tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

Ja punajuurta! (Beta vulgaris)

Olin unohtanut punajuuren kokonaan. Toisinaan ostin sitä säilöttynä, koska punajuuri vain välillä maistuu hyvältä mutta säilöttyjä purkkipunajuuria ei vain ole tullut kannettua kotiin. Ehkä yhdistän punajuuren myös enemmän syksyyn ja talveen.
Mutta kiitos tämän "suomalaisen ruuan puuskan", nyt punajuuri on tehnyt kertaheitolla paluun elämääni, suoraan pääovesta. Pussi kainaloon kaupasta ja toimeen.
Muistelin, että minkä kanssa koulussa syötiin punajuurta, ja sehän taisi olla kalapuikot ja pinaattikastike, suurta herkkua kumpikin.
Töissä työkaverini myönsi myös unohtaneensa punajuuren, mutta aina munakkaan kanssa tulee sellainen olo, että on pakko saada punajuurta. Totesimme loogisesti lapsuusmuistojen vaikuttavan vahvasti makujen muistireitteihin. Huomasin myös itse ajattelevani kummitätiäni punajuurten iloisesti kiehuessa keittiössäni. Hän on kasvattanut punajuurensa itse, enkä ihmettelisi vaikka kummitätini kuokkisi niitä omalla pihapellollaan tänäkin syksynä. Loimijoenrannassa punajuuri maistui aina puhtaalta ja hyvältä.
Punajuuri ei ole suinkaan mikään suomalainen keksintö. Sitä ollaan viljelty jo aivan aikojen alussa Välimeren maissa. Se on myös siitä kiva kehon kaveri, että hyvän makunsa lisäksi siinä on paljon vitamiineja, kehon tarvitsemia hivenaineita sekä ravintokuituja.
Näin alkuinnostuksen vallitessa tuli nopeasti testattua että villirucola sopii mainiosti punajuuren kanssa(tosin viime aikoina villirucola on mielestäni sopinut minkä kanssa tahansa), dijon-sinappi ja hunaja myös mausteeksi, ja aromikkaita viipaleita saa myös ihan maustamalla juurekset pienellä nokareella maustevoita ja ripauksella mustaapippuria.
Myös vuohenjuusto, feta sekä sinihomejuusto sopivat punajuuren kanssa taivaallisesti yhteen. Punajuuret voi myös lohkoa valkosipulin kera uuniin, ja jos olet niitä jauhelihakastikeihmisiä niin mikään ei estä tekemästä siitä tutusta aromikkaampaa! Italialaiset käyttävät punajuurta pastan kanssa. Se on jo testattu aiemmin kallion kotikeittössä, ja toimii.
Joka tapauksessa on hienoa miten pienestä sitä innostuu ja tulee hyvä mieli. Rumien juuresmukuloiden harjaamisen ja keittämisen ei luulisi nyt paljon fiilistä nostattavan. Etenkään näillä keleillä mutta seuraavaksi punajuuripihvejä ja talvella itäeurooppalaistyylistä keittoa, smetanalla tietysti(eihän tämä nyt mikään keventäjien alajaosto ole)!
Lisää infoa punajuuresta täältä! Kuva: www.kasvisgalleria.fi

ps. jos et lue ohjeita ennen keittämistä niin älä poista kuorta, kantaa ja juurta, jotta väri säilyisi keittäessä..eräskin nainen poisti.

Ei tunnu missään!

Aivan mahtavaa! Lähdin töistä hyvin puskevaan sivutuuleen ja vesisateeseen fillaroimaan kohti Reikiä tai Tauluja seinään -projektiani, ja huomasin yhtäkkiä, ettei vaan haittaa.
Vettä tulee, tuuli puhaltaa, eikä edes nappaa päästä. Ennenkuulumatonta! Normaalistihan tässä vaiheessa olisi pyörä lentänyt ensimmäiseltä ylikulkusillalta alas, ja olisin kävellyt yksilön kostona kierrokset ylilämpimänä kotiin..ja kastunut vielä enemmän mutta nyt vain pyöräilin hyväntuulisena eteenpäin. Hommat oli hoidettu, ei ollut kiire, ihan ookoo kamppeet päällä.. Vettä tuli ihan kunnolla ja tuuli yritti estää etenemistä - mutta ei vaan haitannut!
Hauskaa, etenkin kun vastaan tuli muutamia kohtalotovereita, joilla kasvoilla näytti säästä johtuen olevan astetta myrtyneempi ilme. I like ulkoilma!

Seuraavaa päivää

Nyt mennään jo toista työpäivää. Aamulla väsytti. Painoin torkkua. Ainakin kolmesti.
Viihdyttääkseni itseäni, tai maksimoidakseni kurjuuden, valitsin kulkuneuvoksi pyörän. Matkalla tippui pyörän avain. Löytyi. Ja tipahti ns. mustekala pinnojen väliin. Ei sattunut mitään. Kypärä oli päässä.

Mutta miten puskassa olinkaan koko eilisen illan! Juuri kun olisin halunnut katsoa Prisman: Aika- neljäs ulottuvuus ja Presidentin piinaviikko -ohjelmia, tajusin järkyttyneenä, että bäck-Tölön tunnelipalo oli vaikuttanut mediayhteyksiini. Ei tv:tä, ei nettiä. Oli pakko lukea Hesari.
Ymmärsin että elämääni ujuttautunut tyhjiö oli täytettävä konkreettiselle tekemisellä; oli siis aika puolentoista vuoden odottelun jälkeen laittaa taulut seinään. Nyt seinässäni on reikä kahden taulun välissä..
Tätä ennen keittelin Varsinais-Suomalaisten perheviljelijöiden punajuuria, paistoin suomalaisia perunoita, lisäsin mukaan suomalaista villirucolaa ja nautin lasillisen suomalaista karhuolutta. Vielä pari päivää sitten luulin että suomalaisen ruuan ostaminen ja syöminen olisi helppoa. Eipä ole. Koitapa mennä lähikauppaan ja ostaa suomalaisia hedelmiä tai kotimaista kalaa.. makrilli Irlannista muut kalat Pohjois-Atlantilta.. Ehkä eilen vain ei ollut hyvä päivä Valintatalossa. Tai suomalaista valkosipulia. Ei ollut kuin Kiinalaista. En ostanut.

Hnnalle ja kaikille muillekin tiedoksi. Atrialta tuli pikainen vastaus, mistä heille pisteet:


Hyvä asiakkaamme!

Kiitos viestistänne!

Atria tuotteet, joita Suomessa myydään on valmistettu Suomessa. Joutsenlippua ei kaikkiin tuotteisiimme ole ostettu (anotaan ja ostetaan jokaiseen tuotteeseen erikseen) ja kaikkiin tuotteisiin sitä ei saada. Suomalaisen raaka-aineen osuus tulee olla 75% ja maidon, kalan ja lihan suomalaisuus tulee olla 100%. Joten ostamalla joutsenmerkillä varustettuja tuotteitamme, voitte olla varmoja siitä, että kyseessä on suomalainen tuote.

Pinaattiohukaisten pinaatti ja munat on suomalaisia. Jossain vaiheessa vuotta ohukaisissa voidaan käyttää ulkoimaista jauhoa, jos suomalainen ei enää riitä. Tästä syystä tämä tuote ei ole saanut itselleen joutsenmerkkiä.

maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Ja suomalaisen ruuan viikko!

Ostin viime viikolla Ruohonjuuresta lattianpesuainetta, sekä Hnnan niin kovasti suosittelemaa sappisaippuaa. Ekologisissa tahranpoistoaineet tuntuvat pehmeämmiltä, niin että niitä jokseenkin myös voi käyttää, eikä tarvitse pelätä että vaatteessa on tabort-reikä sen tullessa koneessa. Jostain muusta syystä niitä reikiä kylläkin voi olla.
Ostin myös paketillisen luomu-Reilun kaupan kahvia, ihan jo hyvittääkseni niitä kaikkia porsaanreikiä joihin kompastun viikon aikana.
Vietän nyt tämän viikon sitä suomalaisen alkuperän omaavaa ruuan viikkoa. Lounaaksi: Atrian pinaattilättyjä, 100 % Primulan ruisleipää +kirsikkataomaatteja ja valion raejuustoa. Luulen että kokonaisuus olisi nyt melko suomalainen. Täytyy laittaa Primulalle vielä viestiä, ja kysyä, että mitkä ovat heidän suomalaisimpia leipiään. Huomasin myös että jos ei ole valmistautunut niin kaupasta "ei löydä mitään". Kaikki hedelmät olivat keskieuroopasta tai kiinasta, ja valmisruokia ostaessa pitäisi valmiiksi olla tarkistanut valmistajalta alkuperä aineksille.. Turha kai mainitakaan, että kummankin yrityksen kuluttajapalveluun lähti tänään ystävällinen kysely heidän käyttämiensä valmistusaineiden alkuperästä..
Mites muilla on mennyt?

Lakeutuminen arkeen

Aamulla soi kello. Painoin torkkua. Kahdesti.
Hississä painoin väärään kerrokseen. Kukaan ei nähnyt.
Keitettiin kahvit, ei ollut maitoa. Paitsi viisi viikkoa vanhaa
erikoismaitoa. Se ei paakkuuntunut.
Kone on irtisanonut verkkoyhteytensä. Siirryn toiselle koneelle.
Työkaverit puhuvat yöhaltijoista. Ehkä tämä tästä.

lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Ikävä paahdettua leipää

Vierumäellä tuli puhetta leivänpaahtimesta, koska siellä oli sellainen. Olin tästä onnellinen, ja pahoittelin että vuoden suurin juhlapyhä, syntymäpäiväni on vasta joulukuussa, koska olen vailla leivänpaahdinta, ja lahjatoiveiden esittämiseen on vielä puolivuotta.. Minkki P ja Temppu olivat sitä mieltä, että mitä sitä turhaan odottamaan, antaa asian vain heidän organisoitavakseen. Nauroin, ja sanoin, että arvostan tarjousta, ja tiedän että he jokseenkin pitävät minusta, mutta en uskonut syvän kiintymyksen ulottuvan ihan niin pitkälle. Leivänpaahtimet ovat nimittäin uskomattoman arvokkaita näinä päivinä.
Toisaalta, niin ovat kahvinkeittimetkin, eräskin mies haukkoi henkeään kun kuuli leivänpaahtimien hinnan mutta unohti aivan että itsellä on keittiössä kahvinkeitin , johon edes kuukauden vuokrani ei riittäisi. Se, tietysti oli eräänkin miehen mielestä aivan eri asia. Kahvinkeitin on sentään kahvinkeitin. Leivänpaahdin on vain leivänpaahdin.
Leivänpaahdin saattaa syttyä myös tuleen..niin kuin eräälläkin naisella, joka oli tiputtanut sinne vahingossa litteän tulitikkuaskin.. Sen litteyden vuoksihan ne leivät mahtuivat silti paahtimeen ja lieskat olivat yllätyksellisen ennätykselliset! Mutta ei se vielä paahdinta tuhonnut. Paahdin vain tippui myöhemmin tasoltaan ja aiheutti koneeseen pienen sinisen lieskan kera jonkinlaisen oikosulun, ja sen jälkeen vasta eräänkin naisen paahdin oli mennyttä kalua. Kuulemma.

