lauantaina, toukokuuta 28, 2016

Ylihuomenta vain kaikille

Luin tätä pari kertaa. En tajunnut. Luin uudestaan. En tajunnut. Tuli vain #häh?  Miksi pitää väkisin vääntää ja kikkailla?  Koska se on älykästä? Ei ole. Koska se on ikään kuin hauskaa? Ei ole sitäkään.
En tiedä kumpaa toivoisin, että tämän olisi tehnyt joku mainosalan ihminen vaiko että olisi ihan itse keksitty? Kummatkin vaihtoehdot ovat yhtä huonoja. Ihan yhtä kuin bad ja huono.

lauantaina, huhtikuuta 30, 2016

Salil vika, lähdös eka..

Lähdin salille. Viime kerrasta on; vuosia. Nyt oli pakko. Vaikka miten potkin itseäni ja haaveilin paremmasta kunnosta ja paremmista tukilihaksista, niin mitään ei tapahtunut. Näin meni vuosi, toinen..ja kolmaskin. Ainahan sitä tulee jotain tehtyä, hetkittäistä ja irrallista mutta tällaisena ei-urheilullisena ihmisenä pystyy sitä kuntoa parantavaa ja ylläpitävää liikkumista välttelemään myös helposti.
Salille siis. Lähellä on kaupungin ylläpitämä normisali, jonne pystyy ihminenkin menemään. Ruskettuneet solarium-pirkot ja haba-joonakset käyvät jossain kalleimmissa paikoissa. Eipä silti, saan kyllä hyvin oman energiani tuhlattua siihen omaan tekemiseen niin hyvin, etten hirveästi ehdi ympärilleni tuijottaa.
Pukuhuoneeseen, kamat päälle ja kuntopyörälle. Ja sykkeet tappiin - siinä ei paljoa tarvittu. Rapakunnossa on se hyvä puoli, että suunta on vain ylöspäin. Huono puoli on se rapa osuus. Sen nieleminen on tuskaista.
Pyysin avukseni personal traineria Akia. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Tämä siksi(kin), että salille olisi pakko lähteä. Kun sitä ihmettä ei ollut tapahtunut viime vuosina, ei sitä olisi tapahtunut nytkään, ellen olisi sopinut sitä ulkopuolisen kanssa.
Ensimmäisellä kerralla vedettiin kädet ja vatsa. Ihan mukavasti tuntui. Toisella kerralla jalat ja selkä. Tuntui jo vähän enemmän. Luulenpa, että huominen toukokuu otetaan vastaan tönkkösuolattuna muikkuna.
Jos mitään vinkkiä ihmisille on, niin älkää vaan lopettako, jos vähänkään liikutte. Se uudelleen aloittaminen on hirveää. Toinen vinkki on, että jos sitä takapuoltaan ei itse saa liikkumaan, niin on ihan ookoo pyytää siihen apua a.k.a ihan maksaa siitä. Kyse on omasta terveydestä. Ei ulkonäöstä, ei ihanteista, ei "liikkuvasta lifesylestä" - vaan omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
Jännityksellä odotan missä ollaan kolmen kuukauden kuluttua. Ainoa tavoitteeni on, että liikkuminen tulisi osaksi arkea. Mutta sen vaan sanon, että vatsalihasliikkeiden tekeminen ilman vatsalihaksia on vaikeampaa mitä se tv:ssä näyttä - *puuuuuh*

sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2016

Sunnuntain lumisade

" Sunnuntain lumisade
kevään karkaava serpentiini
Mieli kahlaa eilisessä
kurjen käheässä kuiskauksessa "

