Olen yrittänyt viime vuosina käydä säännöllisesti luovuttamassa verta. Se vain on helppo ja vaivaton tapa auttaa ja saa tunteen itselleen, että on kannattanut herätä sinäkin päivänä. Paino sanalla yrittänyt siksi, että kaksi edellistä kertaa olen saanut passituksen kotiin. Liian alhainen hemoglobiini. Siinäpä sitten olen järsinyt omenaa ja katsellut sivusta kun paremmat ihmiset ovat luovuttaneet.
En odottanut liikaa tältäkään kerralta. Olin varma, että sama tuomio tulisi nytkin. Talvella on muka vaikea pitää ruokavaliota terveellisenä, eikä olokaan kaamoksen keskellä ole aina niin rautainen. Mutta toisin kävi. Hemoglobiini oli pompsahtanut lukemiin 132. Tiedä sitten onko viime aikoina nautitulla Saskatoon-jauheella ollut vaikutusta. Saskatoon marjajauheessahan juuri rautapitoisuus on huippua.
Henkilökuntakin on jälleen kerran superystävällistä. Joka ikinen kerta tulee mieleen, että "kaikkien pitäisi käydä täällä koska ihmiset ovat niin ystävällisiä ja veri on sitä tarvitseville kultaakin kalliimpaa."
Kannattaa vaikka haastaa kaveri mukaan - luovutuksen jälkeen voi käydä vaikka hyvin ansaitulla pizzalla - tai vaikkapa vain vaihtaa kuulumisia Veripalvelun tiloissa mehulasin äärellä.
Punaisen Ristin Veripalveluun tästä
keskiviikkona, tammikuuta 22, 2014
torstaina, tammikuuta 16, 2014
Ruokaa puuhellalla
Sähköhella pysyi eilen hiljaa ja hylättynä. Keittiön ollessa tavallista viileämpi, piti laittaa puuhellaan tuli ja samalla hyötykäyttää vapautuvaa lämpöenergiaa ruuanlaittoon.
Siinnä kumartuneena pehmeän lämmön ylle, tuli hieman epätodellinen olo. Sellainen mökkimäinen ja rauhallinen. Nälkä oli tietysti yhtä kova kuin normaalinakin myöhäisiltana mutta tekeminen oli erilaista. Samaan aikaan seuraavan päivän ruoka hautui hellan toisella puolella. Erittäin Marttamaista.
Puuhellan lämpöä ei niin vain säädelläkään. Ei ole nappia mistä vääntää lämpöä pienemmälle tai suuremmalle vaan lämmön säätäjänä toimii kokki nostamalla keitoksen joko kokonaan pois valurautapinnalta tai yrittämällä löytää hieman viileämpää kulmaa alustalta. Lisää lämpöä taas saa lisämällä luukusta puuta.
Olin sitä mieltä, että ruuasta tuli parempaa kuin se olisi ollut sähköhellalla laitettuna. Ruuassa maistui siis tekijän tunnetila, ei niinkään varsinainen keittotason vaikutus. Mutta järkeä siinä oli. Samalla kun muutenkin piti nopeasti saada lämpöä, valmistui ruoka ja koska tottumattoman piti päivystää ruuan lähellä, lämpeni samalla tekijäkin.
Suuri mysteeri on vielä puuhellan uunipuoli. Se on ensinnäkin pieni, enkä vielä ole hoksannut miten sen oikeasti saa kuumaksi ja pidettyä kuumana. Ehkä pyydän konsultin paikalle neuvonpitoon.
Siinnä kumartuneena pehmeän lämmön ylle, tuli hieman epätodellinen olo. Sellainen mökkimäinen ja rauhallinen. Nälkä oli tietysti yhtä kova kuin normaalinakin myöhäisiltana mutta tekeminen oli erilaista. Samaan aikaan seuraavan päivän ruoka hautui hellan toisella puolella. Erittäin Marttamaista.
Puuhellan lämpöä ei niin vain säädelläkään. Ei ole nappia mistä vääntää lämpöä pienemmälle tai suuremmalle vaan lämmön säätäjänä toimii kokki nostamalla keitoksen joko kokonaan pois valurautapinnalta tai yrittämällä löytää hieman viileämpää kulmaa alustalta. Lisää lämpöä taas saa lisämällä luukusta puuta.