Imelda was here?

Ihanaa, monen täysin järjellisen päivän jälkeen, humpuukihuuhaa-aiheeseen, eli kenkiin.
En ole ostanut tänä kesänä pariakaan kenkiä. Tähän mennessä.
Itseasiassa jo keväällä kenkähankinnat(ostin sukset. ovat vielä käyttämättömät) jäivät tekemättä. Talven aikana ostin parit saappaat, koska edellisten elinkaari valtavan käyttömäärän vuoksi alkoi lähetä loppuaan.
Kesäkenkä tuli ajankohtaiseksi kun taas kerran jätin toisen kenkäni loman alussa Turkuun. Tätä ennen olin tullut riippuvaiseksi näistä kohtuullisen kivannäköisistä ja juuri sopivista kengistä. Toki myönnän että ne alkoivat olla "jo sillä rajalla". Tiedättehän, juuri sillä rajalla ovatko ne vielä hyvät vai eivät, ja jos sitä pitää miettiä, niin eiväthän ne tietenkään ole.
Jouduin myös myöntämään itselleni, että vaatekaapissani on vielä tossu -ja kenkäpareja, jotka olen rakkaudella ja vaivalla hankkinut, ja "jotka ovat ihan hyviä vielä".
Jouduin siis todella ottamaan järjen käteen ja poistamaan nämä "varmastikin jonain päivänä vielä tarpeelliset" jalkineet valmiudesta.
Pidän kengistä. Ne ovat hyödyllisiä, kauniita ja kiinnostavan näköisiä. Moni päivä on varmasti maailmanhistoriassakin saanut käänteen, kengistä tai niiden puutteesta riippuen.
Peruskenkien pitää mielestäni olla kohtuullisen hintaiset. Ei ole mitään järkeä, että "kivat ja hyvät arkikengät" maksavat satoja euroja, etenkin jos on muitakin laskuja maksettavana.
En nyt tarkoita etteivätkö hyvä laatuiset, ammattitaidolla ja hyvästä materiaalista tehdyt kengät maksaisi, totta kai ne maksavat. Mutta jos hyviä, ns. sopivia kenkiä saa alennuksesta ihan miellyttäväänkin hintaan, niin why not.
Juoksutossujen on syytä olla hyvät. Siinä hintaerotuksen maksaa tuskalla. Samoin vaelluskenkien, myös kumisaappaiden olisi hyvä olla reiättömät, ja varmasti seisomatyössä olevien työkenkien laatu maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisenä päivänä.
Kaiken kaikkiaan olen jo aikoja sitten tehnyt päätöksen, että ostan vain kenkiä joilla pystyy kävelemään(ei, naisten malleissa tämä ei ole itsestäänselvyys), ja keskimääräisesti ostan ne aina alennuksesta.
Kengät ovat vähän kuin hiukset.(eikö totta?) Kun on hiukset hyvin, on hyvä mieli ja hyvä olla. Sama pätee kenkiin. Hyvissä kengissä, kävelee, tuntuu ja näyttää hyvältä. Se ei silti tarkoita, että niiden pitää maksaa 500 euroa ja olla ainutlaatuiset. Kenkien pitää vain itselle sopivat. Kaikella tavalla.
Lopputulema: 20 minuuttia, kolme paria käyttökenkiä ja 60 euroa.
(siis tämä episodihan lähti siitä, ettei minulla ollut yksiäkään käyttökenkiä, joita vaan kiskaista jalkaan hameen kanssa, ja kolmet siksi että kun osti kahdet alennuskengät, sai kolmannet ihan vaan kauppiaan hyvää hyvyyttä kaupan päälle - toim. huom.)

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Lisää ruuasta - läheltä ja luomusta

Hyvä, haaste on otettu vastaan, ja varsin vielä innokkaasti tuntuu. Odottelen tilannekommentteja, ja nyt kun tuo ulkomailla tuotettu kahvi tippuu pannussa, niin tässä samalla lupaan ostaa kauppaan mennessäni Reilun kaupan tai luomukahvia. Mitä nyt tässä miettiessäni ihmettelen, että miksi en aina osta, ei se niin suuri vaiva olisi, ja nyt katson tätä Reilun kaupan listaa, niin tarjonta ei olekaan niin suppea kuin esim. Jake pelkäsi hienon kahvikoneensa kanssa. Ja heii, nähtävästi Reilusta ruuasta voi tehdä herkullista, tätä on pakko kokeilla: Banaanisuklaakakku! (katinappa norppa pyrkii taas pintaan)
Tilanne on mutkikas, samalla kun haluaa suojella Itämerta, haluaa tukea myös paikallista maanviljelyä ja lähellä tuotettua ruokaa.
Kuisma ja Prepekin, jos oikein ymmärsin, totesivat että possun kasvattaminen näillä alueilla kuormittaa Itämerta. Toisaalta, myös sisämaan possunkasvattajat arvostavat, että ostamme kotimaista, eikä ole tarkoitus että tarvitsee luopua ruokansa syömisestä. Pidä toki Prepe jatkossakin possufile lautasella, tarkoitus olisi vain samalla syödä kotimaista kun se on mahdollista, ihan jo oman hyvinvoinnin kannalta.
Mitä tulee Kuisman huomautukseen kasviksista ja kalasta, suomihan on tuhansien järvien maa, ja meillä on aivan huippukalaa. Kesällä esim. grillatessa kala on aivan todellista herkkua, ja kaikkihan me tarvitaan enemmän omega-3:sta. On käsittämätöntä, että meille on tuotu ennätysmäärä tuontikalaa tällä hetkellä, ja omaa kalaa joudutaan syöttämään eläimille...

Ja Noran linkki oli hyvä. Varmasti suomalainen maatalous on puutteellinen. Energiaa kuluu, samoin luonnonvaroja, ympäristöä voidaan kuormittaa tarpeettomasti ja onko ruokamme sittenkään sen turvallisemaa kuin muiden.
Ruotsalainen, italialainen ja venäläinen luomuruoka saattaa olla aivan yhtä turvallista ja terveellistä. Kotimaisen ruuan tuotantoketjun vain pitäisi olla seurattavampaa, valvotumpaa ja turvallisempaa kuin ulkomailta tuodun, jossa jo logistiikka saattaa aiheuttaa ravintoarvojen laskua ja kuormittaa ympäristöä.
Fogues, mites joku näistä juustoista. Toi base-miitti on ihan ehdoton. Mulla on jo vahva näkemys, että sen pöydän ympärillä ratkeaa ongelma kuin ongelma. Siinä ei montaa kierrosta tarvitse istua kun on jo luomutalousjärjestyksessä. Ja seuraavan päivän ruokahuoltokin on kunnossa, kun ei yksinkertaisesti pysty syömään mitään..
Kuva alkukesän työpiipahdukselta, jossa kaikki tarjottava oli läheltä tai omilta mailta.

Finnfood Luomu ja Jyväskylän Yliopiston ympäristöopas

Kevyempää kaupungilta


Pyydän jo etukäteen anteeksi niiltä jotka omistavat kyseiset jalkineet, ja käyttävät niitä muualla kuin uimahallissa tai työkenkinä entisten eccojen sijaan, mutta crocot ovat mielestäni KÄSITTÄMÄTTÖMÄT. Estetiikka on kaukana, en myös voi uskoa, että ne ovat niin täydelliset jalkaan, että niitä pitää käyttää kaikkialla, ja värithän ovat toki pirteät ja reippaat mutta...ne ovat myös..hmmm..eivät niin hirveät viehättävät. Kenelläkään, joka on jo täyttänyt 12 vuotta. Olen vakaasti sitä mieltä, että kesäjuhliin löytyy aivan yhtä mukavia mutta juhlavampiakin jalkineita...
Tästäpä tulikin kevyempi aasinsilta viihdyttävämpään linkkiin; voit aina kerran viikossa käydä oman kenkävarastosi läpi, ja miettiä pääsisikö joku niistä Viikon ruma kenkä listalle!

tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Finska mat viikko - HAASTE

Blogeissa on nykyään tapana haastaa. Useissa haastetaan esim. kertomaan itsestään seitsemän seikkaa joita kukaan ei ole tiennyt aiemmin, tai vaikkapa kertomaan blogin nimensä alkuperän. Koska olen jo kertonut kaiken, oma haasteeni liittyy ruokaan.
Loimaan Lapsen vieraillessa käytiin piknik-jälkeisen kahvipöydän ympräillä kiivasta keskustelua ruuasta. Tähän ja aiemmin mainittuun geeniruokaan liittyeb, aloin miettiä kuinka paljon yleensäkin syön suomalaista ruokaa, etenkin kun en kaupassa käydessäni ole niitä ahkerimpia alkuperämaan tutkijoita. Tästä virisi viikon kokeiluidea ja ruokahaaste.
Näin ollen niin haastan mm. juden sekä hakiksen, hnnan perheineen, anderssonin tulevan vaimonsa kanssa, prepen, foguesin, jiipeen, minkki p:n, kossun, joulun kimppakyytiläisen, konsultit, käsityöharrastajat, äidit, nestorin, etu-töölön, pulinan, jogen, noran, elkin, larun pojat..pöhkön pojan jensin..maikkiksen kun tulee bostonista, ja tietysti kaikki tällä palstalla säännöllisesti käyvät, myös muusikot ja virkavallan edustajat. (ulkomailla asuvat voivat toki tukea omia lähituottajiaan)
Kokeilusta tulee hauska ja hyödyllinen. Olen jo todennut, että huomaamattaan tulee valittua latviasta tai portugalista tuotuja kasviksia kun "luulee" niiden olevan kotimaisia. Tai ei varsinaisesti aktiivisesti ajattele, että paraisilla purkitettu silli tulee norjasta tai islannista. Tai että ravintolassakin voi ihan reippaasti piristää tarjoilijan päivää, ja kysyä että mikä on heidän suomalaisin lounasannoksensa, ja onko leipä leivottu suomalaisesta viljasta.(usein ei ole)
Haasteena on siis syödä viisi päivää suomalaista ruokaa. Pitäkää ruokapäiväkirjaa ja heittäkää tänne kommentteja. Paras ja pahin palkitaan!
Finnfood myöntää ravintoloille tunnuksia; Hyvää Suomesta ravintola, jos ravintola käyttää suomalaista lihaa, maitoa ja kananmunaa. Lista ei ole pitkä. (soitin samalla finnfoodiin ja pyysin heitä päivittämään listan, tiedottajat olivat lomalla mutta heti elokuussa sitten)
ps. kahvia, suolaa, kaakaota jne. ei taida olla suomessa tuotettuina mutta jos niitä ostaa esim. reilun kaupan versiona, saa tähän haasteeseen liittyen "hyvän omantunnon pisteitä".
kuvat: täältä ja täältä