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2016

Väärä juna - oikea palvelu

Eräskin nainen(nimi muutettu) onnistui puskemaan itsensä eilen väärään junaan. Kuulutus paljastie junan olevan menossa Jyväskylään, kun taasen matkustajan piti olla matkalla Turun suuntaan. Ei auttanut itku markkinoilla, konduktöörin puheille ja tilannetta selvittämään. Maailman ystävällisin ja hymyilevin asiakaspalvelija otti asian omakseen. Kirjoitti lipun taakse selvityksen ja katsoi vaihtojunan takaisin Tikkurilasta Pasilaan. Printtasipa vielä mukaan oikean junan aikataulut vaikka selkeästi itselläänkin oli aikataulupainetta muiden hommien kanssa. Koko ajan tämä ystävällinen asiakaspalvelija jaksoi kuitenkin hymyillä töpeksineelle asiakkaalle. Kiitokset ja peukku Jaakolle!
Takaisin Pasilaan ja ostamaan uutta lippua. Mutta mitä kummaa, Pasilan asemalla ei olekaan enää palvelupistettä! Vielä viime vuoden lopulla siellä tuli vierailtua.
Oikeassa junassa mutta tuntia myöhemmin. Eräskin nainen etsi konduktöörit ja esitti vanhentuneen lippunsa ja kertoi käyneensä hakemassa vauhtia Jyväskylän junassa. Hetkellisen hämmennyksen jälkeen he nyökkäsivät ymmärtäväisesti ja kehoittivat siirtymään peremmälle. Kun lipun tarkastuksen aika tuli, sama ystävällinen kommunikointi jatkui. Vaikka varmasti ammattilaisen päässä liikkui, että miten ihmeessä joku voi olla niin tunari, että sekoittaa kaksi junaa keskenään, se ei silti tihkunut läpi, vaan empatia oli asiakkaan puolella. Riittipä vielä vitsailua siitä miten tällaista voi jo kutsua elämysmatkailuksi.
Juuri nämä ihmiset ovat olleet aina VR:n vahvuus. Näiden työntekijöiden vuoksi moni on valmis käyttämään junaa sen halvemman Omnibussin vuoksi. Kun nämä ihmiset laitetaan pihalle, mitä jää? Valtavat bonukset johtajille?

lauantaina, huhtikuuta 02, 2016

Sairaan hauska burleskimaailma

Löysin eilen itseni ystäväni Riikan kanssa Studio Shangri-La:n intensiivi-burleskitunnilta. Vapaaehtoisesti. Eniten yllätyin ehkä itse.
Päätös intensiivi-iltaan osallistumisesta tapahtui tyypilliseen tapaan nopeasti. "Mäkin lähden, jos sä lähdet." Sähköpostilla ilmoittautumiset ja loppuviikosta paikalle.
Studio Shanri-La sijaitsee Lauttasaaressa, teollisuuskiinteistön näköisen talon yläkerrassa. Se on Suomen ensimmäinen burleskikoulu. Samoissa tiloissa järjestetään myös kehonhuoltoa ja pilateskursseja.
Olimme paikalla hyvissä ajoin ja odotimme vuoroamme pienessä pimeähkössä eteistilassa. Oven takaa kuului tuttu poksahdus. Mietin kuulinko väärin. En kuullut. Kun ovi avautui, meitä oli vastaanottamassa viehättävä opettajamme Cherry  - pöydällä avoin skumppapullo laseineen. Miellyttävää.
 Aloitimme pienellä esittäytymiskierroksella, historiakatsauksella ja lasillisella. Reippasti totesimme Riikan kanssa, että ikinä emme ole tällä saralla mitään tehneet, emmekä kyllä livenäkään nähneet.
Opettajamme painotti, että burleski on pääsääntöisesti viihdettä. Se heijastui myös meihin. Ilta tuntui hauskalta, mielenkiintoiselta, haastavalta - ja luonnollisesti se tuntui myös kropassa. Kaikki mikä näyttää helpolta - tai joku saa näyttämään helpolta, on yleensä vaikeaa. Niin tämäkin.
Ohjaajamme Cherry oli ihastuttava. Valoisa, teatraalinen ja ammattitaitoinen. Kahdessa tunnissa oli teoriaa, perusteita, liikesarjoja ja variaatioita. Aika kului nopeasti. Tuli kuuma. Nauratti ja selkäkin kipeytyi. Vanha taipui ja ei taipunut. Ei haitannut - kaikki asiat tarvitsevat toistoja, toistoja ja toistoja.  Rytmi löytyi ja katosi. Mutta hyvä mieli pysyi yllä.
Kuinka helppoa on riisua jalasta sukka? No ei kovinkaan. Tai hansikas. Vähän helpompi. Entä tasselit? Se oli se helpoin osuus.


