajalle, sekä koiralle, iso arjen helpotus. En tiedä miten meidän vaihto-oppilaallemme olisi käynyt, jos en voisi välillä ottaa sitä mukaan töihin. Pari päivää kotona viikosta koira pärjää vallan mainiosti mutta en osaisi ajatella, että pitäisin sosiaalista yksilöä, joka ikinen päivä kotona tyhjässä talossa odottamassa, että ihminen palaa kotiin.
Eläimen läsnäolo tuntuu vaikuttavan myös ympäristöön. Pienellä tassuttele voi kummasti nostaa ilmapiiriä, ja joskus huomaan, että koiraa tullaan silittämään, koska ollaan väsyneitä ja halutaan pitää pieni tauko. Eläimen kanssa ei tarvitse keskustella, silittely riittää.
Asiakkaita koirat ovat tuntuneet myös ilahduttavan, tosin ne harvoin ovat asiakastiloissa mutta lasineukkarin takana ohimennen häntää heiluttava tarkastaja on saanut ihastuneita huudahduksia aikaan. 
Ylhäällä kuvassa oleva Nala on uusimpia tulokkaita. Epäilen kyllä, ettei Nalakaan saa kauaa noista koiranpäivistä nauttia. Neiti kasvaa vauhdilla ja päiväunipaikaksi tullaan tarjoamaan lattiaa. Kolleegan työpöydän ohi ei kuitenkaan voinut kävellä ohi hymyilemättä. 



tiistaina, heinäkuuta 23, 2013

Melkein verta luovuttamassa

Olimme verenluovutuksessa. Tänään. Kolme henkeä. Yksi luovutti, kaksi muuta söi jäätelöt. Yhdellä oli liian alhainen hemoglobiini. Toiselle tuli taas karenssi Kroatiasta. Hyvän tekeminen tulee päivä päivältä vaikeammaksi. Yritä tässä sitten olla parempi ihminen kun lähetetään kotiin kolmeksi kuukaudeksi nostamaan hemoglobiinia. Enkä muuten ymmärrä, miksi siitä pitää saada kolmen kuukauden pakollinen tauko, jos hemoglobiini ei ihan yllä raja-arvon yläpuolelle. Eikö kuukausi riittäisi?
No parempi kai, että yksi luovutti, kun ei yhtään.
Jos et ole koskaan käynyt luovuttamassa verta, niin suosittelen käymään. Se on paljon pienempi ja nopeampi toimenpide kuin mitä luulisi. Henkilökunta on ystävällistä ja ammattitaitoista.
Kesällä verta tarvitaan paljon. Onnettomuuksia sattuu, eikä pitkäaikaissairaidenkaan tarve katoa loma-ajaksi. Verenluovutuksessa ei itse tarvi tehdä mitään. Riittää kun menee paikalle. Ei, se ei satu. Eikä veren antaminen tunnu. Helppo tapa olla hyödyksi ja avuksi sellaiselle, joka sitä todellakin kipeästi tarvii.
Olen maininnut tästä aiemminkin mutta verta kannattaa käydä luovuttamassa porukalla. Samalla käynnillä tulee hoidettua sosiaalisia suhteita ja lähdettyäkin tulee helpommin, kun joku muistaa, että "viime kerrasta alkaa olla jo kolme kuukautta". Ystäviään voi toki, ja kannattaakin, nähdä muissakin merkeissä mutta ei tämä ole ollenkaan niitä huonoimpia vaihtoehtoja.
Iloinen luovuttaja.
Iloiset kesäystävät.