Viimeistä viedään

Viimeinen lomaviikko alkoi. Hengitys salpautuu ajatuksesta. En ole ehtinyt tekemään vielä mitäääään ja kelikin on pöyristyttävä. Toisaalta, ennemmin vihreä ymnpäristö, hyvä pohjavesitilanne ja raikkaampi ilma, kuin pystyyn kuollut luonto, hirveä vesipula ja kaikilla ihosyöpä.
Tänään paluu mökiltä. Taas tuntui että olisi palannut laatikkoon asumaan, vaikka asunnossani ei ole mitäään vikaa. Päinvastoin, onhan sisävessassa puolensa, ja hämähäkkejäkin näyttäisi, ihme kyllä, olevan vähemmän.
Olen vain nähtävästi kokenut vahvan luontoherätyksen, ja nyt muistan miksi jo viime kesänän mietin, että olisi pitänyt vuokrata tänä kesänä mökki pidemmäksi aikaa. Tosin mahtava camping-elämys Porkkalassa puolestaan teki sen, että nyt tietää, että teltassakin menisi viikko tai parikin heittämällä.
Mökillä kaikki on vielä "talomaisempaa" ja helpompaa, ja kun on muutaman illan tehnyt ruokansa nuotiolla, on myös luksusta tehdä sitä kaasuhellalla.
Ja vaatetus.. Kulttuurimme, erityisesti työelämän, velvoittaa vaatetukseen. Suotavaa on, että vaatteet ovat päällä, ja mielellään vielä vaikka oikein päin. Myös eri päivinä on ilmeisen hyvä pitää eri vaatteita. Telttaillessa ja mökillä on toisin. Vaikka en päämäärättömästi vaeltelekaan ympäriinsä ilman rihmankiertämää, on miellyttävää, että taajaman ulkopuolella oleminen suo ylenpalttisia vapauksia pukeutumisen suhteen. Päällä voi pitää sitä mikä tuntuu hyvältä, on lähinnä, on puhtaana, on kuivana, on jäänyt päälle tai kertakaikkisesti vain sattuu olemaan ainut mukana oleva vaatekappale! Elämän pientä anarkiaa ja vapauden tunnetta!
Ja koska Cuula kommentoi, ettei täällä ole kuvia(?) niin avarretaanpa näitä rivien välejä lisäkuvamateriaalilla.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Lenkkitossut pysyvät itsestään eteisessä

Lenkkitossut odottavat eteisessä. Ei yhtään huvita, eli kiinnosta. Odotan inspiraatiota. Se ei tule. Mp3:seni on irtisanoutunut musiikintoistosta. Koen että jo sekin on syy olla juoksematta. Sen lisäksi, ettei alunperinkään kroppaani ole luotu juoksemaan.
Järjen hiveneni yrittää muistuttaa hyvin heikolla äänisignaalilla, että liikkumisella on tutkittu olevan yhteys fyysiseen- sekä psyykkiseen kuntoon. Kaivelen myös muistiani sen suhteen että, harjoittelu ja treenaaminen tuottavat tuloksia. Tämä tosin edellyttää harjoittelua ja treenaamista.
Edes ikkunasta kantautuva kaunis lehtien havina, kesäinen linnunlaulu, ja pilvien välistä lämpimästi pilkoittava aurinko ei saa juoksemista tuntumaan tänään houkuttelevammalta.
Taistelu on hävitty. En keksi yhtään syytä miksi en voisi mennä lenkille, edes sitten sille kaikkein pienimmälle. Nuivana marttyyrinä alan valumaan kohti eteistä.
Asenteeni palkitaan. Alkaa sataa vettä.
edit 14.32. siis sain juosta sateessa mutta vain kevyehkössä, ja koska rikoin myös rajojani, ja juoksin lenkin vastakkaiseen suuntaan, ja totesin että siinähän on melkein jopa kevyesti viettävä alamäki, oli suoritukseni virkistävä ja jopa melko miellyttvä.

Se kiinnostavampi sukupuoli - ja linkityksiä

Mies on hirveän kiinnostava sukupuoli. Mutta niin on nainenkin.Tästähän tulikin terävä avaus. Olin kirjoittamassa pari riviä siitä vanhasta aiheesta, suomalaisen miehen kriisi, mutta Interwebin mukaan suomalaisen miehen kriisi käytiin läpi jo 90-luvulla, joten se on todella "niiiin nähty" eikä edes vielä retroa. Tosin, eräätkin ovat kirjoittaneet siitä "valkoisen miehen kriisinä".
Mutta ei aihe ole jäänyt sentään vaille tieteellistä huomiota, onneksemme kriittistä miestutkimusta tehdään, ja vähitellen se pääsee lapsenkengistään. (ei, nyt en puhu kalle-torstaista)

Uskoin, että olen onnistunut muodostamaan edes jonkinlaisen mieskuvan itselleni näinä kasvun vuosina mutta sitten, alla olevien rivien avustavana aloin miettiä, mitä mies ajattelee miehenä, tai kun hän ihmisenä tunnistaa toimivansa seksuaalisesti miehen tavoin..eikun siis..no, päätelkää itse:
Sillantaus ei ole taatusti ainoa suomalainen mies, joka ihmettelee, miltä mahtaa tuntua, kun tuntuu mieheltä. Tällä en tarkoita, että suomalaiset miehet olisivat hukanneet miehisyytensä vaan päinvastoin: miehet ovat niin itsestään selvästi miehiä, että miehenä oleminen katoaa tuohon itsestään selvyyteen. Mies ei perinteisesti ole pohtinut sitä, millainen hän on miehenä, isänä tai rakastajana. Moderni mies voi kysyä, kuka minä olen, mutta harvemmin hän kysyy, kuka minä olen miehenä? Tai peräti: millainen mies minä olen seksuaalisesti. Milloin minä tunnen tai teen jotain miehenä?Kriittinen miestutkimus
No senhän jälkeen en enää pohtinutkaan enää miestä miehenä(miten olisin voinutkaan), vaan toisen sukupuolen maskuliinisuutta, ja siitähän selvisi että:
Maskuliinisuus on monessa mielessä historiallinen, kulttuurinen ja sosiaalinen konstruktio.

Sitäpaitsi, Naiset ovat sikoja
(eipä silti, ettenkö olisi sitä mieltä, että osa ihmisistä menee naimisiin ja perustaa perheen turvallisuussyistä, eikä siksi että rakastaisi toista ihan hulluna mutta se on varmasti ihan hyvä vaihtoehto sekin, kunhan vaan ei sitten varattuina roikuttaisi niiden vapaiden ihmisten niskassa ja valitettaisi sitä oman elämän vaikeutta ja tylsyyttä..)

Mutta annetaan puheen vuoro myös miehelle, ja annetaan hänen lähettää terveisiä naiselle.
Nelikymppisen miehen Puhe 40 -vuotiaalle naiselle.
40 -vuotias nainen on Sharon Stone kylpyhuoneessa ja Mirja Pyykkö keskustelukentällä.
Miten pelottavaa se on?! Mä kun vaan halusin olla Marja Putkisto makuuhuoneessa ja Jamie Oliver keittiössä!

Mielestäni suomalaisella miehellä ei ole hätää. Kriisissä tai ei, koulutetunkin naisen sankariksi pääsee kun pyyhkii räkää säärestä.
(ps. allekirjoittaneelle riittää jos vaikka nostaa hattua tervehtiessä)

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Hakaneulojen käyttäjä pelastaa tuolin

Mikä yhtälössä; "paikkaan housuni hankaneuloilla mutta pelastan nojatuolin roskalavalta itse päällystettäväksi" ei oikein täsmää?

Ilmeisesti oma todellisuudentajuni on heikentynyt tässä(kin) kohden, koska nyt ullakollani on kolme nojatuolia odottamassa päällystämistä. (montako olen elämäni aikana kunnostanut tai korjannut. aivan, en yhtään) Kolmas tuli edellispäivänä.
Viereisen kadun roskalavalta pilkisti "aivan hyväkuntoisen näköinen tuoli" mutta ilman istuintyynyä. Kun sitten hieman kurkki, löytyihän se tyynykin, jonka jälkeen tuolia ei vain enää voinut jättää sinne. Huolimatta siitä, että eipä se nyt ihan käyttökunnossakaan ollut, eikä sille asunnossa ole tällä hetkellä tilaakaan. Mutta varmaankin kerään näitä pelastettavia nojatuoleja sitä Loimaan loppuelämän kotia varten, jonne ystävät saavat jokainen omanlaisensa tuunatun tuolin..(jonka jokainen todennäköisimmin tulee itse tuunaamaan) MUTTA, tämä tuoli oli kylläkin ehjä ja uudenkarhean näköinen, joten joku järki raja tässä touhussa vielä menee. Vaikka olihan se tietysti armottomasti laastissa ja rakennuspölyssä.
Hylättyä nojatuolia ei oltu voitu siististi laittaa roskalavan viereen, vaan se oli ollut pakko heittää muun shitin sekaan lavalle. Lappu tuoliin "Saa ottaa", ja tuoli lavan viereen olisi ollut se järkevämpi vaihtoehto.
Hyvät hyssykät ja pampulan päät, tavaroita voi myös ihan antaa. Pihakirppistä, tai digikuvaa ilmoitustaululle, ja isoin kirjaimin "ILMAISEKSI" niin ei tarvi heitellä roskalavalle likaantumaan. (varmasti muutamassa vuodessa ymmärrän projektini mahdottomuuden, vien tuolini kadun viereen lapulla "SAA OTTAA, hyvät rungot, ihanteellisia päällystettäviä, optimistiselta mutta käsityötaidottomalta omistajalta)

tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

Siitä Vierumäestä vielä

Jos joku nyt luuli toiveikkaana, että urheiluviikonloppu Vierumäellä kuitattaisiin vain tuolla "huh huh, tulipa käytyä" tyyppisellä postauksella niin väärässä oli. Näinkin minimaaliseen kirjalliseen tuotantoon pitää kuitenkin varata muutamia minuutteja aikaa, ja koska sitä tätä ennen ei tuntunut löytyvän, olenkin päättänyt jättää kokonaan sen ajattelupuolen väliin, ja oikaista suoraan kirjoitusvaiheeseen.

