torstaina, syyskuuta 17, 2015

Ihmiseltä ihmiselle




Tänään kaupunkiimme saapuu kaksi pakolaisperhettä. Kolmas ilmeisesti sairastui, ja pääsevät matkaan vasta viikkojen kuluttua. Perheet eivät ole turvapaikanhakijoita, vaan he tulevat jäämään kaupunkimme tavallisiksi asukkaiksi. Kaikki nyt saapuvat perheet ovat lapsiperheitä.
Tulijat saavat asunnon kaupungin vuokrataloista. Ei uusimmista. Kaluisteita ei ole kuin ruokapöytä, ei edes sänkyjä. Perheille halutaan antaa mahdollisuus itse valita oman kotinsa kalusteet ja rakentaa oma pesänsä tavara kerrallaan.
Näitä tyhjiä huoneita mietin kun illalla tulin tukiryhmän tapaamisesta syyspimeässä kotiin. Nopeasti langennut illan valottomuus sai  miettimään minkälaista on saapua vieraaseen maahan, outoon kaupunkiin ja jäädä perheen kanssa autioon asuntoon.  Asuinnoissa ei ole edes mattoja. Ymmärrän pointin hyvin mutta silti mietin, minkälaista on mennä pelkälle patjalle nukkumaan tyhjyyttä kaikuvassa kodissa. Minkälainen muisto jää saapumisesta ja  ensimmäisestä yöstä Suomessa?
Olen tukiverkostossa apurina ja päivystän tämän ensimmäisen viikonlopun, jos perheille tulee yllättäviä tarpeita. Koska useammalla meistä ei tässä vaiheessa ole sen suurempaa roolia ole, niin ajattelimme, että ruualla voi toivottaa ihmiset tervetulleeksi. Ainakin se on toisen ihmisen tekemää ja antaa kuvan, että sinua on ajateltu. Pitkän lennon ja bussinmatkan jälkeen perheet ovat varmasti uupuneita, ja ainakin lapsille pitää nopeasti saada ruokaa.
Kaivoin esiin suurimman kattilamme ja keitin kahden perheen verran tomaattilinssikeittoa, jonka maustoin jeeralla. Se on ollut lempikeittojamme syksyisin ja suhteellisen tunnistettava myös raaka-aineiltaan. Ei liian outoa, eikä erikoista. Helposti säilyvää ja lämmitettävää. Jälkiruuaksi leivoin sydänvuokiin kakut. Hieman hikoilutti vähäiset kondiittorintaitoni mutta sinnikkäästi päätin selvitä. Kuorrutukseen tarvittava tomusokeri olikin vaniilinisokeria ja päällysteeseen käytin luovasti turkkilaistajugurttia. Lopputuloksina kakut näyttivät lähinnä ekaluokkalaisen kyhäämiltä mutta toivottavasti maku ja ajatus korvaavat ulkonäköä. Ainakin ne oli tehty lämpimin ajatuksin toiselta ihmiseltä toiselle. Toivon, että näillä perheillä alkaa Suomessa uusi, rauhanajan elämä ja pääsevät täällä uuteen, parempaan alkuun. 