maanantaina, heinäkuuta 22, 2013

Piipahdus Porissa

Mitä enemmän vuosia tulee, sitä enemmän arvostan perinteitä - siis niitä hauskoja ja mukavia perinteitä. Tänä vuonna tuli kutsu jo toisen kerran Poriin majoitukseen ihmisten kanssa, jotka tapasin ensimmäistä kertaa viime vuonna päivää ennen Poria, ja jälleen näkeminen tuntui jo perinteeltä.
Pori tarjosi vettä, aurinkoa ja musiikkia. Yllätyksekseni kuulin monen tutun olleen siellä työasioissa jo viikon alusta. Näyttivät vähän väsyneiltä. Ilmeisesti Suomi-Areena vie veronsa. Vähän kuin juhannus..
Yhdeksän aikuista kimppakämpässä toimi loistavasti. Kun arjen keskellä muuten tuntuu näkevän niin vähän ihmisiä niin sitten tällaisina "juhlaviikonloppuina" sitä nauttii puheensorinasta, naurusta ja yhdessäolosta. Eikä haitannut yhtään vaikka porukassa oli myös pari uutta tuttavuutta - ja kielikin vaihtui lennossa tarvittaessa englanniksi.
Viikonlopun jännittävin hetki koettiin kuin huomasin hukanneeni käsilaukkuni. Kyllä. Laukussa oli luonnollisesti sekä puhelin, että kukkaroni. Ei naurattanut. Olisi tehnyt mieli kajauttaa itseään puhelinluettelolla päähän. Tiesin vielä tasan tarkkaan mihin laukkuni jäi ja millä hetkellä mutta rynnistäessäni takaisin penkeillemme, oli laukkuni jo tipotiessään.
Olimme tullessamme festarialuueelle jo piipahtaneet ns. festivaaliteltassa, joten päätin käydä kysymässä minne mahdolliset löytötavarat toimitettaisiin. Pöydällä olikin printattuna iso kasa lappusia, mihin oli painettuna Satakunnan löytötavaratoimiston puhelinnumero. Onneksi älysin vielä erikseen tiedustella, että olisiko sattunut näkymään laukkuani. Nuorisolle myös kiitos, koska kahdesta paikalla olleesta asiakaspalveluhenkilöstä juuri nuorempi tuntui olevan hereillä. Hän pyysi vanhempaa henkilöä katsomaan, josko heidän löytölaatikostaan löytyisi kassini. Ikä liikkui etanan innolla ja vauhdilla. Penkominen kesti mutta ilokseni - sieltä se löytyi! Ystävälliset vieruskaverimme penkeiltä olivat ottaaneet laukkuni ilmeisesti nopeasti talteen ja tuoneet löytötavaratoimistoon. Valitettavasti eivät jättäneet puhelinnumeroaan, olisin mielelläni kiittänyt heitä. Mutta huh huh ja puuh - kyllä hetken jo kirpaisi.



tiistaina, heinäkuuta 16, 2013

Kadonnut borderterrieri

LÖYTYNYT - KOIRA ON JÄLLEEN OMISTAJALLAAN! (PÄIVITYS 22.30)

Tänään tiistaina klo 18.00 omistaja on kommentoinut ettei koiraa ole vielä löydetty, joten:



KADONNUT 13.7. pihasta Riihimäki/Hausjärvi, Erkyläntie, Suonummenmäki n. klo 17! Borderterrieri narttu, jolla kaulassa musta puolikuristava nahkapanta. Tulee ihmisen luokse ja on ystävällinen eikä ole arka. Rähisee vieraille koirille. Epäilynä, että joku on houkutellut koiran pihasta viereiselle pururadalle. Ei ole riistaverinen, eikä jahtaa lintuja eikä rusakoita.

Koira ei karkaile! Ei ole kolmeen vuoteen jahdannut edes pihassa pyöriviä fasaaneita. Se rakastaa autoajelua ja hyppää mielellään auton kyytiin, jos oven aukaisee.

Tottelee terrierimäiseen tapaansa päivän fiiliksellä joko hitaasti tai vauhdilla, mutta karkuun ei lähde TÄÄLLÄ=tänne käskyä. Makupalasta tekee vaikka mitä temppuja.

Havainnoista voi viestiä FB tai puhelimitse 0407585755
Tai Onnentassuun 0503384698

Saa jakaa!

Käyttäjältä: Sari Laaksonen

perjantaina, heinäkuuta 12, 2013

Normaali on hyvä

Ilmaa haistellessa tuntuu, kuin tuulen mukana olisi nousemassa "normaali voi ollakin ihan hyväksi"-trendi. Muutama ulkonäkö/fitness/terveys-bloggaaja on jo kirjoittanut siitä, miten koko elämän ei pidäkään pyöriä ruokakuurien ympärillä ja miten pelkkien taulukkojen tuijottaminen voikin olla ahdistavaa ja elämänlaatua heikentävää. Kahdeksan eri jauhosekoitssmoothien sijaan voikin aamulla syödä puuroa ja ehdottoman "ei voita-eikä sokeria-eikä hiilareita-eikä vaaleita jauhoja-eikä ainakaan kahvia" -kuurin sijaan voi tavallista perusruokaa kuulemma syödä kohtuullisesti - ja ihminen saattaa silti voida hyvin ja olla: terve.
Olenkin joskus ihmetellyt, että jos lopettaa leivän syömisen ja laihtuu kahdeksan kiloa, niin kuinka paljon sitä leipää oikein syö? Tai että tarvitaanko siihen sykemittaria, että ymmärtää kuntonsa nousevan, jos liikumattomuuden sijaan aloittaa säännöllisen ja kohtuullisen liikkumisen.
Muutokset terveellisempään suuntaan ovat aina kaikille hyväksi ja superpisteet kaikille, jotka hoitavat itseään ja terveyttään. Aina se vain tarvitse uusinta häkkyräväkkyrää tai maailmalla paljon suosiota saanutta litkuvalmistetta vaan olo voi parantua jo kävelemällä enemmän ja juomalla vettä.