Reissu oli onnistunut ja opettavainen. Yleensähän nuo määreet eivät esinny samassa lauseessa. Mutta puitteet olivat miellyttävät, seura viihdyttävää ja ajoitus loistava. Keho ja mieli jo kaipasivat pientä pallottelua, ja onhan se nyt vaan niin hirveän kiva viettää aikaa hyvässä seurassa. Ei siitä mihinkään pääse.
Kaiken lisäksi vielä tuli pieni muotoinen lonkkari-testailu, mistä riittikin
Mutta tiivistettynä(harvinaista herkkua tällä sivustolla):
- ei kannata turhaan pakata kerralla, unehdetun puhelimen, tennismailan ja raparperipiirakan voi aina käydä hakemassa. yksi kerrallaan.
- autolla ajaessa voi olla selvinpäin mutta jos ei, niin huonompi vaihtoehto on että nainen ajaa
- kauppaan voi aina lähteä sen jälkeen kun on jo perillä
- jos makaat maassa, voi olla että puserossasi on sen jälkeen noin vi hupia pitkäksi aikaa. Se onkin jännä ettei ole tullut mietittyä aikaisemmin että onkohan joku lonkkaroidessaan tai skeitatessaan kuristunut hupun naruihinsa..
isi miljoona muurahaista
- jos makaat maassa, saat otettua sellaisen valokuvan, ettei kuvaamisen kohde ole itsekään aivan varma mitä omassa päässä on, kunnes varmistuu että tukkahan se siinä
- pojat eivät nykyään ole aivan yhtä innostuneita vihdan hakijoita/tekijöitä/käyttäjiä mitä ennen vanhaan
- grillin voi sytyttää - ja joku voi sitten tulla sytyttämään sen uudelleen
- housut silmälläkin voi nukkua
- ristisanantäyttäjälle ei kannata alkaa - etiobia on ihan ookoo maannimi
- jos voitat wimbledonin, niin samalla vaivalla voit lyödä myös päin vastustajaa
- nivelsiteet paranee kun soittaa ennustajalle. ennustajan pitäisi olla osa työterveyspalveluita
- myös opettajaansa päin voi yrittää lyödä, ne pirulaiset vain ovat hakoja väistämään
- kun pojat lähtevät kentälle...hommaa spekuloidaan n. 3-5 tuntiin..kun tytöt lähtevät kentälle, laitetaan tossut jalkaan ja otetaan vesipullo mukaan
- riittävän kokoinen iltapala syödään suoraan..hmm..piirakkavuoasta
- on myös ihan ymmärrettävää jos kaikki hyppivät yhden kaverin tossuissa
- on myös mahdollista että selkeiden ohjeiden jälkeen mies oppii kerrasta minne tyhjät pullot ja tölkit viedään, ja myös lajittelee ne
+ late on AINA päällä - vai oliks se päässä??

Noin niin kuin alkajaisiksi. Myös Me Naiset -lehti.(jota aina muistan parjata armottomasti, ja jonka tekeminen pitäisi kieltää) on ihan oivallinen seuralehti, kunhan vain on joku joka lukee sitä ääneen. Tuli myös tehtyä havainto, että jos haluaa kunnollisen ihmissuhdetestin, kysymykset pitää laatia itse.. Vai onko se sitten aina kuitenkin niin että mies tulee kotiin huonotuulisena, pysyy siellä huonotuulisena jos ei saa lähteä, ja on huonotuulinen lähtiessäkiin jos loppu parisuhteesta tulee mukaan??
KUKA noita testejä tekee?! Aikuisten ja aikuismielisten oikeesti, kai maailmassa on sentään muutama pariskunta jotka ovat yhdessä omasta vapaasta tahdostaan, ja siitä ilosta että viihtyvät yhdessä, ja ovat ihan ookkoo sen asian kanssa, että sekä itsellä että toisella on se omakin elämä?
Mutta siis matti-esko ja mikä-sen-naisen-nimi-nyt-olikaan eivät pidä arjesta. Sen vuoksi laitetaan monta kertaa viikossa illallisia ja juodaan shampanjaa. Ei kuohuviiniä. Se ei olisi mikä-sen-naisen-nimi-nyt-olikaan arvoista.

ps. myös tennisseurassa on tilaa. (ei, en pelaa tennishameessa)

Mikä ihmeen GMO?

Ruoka on yksi elämäämme liittyvistä arkisimmista ja juhlavimmista asioista. Sen lisäksi että sitä päivittäin tarvii, jotta jaksaa sykkiä, ruuan laatu vaikuttaa myös omaan vointiin. Mielellään sitä söisi hyvää ruokaa, niin maullisesti kuin muutenkin laadullisesti.
Ystäväni laittoi tekstiviestin jossa pyydettiin boikotoimaan LSO:ta GMO:n vuoksi. No nyt tiedän että kehotus johtui geenimuunnellun (gm) soijan käyttöönotosta sikojen rehuissa. Itse olen hieman sivussa tästä joukkueesta siksi, etten muutenkaan syö lihaa mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö silti haluaisi että ystäväni lapsineen, söisivät puhtaampaa ruokaa.

Piti oikein uudestaan miettiä että mikäs se elintarvikkeiden tilanne nyt olikaan meillä kotosuomessa, ja joko mä nyt syön jotain geenimuunneltuja tomaatteja tietämättäni, kun en vain ole jaksanut pysyä asioista kärryillä.
Siispä, kertaukseksi:
Muuntogeeninen tarkoittaa geneettisesti muunnettua eliötä, esimerkiksi kasvia tai bakteeria, jonka perimää on muunnettu geenitekniikan menetelmin (GMO = geeniteknisesti muunneltu organismi). Muuntogeeniset elintarvikkeet ovat siis valmistettu muuntogeenisistä aineksista tai sisältävät niitä.

Suomessa on myös meneillään GMO-vapaa Suomi -kampanja. Enkä muuten tiennyt, että on sellainenkin kuin Kansalaisten Bioturvayhdistys.

Eikä kyse ole tietenkään pelkästä lihasta, vaan myös muusta ruuasta. Esim. suomalaisten suosituin kasvis, ja oma kesän ykkössuosikkini, peruna on myös ollut koemuuntelun kohteena.

No pakkauksissa pitää olla suomen lain mukaan merkintä siitä että on käytetty muuntogeenisiä aineksia. Ainesosaluettelossa on välittömästi muuntogeenisen ainesosan jälkeen tai muuntogeenisestä lajista valmistettujen ainesosien jälkeen oltava maininta "muuntogeeninen" tai esimerkiksi "valmistettu muuntogeenisestä soijasta".
Mutta kuinka moni lukee pakkausselostuksia? Ei kovinkaan moni. Tai siis tiedän ystäväpiirissäni ihmisiä jotka ovat todellisia pakkausluettelo haukkoja, ja tiedän myös ihmisiä jotka eivät vieläkään ole kunnolla hahmottaneet että pakkauksessa lukee muuta kuin hinta, eikä aina sitäkään.
Tässä muutama rivi ruuasta ja muuntogeeneistä. Linkkien läpi käyminen sai aikaan taas enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Asia on iso. Se on herkkä ja tärkeä aihe niin tuottajalle kuin kuluttajalle. Erityisen tärkeää on vastuu oikeasta tiedottamisesta. Miten pidetään huolta siitä että kuluttajalle, sekä tuottajalle jää aito valinnan mahdollisuus. Sekä tuotanto-, että myyntivaiheessa voi elintarvikkeita tai tuotantoaineita sekottua, vahingossa tai tahallaan, ja näin ollen tavallinen kotikokkaaja voi joutua tilanteeseen, jossa ei enää voi olla varma ostamansa ja nauttimansa ruuan turvallisuudesta, laadusta tai terveellisyydestä.


Miten geenitekniikkalakia sitten valvotaan? Siitä ympäristöministeriön sivuilta.

Tietoa Finnfoodin luomusivuilta.

Lisää Eviran sivuilta.

maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Keikkaa pukkaa ja niskaa sattuu

Kyllä oli taas eräilläkin naisilla hauskaa ja aikuista! Armottomat keikkapoliisit(kuvassa oikealla) kiittivät bändiä mutta tuomitsivat ympärillä patsastelleen neuletakkiyleisön. Fiilishän siinä menee jos toiset vain esittävät suolapatsasta ja varovat valkoisia tennareitaan. Siis hyvänen aika! Eikö siellä istumapaikoilla olisi ollut tilaa istua? Pakkoko sitä on änkeä kentälle latistamaan tunnelmaa? Joutui ihan sanomaan eräällekin veromodalle, että "sorry vaan mutta joskus näissä ulkoilmakonserteissa vähän riehaantuu.." kun neitoikaisella oli vaikeuksia ymmärtää etteivät kaikki osaa seistä samanlaisessa hiljaisessa suorassa rivistössä, mitä Kivenlahden cheerleader- harjoituksissa on opetettu.
Eilinen Metallican keikka oli kuitenkin huippu hauska! Teki hyvää huomata, että vähänpä sitä on tapahtunut henkistä kehitystä viimeisen viidentoista vuoden aikana. Eikä se musiikkimakukaan ole niistä Loimaan yläasteen ajoista parantunut yhtään. Helpottavaa ja mahtavaa! Whiplash!
Ainoastaan sijainti oli armottoman väärä. Ei enää koskaan keikalle kentälle neuletakkiporukan sekaan joka on tullut ilmeisen vahingossa väärän musiikin stadionkeikalle! (tai siis olihan se HIM siellä aiemmin..)
Tietysti on ymmärrettävää etteivät kaikki halua kuluttaa koko konserttia sekopäiseen hyppelemiseen(toisaalta, mitä ymmärrettävää siinä on) tai lapselliseen hiusten heiluttamiseen mutta rajansa kaikella. Miksi, oi niiiiiiin miksi pitää tulla keikalle, joka ei tunnut millään tavalla innostavan kevyempäänkään irrotteluun..? kysyy eräskin epätietoinen nainen niska kipeänä. Hämmentävää ja latistavaa. Tietysti oma vika kun ei tullut mentyä jonottamaan eturivin paikkaa päiviä aikaisemmin ja kateellinenhan sitä vain on kun ei päässyt lavanedustajengin kanssa moshaamaan. Mutta oli ällistyttävää nähdä tuhansien ihmisten istuvan sekä seisovan, hillittynä ja paikoillaan.
Mutta musa soi ja oma energia virtasi! Kaikki otettiin irti mitä saatiin. Ääni on pois, kroppa vähän maitohapoilla mutta kyllä kannatti! Erityisesti vanhimmat biisit lämmittivät mieltä, ja Robert Trujillon notkea vartaloa bassoineen silmiä.

