tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Vuonna 2009?

Mitä kellot sanovat
yönä uuden vuoden?
Uudet ajat tulevat
uuden toivon tuoden.
Uudet tunnit juoksevat,
uudet nopsat jalat,
kenties sujuu paremmin,
kaikki minkä alat.
Uudet teot tulevat,
ajatukset uudet.
Lähemmäksi liukuvat
uudet salaisuudet.
- Aale Tynni

maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Lupauksia uudelle vuodelle

En muista olenko koskaan tehnyt uudenvuoden lupauksia. Siis oikein päättämällä päättänyt jotain, siis konkreettisempaa kuin tulla paremmaksi, onnellisemmaksi, hienommaksi, taitavammaksi, huomaavaisemmaksi jne. Varmaankin olen mutta se ei ilmeisesti ole ollut kovinkaan mieleenpainuvaa.
Tänä vuonna oli itsestään selvää etten tee mitään uudenvuoden lupausta. Tämä tiedostettuani, aloin heti miettiä josko sittenkin pitäisi. Jos on ihminen joka ei tee uudenvuoden lupauksia, pitäisikö rikkoa kaava, ja tehdä uudenvuoden lupaus. Esim. "Lupaan ensi vuonna xxxx xxxxxxx xxxxxx." Näin äkkiseltään en keksinyt, yhtä, lupaamisen arvoista asiaa.
Lupauksen pitäisi olla jotain kohtuullista. Älyttömyys kaatuu omaan suurellisuuteensa, ja epäonnistumisesta tulee turhaa matalaa mieltä. Pieni ja järkevän kokoinen lupaus riittäisi. Jotain joka veisi vuotta oikeaan suuntaan mutta ei vaatisi ylenpalttisia resursseja, ja kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.. Itseasiassa ehkä itselleni riittäisi, että lupaisi aloittaa vuoden vaihteen jälkeen juoksuharjoittelun. Se riittäisi, ja minulle se on jo paljon.
Kaiken kaikkiaan vuoden vaihtuminen on samanlainen päivä kuin muutkin. Mikään ei muutu, paitsi numero vuosiluvussa. Vuoden viimeinen ja ensimmäinen yö eivät lyö leimaansa koko alkavaan vuoteen. Sama hiekka valuu tiimalasissa edelleen. Mutta ehkä tuo puolen yön kellon lyönti antaa luvan pyyhkiä henkisesti pöytää tyhjäksi, ja uskoa taas että ensi vuosi tuo uusia ihmeellisyksiä tullessaan.
Taidanpa luvata, että olen entistä kiinnostuneempi kaikesta mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Sen pitäisi kantaa hedelmää monella saralla.

sunnuntaina, joulukuuta 28, 2008

Herkkupaloja Jimiltä

Kanavasurffailussa on puolensa ja puolensa. Tulee nähtyä nopeasti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tänään silmiin osui JIMin "Oudot ruuat". Kanava ja ohjelman nimi saisi yleensä kääntämään puolta mutta jäin jotenkin horroksessa muutamaksi minuutiksi tuijottamaan ja sain taas uutta ällisteltävää. Juontaja meni kiinalaiseen ravintolaan, jossa ruokalistalla oli eri eläinten peniksiä. Paistettua peuransiitintä, käärmeen siitintä kalakeitossa, Jakin vähärasvaista siitintä kuumassa liemessä jne. Jakki oli kuulemma suosikki. Siinä oli eniten makua, ja se suorastaan suli suussa. Juontaja oli mies.
Ei lisättävää.