Ajatukset suuntautuvat Portugaliin

Kesäloma-ajatukset suuntaavat kohti Portugalia ja Lissabonia. Olen pitkään jo halunnut käydä siellä mutta ajatus ei ole koskaan konkretisoitunut toiminnaksi. Nyt lennot on varattu, majoitukset buukattu ja jopa pieni opaskirja lainattu työkaverilta. En ole koskaan tainnut olla näin ajoissa. No, loma on tänä vuonna lyhyt, joten se on pakko käyttää johonkin muuhun kuin kotinurkissa pyörimiseen, muuten syksyllä tuntuu "ettei sitä kesälomaa ollutkaan". Useamman kerran muistan kyllä ostaneeni opaskirjan lentokentältä ja vasta koneessa katsoneeni "mihin sitä sitten oikein ollaankaan menossa." Mutta nyt yritän kokeilla tuota etukäteenvalmistautumisen iloa. Jos lomassa se odotus on parasta, niin pitäisihän siihen sitten satsata. Vinkkejä Lissabonista saa vapaasi heitellä!
Suunnitelmissa on olla ensin muutamia öitä Lissabonissa, sen jälkeen viettää pari yötä Sintrassa, josta sitten siirtyä muutamaksi yöksi Cascaisiin.  Portugali taitaa olla maailman kuudenneksi puhutuin kieli, ja vaikka kuinka pinnistelen, omasta sanavarastostani ei löydy yhtään portugalinkielistä sanaa - eihän, kun löytyy yksi: Paz eli rauha. Sillä nyt ei voi kovin vikaan mennä missään.

Mutta Portugalin matkasanakirja löytyy täältä

torstaina, heinäkuuta 11, 2013

Kultainen kiuas

Eilen oli taas hankalaa. Katsoa uutisia. Vihtavuorta vyörytettiin hiitaaastiii mutta tasaisen tappavasti. En tiedä miten se saadaankin näyttämään niin ei dynaamiselta ja koti-TV:mäiseltä. Pääasia ihmisten kannalta kuitenkin, ettei mitään räjähtänyt.
Vilkaisin myös muita uutisia - ja kappas, Narvia on valmistanut kullatun kiukaan. Kyllä. Kullatun kiukaan. Oli pakko jo etsiä kuvakin siitä. Kivet eivät sentään ole kultaa, "vain" kiukaan kehykset.
Mitä saunassa, jossa on kullattu kiuas, on kiukaan ympärillä? Kullattu kiulu? Kullattu suihku? Entä pukuhuoneessa ja pihalla? Kullattu kukkaamppeli? Kullattu autotallin ovi? Kullattu postilaatikko? Kullattu koira? Hesarissa postilaatikossa on kullatut otsikot..
Suomalaisessa saunassa - kullattu kiuas. Huomaan tulleeni vanhaksi. Sitähän tämä on. Ei meinaa ymmärrys riittää. Kysyn miksi, vaikka tiedän sen olevan turhaa. Miksi naisilla on kymmeniä korkokenkiä kaapissa, miksi moottoritie on täynnä ylihintaisia metsämaastureita, miksi lasillisesta juomaa maksetaan 24 euroa terassilla, miksi...Siksi.

tiistaina, heinäkuuta 09, 2013

Huippu-urheilu ja yleisö

Tiedättekö Wimbledonin tenniskilpailun? Tuon yhden maailman arvostetuimman ja perinteikkäämmän urheilukilpailun. Naisten kaksinpelin voitti tänä vuonna Marion Bartoli. Osan tennistä seuraavan yleisön harmiksi, Bartoli ei ole missityyppiä. Tämä on aiheuttanut niin suurta huolta, että aihetta on pitänyt purkaa sosiaalisessa mediassa. Melko karkein sanakääntein.

Sosiaalisessa mediassa "kaikki kukat voivat kukkia" mutta tähän keskusteluun saatiin kommentti myös viralliselta medialta. BBC:n kommentaattorin oli pakko lohkaista Marion Bartolista, että hänen isänsä ilmeisesti kannusti tyttöä kovin pelaamaan tennistä, koska hänestä ei tullut kaunotarta.
Linkki HS BBC pahoitteli tapahtunutta.
Näitä viestejä luettuani oli hetken aikaa pöllähtänyt olo. Mikä saa ihmiset näin vihaiseksi ja arvostelemaan jonkun ulkonäköä näin ala-arvoisella tavalla? Kyse on u r h e i l u s t a. Ei ulkonäkökilpailusta. Tosin tämän tason arvostelu ei puolla paikkaansa missään.