Robertin bassosoolo täällä

sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2007

Naisen tie - ja vähän muidenkin

Kun tulin myöhän illalla kotiin, näin että ulko-oveni eteen oli jätetty salaperäinen sininen paperikassi. Koska kukaan ei ollut informoinut minua, enkä todellakaan odottanut yllätyslähetystä, olin varma että se oli naapurilleni. Toiveikkaana, ja varmaan myös uteliaisuudesta, päätin kuitenkin kurkata kassia varmuuden vuoksi.
Kun sitten nostin sitä, huomasin että sen kylkeen olikin kirjoitettu nimeni, ja sisällä oli kirjapaketti. Kauniiseen Stockmannin vaaleanpunaiseen paperiin kääritty paksu kirja, minulle.
Avasin paketin varovasti ja hiljaa. Liikutuin. Kirja oli Anna Kortelaisen Naisen tie, L. Onervan kapina, mitä olin jo selaillut Loimaalla käydessäni Isotätini luona nimipäivä vierailulla.
Paketissa ei ollut korttia, ei tervehdystä, ei vihjettä jättäjästä mutta koska olin vain keskustellut aiheesta vain kahden ihmisen kanssa, ja minulla oli minulla aavistus..

Olen kirjoittanut näinä päivinä muutamia kirjoituksia drafteiksi. Ne ovat kuin keskeneräisiä vesiväritöitä. Värejä ei ole tarpeeksi..sommitelmastakin puuttuu vielä muutama kukka, ja työt ovat kesken. Yhdessä näistä drafteistä lainattiin palaa Kaarlo Sarkian runosta, ja tämänki hetki saavat vahvemmin ja vahvemmin nuo sanat palaamaan mieleeni. Ote yhdestä kirjoituksesta:
"...Olen vielä matkalla..Matkalla jolle en halunnut mutta jolle kuulun.
Kaarlo Sarkian runo elämän kauneusta ja sen kieltämisestä on tullut usein viime viikkoina mieleen:
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaas tulla
tai jos liettä ei sulla,

sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää. "
Sarkian runo pakottaa näkemään tunteiden tuomaa muutosta. Siitä kun elämän kauneus sumentuu puuroksi. Kun kastepisara on käynyt mitättömäksi yksityiskohdaksi ja elämä ei tunnu enää lahjalta. Vain käsittämättömän samantekevän väsyttävältä suoritukselta. Kun kauneutta ei enää näe..tai tunne. Tai ei vain tiedä onko sitä. Tai onko koskaan ollutkaan..."
Kiitos ystäväni, että olet halunnut olla kompassina silloin kun vähiten olen ollut kiinnostunut suunnastani. En tiedä tarvitsenko Kulttikirjaa 2000-luvun kapinallisille naisille..mutta ainakin tiedän että kun tänään otin sen käteeni, tunnistin elämän ja ystävyyden kauneuden.

lauantaina, heinäkuuta 14, 2007

Norpan kesäkäsityövinkit: Osa 1 - Housujen fiksaus



Käsityöt ovat erittäin suosittuja blogeissa, joten on jo suotavaa että kannan korteni kekoon.
Eräät iisibiisi-byysani ovat saaneet hieman osumaa, ja tänään oli aivan pakko saada ne paluumuutaja-keskitöölön maalaustalkoisiin. Housuissani oli vain pienehkö reikä. Sou wot tu duu?
Eikun minnaryynin ihanat minihakaneulat käyttöön ja korjaamaan. Nopeaa, helppoa ja aivan hyvää jälkeä!!
(edesmennyt isoisäni pudistelisi päätään jos nyt näkisi missä vaatteissa sitä taas lähdetään ihmisten ilmoille. teinihousujani pappani paikkasi poljettavalla singerillä erivärisillä kangastilkuilla, koska ei kestänyt(aivan ymmärrettävästi) että tyttölapsi kulki pitkin kyliä rikkinäisissä farkuissa)

Kahvi ja romanssi kuumana

Kun on oleillut ja syönyt ulkotiloissa pari kolme päivää, tuntuu luksukselta olla kotona. Keittää kahvia keittimellä ja leikata leipää tasaisella alustalla. Eipä että sammalkalliossakaan olisi mitään vikaa.
Mutta silti aamulla tuntui vähän tylsältä herätä sisätiloissa. Ikkuna oli pakko avata, ja alkoi epäilyttää että onko ihmisiä tarkoitettu elämään tällaisiin laatikoihin. Olen siis kokenut vahvan luontoelämyksen.
Siellä 10 000 vuotta vanhoilla kallioilla oli aikaa pohtia moottoriveneitä, yksityisautoilua, kodinkoneita ja tietysti koko ihmiskunnan erkaantumista luonnosta. Tulin siihen tulokseen, että luultavammin ihmiset on tarkoitettu elämään yhdyskunnissa. Vahvuus tulee erinäisten ominaisuuksien yhdistämisestä, ja yksi nykyihmisen yksi suurimmista ahdistuksista tulee siitä, että kaikki pitää pystyä tekemään itse, yksin ja riippumattomana. Ulkoinen ja sisäinen pärjääminen voi olla täydellisessä ristiriidassa. Silti minimaalisten omakotitalopihojen ympärille rakennetaan maksimaalisia aitoja, ja sitten ihmetellään kun homma ei ihan toimi.
Mutta takaisin luontoon. Erityisesti taju meinasi taas lähteä roskaamisesta. En nyt paukuta(tällä kertaa) aiheesta enempää mutta koska normaali aikuinen ihminen vie roskansa roskiin, voitaisiin aloittaa uusi Hnnamainen roskaamiseen puuttuminen. Kun huomataan, että joku roskaa, käydään sanomassa että "hei, roskat voi viedä myös roskiin." Haluan uskoa että monet roskaavat ajattelemattomuuttaan ja ymmärtämättömyyttään, ja kun valo pääsee aivosoluihin saakka, päätyvät omat roskat seuraavan kerran ihan sanomatta roskakoreihin saakka. Ne sentään tyhjentää sitten "joku muu joskus".
(tätä varhaisen puuttumisen mallia käytettiin jo edellisjuhannuksena Sierravuoressa kun nuorilta pojilta "putosi" tyhjä oluttölkki kalliolta. maikkis kävi reippaana viemässä tölkin pojille sanoi reippaasti että "hei pojat, teiltä putosi vahingossa tämä!" Ei pudonnut uudestaan.)
Roska päivässä juttua suosittelen edelleenkin kaikille, ja itseasiassa heti saavuttuani Porkkalaan tuli mieleen vahvasti että voisin mennä sinne päiväksi talkoisiin. Porkkalassa ei edes ollut roskaista, siksi juuri ne muutamat typerät kertakäyttögrillit tai muoviroskat pistivät erityisesti silmiin.
Yhteiset ulkoilualueet ovat järjettömän arvokkaita! Aamuisin seistessäni luodolla katsomassa auringonnousua ajattelin että "nää on MUN MAITA". Tosin ovat ne monen muunkin mutta siellä yksin patsastellessani, sen hetken ne luodot ja saaret olivat omiani. Ja arvostan sitä! Ne voisivat olla yksityisomistuksessa isoin kieltokyltein varustettuna mutta nyt kenellä tahansa on oikeus ja mahdollisuus nauttia siitä kauneudesta ja monimuotoisuudesta. Sekä rauhasta.
Etu-Töölö joskus jaksaa vienosti hymyillä pienimuotoiselle rönsyilylleni mutta koska olen ollut monta päivää pois koneelta, ja ajatuksia(nyt ei puhuta niiden tasosta) sekä innostusta on jaettavaksi kuin pienellä kylällä, en nyt jaksa huolestua asiasta pysymisestä.
Piti vain alunperin kirjoittaa, että tykkään juoda kahvini mustana, vaikka lisäänkin siihen tilkan maitoa. Parhaan sekoituksen saa kun ostaa Presidenttikahvia sekä Parisien french roast darkia, ja sekoittaa niitä puolet ja puolet. (kertoo juuri ekologisen herätyksen saanut kuluttuja..) Näin kahvi on vahvaa ja tuntuvaa, nautitaan tuoreena ja kuumana. Niinkuin kesäromanssikin.
Päivän musiikkilinkkivinkki: http:www.gogolbordello.com

perjantaina, heinäkuuta 13, 2007

Porkkalanniemi - Porkkala udd

Kun päättää, pitää tehdä. Ja joskus myös on hyvä ymmärtää, olla päättämättä. Tai sittenkin olla tekemättä. Sillä aina voi päättää, ja aina voi tehdä - mutta kannattaako? Kyllä. (-paitsi ei välttämättä.) Vanha viidakon sananlasku. Mutta siis tällä kerralla oli kiva, ehkäpä suorastaan tarpeellista tehdä, ja kannatti.
Helsingin Sanomissa, tuossa oraakkelimaisessa uutis- ja päivittäis-jouranlisitsessa julkaisussa, oli juttu Porkkalanniemestä. Toimittajasta oli varsin kelvollista olla Porkkalanniemen virkistysalueella, "ja siitäpä se idea sitten lähti".