lauantaina, joulukuuta 27, 2008

Joulun jälkeen järjestystä

Päästyäni kotiin joulun vietosta, sekosin. Ensimmäiseksi siivosin keittiön kaapin, jossa säilytän mausteita. Laitoin kaikki irrallaan pyörivät pussit järjestykseen läpinäkyvään laatikkoon, leipomiseen tarkoitetut toiseen ja ruuanlaittoon tarkoitetut toiseen. Pyyhin hyllyt ja järjestin säilykkeet sekä muut kuiva-aineet järjestykseen. Heitin reippaasti pois tarpeettoman ja laitoin suklaat ylähyllylle odottamaan enemmän sitä arvostavia.
Kaapin jälkeen siirryin seuraavaan ja tein tilajärjestelyjä. Turha ja tarpeeton löysi tiensä kirppiskassiin ja kertisastiat omaansa odottamaan kesän korkkausta.(optimismista puheenollen).
Vaihtoehtona olisi ollut nauttia vapaaillasta, lähteä esim. leffaan tai baariin. Etenkin kun Loimaallakin ulkonakäyminen ja vanhojen luokkakavereihin törmääminen valitettavasti jäi väliin. (Kiinnostusta olisi riittänyt, jaksamista ei. ) Mietin, että onkohan kyse vakavastakin siivousmielenhäiriöstä mutta oikeastaan asialle on hyvinkin yksinkertainen selitys. Keittiön kaapin siivoamiseen ja järjestelemiseen tarvitaan energiaa. Ylimääräistä energiaa. Koska huomasin kaappia avatessani vakavasti harkitsevani hyllyn pyyhkimistä kostealla rätillä, oli se pakko toteuttaa niin kauan kun mahdollisuus roikkui ilmassa. Toista samanlaista fiilistä tuskin tulee seuraavan puolen vuoden aikana. Väsyneenä on aivan sama vaikka kaapissa ei olisi mausteita ollenkaan.
Toisaalta hymyilytti koska vuosi sitten tein vähän samaa, onneksi eri mittakaavassa. Silloin piti järjestää asuttavaksi koko koti. Tuntuu kuin muutosta olisi huomattavasti pidempi aika, tai ehkä se johtuu siitä, että yhden vuoden aikana ehtii tapahtumaan paljon. Ensi vuoden teema onkin kvarttaali. Ehkä teen kaikkea pienemmissä osissa, silloin ei rusinapakettikaan pääse salakavalasti kuivahtamaan.

perjantaina, joulukuuta 26, 2008

Mikä edes on päätehakkuu..?

Viikkoja sitten arvioin, että 26. päivä on ensimmäinen aamu kun saa nukkua pitkään. Näin kävi. Heräsin yhdeltätoista isoäidiltä vesisängystä ja tuntui hyvältä kun ei tarvinnut nostokurjella kammeta itseään sängystä ylös. Kyllä uni vain on ihanaa. Sitä toivon ensi vuodeksi kaikille! Paljon ja hyvälaatuista. Yöunia ja päiväunia. Tarpeeksi ja riittävästi.
Isäpuoli käski kirjoittaa "Tietokilpailu tappiostani". Sinänsä mielenkiintoinen aiheehdotus, koska hän itse koki samaisen tappion. Äiti-norppa korjasi voiton. Tosini voittaja itse on epäillyt vielä tänäänkin, että "ne säännöt olisi pitänyt kyllä opetella etukäteen". Ei suomalainen osaa nauttia voitostaan, vaan epäilee ihan loppuun asti, että "tuliko tässä sitten kuitenkin voitettua, vai olisiko jonkun muun pitänyt voittaa". Mutta kyllä niin on jännittävä ihmisen mieli. Isäpuolikin ihan vakavana väitti, että hän oli se joka edellisenä päivänä pelin voitti. Tuota kutsuisin jo lähimuistin vakavaksi vääristymäksi. Mutta myönnetään, jonkin verran otti päähän kun toiselta kysytään että "Missä kaupungissa on Muumimailma" , ja itselle osuu kysymys joka koskee metsänuudistuksen päätehakkuuikäisen puuston poistoa.. Kyse oli seurapelin voitosta, ja siitähän on aina leikki kaukana.

tiistaina, joulukuuta 23, 2008

Vartissa töihin

Poikkeuksellisesti lähdin tänään autolla töihin. Veikkasin, että puolet työmatkalaisista olisi jo lähtenyt joulun viettoon, ja varmasti olikin, sillä työmatka hurahti vartissa.(eläköön yksityisautoilu) Kävelymatkoineen voin saada normaalina päivänä raitiovaunulla koko proggikseen menemään nelisenkymmentä minuuttiakin. Oli siis luksusta. Samoin kun työpaikan oven edessä oli pysäköintitilaa. Normaalisti ei ikinä.
Olen joulun kanssa melkein aikataulussa. Ja mikäs on ollessakaan koska en kuulu joulupöydän laittajiin. Joulukorteista sain melkein kaikki ajoissa postiin, ja joululahjatkin on melkein kaikki ostettu. Luonnollisesti sentään pieni viime tippa kuuluu prosessiin.
Reki Loimaalle lähtee ilmeisesti tänään. Ilmeisesti siksi, että perinteinen joulukuski pidättää oikeuden itselleen äkilliseen muutokseen. "Ehkä lähden, ehkä en." Lupasin kyllä, että voimme pysähtyä pehmikselle Ikeaan, jos lähdemme tänään..
Joulu/sukutunnelmaan olin virittäytymässä eilen leffassa; Erään pienen joulutarinan -avulla. Suosittelen erityisesti kaikille jotka epäilevät itsensä tai perheensä erikoisuutta. En aivan tiennyt mitä menin katsomaan, mutta oli rauhoittavaa nähdä jotakin hyvällä maulla tehtyä . Ei räiskettä, ei ylikansallista tuotemainontaa, ei 4D tehosteita, eikä silikoneja(luullakseni).