Likaisia, rikkinäisiä vaatteita - koriste-esineitä ja turhaa roinaa

Turvapaikanhakijat ovat herättäneet osassa ihmisiä halun auttaa. Esimerkiksi tavara- ja vaatelahjoituksia on tulvinut ennemmän kuin vastaanottokeskukset pystyvät vastaanottamaan. Ymmärrän tämän hyvin - kun puhutaan vapaaehtoistyöstä, sen jonkun tarvitsee siellä vapaahetoispaikassa tehdä kaikki. Jonkun pitää purkaa ja lajitella tavarat, niiden pakkaamiseen ja viemiseen tarvitaan ihmisiä - ja hillittömän paljon energiaa ja aikaa menee myös siihen kun lahjoitetuista tavaroista karstaan pois täysi roska ja kelpaamaton tavara.
Aina toisen roska, ei ole toisen aarre. Joskus se on myös sen toisen roska ja se kuuluisi roskikseen. Ei lahjoitus pussiin. Miksi jonkun pitäisi pukeutua vaatteisiin, jotka ovat likaisia, rikkinäisiä, homehtuneita tai aivan eri vuosikymmeneltä? Se, että siivotaan ullakko tai yläkaappi ja laitetaan kaatopaikalle kuuluva tavara kiertoon, ei ole hyväntekeväisyyttä - se on pikemminkin ylimielistä laiskuutta. Ihmiset tarvitsevat vaatteita ja kenkiä - mutta ehjiä ja puhtaita, sellaisia kuin mekin käytämme.
Sama on näkynyt myös vaatelahjoituksissa, joita on kerätty kotimaan vähävaraisille perheille. Varmasti myös Uffin laatikkoihin siivotaan kaapit - ja on hyvä mieli kun on lahjoitettu köyhille paitapusero missä on tahra, farkut, joita ei saa kiinni tai toppatakki mistä resori on rikki. Köyhänhän pitää olla kiitollinen kaikesta.  Onneksi paljon annetaan myös hyvää ja ehjää tavaraa mutta kun resurssit ovat pienet ja käsiä vähän, menee käyttökelvottoman tavaran karsimiseen paljon arvokasta aikaa. Vastaanottokeskuksissa kaivattaisiin:

Tarpeen ovat:
  • Ehjiä ja hyväkuntoisia lasten ja aikuisten vaatteita,
  • leluja ja pelejä - aikuisillekin esim. lautapelejä, joissa ei kielitaidolla ole merkitystä.
  • Erityisesti kaivataan naisten lämpimiä takkeja, eikä sandaaleissakaan tarkene kovin pitkään.
  • kodin käyttötavaroita, liinavaatteita, ja astioita.
  • lasten tarvikkeita, urheiluvälineitä

Lahjoita keräyspisteeseen vain ehjää, puhdasta ja hyväkuntoista tavaraa. Tavara, jonka voisit antaa ystävällesi, kelpaa myös keräykseen.
Lajittelu olisi avuksi, eli kirjoita kuhunkin pakkaukseen mitä se sisältää (esim. ”lastenvaatetta kokoa x-y”, ”talvivaatetta 170 cm miehelle”).


Emme lähetä vastaanottokeskuksiin:
  • Likaisia ja rikkinäisiä vaatteita
  • Aikuisten käytettyjä alusvaatteita hygieniasyistä
  • Nahka- ja turkisvaatteita, jotka keräävät hyönteisiä ja homehtuvat helposti
  • Juhlavaatteita tai uimapukuja, koska avustettavat tarvitsevat arkivaatetta
  • Minihameita ja muita hyvin paljastavia vaatteita, jotka saattavat olla vastoin maan kulttuuria tai uskontoa
  • Armeijan vaatteita tai niitä muistuttavia vaatteita
  • Yöpaitoja tai saunatakkeja
Tavaralahjoitukset:
Tavaran tulee olla toimivaa ja puhdasta
- See more at: https://rednet.punainenristi.fi/node/33774#sthash.B99VA3ow.LvvST52O.dp
Emme lähetä vastaanottokeskuksiin:
  • Likaisia ja rikkinäisiä vaatteita
  • Aikuisten käytettyjä alusvaatteita hygieniasyistä
  • Nahka- ja turkisvaatteita, jotka keräävät hyönteisiä ja homehtuvat helposti
  • Juhlavaatteita tai uimapukuja, koska avustettavat tarvitsevat arkivaatetta
  • Minihameita ja muita hyvin paljastavia vaatteita, jotka saattavat olla vastoin maan kulttuuria tai uskontoa
  • Armeijan vaatteita tai niitä muistuttavia vaatteita
  • Yöpaitoja tai saunatakkeja
Tavaralahjoitukset:
Tavaran tulee olla toimivaa ja puhdasta
- See more at: https://rednet.punainenristi.fi/node/33774#sthash.B99VA3ow.LvvST52O.dpuf
Emme lähetä vastaanottokeskuksiin:
  • Likaisia ja rikkinäisiä vaatteita
  • Aikuisten käytettyjä alusvaatteita hygieniasyistä
  • Nahka- ja turkisvaatteita, jotka keräävät hyönteisiä ja homehtuvat helposti
  • Juhlavaatteita tai uimapukuja, koska avustettavat tarvitsevat arkivaatetta
  • Minihameita ja muita hyvin paljastavia vaatteita, jotka saattavat olla vastoin maan kulttuuria tai uskontoa
  • Armeijan vaatteita tai niitä muistuttavia vaatteita
  • Yöpaitoja tai saunatakkeja
Tavaralahjoitukset:
Tavaran tulee olla toimivaa ja puhdasta
- See more at: https://rednet.punainenristi.fi/node/33774#sthash.B99VA3ow.LvvST52O.dp