Koko kooste täällä: Women’s Wimbledon Champion Marion Bartoli Deemed “Undeserving Ugly Fat Slut" By Sexists Because She’s Not A Tall Skinny Blonde 

Tuli maalattua

Hyvät vai huonot uutiset ensin? No hyvät uutiset, että parikymmentä metriä aitaa sai maalia pintaansa. Huonot uutiset; ensimmäinen kerros maalia on sisämaalia.
Voi elämän kevät  - tai tässä vaiheessa kai pitäisi sanoa - kesä - tuli sitten se päivä, että osui vapaita tunteja ja tarpeeksi pitkä vedetön jakso samaan hetkeen. Pensselit sannasta ja työn touhuun. Aika hyvä tuli. Vaaleampikin harmaa olisi voinut olla mutta "eipä sitten heti näy kaikki pienet kuraläiskät  yms."
 Ensimmäinen maalipönikkä riitti juuri ja juuri yhteen kerrokseen, joten maalikauppaan ostamaan lisää. Siinä sitten kävikin ilmi, että vuosi sitten hankkimani olikin s i s ä m a a l i a.  Niille, jotka eivät ole maaleihin perehtyneet kerrottakoon, että harmillista tässä on se, että sisämaalia ei ole tarkoitettu niin koviin olosuhteisiin mitä meillä suomen ulkotalvessa on - ja on todennäköistä, että maali kuoriutuu aidasta talven jälkeen. Jei..
No. Yhdeksän litraa maalia oli jo aidassa ja useampi hikinen työtunti takana. Piti päättää, vetääkö samaa maalia toinen kerros, vai esim. ulkomaalia päälle. Soitto Tikkurilan maalilinjalle ja RTV:stä pönikkä ulkomaalia. Sävytyksen sain kaupan päälle tunarialennuksena kun kerroin heille käyneestä kämmistä. Mikään ei harmita niin paljoa kuin turha työ.

torstaina, heinäkuuta 04, 2013

Uutta virtaa

Tökkiikö? Tuntuuko kesästä huolitamatta, että jotain muutosta pitäisi saada vireeseen? Ehkäpä tämän kissan vinkki auttaisi uuteen nousuu: Linkki: Be more dog.  Crab the frisbee!

ps. linkki ei nyt nähtävästi enää toimi - kun laitoin "kissavideon" katseluita oli alle pari sataa - seuraavana päivänä oltiin menty jo oli 150 000 katsojan - ja sen jälkeen esim. suomalaisten mahdollisuus katsoa tätä filmiä oli estetty. Höh - sanon minä.

tiistaina, heinäkuuta 02, 2013

Snowden - tule meille

Mietin aamukahvia juodessani, että yläkerrassa olisi kyllä tilaa Snowdenille ja hänen perheelleen tulla vaikka vähän pidemmäksi aikaa kyläilemään. Puoli vuotta sitten tuli nelijalkainen "vaihto-oppilas" joka näyttää kotiutuneen ällistyttävänkin hyvin, niin kyllähän sitä saman katon alle menisi myös yksi maailmankarkulainenkin.
Edward Snowdenin tilanteesta ei voi olla kateellinen. Jos Yhdysvaltain presidentti on lähettänyt viestiä muille maille "ettei olisi oikein kiva, jos sille Snowdenille turvapaikan annatte", niin ei niitä tarjokkaita ole silloin pilvin pimein. Putin nyt luonnollisesti on sanonut, että heillehän aina mahtuu mutta ajatteliko Edward Snowden elää loppuelämänsä venäjällä vai haikaileeko hän
Kaikkea ei sentään jenkeiltäkään hyväksytä. Nyt ollaan pahoitettu mieli kun ovat jääneet kiinni eu-virastojen vakoilusta. Stubbkin joutui kommentoimaan, ettei kaveria ole ollut yleensä tapana vakoilla.
Kiinni on jääty ja selvityksiä pyydetään. Selitysten mentyä joten kuten läpi, maailman kauppaneuvottelut jatkuvat. Snowdenin arki vain ei enää jatku. Hän tulee aina olemaan se, joka paljasti Yhdysvaltojen nettiurkinnan laajuuden - ja maksaa siitä kovan hinnan.
Snowdenin toivottaminen tervetulleeksi omaan kotiin, osoittaa naivia pelastamisen halua. Pieni poika pulassa ja isot jahtaavat. Totta kai sitä haluaa pelastaa pienemmän pulasta. "Mutta mitä siitä sitten tulisi, jos kaikki rikkoisivat sääntöjä?" -> Olen aina inhonnut tuota perustelua. Se on täysin turha. Koska kaikki eivät tee niin, eivätkä kaikki ole samassa tilanteessa ja eikä kaikkia ihmisiä tulla laittamaan samaan tilanteeseen - niin mitä väliä tuolla kysymyksellä on. Maailma ei ole muuttunut koskaan paremmaksi sääntöjä noudattamalla - sen sijaan niiden kyseenalaistajat ovat saaneet paljonkin hyvää aikaiseksi. 

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...