Elokuva on varsinainen yhdistelmiä suuria tunteita laidasta laitaan;

"Eräs joulutarina on ylenpalttinen tunteiden, muistojen, musiikin ja kätkettyjen
intohimojen maaninen kollaasi. Hetkeksikään elokuva ei silti vaivu synkkyyteen, vaan epätoivon joutomaalta löytyy toivon kipinä itse kullekin. Outi Heiskanen
"

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Välipäivinä luovuttamaan

Kävin aamulla ensimmäistä kertaa Kivihaassa luovuttamassa verta. SPR on ottanut kunnon otteen viestintäänsä. Ny vedotaan tunteisiin . Tehoaa aina. Tällä kerralla tuli puhelimeen tekstiviesti lapsipotilaasta joka tarvitsi kipeästi verta. Viestissä oli jo valmiiksi päivät jolloin voisi tulla, ja kehoitus vastata viestiin niin veripalvelusta soitettaisiin itselle. Aamulla aikaisemmin herääminen ei houkutellut mutta vastahakoisesti huomasin vastaavani viestiin että "ehkä voisi sopia".  Loppuniitti tuli kun ystävällinen soittaja kertoi että tämä lapsipotilas tarvii 20 verenluovuttajaa päivässä! Tuli tunne ettei näinä päivinä  ole varmaan helppoa kerätä tuollaista porukkaa, joten myös omalla osallistumisella saattaisi olla merkitystä. Mutta täytyy kehua, että luovuttaminen on tehty helpoksi. Matkoihin sai ottaa taksin ja itse hommaan ei mennyt kokonaisuudessaan kuin puolisen tuntia. Samalla tuli varmistettua, että hemoglobiinikin on noussut normaali-ihmisen tasolle. Kivihaan tilat olivat myös modernit ja viihtyisät. Yhdeksään mennessä paikalla oli luovuttajia jo jonoksi asti. Hymyilytti kun kuuntelin miten miehet kilpailivat veriarvoillaan.  " 165, koita laittaa paremmaksi!"  " Joo, eiköhän mee ihan helposti".

Jos joulun juhlinnan jälkeen jää aikaa:
Verenluovuttajien maksuton infopuhelin 0800 0 5801  arkisin klo 8–17

Saako lahjoja kierrättää?

Ensinnäkin kiitos kaikille onnitteluista, huomioimisista ja osallistumisista. Nyt olen virallisesti sitten vaaaanha. Onneksi kuitenkin erittäin notkea. Lupaan myös, etten ensi vuonna enää pidä syntymäpäiviä. Tai ainakin toteutetaan se neljän ihmisen yhteisynttärit marraskuulle, saadaan isommat ja vältetään ihmisten juoksuttaminen juhlista juhliin. Mutta kyllä, joulun lähellä juhliminen on haaste - vaimikäsenytoli? (oikeasti se on ollut täydellinen tekosyy istua ystävien kanssa ja vaihtaa kuulumisia ennen kuin kaikki karkaavat joulun/uuden vuoden viettoon) Silti oli mukava eilen saada isompia ja pienempiä vieraita. Tunnelma oli lämminhenkinen ja paikalla oli niin kaikkea välillä Joulupukki/eräänkin iskä&äiskä/sellisti/koiranpentu.
Juhliin liittyen tuli viikonloppuna puhe lahjojen kierrättämisestä. Sattui nimittäin tilanne, kun piti olla pikkujoululahja hankittuna, eikä aikataulu antanut periksi kauppaan lähtemiselle. Joulunaikaan, ja joskus muinakin juhlapäivinä saa lahjoja, jotka eivät aivan osu kohdilleen. Syitä voi olla monia, esim. saajan tai antajan puuttellinen huumorintaju, tai aivan erilainen maku tms.(ei, en tietenkään puhu nyt omista lahjoistani)
Niin, että saako laittaa itselle sopimattoman lahjan kiertoon? Mielestäni saa. On aivan älytöntä väkisin käyttää jotakin, tai säilöä tavaroita kaappiin odottamaan seuraavaa kirpputorikeikkaa. Jos tietää että kenelle olisi tarpeen, tai kuka tykkäisi, niin miksei voisi kierrättää. Itse olen ainakin saanut ystäviltäni lahjoja jotka he puolestaan ovat saaneet yrityslahjoina yms. Kun tavara tulee käyttöön ja tarpeeseen, on aivan sama kuka sen on antanut. ( kerran taisin saada eräänkin miehen ex-tyttöystävän kutomat hänelle liian pienet lapaset lahjaksi - käyttöön tuli) Onhan meillä sanonta, ettei saa katsoa lahja hevosen suuhun yms. tai jos on jotain saanut lahjaksi, ei sitä voi myydä tai antaa eteen päin mutta eiköhän tässäkin voi käyttää omaa järkeään tilannetajua. Pääasia, että mahdollisimman monella olisi mahdollisimman hyvä mieli, ja elämä olisi mahdollisimman helppoa.