Koko ohjeistus täällä

keskiviikkona, syyskuuta 16, 2015

Juupas, eipäs, Juupas, eipäs!

Kysyin kahdelta tuttavaltani, että jos heille annettasiin liitutaulu käteen ja siihen pitäisi kirjoittaa terveisiä suomalaisille, niin mitä se olisi? Kummankaan vastaus ei ollut painokelpoinen. Nauratti.
Mikään muu tässä tilantenteessa ei sitten nauratakaan. Koko Suomi huutaa pää punaisena ja kukaan ei kuule eikä näe toistaan. Pääministeri mitään puheen televisiossa. Nauhoitetun toki. Suomalaisten pitää ymmärtää, että päin persausta menee. Mietin, että oltaisiinko päästy vähemmällä, jos oltaisiin vain pyydetty niitä ihmisiä nostamana kätensä, jotka eivät ymmärrä. Erimielisyyttä tuntuu lähinnä olevan keinoista ja niiden vaikutuksista - ei niinkään, siitä, että joku vielä luulisi Suomessa menevän ruusuisesti.
Jos jotain saa vielä toivoa, niin sen, että suomalaisille otettaisiin jo päiväkotiin yhdeksi taitoaineeksi kommunikointi - sitä voitaisiin sitten vahvistaa pitkin peruskoulua ja jatko-opintoja. Nyt näyttäisi vähän siltä, että koko kansalta on jäänyt yksi taito kehittymättä.

torstaina, syyskuuta 03, 2015

Ihmisyyden ydin

Miksi on tärkeää keskustella ja miksi on tärkeää kuunnella? Siksikin, että me ihmiset olemme erilaisia. Ymmärrämme asioita eri tavalla ja meillä on eri tapoja käsitellä asioita. Ystävä joka on tehnyt myös täällä kotimaassa monta hyvää asiaa auttakseen lähellä olevia, miettii keskellä työpäiväänsä nyt seuraavaa: ..."Nyt just ei näy muuta kuin sen kuolleen pojan kuluneet kantapäät kengissä. Mietin koko ajan mitäköhän se mietti kun veti ne viimistä kertaa jalkaan. Pelottikohan sitä?" 
 En tiedä mitä vastata. Haluaisin lohduttaa ja rohkaista ystävääni tämän maailman tuskan ja ylitse hyökyvän hädän keskellä mutta sanat on vähissä. Euroopan vastaanottokeskukset ovat täynnä, meillä ihmisiä on jo majoitettu syyskuussa telttaan ja Syyriassa pakolaisleirillä lapset syövät ruohoa. 
En osaa sanoa muuta kuin, että yksilö voi tehdä vain oman mittansa verran mutta sillä yhdelläkin teolla voi olla ratkaiseva merkitys tienhaarassa sille apua tarvitsevalle. Kotimaassa tai ulkomailla. Ihmisyyden ydin on jokaisen oman käden ojennuksessa.

tiistaina, maaliskuuta 31, 2015

Teatteri kannatta aina!

