torstaina, lokakuuta 17, 2013

Tanssia, tanssia, tanssia!

Helsingin dance company juhlisti eilen ja edellispäivänä 40 -vuotista taivaltaan juhlagaalalla. Gaala järjestettiin Helsingin kaupunginteatterin isolla lavalla ja ilmassa oli suuren urh..taiteilijajuhlan tuntua.
Iltaan oli kerätty esityksiä ja videotervehdyksiä entisiltä taiteellisiltajohtajilta. Se oli hieno läpileikkaus. Mukana oli huumoria, haikeutta, yhteisöllisyyttä - ja ymmärrys siitä, ettei mikään jää paikoilleen. Niin kuin elämä, tanssikin on koko ajan liikkeessä.
Illan huipennus oli Jorma Uotisen koreografia teoksesta Ballet Pathique, jonka alkuperäiskokoonpano esitti höystettynä taiteellisella johtajallaan. Esitys oli huima. Jos on kova jätkä, voi pitää hamettakin.  Ensimmäisestä kertaa esitys oli ensi-illassa 24 vuotta sitten.  Välillä sai nauraa ääneen, välillä taas täytyi pidettää hengitystään pelkästä ihailusta.
Taputimme seisaaltaamme. Hakkasin käsiäni niin, etten enää jaksanut. Tanssiessa ihminen antaa oman kehonsa kommunikoinnin välineeksi. Se on hyvin paljasta mutta antoisaa. Ilta hymyilytti vielä pitkään ja muistutti kuinka tanssienkin huippuammattilaiset pystyvät välittämään asioita toisille ihmisille. Lisää tätä! 

keskiviikkona, lokakuuta 16, 2013

Viesti parinkymmenen vuoden takaa

Sain tänään facebook-viestin, jossa nuori kaunotar kysyi, mitä tuumisin, jos hän tulisi käymään Suomessa. On parhaillaan Pariisissa mutta alunperin polkumme ovat kohdanneet ison meren tuolla puolen, amerikan itärannikolla.  Ilahduin ehdotuksesta ja laitoin vastaukseeni vielä pari huutomerkkiä innostukseni tueksi vaikka yleisesti olen sitä mieltä, että yksikin riittää.
Olemme viimeksi nähneet parikymmentävuotta sitten. Silloin tyttönen on loogisesti kasvanut nuoreksi naiseksi. Minä tietenkään en ole muuttunut yhtään. Kannatti herätä tänäänkin.

maanantaina, lokakuuta 07, 2013

Törmäillään

Viikonloppu sujahti kotikonnuilla Loimaalla. Täsmäiskulla tuli nähtyä niin kummityttöä, isoäitiä kuin äitiäkin. Bonuksena eno antoi kauneusvoiteen vanhenevalle ja energiaa tarvitsevalle iholle, mistä tulikin mieleen, että kyllä perhe on paras.
Isäpuoli-norppa oli hankkinut huonekalujen kuninkaan. Biljardipöydän. Kun 40-vuotiaana pelaa äitiään vastaan 8-palloa, tulee helposti epätodellinen olo. Sen jälkeen kirkastuu ajatus, että "tällainen pitäisi saada kotiinkin." Nykyisellä tv-tarjonnalla tuohan on jo kehittävää tekemistä.
Isoäiti-norppa tuntui olevan hyvässä vedossa vaikka ikää jo onkin ja näkö haastaa. Koekäytössä oli uusi äänikirjojen kuuntelulaite. Loistava vehje. Lyhyessä ajassa kirjoja on ilmeisesti mennyt lähemmäs kolmeakymmentä ja kiitosta tuli muun muassa valikoiman laajuudesta. Ville Virtasen uusin oli kuulemma vähän tylsä, Sofi Oksasen uusinkaan ei sykähdyttänyt, vaikka kyllä kuuntelijalle oli selvinnyt, että saksalaiset ne kyyhkyt söivät mutta Kalle Isokallion Aunen ketjureaktio oli ihan viihdyttävä. Ihmiselle, joka on lukenut paljon, eikä pysty enää seuraamaan televisiota, tällainen palvelu vaikuttaa elämänlaatuun. Kerrankin kysyntä ja tarjonta kohtasi.
Lähtiessäni isoäidiltä huikkasin, että "Nähdään!" Johon isoäiti huikkasi takaisin, että "..ja jos ei nähdä, niin törmäillään!"

Daisy-soitin ja julkaisut 

Näkemistä auttavat apuvälineet täällä

Lisätietoa näköpalveluista täältä

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...