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Last christmas ja next cristmas

Aikataulukapeikon vuoksi, olen ollut jumissa myös blogin kanssa. Olen ollut lähellä myös stressiansaa. Stressaaminen on yhtä hyödyllistä kuin huutaminen. Jos asia ei mene perille puheäänellä, niin eihän volyymin lisääminen kirkasta vastaanottajan ymmärrystä. Sama juttu stressaamisen kanssa. Mitä hyötyä? Ei mitään.
(Televisiosta tulee Last Christmas. Petollinen jouluvideo. Näin myöhemmin on vaikea kuvitella George Michaelia naisen kanssa. Luonnotonta, mutta hei, niin oli koko 80 -lukukin föönitukkineen ja lepakkohihoineen.)
Stressaaminen tuntuu enemmänkin kropassa kuin päässä. Päätään voi hallita, kehoaan ei. Stressatessa energia ei kulje, hartiat ovat lukossa, uni ei tule ja tuntuu että olisi vain yhtä isoa limpputaikinaa päästä jalkoihin. Ja jos olotila ei miellytä, pitää asialle tehdä jotain.
Nyt jotain hauskempaa. Firmojen lähettävät joulukortit ovat olleet mielestäni viimeiset viisi vuotta aivan turhia. Eivätkä yhtään enempää tai vähempää sen vuoksi, että itse olen ollut se joka usein on postittanut ne. En ole vain ymmärtänyt miksi liikeyritykset lähettävät toisilleen kortteja. Hyvästä yhteistyöstä voi kiittää hyvän yhteistyön aikana, ja jos suhde ei ole henkilökohtainen, ei virallisen toivotuksen alle lisätty nimikirjoituskaan sitä sellaiseksi tee.
Mutta hyvääkin on yritysmuistamisessa. Joulu saisi liike-elämässä olla kaksi kertaa vuodessa. Silloin kahdesti vuoden aikana yritykset laittaisivat korttirahansa Itämeren suojeluun, SPR:lle tai vähävaraiseille perheille. Joka kerta kun saan sähköpostin että "laitoimme tämän vuoden korttirahat sinne ja sinne, ilahdun". Turhaa paperikrääsää säästyy, turhaa työtä säästyy, luonto kiittää ja joku sitä tarvitseva hyötyy.(hehee, katsoin arkistosta, että olen valittanut tästä asiasta myös viime vuonna - olen tullut siis siihen pisteeseen jossa ihminen enää vain toistaa itseään)
Mutta on niitä muistamisiakin tullut. Tämän vuoden hauskin/hyödyllisin yrityslahja oli erään yhteistyökumppanin kaksi isoa shampoopulloa! Repesin täysillä nähdessäni mitä kauniissa lahjakassissa oli. Olin nimittäin juuri edellisiltana epätoivoisena yrittänyt saada hoitoainepullostani vielä jotain sisältöä hiuksiini, ja turhautuneena todennut, että en ikinä ehdi tämän kaiken keskellä edes kauppaan. Ja seuraavana päivänä saan suoraan työpöydälleni kaksi isoa pulloa hyvälaatuista shampoo- ja hoitoainepulloa. Epätavallista mutta kerrankin hyödyllistä ja tarpeeseen. Soitin henkilökohtaisesti ja kiittin muistamisesta. En uskaltanut kysyä, olinko jotenkin vuoden aikana näyttänyt siltä, että kyseinen lahja olisi tarpeen..
Joulua en ole ehtinyt paljon miettiä. Suurin osa lahjoista tuli hankittua ajoissa, suurin osa korteista tuli lähetettyä suhteellisen ajoissa. Pari jäi viime tippaan mutta elämähän on osiltaan yhtä "juuri vähän ennen kuin". Olen vielä töissä joulua edeltävät päivät, joten joulurauha alkanee vasta aattona. Sitä ennen vielä kuitenkin yhdet 30-v synttärit ja 2 X joulupukkia.