Viime viikonloppuna lähdimme "maalaislasten" kanssa kaupunkiin teatteriin. Kahdesta syystä, siksi että on hauskaa ja siksi, että se on myös..hmm..opettavaista. Itsellänikin on jäänyt hyvät ja voimakkaat muistot esityksistä joita pienenä, tai vähän isompanakin pääsi katsomaan.
Tarjolla oli kaupuninteatterissa Peppiä. Kuullosti hyvältä. Varmasti reipasta menoa, eikä liian prinsessaa. Ja olihan se! Lastenteatterista oli tehty koko perheen teatteria ja luotu kohtauksia eri-ikäisiäkin ajatellen. Tosin, eritehuumori taisi naurattaa läpi ikärajojen..
Me kaikki pidimme esityksestä. Lavastus oli taas kerran upea, puvuissa oli nähty vaivaa ja esiintyjät esiintyivät koko kropallaan. 18-vuotias innostui vielä joraileman penkkien välissä poistuessamme. Lyhyesti mutta kuitenkin. Se on jo jotain. Kymmenvuotias taas katseli keskittyneenä myös suurta salia ja yleisöä. Kokonaisuudesta muodostui vahva elämys. Lyhyesti mutta kuitenkin. Se on jo jotain.
Ihminen tarvitsee välllä jotain muutakin digiä ja mainoksia. On yllättävää miten kauan pienikin katsoja jaksaa keskittyä kun ihminen esiintyy koko sydämellään ja ammattitaidollaan.

Vie lapsi teatteriin. Nautit itsekin. Kännykkä tosin täytyy pitää esityksen ajan kiinni. 


sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2015

Keppana-Kellari - keskellä ei mitään

Pikku-eno täytti 50 vuotta - jo tovi sitten mutta olihan sitä hyvä juhlistaa näin myöhemminkin. Syntymäpäivälounas suuntautui Tammelaan Keppana-Kellariin. Suosittelen ajelemaan sinne kesällä, jos vähänkään reitit osuvat kulmille. On ainakin persoonallinen paikka ja mukavasti "keskellä ei mitään."
Ruoka sai peukun kaikilta. Seurueemme söi härkää, kuhaa, lohja ja possua sekä nuorin nakkeja. Kaikki tuntuivat tyytyväisiltä. Erityisesti härkä ja kuha saivat kiitosta. Myös savulohen savuisuutta kehuttiin. Ei mitään turhan hienostelevaa, vaan ympäristönsä mukaista. Paikka on saanut vaihtelevia arvosteluja somessa, joten ilmeisesti joko laadun vaihtelua tapahtuu tai keittiössä on tapahtunut ryhtiliike.  Toki paikalle kannattaa mennä ihmettelemään pelkkiä juomiakin.. Eri viskilaatuja löytyy 470 ja olutmerkkejä 280.




Linkki Keppana-Kellarin sivuille.

perjantaina, maaliskuuta 13, 2015

"Se on teidän lapsi."

Meillä ei ole lapsia. Meillä on koira. Sekin tuli vähän pyytämättä ja tilaamatta mutta onneksi tuli. Tiesin kyllä, että borderterrieri on hauska ja persoonallinen rotu, mutta että näin hauska ja näin persoonallinen. Lapsettoman perheen lemmikkieläintä saatetaan luulla "lapsen korvikkeeksi". Voihan toki olla, että on perheitä, joissa näin onkin. Meillä ei ole. Meillä asuva koira on koira. Eläin. Ei ihminen. Tuskin ihmiset tarkoittavat tuolla lauseella sen enempää. Haluavat vain kuitata lapsettomuuden jollakin ja todeta, että "no se teidän koirahan on teidän lapsi." Joka kerran vastaan ystävällisesti ettei ole. Meidän koira on koira. Ei ihminen, eikä eikä lapsi. Koira.
Melkein 12 -vuotias ei-lapsi.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...