Olin sitä mieltä, että ruuasta tuli parempaa kuin se olisi ollut sähköhellalla laitettuna. Ruuassa maistui siis tekijän tunnetila, ei niinkään varsinainen keittotason vaikutus. Mutta järkeä siinä oli. Samalla kun muutenkin piti nopeasti saada lämpöä, valmistui ruoka ja koska tottumattoman piti päivystää ruuan lähellä, lämpeni samalla tekijäkin.
Suuri mysteeri on vielä puuhellan uunipuoli. Se on ensinnäkin pieni, enkä vielä ole hoksannut miten sen oikeasti saa kuumaksi ja pidettyä kuumana. Ehkä pyydän konsultin paikalle neuvonpitoon.
Tunnisteet:
energiankulutuksen vähentäminen,
hella,
puuhastelua,
puuhella,
ruokaa,
ruuanlaitto,
sähkön säästäminen
perjantaina, tammikuuta 10, 2014
Lobatessa loiskuu?
Uutisiin on viime päivinä noussut lobbaus, eli vaikuttajaviestintä eli käytäväpolitikointi - tai miten sitä nyt haluaa kutsua. Oikeusoppineelta on kysytty, että onko huolestuttavaa, että politiikassa työskennelleet henkilöt siirtyvät suoraan yrityksiin, eikä asiasta uutista olisi saanut, jos oikeusoppinut ei siitä olisi huolissaan. Avuksi ehdotettiin karenssia, toimikuntaa ja lupamenettelyä. (tässä vaiheessa oli enää vaikea pysytellä hereillä) Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pelkästään politiikassa mukana olleiden henkilöiden pitäisi vähintäänkin käydä työharjottelussa yrityspuolella ja päin vastoin. Kumallakin puolella tarvitaan ihmisiä, jotka näkisivät kokonaiskuvan vähän laajemmin.
Mitä tulee varsinaiseen lobbaukseen, poliittisten päättäjien on tehtävä päätöksensä saatavalla olevan tiedon perusteella. Tätä tietoa he saavat eri lähteistä, enemmän ja vähemmän tiivistettynä. Ammattilaislobbari pystyy tiivistämään tietoa, hän pystyy tarjoamaan sen oikealle kohderyhmälle ja yhdistämään asian. Päätöksenteko prosessi on hänelle myös tuttu, joten hän osaa ehdottaa viestin välittämiseen päättäjälle oikeaa aikaa ja oikeaa tapaa.
Päättäjiin on aina haluttu vaikuttaa ja päättäjiin on aina myös vaikutettu. Myös ns. edunvalvojia on ollut niin kauan kuin ollut asioista päättäjiäkin. Melkeinpä pidän tästä uudesta tavasta enemmän kuin perinteisistä metsästys- ja saunaseuroista tai syntymäpäiväjuhlien kustantamisista.
Enemmän olisin huolissani, jos poliittisiin päättäjiin ei yritettäisi vaikuttaa, eikä kukaan vaivautuisi tuottamaan heille tietoa. Lopullinen vastuu on päättäjällä ja valta kansalla.
Asiasta muualla:
SK:n artikkeli
Yle1 Kristiina Helenius
Blogi, Junger: Hyvä, paha, lobbari
Blogi, Pakarinen: Me ollaan lobbareita kaikki
Mitä tulee varsinaiseen lobbaukseen, poliittisten päättäjien on tehtävä päätöksensä saatavalla olevan tiedon perusteella. Tätä tietoa he saavat eri lähteistä, enemmän ja vähemmän tiivistettynä. Ammattilaislobbari pystyy tiivistämään tietoa, hän pystyy tarjoamaan sen oikealle kohderyhmälle ja yhdistämään asian. Päätöksenteko prosessi on hänelle myös tuttu, joten hän osaa ehdottaa viestin välittämiseen päättäjälle oikeaa aikaa ja oikeaa tapaa.
Päättäjiin on aina haluttu vaikuttaa ja päättäjiin on aina myös vaikutettu. Myös ns. edunvalvojia on ollut niin kauan kuin ollut asioista päättäjiäkin. Melkeinpä pidän tästä uudesta tavasta enemmän kuin perinteisistä metsästys- ja saunaseuroista tai syntymäpäiväjuhlien kustantamisista.
Enemmän olisin huolissani, jos poliittisiin päättäjiin ei yritettäisi vaikuttaa, eikä kukaan vaivautuisi tuottamaan heille tietoa. Lopullinen vastuu on päättäjällä ja valta kansalla.
Asiasta muualla:
SK:n artikkeli
Yle1 Kristiina Helenius
Blogi, Junger: Hyvä, paha, lobbari
Blogi, Pakarinen: Me ollaan lobbareita kaikki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)