tiistaina, joulukuuta 16, 2008

Osoitteet uusiksi

Uudessa kalenterissa on jotain yhtä houkuttelevaa kuin aikoinaan uudessa täyttämättömässä lukujärjestyksessä. Kaikki on vielä avoinna. Puhtaan siistiä, tyhjyys riveittäin järjestyksessä. Kuin valkoisen lumen peittämä piha, josta kukaan ei ole vielä kulkenut.
Sain tänään vihdoin aikaiseksi ostaa kalenteriini uudet osoitesivut. Vanhat ovat kulkeneet mukanani vuosikausia. Vanhoja, yli ruksattuja osoitteita alkoi olla jo enemmän kuin uusia. Ihmisiä vuosien takaa, vaihtuneita sukunimiä, uusia paikkakuntia, nopeasti kiireesti raapustettuja yhteystietoja.."Kun asuin siellä, kun olin töissä siellä ja kun tavattiin siellä" - osoitteita.
Mietin millaista olisi jos puhelimessa olisi sama juttu; numeroita ei voisikaan poistaa - ne voisi vain yliviivata, ja etsiessäsi jotakin numeroa muistista, selaisit samalla elämässäsi olleita numeroita. Tulin nopeasti johtopäätökseen; poistamisessa on puolensa. Muistijälki katoaa helpommin, jos siitä ei muistuteta.
Mutta kun vanhaa poistuu, jää tilaa uusiutumiselle. Tuoreita osoitteita tuli sivuille jo tänään. Jos joku haluaa ensi vuonna, tai ehkä seuraavana, tai yllättäen ja tilaamatta; kortin(tai jotain), kannattaa laittaa päivitetyt osoitetietonsa tulemaan. Ja eräätkin varmasti ymmärtävät, että osoitetietojensa ilmoittamatta jättäminen ei silti estä postinkulkua.
Vuosittain suomalaiset lähettävät noin 70 miljoonaa postikorttia, joita suosituin on joulukortti. Muut korttisesongit ovat ystävänpäivä ja pääsiäinen.

maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Kuusi tekstarilla

Oli pakko nostaa tämä comments vähän ylemmäs, saattaa vaikka jonkun kuusenhakumatka pelastua. Ei ole nimittäin kuusi kallis, jos sen itse hakee ja tilaa tekstarilla. Alla Mallan pongaus:

Tää on musta parasta mitä oon pitkään aikaan kuullu: jos ei ole omaa metsää mistä hakea kuusta, voi pohjoisessa ostaa itselleen kuusenkaatoluvan tekstiviestillä - vähän niinkuin miellä ratikkalipun - ja sitten ei muuta kuin sahan/kirveen kanssa metsään kuusta hakemaan. Niin ja taskussa pitää olla se kännykkä mihin "kuusilippu-tekstiviesti" on tullut. Lippu voimassa 24 h.
Hinta alle 5€.
Saisko tätä jotenkin sovellettua tänne etelämmäskin? Kuusi tekstarilla
Se vielä pisti silmään että:
Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnissa lupa koskee mäntyjä. (?)

lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Iisiä päivää

Lauantai, mikä ihana päivä. Heräilin yöllä muutamia kertoja, vain ollakseni tyytyväinen ettei aamulla tarvitse kyetä suorittamaan kansalaisvelvoitteita. Yhdeksältä oli nousun aika. Heitin kirkasvalolampun helottamaan, ja aloin odottaa, että aivokuoreni välittäjäaineet aktivoituvat normaalille tasolle. Odotuksesta voi tulla pitkä.
Olen pukeutunut totaaliseen kotiasuun. Porovillapuseroon, kaikin tavoin eripari-villasukkiin, ja sydänkuvioisiin pitkiksiin. Olen usein miettinyt, että palohälytyksen tullessa olisin pulassa. Tuskin koskaan olen kotona pukeutunut niin, että voisin siltä istumalta rynnätä pihalle ihmisten ilmoille.
Sama juttu kodin kanssa. On mukava tietää pari minuuttia etukäteen vieraista, jotta voi esim. siirtää eteisen lattialta suurimmat tavarat sivuun. Ns. magazine lehdissä pitäisi enemmän esitellä ihmisiä ja koteja, juuri sellaisina kuin ne ovat. Osa kodeista ja ihmisistä tietysti myös ovat aina putsplank mutta yleiselle täydellisyyden tavoittelulle tekisi hyvää, katsoa kuvia, jossa muidenkin kotien tiskipöydillä on astioita, sukkia löytyy lattialta, lasten lelut on pitkin olohuonetta, eikä kukaan muista mitä pyykkikorissa on alimmaisena. Taidanpa laittaa Basso-lehteen ehdotuksen; Kuukauden Oikeat Kodit -aukeama. Mistä tulikin heti mieleen, että entinen työkaverini Pöhkö, kehottaisi hakemaan Vicen käteen ja katsomaan siitä kuvia. Ilman samaista työkaveria minulle ei muuten olisi aavistustkaan kuka oli Betty Page.

keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Joulukuusi - neulasilla, ilman vai mielikuvituksessa

Isäpuoli-norppa olisi tyytyväinen tästä pohdiskelusta. Olemme jo aloittaneet perinteisen "pakko olla kuusi"/"mitään kuusta ei tänä vuonna tule" -kommunikoinnin. Koskaan ei voi etukäteen tietää mikä on lopputulos. Ei edes vielä jouluaatto aamuna. (Siltä varalta, että tätä foorumia luettaisiin myös siellä kotikinosten tuntuvilla, niin tiedoksi, että olisi todella noloa kun matkustaisin täältä satojen kilometrien päästä kotijoulun ääreen, uusien kuustenkoristeiden kanssa, eikä olisikaan mitään minne ripustaa ne.)
Mutta asiaan. Osittain aihe lähti taas Hannan kanssa keskustellessa täysin toisesta aiheesta, mutta Hanna pohtii parhaillaan onko esim. harvennuskuusia, joita voisi ostaa joulukuusiksi. Muovikuusetkaan eivät nimittäin ole mikään ekologian riemuvoitto. Taloyhtiön yhteinen kuusi voisi olla ratkaisu mutta ei niitäkään ole kaikilla. Vaihtoehdoksi jää ostaa kuusi, ja silloin on kannattavinta ostaa edes kotimainen kuusi, jolloin tuontipäästöt vähenevät, ja tuotetaan samalla suomalaista yrittäjyyttä. Mutta olisiko vielä jokin "pienempi paha" vaihtoehto?
Eräskin muuten ekologinen biologi oli sitä mieltä, että lapselle tekee hyvää viettää aikaa aidon kuusen kanssa. Tietty pointti siinäkin. Etenkin jos perhe ei ole retkeilevää sorttia.
"Mielikuvitus joulu" on ekologisin joulu. Just. Vähän kun taittelisi joulukalenterin sisään lappuja, joista voi voittaa itselleen kodinaskareen tai että joulusuklaan sijaan saakin xsylitol-purkkaa.
Eipä silti. On aivan täydellistä antaa lahjaksi palveluita, harrastuksia tai elämyksiä. Aina lahjojen ei tarvi olla käärittyinä paperiin ja pahviin joita roskikset ovat pian tulvillaan . Eikä ole mitään syytä, miksei joulua voisi viettää vähemmällä vouhotuksella ja pienemmillä eleillä. Silti ymmärrän hyvin, miksi voi olla kiva, että omassa kodissa on elävä kuusi.

Jonkin tasoista keskustelua täällä WWF:n testi puolestaan täällä
Järkevämpiä neuvoja täältä YTV:n kestävää joulua täältä
Kotiliesi käskee rauhoittua täällä

Tärkeämpää kuin täydellinen joulu, on hyvä arki. Juhlan valmistelu ja viettäminen tekee mielelle hyvää mutta kestävä arki on se mikä kantaa. Joulukorttien sijaan voi olla hauskempaa ja tärkeämpää, lähettää ja saada niitä kortteja pitkin vuotta. Myös lahjat tai huomioimiset voivat ilahduttaa enemmän silloin kuin niitä vähiten odotetaan. Joskus tärkeintä on, että on läsnä ja välittää.

Kaamospainia

Painin Kaamoksen kanssa. Olemme näin alkutalvesta hyvin tasaväkisiä. Välillä niskan päällä on Kaamos, välillä taas Itse. Tätä rataa jatkamme viikosta toiseen. On aamuja jolloin aivot eivät tulkitse kellon soittoa, ja on aamuja jolloin herääminen tuntuu melkein kohtuulliselta. Välillä ei pysty, ei jaksa, eikä kykene. Vähäinen auringonvalo kertoo keholle, että ei tässä hereillä tarvi olla, ja keho uskoo. Perässä tulee sitten mieli, joka sinnikkäästi yrittää käydä viivitystaistelua.
Tiesin kyllä, että tämä on tulossa, joten valitsin varustelun. Omat aseeni ovat Omega 3:set, b-vitamiini (jota kuulemma moni saa liian vähän), hivenaineet (uusi suosikki sana-sol), kirkasvalolamppu(jota en koskaan ehdi aamuisin käyttämään) ja urheilun(joka pirstaloituu tosi pätkittäiseksi). Sekä levon, ja kulttuurin. Valinnat kuullostavat järkeviltä kunnes tulee normaali arki, ja aikataulut pettävät. Ja se on sitten joko uni, urheilu tai muu sosiaalinen kanssakäyminen, jonka tarkoitus on pitää mieltä virkeänä, ja josta karsitaan kun laskelmat sekoavat. Tällaisten viikkojen jälkeen Kaamos istuu tyytyväisenä niskan päällä ja tuulettaa. Mutta eipä hätää. Tällä viikolla olen päässyt jo pelaamaan tennistä, ja kahtena iltana ennätysaikaisin nukkumaan. Vitamiinit on otettu, ja kaikki turhat näennäissuoriutumistekemiset karsittu. Näen itseni sijoittuneena voittoputken päähän.

tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Hyvää työpäivää Tupsu!