Suomen Burleskininstituuttiin pääsee kurkkaamaan tästä linkistä.
Studio Shangri-La puolestaan löytyy täältä

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Aikojen aarteita

   Kaikenlaista on seinän välistä tai lattialankkujen alta löytynyt mutta ehkä tuo koiran emalinen ruokakippo vie voiton. Toki äidinkielen opas vuodelta -31 oli myös kiinnostava löytö mutta ruokakupin kanssa mietin, että miten ihmeessä se on päätynyt laudoituksen alle. Tietysti sitä kiireessä tapahtuu kaikenlaista.Vai pitäisikö tässä nyt itsekin miettiä mitä kaikkea lattian alle voisi piilottaa seuraavaa purkajaa varten..?






torstaina, maaliskuuta 24, 2016

Sitä pääsiäistä!

Pääsiäiseksi ei ole mitään ohjelmaa. Paitsi remonttia. Tai edes sen alkuunsaattamista, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Meinaamista ja jahkailua. Siitä on hyvä pääsiäinen tehty.
Nauttikaa ihmiset vapaapäivistä. Muistakaa hengittää. Hyvää Pääsiäistä!

keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2016

Parasta markkinointia

Elintarvikeyritys Orkla teki itselleen yhden parhaimmista palveluksista, kun meni vastamaan suoraan ja napakasti boikotoinnilla uhkaaville rasisteille. En usko, että Felix-ketchuppi tai Orkla olisi saanut millään muulla keinolla yhtä paljon aikaiseksi ansaittua, positiivista huomiota.
Myös Talouselämä tarttui aiheeseen ja artikkelista kehkeytyi heidän luetuin juttunsa. Myös Reijo Ruokanen kommentoi mainiosti eilisen päivän tunnelmia. Ketterää toimintaa myös tavallisesti vähän jäykemmäksi mielletyltä medialta. Talouselämä:
 Orkalla tehtiin niin kuin jokaisessa maalaisjärjellä toimivassa yrityksessä pitäisi tehdä. Vastattiin omien arvojen mukaan, suoraan ja tiukasti. Ei kierrätetty kieli keskellä suuta muokattua vastausta johtoryhmien kautta vaan oltiin läsnä ja reagoitiin välittömästi.
Jos nyt muutama ketchuppi pullo jää heilujilta ostamatta, niin moni varmaan ostaa sitten senkin edestä. Minä ainakin ostan Felix-ketchuppia ensi kerralla. 


