Ehkä vähän urheilullinen, ja todellakin Ei niin urheilullinen -minäni saavat aikaan välillä hämmästyttäviä suorituksia. Yllätykset ovat joskus myös positiivisia.
En ole koskaan harrastanut mitään lajia aktiivisesti, enkä ole koskaan missään lajissa menestynytkään (yllis). Pienenä sain mahdollisuuden harrastaa ratsastusta, pingistä, balettia, karatea, pesäpalloa ja Loimaan Voimassa hyvin pienimuotoisesti yleisurheilulajeja.
Juoksua olen inhonnut aina, mielestäni kroppani ei ole luotu siihen(olen edelleenkin samaa mieltä) mutta sitten viime kesänä, kiukulla ja varmaankin jonkun naksahduksen jälkeen treenasin maratonia varten, vain sairastuakseni vain muutamaa päivää ennen h-hetkeä..Monessa muussakin jutussa taidan tulla vähän jälkiherännäisenä..niinkuin esim. tenniksessä mutta niin kuin elämässä yleensäkin..asenteella voi korjata harjoittelun puutetta. (as if..)
Kaiken kaikkiaan pidän todella paljon mukavuudesta ja nautin levosta (lue:laiskottelusta). Haluaisin sanoa että olen myös suuri kulttuurifani mutta se kuullostaisi aivan liian mahtipontiselta ja teennäisen sivistyneeltä.
Modernitanssi on yksi suosikkejani, samoin kaipaan teatteria, balettia, konsertteja ja näyttelyitä, jos en ole käynyt niissä pitkään aikaan, ja kesäisin kuron umpeen lukuvajettani.
Menen hiljaiseksi hyvästä runosta, taulusta jota ymmärrän vaikken tiedä miksi, kuvasta joka on vanginnut sen mitä en osaa edes katsoa, tai yleensäkin taiteesta joka esittää sen minkä joka päivä kohtaan mutta mikä ei minään päivänä näyttäydy minulle. (alustuksista puheen ollen)
Siis polkupyörällä ja teltalla Porkkalanniemeen. Tavarat perinteisesti hosumalla kasaan,teltta kaapista(ensin sitä tosin tuli etsittyä tovi vintiltä. telttani nimi on muuten tänk-gööl), ja 40 litran reppunen selkään.
Tiesittekö muuten, että polkypyörästä veloitetaan lähijunassa matkustajahinta? Vaikka eteisessä seisova, matkustajan kanssa matkustava polkupyörä ei todellakaan vie toisen matkustajan(lue:ihmisen) paikkaa, eikä myöskään kustannuksellisesti edistä liikkumaan julkinen-polkupyöräyhdistelmällä. MUTTA olen silti iloinen, että tällainen kätevä yhdistelmä on mahdollista, siinäkin on tiettyä vapautta ja ympäristöystävällisyyttä.
Matka ei ole pitkä. Parisenkymmentä kilometriä. Tosin, ylämäkeä ja alamäkeä...ylämäkeä ja tasaista..ylämäkeä ja..hospan..taas vähän lisää ylämäkeä, ja ehkä pienoinen alamäkikin väliin, jotta taas voisi irvistellä ylämäkeen.
Tähän väliin pitänee muistuttaa, etten ole ollut kummoinenkaan fillaristi. Kaupungissa matkat ovat lyhyitä. Ylämäet voi väistää reitinvalinnalla, ja pidemmät matkat olen joko juossut(haa haa) tai kulkenut muulla kuin polkemalla. Siksi siis suoritukseeni tuli omasta mielestäni lisähohtoa, ja hohdon lisäksi voisin myös keksiä muutaman lisämääreen..Kaiken lisäksi en olisi koskaan kuvitellut omasta vapaasta tahdostani raahavani polkupyörää kaikkine varusteineen paria kilometriä epämääräistä kivikkokalliometsäpöheikköä pitkin..
Mutta kun yöllä pää painui tyynyyn..ympärillä oli vain hiljaa kalliolle lyövät meren laineet ja kuiskauksen lailla kahiseva telttakangas.. Oli ihmislapsen hyvä olla.

LJ has even friends

First things first - eli LJ:n tilannekatsaus. Kuuma linja kertoo, että LJ:n siipi on nyt lastoitettu ja odotetaan paraneeko se lentokuntoon. LJ:llä on myös siellä Lahdessa kavereita, joten näkisin että kaverilla menee verrattain hyvin, vaikka joutuikin täältä tutulta takapihalta pahvilaatikossa evakkoon.

keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007

Jeeee, kukkia ja onnitteluita!

Pienenä eräällekin naiselle pidettiin aina nimipäivät. Kummit, isoäidin sisarukset ja isoäidin äiti tulivat kahville ja voileivälle. Kakun teki isoäiti Mumme. Siinä oli kermaa ja mansikoita. Tarjottiin myös lasi vinettoa.
Yksi syy taisi olla se, että nimipäivät olivat keskellä kesää..syntymäpäivä taas vuoden pisimpänä ja pimeimpänä päivänä. Kulkeminen maalta oli silloin paljon hankalampaa ja jouluvalmistelut kiireimmillään. Pienenä myös nimipäiväkortin saapuminen oli suurta juhlaa. Vähänpä ovat asisat muuttuneet niistä ajoista..
Tänään tuli heti taas aamusta onnitteluita, soittoa ja vielä kukkia!
Ihmiset ovat sitten I-ha-nia. Ja ehkä kissatkin. Tai ainakin eräskin kissa. Ensimmäinen onnittelu tuli Nallelta. Loimaalta. Kiitos!

tiistaina, heinäkuuta 10, 2007

Tilannekatsaus: LJ goes doctor

Vahvoista epäilystäni huolimatta, Siipirikko LJ:ltä ei väännetty niskoja nurin jo Kannelmäessä, vaan se sai todellakin kuljetuksen Lahteen. Siellä elämän kolhima lintu vietiin eläinlääkäriin röntgeniin kuvattavaksi, jotta tiedetään onko LJ:n siipivamma synnynnäinen tai tapahtunut esim. pesästä tipahtaessa. (jos jolla kulla on biologiystäviä, voitteko kysyä onko yleistä että toinen lokin poikanen jää pitämään toiselle seuraa?)
Tänään tajusin myös että huoltoyhtiön pojathan ramppaavat tässä pihalla harvase päivä, ja jopa pareittain. Eikö niille tullut mieleen että hei "pitäisköhän tolle lintuparalle tehdä jotain?"?! Hehän ovat työkseen vastuussa pihan huollosta ja varmasti nurmikkoa ajaessaan eivät ole voineet välttyä kohtaamiselta. Elleivät sitten itse ole vetäneet stigalla LJ:n siiven yli..
No lisäuutisia ehkä jo huomenna.

Onko pakko ruokkia eläimiä kaupungissa?

Niin vaikeaa kuin se saattaa ollakin uskoa, olen pohjimmaltani eläinrakas. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat olleet koirat ja hevoset mutta myös esim. kissat, delfiinit ja erinäiset maatalon eläimet ovat keränneet sympatiaani vuosien varrella. Muistaakseni taisin peruskoulussa myös piinata koulutovereitani erinäisillä "pelastakaa ne ja ne" -adresseilla..
Tästä alustuksesta huolimatta olen sitä mieltä, ettei kaupunkiolosuhteissa olisi syytä ruokkia villieläimiä.
On helppo lähteä sunnuntaikävelylle, ottaa puolinahistuneet ranskanleivän palaset pussin pohjalle, käydä viskomassa niitä kaivopuiston rannassa ja tulla kotiin. Mutta mitä sen jälkeen? Miten eläimen on tarkoitus löytää ruokansa silloin kuin sunnuntaikävelijää ei huvita? Ja jos satapäinen hanhilauma kävelisi omalla etupihalla hengailemassa, saattaisi ruokintaa miettiä kaksi kertaa. Nyt ne samat linnut ovat vain "söpöjä" mutta kun saa päivittäin väistellä niitä ja uskomattomia jätelaumoja, alkaa itsekin olla sitä mieltä, että "ehkä ne tosiaan ovat lisääntyneet holtittomasti".
Linnut levittävät tauteja. Sama söpö lintu joka tepastelee kahvilan vieressä, on juuri saattanut vierailla kaatopaikalla. Samoilla apajilla lintujen kanssa käyvät myös rotat.
Helsingin kaupungin ympäristökeskus:
Ruokaa ei tule heittää suoraan maahan, vaan se on laitettava lintulaudalle tai vastaavalle. Maahan laitettu ruoka houkuttelee paikalle muun muassa rottia. Koska linnut voivat levittää tarttuvia tauteja, niiden ruokinta on kielletty kokonaan toreilla ja eräissä puistoissa.
Entä sitten jos haluaa esim. lasten kanssa seurata lähempää miten eläimet syövät mutta haluaa tehdä sen vastuullisesti, eikä niin että ottaa vanhat pullat kaapista ja heittelee niitä pitkin maita ja mantuja ja lähtee pois? Siihen kaupunki tarjoaa mm seuraavaa:
Töölönlahden kaakkoisnurkkauksen talvilintukeidas on erinomainen paikka nähdä ja ruokkia talvehtivia sorsia. Helsingin kaupunki ruokkii eläimiä Töölönlahden lisäksi myös Niemenmäessä, Lauttasaaren Särkiniemessä ja Haltialan metsässä. Viime talvena kaupunki käytti lintujen ruokintaan 14 520 kg rehuviljaa.
Miten kävi Sörnäisissä 70 kauniin jalavan kanssa kun ihmiset ovat ruokkineet söpöjä villikaniineja(ja samalla rottia). Lisää täältä

Ja jos koet vastustamatonta halua ruokkia kaupungissa lintuja, käytä lintulautaa.
Oikeaoppisen lintulaudan muistilistaa ja ruokintaohjeita täältä.

Sekä ystävistämme oravista kaupunkioloissa kysymyksiä ja vastauksia täältä.

Voihan loukkantunut Lokki!

Noin viikko sitten soitin pelastuskeskukseen koska takapihallani oli lokki, joka siipi oli loukkaantunut. (tässä vaiheessa näen ystävieni ryhdin parantuvan pari milliä) En ole kovin hyvä mitä tulee kärsiviin eläimiin.
Soitin ainoaan tietämääni numeroon ja pelastuslaitokselta luvattiin hieman kypsänä tulla hakemaan kaveri pois. No, eivät tietenkään tulleet.
Näin SiipirikkoJonathanin seuraavan kerran viikon kuluttua, enkä voinut uskoa silmiäni. Tietysti heti sen jälkeen ymmärsin että palolaitoksella on muutakin tekemistä.(esim. kissojen ja hylkeiden pelastaminen)
Vammaisella Lokilla oli kaveri vieressä. Saman ikäinen ja kokoinen, mutta lentokykyisen näköinen. Tapojeni vastaisesti jätin asian sikseen, koska näytti ettei kavereilla ollut sillä hetkellä hätää, ja olin jo kerran soittanut noutajat hakemaan. Myös koko ja yleisvointi viittasi siihen että ruokaa oli löytynyt saman verran kuin terveelle sisarellekin, joten itsekäs kaupunkiminäni vain raahasi omat kamansa asuntoonsa ja jätti takapihan asfalttiluonnon rauhaan sinä iltana.
Tänään sitten kohtalo, ja taloyhtiön ulkopuolinen puuttui peliin. (tilannetta tarkkaillut pelikaverini, joka törkeästi oli jätetty autoon istumaan(mikä oli hänen oma ehdotuksensa) sillä aikaa kun itse kävin supernopeassa suikussa ja vaihtamassa vaatteeni) Ystäväni soitti pieneläinklinakalle josta kerrottiin että he eivät hoida näitä mutta antoivat erään naisen numeron Lahteen. Lahtelaisella ei tietysti ollut autoa mutta jos saisimme lokin pahvilaatikossa hänen miehelleen joka oli helsingissä..hän veisi SiipirikkoJonathanin Lahteen hoidettavaksi. Tai jos ei, niin sitten lintu pitäisi tappaa itse.
(ystäväni kysyi tässä kohdassa hieman tarkentavia ohjeita) Ja valitettavan nuivana ja epäsolidaarisena luonnonsuojelina päätin jo mielessäni ettei tämä olisi se päivä jolloin nuijisin lokkia hengiltä...
Töölössä asuu tarkkaa porukkaa. Yleisti usein arvioidaan että kun ihmisellä on varallisuutta tai tietty elämäntyyli, se myös hankitaan tietyillä ominaisuuksilla. Näihin ominaisuuksiin ei liity "asioihin puuttumattomuus". Etenkin jos on mahdollisuus niihin puuttua. Siksi itseasiassa mietinkin, että miten on mahdollista, ettei kukaan muu ole jo toimittanut tätä lintuparkaa hoitoon. Itse olin sentään ollut pois viikon verran mutta monen muun oli (lapsineen) pitänyt nähdä lintu päivittäin ainakin muutamaan kertaan. Ja koska talossa asuu myös miehiä.. olisiko oletettavaa että talon toiseksi ainoan sinkkunaisen pitää alkaa työntämään lokinpoikasta pimeään pahvilaatikkoon..?? (pitkästä aikaa ei ollut sellainen olo, että haluaisn peuhata shokissa olevan luontokappaleen kanssa, äidin ja loppulintuyhteisön kaarrellessa ja huutaessa pään ympärillä)
MUTTA. Ystäväni sai metsästettyä Lokin laatikkoon. Eikä pätkääkään kiitos minun. Tulin kyllä prosessin loppupuolella siihen tulokseen ettei osallistumistaan voi valita mutta onneksi LJ oli juuri silloin kaapattu pahviseen kotiinsa kun olin vihdoin menossa antamaan panostani eläimen siirto-operaatioon.
LokkiJonathan pääsi laatikkoon, ja pelastajansa tavoin, toivon että matka päätyy onnellisesti.
LokkiJ:n äiti istuu tällä hetkellä lipputangon nokassa huutamassa pienokaisensa perään..ja LJ:n veli tai sisko, harhailee hieman päättömänä pitkin katua..myöskin etsimässä kaveriaan..
Mutta kiitos S:lle että toimit niin kuin pitääkin - Esimerkillistä toimintaa.
Loukkaantuneet kaupunkieläimet