Viimeisestä ihmiskohtaamisesta onkin tovi. Joka kerran se koskettaa yhtä paljon. Tänään se tapahtui työmatkaliikenteessä. Seisoin tupsullinen pipo(Electric) päässä raitiovaunupysäkillä. Pienen matkan päässä herraseurueesta, joka oli nauttinut runsaasti muutakin kuin pelkkää kansalaisluottamusta. Välimatkan lisäksi valitsin vielä odottelusuunnan, josta saattoi ymmärtää, etten varsinaisesti odotellut juttuseuraa, vaan kulkuneuvoa. Eikä aikaakaan kun takaani kuuluu; "Hei tupsu, onks sulla tupakkaa". Hymyilin vaisuhkon ystävällisesti, ja pahoittelin etten polta. (miksi muuten pitää pahoitella toisille ihmisille ettei itse polta. väärin.) Samaan vaunuunhan siinä sitten mentiin, ja koska vieressäni oli tilaa, sain myös matkakaverin. Siinä sitten aina välillä kaveri vilkaisi viereensä, ja huokaili tytön tupsun perään.. En ollut aivan varma itkeäkö vai nauraa.. Mutta kyllähän tässä kylmässä maailmassa lähimmäisen huomio on se mikä lämmittää. Käyttäisin tässä yhteydessä eräältäkin ystävältäni lainaamani termiä "rappioromantiikkaa".
Päätepysäkillä herramies toivotti vielä perään; "Hyvää Työpäivää, Tupsu". Tunsin outoa lohdutusta siitä, että näytin kuitenkin siltä, että olen menossa töihin.

sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008

Haukipullat - suomalaisen miehen taidonnäyte

Kyllä suomalaiset voivat olla ylpeitä miehistään muuallakin kuin formularadoilla. Suomalainen mies loistaa myös keittiössä. Ainahan miehemme ovat olleet tekijöitä mutta pari riviä kunniaa sille, jolle kunnia kuuluu.
Kuisma järjesti kodissaan perinteisen Itsenäisyyspäivän vastaanoton. Vaikka perinteisistä vieraista ei päässyt paikalle kuin allekirjoittanut, ja Maikkis, pöydän ympärille kokoontui hyvin edustava vierasjoukko.
Kun olen nähnyt Kuisman ensimmäisiä kertoja, kaverin housunvyötärö on roikkunut polvissa, päässä on ollut Bob Marleyltä peritty pannumyssy-pipo ja käytös on ollut..hmmm..koulupoikamaisen sympaattista. Eilen samainen kaveri valmisti kolmen ruokalajin illallisen 12 hengelle ja toimi tyylikkäänä isäntänä.
Pääruuaksi oli rohkeasti valittu haukipullat sahramikastikkeella. Rohkeasti siksi, että pöydän ympärillä kävi nopeasti ilmi, että suurin osa oli jossain vaiheessa elämäänsä a) inhonnut kalapullia b) ollut yleensäkin kalavastainen. Mutta nyt tuntui, että kokemus oli kaikille myönteinen.
Puikulaperunoiden kanssa tarjottu hauki oli kuitenkin menestys. Se oli itse pyydetty ja perattu. Loppusyksystä Kuusi- ja Lehtisaaren välistä virvelyöity illallinen sopi täydellisesti tunnelmaan.
Olin myös vaikuttunut myös valmistusprosessista, 60 haukipullaa tuntui valmistuvan kuin taikomalla. Reseptit olivat Ruoja & Viini lehdestä (nro 55), joten taittajalle ja toimitukselle tiedoksi, että turhaan ei ole työtä tehty. Seurueen kasvisruokailijan pääruokana oli savoijinkaaliin kääritty ohrarisotto, ja sekin tuntui olevan mieluinen valinta. Täytyy onnitella keittiömestaria hyvistä valinnoista ja virheettömästä toteutuksesta. Vaikkakin vieraat tekevät juhlat, niin ruokaan sujautettu ripaus rakkautta kyllä teki kunniaa tilaisuudelle.

torstaina, joulukuuta 04, 2008

Yhtiökouksen huumaa

Terveisiä yhtiökokouksesta. Kalliiksi tuli mutta kannatti. Ei mennyt ihan pelkällä istumisella. Oli pakko avata omakin suu kun pelotti että homma lähtee ihan väärille urille alkumetreiltä. Mutta sovussa erottiin, ja järki voitti. Tietysti sitä ennen piti kuunnella kolme tuntia vänkäystä asioista jotka eivät liittyneen päätettävään asiaan mutta yksilön kannalta oli ehkä hyvä käydä sekin kärsimysnäytelmä läpi. Lopputulos: hirveä nälkä ja päänsärky.
Vuosi sitten oli varma, että haluan hallitukseen. Tänään totesin, että siellä on jo ennestään ihan järkevän tuntuista porukkaa, jotka ovat vielä perehtyneet edessä olevaan mittavaan julkisivuprojektiin lisämausteineen. Vaikka usein tunnenkin, että minulla on annettavaa asioihin, nyt se tunne ei noussut päällimmäiseksi.
Toistaalta miksi pitäisi kuulua taloyhtiönsä hallitukseen jotta voi kommikoida pihapiiriläisten kanssa. Isännöitsijän kautta saa hallitukselle viestiä, jos on murheita, ja epäilenpä, että jos oikein kovasti haluaisi, saisi erityistoiveensa käydä jopa henkilökohtaisesti esittämässä hallituksen kokouksessa. Taloyhtiömme nuorehko puheenjohtakin jaksoi monta kertaa mainita, että häneen voi ottaa yhteyttä jos on kysymyksiä yhteisiin asioihin liittyen. Onkin järkevää, että asioista keskusteltaisiin pitkin vuotta, eikä sitten tultaisi yhtiökokoukseen hölmistyneenä sanomaan "että tämä kaikki tuli vähän äkkiä". Ei kai tullut, jos julkisivuremontista on ensimmäisen kerran keskusteltu 90-luvulla.
Lopuksi muistin kysyä kakluunista. Naapuri tiesi hyvän nuohoojan. Kotimatkalla vaihdettiin meiliosoitteita, ja jo hetken päästä naapurirapusta tupsahti meiliä. Kätevää. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ehkä jo vuonna 2009 rätisee norppalassa kotoinen tuli uunissa..

Piparia ja desinfiointiainetta

Harvoin sitä saa kylästä lähtiessään lahjaa. Saatika käsidesinfiointi -ainetta mutta eilen tuli sekin koettua. Eikä se hassumpi lahja ole, tahtoohan sitä jokainen, että lähimmäinen on puhdas eikä saa tartuntoja.
Olin eilen tekemässä pipareita Juden ja Elinan kanssa. Paikalla oli myös olutta avokätisesti tarjoillut yöpaita-isäntä. Olin auttamattomasti myöhässä, tosin työtehtävien ja Etyjin vuoksi.
Mutta eipä hätää, terästetty(joko viruvalkeata tai sitä desinfiointi-ainetta) glögi-muki käteen - ja hommiin. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen ollut kaulin kädessä.. Tätä se itsenäisen naisen elämä sitten on.
Kauliminen sujui kuitenkin mallikkaasti vaikka neuvoja tuli pöydän molemmilta puolilta. Sen sijaan kummin päin piparkakkumuotti on painettaessa, vaati erityistä keskittymistä.
En tiedä pitäisikö vetää johtopäätös, jos emäntä polttaa molemmat pellilliset juuri minun pipareitani, ja hänen omat piparinsa ja torttunsa onnistuvat täydellisesti.. Loppu hyvin kaikki hyvin. Sain tehtyä isoäiti-norpalle lahjaksi elämäni ensimmäisen suklaapäällysteisen joulupiparin, ja seuranhan vuoksi kaikkia muitakin asioita tehdään.
Onnea vielä uusille asunnonomistajille - tupareita odotellessa!

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Mieskin voi johtaa politiikassa

Jarkko Tontti sen tietää, miehen ei kannata lähteä politiikkaan. Nykyään äänestäjät eivät ymmärrä "nuoria miehiä". Äänestävässä käyvät vain naiset, jotka hekin hölmöyksissään tai kostoksi äänestävät naista.
Mitäköhän mieltä on Paavo Arhinmäki? Marmatuksen sijaan kaveri tekee politiikkaa, ja tuli juuri valituksi valtuustoryhmänsä uudeksi puheenjohtajaksi. Siitä huolimatta, että naisiakin olisi varmaan ollut tarjolla.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...