maanantaina, heinäkuuta 09, 2007

Pieni tyttö halaa lujaa

Pieni tyttö juoksee jalkoihin kiinni, eikä irrota. Viime näkemisestä on ainakin kymmenen tuntia. Halaa lujaa ja on aivan kiinni. Ei ehdi edes leukaa nostamaan ja katsomaan ylös. Kiirempi katsoa että saa kiinni ja kädet ympärille. Jälleennäkemisen riemu ei aina tarvitse yhteistä kieltä. Kun pitää kiinni eikä irrota, ei jää kysyttävää.
Iso mies ei halaa niin lujaa kuin pieni tyttö. Pieni tyttö ei pysähdy. Pieni tyttö nappaa kiinni vauhdissa, tai vaikka juoksee päin halatakseen mutta ei hidasta, eikä pysähdy.
Kun halataan, otetaan kiinni. Kiedotaan kädet ympärille, ja painetaan pää olkapäälle. Eikä irroteta. Iso mies irrottaa. Pieni tyttö ei.
Pieni tyttö ottaa lounaspöydässä kädestä kiinni ja suutelee sitä. Isoa miestä kiinnostaa ruoka. Pientä tyttöä mikä on lempivärisi.

Lisää Vierumäeltä

Jos joku nyt luuli, että Norpan urheiluviikonloppu Vierumäellä kuitattaisiin vain tuolla "huh huh, tulipa käytyä" tyyppisellä postauksella niin väärässä oli! Näinkin minimaaliseen kirjalliseen tuotantoo pitää kuitenkin varata muutamia minuutteja aikaa, niinpä olenkin päättänyt jättää kokonaan sen ajattelupuolen väliin, ja oikaista suoraan kirjoitusvaiheeseen.

mm.Vierumäen reissulla opittua:
- ei kannata turhaan pakata kerralla, unehdetun puhelimen, tennismailan ja raparperipiirakan voi aina käydä hakemassa. yksi kerrallaan.
- autolla ajaessa voi olla selvinpäin mutta jos ei, niin huonompi vaihtoehto on että nainen ajaa
- kauppaan voi aina lähteä sen jälkeen kun on jo perillä
- jos makaat maassa, voi olla että puserossasi on sen jälkeen noin viisi miljoona muurahaista
- jos makaat maassa, saat otettua sellaisen valokuvan, ettei kuvaamisen kohde ole itsekään aivan varma mitä omassa päässä on, kunnes varmistuu että tukkahan se siinä
- pojat eivät nykyään ole aivan yhtä innostuneita vihdan hakijoita/tekijöitä/käyttäjiä mitä ennen vanhaan
- grillin voi sytyttää - ainakin kahdesti peräkkäin
- housut silmälläkin voi nukkua
- ristisanan tekijälle ei kannata alkaa - etiobia on ihan ookoo maannimi
- jos voitat wimbledonin, niin samalla vaivalla voit lyödä myös päin vastustajaa
- nivelsiteet paranee kun soittaa ennustajalle. ennustajan pitäisi olla osa työterveyspalveluita
- myös opettajaansa päin voi yrittää lyödä, ne pirulaiset vain ovat hakoja väistämään
- kun pojat lähtevät kentälle...hommaa spekuloidaan n. 3-5 tuntiin..kun tytöt lähtevät kentälle, laitetaan tossut jalkaan ja otetaan vesipullo mukaan

Noin niin kuin alkajaisiksi. Myös Me Naiset -lehti.(jota aina muistan parjata armottomasti, ja jonka tekeminen pitäisi kieltää) on ihan oivallinen seuralehti, kunhan vain on joku joka lukee sitä ääneen. Tuli myös tehtyä havainto, että jos haluaa kunnollisen ihmissuhdetestin, kysymykset pitää laatia itse.. Vai onko se sitten aina kuitenkin niin että mies tulee kotiin huonotuulisena, pysyy siellä huonotuulisena jos ei saa lähteä, ja on huonotuulinen lähtiessäkiin jos loppu parisuhteesta tulee mukaan??
KUKA noita testejä tekee?! Aikuisten ja aikuismielisten oikeesti, kai maailmassa on sentään muutama pariskunta jotka ovat yhdessä omasta vapaasta tahdostaan, ja siitä ilosta että viihtyvät yhdessä, ja ovat ihan ookkoo sen asian kanssa, että sekä itsellä että toisella on se omakin elämä?
Mutta siis matti-esko ja mikä-sen-naisen-nimi-nyt-olikaan eivät pidä arjesta. Sen vuoksi laitetaan monta kertaa viikossa illallisia ja juodaan shampanjaa. Ei kuohuviiniä. Se ei olisi mikä-sen-naisen-nimi-nyt-olikaan arvoista.

ps. myös tennisseurassa on tilaa. (ei, en pelaa tennishameessa)

Terveisiä Vierumäeltä!

Vasen pohje sattuu. Oikea käsi sattuu. Oikeastaan myös kylkiä, sekä istumalihaksia sattuu. Eli fiilis on hyvä ja korkealla! Ja sieltähän se löytyi mistä monta kertaa aiemminkin. Kentältä. Alku aina hankalaa..usein myös puoliväli ja loppukin itseasiassa. Mutta jäi tekemisen nälkä, pitkästä aikaa ja innostumisen tunnetta on kaivattu.

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Norpan kanssa golffaamaan

Koska yksi pieni rivi edellisen postauksen loppupuolella sai jo puhelimen piippaamaan niin eiköhän sekoiteta pakkaa oikein kunnolla.
Saamani tekstiviesti: " golffaamaan, ootko sä käynyt hermojen vaihdossa??" oli mielestäni hivenen turhan ennakkoasenteinen ja vihjaileva.
Näkisin että halutessaan tempperamenttiaan on ainakin periaatetasolla mahdollisuus hillitä millä tahansa kentällä, etenkin kun tenniskentälläkin olen pystynyt jo pitkään teeskentelemään itselleni ei niin luonteenomaisia käytöstapoja sekä hermojen hallintaa. V-sanaa on lipsahtanut suusta vain nivelsiteiden antaessa periksi, ja muutenkin mahdolliset mielenilmaukset ovat korkeintaan heijastuneet muutamaa milliä paremmasta ryhdistä.
Niin että eiköhän lähdetä rangelle treenaamaan. Kesää ja yllätyksiä on vielä jäljellä. Vapaaehtoiset voivat nyt ilmoittautua.
Tosin viestin lähettäjän mielestä kentällä hillittyä on vain ollut pukeutumiseni..(vahva vastalause)

Eino Leinon, runon ja suven päivä 6.7.

Kesäyöt. Kello on yli puolen yön, eikä tule pimeää. Aikaa riittää. Kellossa ja kalenterissa. Vasta aamulla on huominen, eikä sekään niin lähellä. Huominen voi tulla. Sitten kun se joskus tulee.

Nocturne by Eino Leino

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

********************************************************

AND there is also translation for this here.

Ja tekstiä runon tueksi täältä. Ja Eino Leino -seuran sivut täältä.

+ Lyhyet knopit;ovat varmasti suosittuja eräidenkin bussimatkoilla:

- Leinon oikea nimi oli: Lönnbohm, Armas Einar Leopold
- taiteilija nimiä: Vilkastus, Mikko, Teemu, Kanttori Sepeteus
- Leino ei ollut oikein yhden naisen mies: naimisissa kolmesti + pari rakastajatarta
- Eino Leino syntyi Paltamossa, samassa Hövelön talossa, jossa Elias Lönnrot oli asunut muutamia vuosikymmeniä aiemmin

ps. koska kiellettiin kommentoimasta "norppasivuilla", niin pakkohan tänne oli tulla vielä kommentoimaan että " niiiiiin kiitos kesäyö-soitosta ", mä opettelen golffaamaan niin demareillakin on mahdollisuus pärjätä, ja puolen vuoden kuluttua odotetaan näillä sivuilla paljastuksia(yksinoikeudella) niistä todella suurista jutuista. enkä mä usko että se on raha mistä sä haluat mun kanssa pelata..

torstaina, heinäkuuta 05, 2007

Paluu (kaupunki)kotiin..

Kun ihmisessä yhdistyy erakkomaisuus ja sosiaalisuus, saa se aikaan jännittäviä tunteita.(myös se että nukku viisi yötä melko vaihtelevissa sänkyratkaisuissa, saa aikaan jännittäviä tuntemuksia..) Olisi hauska koko ajan sopia ja järjestää juttuja, sekä samaan aikaan myös olla rauhassa ja itsekseen. Tämähän ei ole mahdollista. Kynttilää ei kuulemma voi polttaa molemmista päistä, eikä kakkua voi sekä syödä, että säästää.(tosin kakku tapauksessa tiedän aivan hyvin, että hyvä kannattaa syödä, eikä huonoa kannata säästää) En muutenkaan ole kakku ihminen, paitsi Ulla-Isotätini kakut ovat aina olleet herkullisia, sekä kinuski-, että kermaversioina. (kuvassa tämän vuoden nimipäiväkakku, arvosana 10, mansikat täydellisiä, samoin koristeet sekä itse kakku kerroksineen)
Olen siis palannut maalta kaupunki kotiini. Ristiriitaisin tuntein, koska samalla kun olisin mielelläni jäänyt, niin toisaalta oli myös kiva palata näihin ns. omiinkin ympyröihin.
Lattialla oli reipas määrä uutislehtiä, olipa ihan kesäinen korttikin(kiitos!) ja muutama laskukin*haukotus* oli ehtinyt eteisen lattialle tipahtaa. Mutta kyllä meillä kaupungissa on helppoa. Joku kantaa postin suoraan eteisen lattialle, vaikka aivan hyvin Itella voisi kustannussäästää, ja jokainen voisi hakea postinsa kerran viikossa myös lähipostitoimipaikasta, ja vasta erikoismaksusta voisi tilata postilleen kotiinkuljetuksen.
Suoraan bussista odottikin täällä Helsingin päässä kyyti. Hnna ja Helmi nappasivat lennossa matkalaisen mukaansa, ja bäckkis-tölön kautta kurvattiin Seurikseen, jossa SSK-juniorGirlsit tapasivat toisensa. Vanni ja Helmi ovat toki tavanneet monta kertaa aiemminkin mutta aina näköyhteydestä eristettyinä. Helmi toki oli jo viime kerran tavatessa jo edellisen asuntonsa "ulkopuolella" mutta Vanni vielä odotteli maailmaan saapumistaan. Nyt neitokaiset ovat kumpikin menossa kiinni, ja jopa Seurasaaren kesäravintola on tsekattu. Huutohan siinä ensin meinasi tulla mutta päällä ollut tilanne meni ohi, ja osa jengistä päätyi nukkumaan, sekä vaunuihin, että syliin.
Huomenna sitten Vierumäelle, ja jos en ihan väärin muista, niin ranskastakin pitäisi tulla sunnuntaina vieraita..pitänee laittaa puhelinlangat kuumiksi ja katsoa miten aikataulut saa sotkettua oikein kunnolla.

tiistaina, heinäkuuta 03, 2007

Kiltti vai rohkea - vai molemmat?

Niin sanottu Kiltin tytön määritelmä on hitsannut kiinni hetkellisesti jo aiemminkin, mutta kun taas tänään luin lehteä jossa joku kertoi tulleensa paremmin toimeen poikien kanssa kuin tyttöjen, ja akkamaisuus harmitti häntä, hitsasi taas vähän enemmän.
Naiset, ja miehetkin, jotka ovat sitä mieltä, että miehet ovat reiluja ja naiset eivät, saisivat katsoa peiliin. Toiset, jotka voisivat peilin lisäksi katsoa sanakirjaa, ovat henkilöt jotka kutsuvat itseään "liian kilteiksi" ja ne jotka ovat "parantuneet" tästä kaameasta taudista, ja nykyään ovat onnellisia kun sanovat suorat sanat kaikille ja ovat viimeisen päälle itsekkäitä. Hip huraa..
Uhrin ja marttyyrin rooli on joskus valinta. Niillä ei ole kiltteyden kanssa mitään tekemistä. Joskus se "liika kiltteys" on pelkkää laiskuutta, joskus saamattomuutta, joskus taas pelkkää päättämättömyyttä tai oman uskalluksen puutetta. Asioiden tekeminen itsenäisesti vaatii näkemystä. Joskus on helpompi tehdä vuosikausia niin kuin muut sanovat, ettei tarvitsisi itse ajatella, tai ottaa vastuuta asioista. On myös mahdotonta saada mielipiteitään kuulluksi, jos niitä ei ole. Osallistuminen vaatii viitseliäisyyttä. Myöskään alistuneisuus ei tarkoita kiltteyttä.
Jokaisen ihmisen pitäisi olla kiltti. Itsekkyyttä ja paskamaisuutta on aivan tarpeeksi. Kiltti ihminen on henkilö joka pystyy tekemään valintoja sen perusteella, miten oma käyttäytäytyminen vaikuttaa yhteiseen tai lähellä olevan toisen ihmisen hyvinvointiin.. Jos esim. pystyy antamaan apua, vaikkei oikein huvittaisikaan, se on kilttiä. Mutta kun antaa apua kun omat resurssit eivät siihen riittäisi, se on kiltteyden yli menevää uhrautumista jossa omat tarpeet jäävät jalkoihin, ja tekevät loppujen lopuksi enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Kiltteys ei tarkoita uhrautumista, vaikka joskus se voi olla vähän sitäkin. Kenenkään ei siltikään pidä "uhrata kaikkia voimiaan" parantaakseen muiden elämää mutta toisinaan sitä voi uhrata aikaansa vaikka ihan päivän, tunnin tai euron verran.
En väheksy sitä että ihminen voi sairastua "kiltin tytön syndroomaan" ja ottaa maailman huolet ja vaivat kantaakseen, tai koska ihminen ei osaa sanoa ei, muut käyttävät häntä hyväkseen mutta kiltti sana on kokenut inflaation jos siihen yhdistyy negatiivinen nössö-käyttäytyminen. Kiltti ihminen voi olla esimerkillisen rohkea.

Alkaa jo löytyä

Nyt on sitten rytmin sekoittaminen onnistunut. Yöllä valvottaa, aamulla nukuttaa. Ei siihen kauaa mennyt. Keho oppii nopeasti. Luin Dan Brownin Murtamaton Linnakkeen. Ei ollut ihmeellinen. Ei mikään erityisen huonokaan mutta jos maailmassa on paljon muitakin lukemattomia kirjoja, en nyt näe mitään syytä miksi pitäisi ensimmäisten joukossa lukea tuota. Tosin kärsin jo viime kesänä samasta ongelmasta. Huomasin, että alkaa olla aivan sama kuka murhaaja on, tai kuka kuolee tai on kuolematta seuraavaksi, jos teksti ei ole tarpeeksi mukaansa tempaavaa. Maailma on täynnä melko tavallisia keskitason dekkareita, jotka toistavat samaa kaavaa. Yllättävin syyllinen on todennäköisin, ja sitten samaan soppaan sekoitetaan hieman terroristiuhkaa, uhataan amerikkalaista sananvapautta ja yksityisyydensuojaa, ja mielellään tämä kaikki tapahtuu Pentagonissa tai muussa vastaavassa instanssissa.
Toisaalta, olikin ajatus että tänä kesänä ehtisin lukemaan hyviä kirjoja ja kotona on vielä Sinuhe egyptiläinenkin kesken, pitänee lukea se pois vihdoinkin alta, ja Minna Canthin Työmiehen vaimokin on vielä lukematta.
Tämä ei tosin ollut aihe mistä piti kirjoittaa, koska olin tulemassa koneen ääreen tilittämään "Kiltin tytön syndroomasta", ja miten raivostuttavaa on miten sanaa Kiltti käytetään nykyään synonyyminä viitsimättömyydelle, pelkuuruudulle, tietämättömyydelle yms. yms. Tästä seuraava tilitys.

sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2007

Mini-LT:tä viikon varrelta


Helsinki 411, Espoo 59, Tampere, 34, Oulu 28, Jyvaskyla17, Hollola 15,
Turku 13, Lund 11, Amsterdam10, Zagreb10, Ylivieska 8, Vantaa 8, Seinajoki 8..
Stockholm7 , Kuopio 7, San Diego 6, Oslo 6, Rauma 6, Budapest 6, Bratislava 6, Hameenlinna 6...

Vielä hakee

Loman tajuamiseen menee yleensä viikko. (tai koko kesä) Ensimmäiset päivät ovat vielä täysin koomahenkistä ja menevät viimeisen työviikon jälkimainingeissa.
Viikonloppu meni hyvin syntymäpäivä henkisesti. Perjantaina pienimuotoisesti ylläripylläri hengessä, ja lauantaina suunnitellusti turunpuolessa.
Ensimmäisenä juhlistimme yllisjuhlia nalle puh -hatuin, joiden korjaamiseen tarvittiin ensiapuhätäryhmää tuon tuosta. Eräskin nainen "oli melkein leiponut kakkua ja mustikkapiirakkaa", joka olisi riittänyt ainakin tuplaporukalle. Mutta kun laittaa posliinilautasta vieraiden mukaan, ja pakkaa toisille ruokaa kylmälaukkuun niin ei lomalle lähtiessä jää aivan järjetöntä ylijäämää jääkaappiin. Sankaritar tuntui olevan tyytyväinen saamaansa vesipyssyyn, naturesuihkugeeliin(ei, se ei ollut mikään vihje), ja purjehduskännykkäkoteloonsa, joka saisi useamman insinöörin kateelliseksi.. Tyyliä sen olla pitää. Lewiksen viiden langan farkut tai ei. Kuka huusikaan " hei pojaaat, mun käsi koskee mun paljasta takapuolta.." Myös Alastomat naiset pienessä yksiössä on yllättävän suosittu syntymäpäivä-ohjelmanumero. Ainakin pöydän toisella puolella kuunnelleille. Tytöt..mistä noi teidän jutut oikein tulee??
Yllättävän usein ruokaseurue tarvitsi myös Fisarssin(ei, tässä ei ole tahaton kirjoitusvirhe) puutarha/kalasaksia. Ja minkki P:tä pitää kiittää tuparilahjasta. Ruusukuvioinen essu! Se on niiiiin mä! Ja kuten todettiin, sen alle voi laittaa mitä vaan...ja se päällä, voi mennä iiiiiiihan minne vaan. (ja patakinnas sihisee jos sitä lähestyy liian tungettelevasti)
Vaikka perjantaina pääsi nukkumaan jo kahden aikaan, ja lauantaina jopa hieman ennen, tuntuu eräänkin naisen kroppa hakevan vielä parhainta kesäteräänsä.
Lauantaina sitten hyttyssyömäksi Ruissaloon, jossa toivottavasti riekumme myös ensi sunnuntaina. Kiitos Inksu ja Jude kyydistä. Matka menee nopeasti kun lapsettomat ihmiset keskustelevat vauvoista ja lapsista. Ohjelmana Ruissalossa oli jännittäviä rastitehtäviä. Oman tiiini nimeksi tuli Kickkelssonit H:lla.. (ei, tällä kertaa se ei ollut minun ideani) Ja pärjäsimme vallan mainiosti, emme olleet edes viimeisiä. Emmehän..Kuulin useampaan otteeseen illan aikana kuinka kiva entinen permanenttini oli ollut, ja piti oikein käydä katsomassa peilistä että kuinka kulahtaneelta sitä oikein näytti..Lupaan palata takaisin 90-luvulle kun muutan takaisin Turkuun.
Ja sitten aikuisen naisen tavoin äidin ja isäpuolen auton takapenkillä kotiin..
Ensimmäisenä lomapäivänä herään, siis Loimaalta.

ps. ..kun oli puhetta siitä mitä blogissa kerrotaan, ja mitä jää rivien väliin..niin rivien väliin ei välttämättä täytyisi jättää mitään. Tyttöjen pukuhuone

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...