tiistaina, maaliskuuta 22, 2016

Ihmisten välinen kuilu

Tunti Belgian iskun jälkeen sain viestiä fb:n kautta, että "Yllättikö, että iskijä huuteli arabiaa?". En ymmärtänyt kommenttia tai pointtia mutta vastasin, että ei yllättänyt. Enkä ymmärrä vieläkään. Tuota saamaani kommenttia. Miksi minulle?
Ilmeisesti hesari ei ollut heti kertonut, että kentällä oli kuulunut arabiankielistä huutoa ennen räjähdystä ja tämä harmitti. Itse olin viestin tullessa koiran kanssa silmälääkärissä niin en osannut ottaa tähän kantaa mitään. Samaan hengenvetoon tuli seuraavassa viestissä myös harmitus "viime sunnuntain kommentoinnista" sekä "hesarin mykkäsen kolumnista", joka  sai kuulemma veren kiehumaan.  Näistäkin olin minuutin verran pihalla mutta arvelin, että viitattiin perusuomalaisen poliitikon virpomiskommenttiin sekä sen jälkeiseen Pekka Mykkäsen kolumniin siitä miten suomalaiset ovat sairastuneet rasismiin.
Se, miten minä, Bryssel, Hesari ja nämä tapahtumat liittyivät yhteen - en ole varma.
Lyhyesti nyt vain toistan; Se, että auttaa eri väristä ihmistä, ei tarkoita, ettteikö auta myös oman väristä. Jos kerää pakolaislapsille kenkiä, ei sulje pois, etteikö voi kerätä seuraavalla viikolla polkupyöriä "oman maan lapsille." Lapset ovat lapsia. Ja jos auttaa omasta kotimaastaan sotaa paenneita ihmisiä, ei sekään tarkoita, etteikö voisi suhtautua kriittisesti tai huolestuneesti meneillään olevaan maailmantilanteeseen. 
"Ihmisten välinen kuilu kuulemma syvenee."  Ei se syvene, jos itse emme anna sen syventyä. Tähän auttaa keskusteleminen ja oman kuuntelun ajoittainen tarkistaminen.
 Maailma on hullu. Koitetaan me edes pitää järki päässä ja valoa omassa tunnelissa. 

sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2016

Kaksi kirjaa päivässä pitää lääkärin loitolla


Viime vuosina on tuntunut, että lukemaan ehtii vain lomalla. Tänään pyhitin sille sunnuntain. Pitkästä aikaa. Aurinko paistoi tänään sinivalkoiselta kevättaivaalta mutta tekstit vangitsivat minut neljän seinän sisään. Vapaapäivä tuntui vapaapäivältä. Kaikki aika maailmassa.
Kirjat joihin olin törmännyt vahingossa olivat Alan Bradleyn Filminauha kohtalon käsissä sekä Katerine Pancolin Mimmit trilogian päätösosa. Kummatkin muten Bazaarin kustantamia ja kirjaston viikkolaina hyllystä.
Aloitin Bradleyn humoristisella rikostarinalla. Päähenkilönä kirjassa on pieni, myrkyistä innostunut Flavia tyttönen, jonka kotikartanossa tapahtuu murha. Bradleyn luoma Flavia hahmo sain hymyn huulille useasti kirjan aikana. Tarinassa ja miljöössä  on myös agathachritiemäisyyttä mutta alkutunnelma oli kuin olisi lukenut aikuisten satua.
Mimmit sarjan viimeisen osan lukemista punnitsin tovin. Olisi tietysti ollut järkevämpää malttaa ja lukea kaksi ensimmäistä ensin mutta elämä on lyhyt. Tartuin kirjaan ja luin sen. Vaikka 3 oli hyvä; tulenko lukemaan kaksi ensimmäistä, koska "tiedän iten saaga päättyy". Toisaalta, jos kaksi ensimmäistä on yhtä hyvää tasoa niin tarinat ja hahmot kyllä kantavat tässäkin järjestyksessä. Mimmit kirja oli astetta vakavampi, runsaiden henkilöhahmojen joukkoon on saatu mahtumaan yhteiskunnallisia kysymyksiä ja yhteisökuvausta. Vaikka kirja on trilogian päätös, toimii se vallan hyvin myös itsenäisesti.

Päivässä kaksi kirjaa on paljon. En mielellään katso edes elokuvia peräkkäin, koska aivot tarvitsevat sulatteluaikaa. Mutta hotkimisesta ei jäänyt vatsanpuruja. Tuntuu pikemminkin, että pää olisi viritetty lukutaajuudelle. Katsotaan miten käy. Pitääkö seuraavaa lukuelämystä odottaa heinäkuulle vai tulisiko nyt luettua taas kirjoja arkena vaikka iltaisin.


Muualla arvostelu ja kerrottu enemmän täällä:

Mimmit:                                                                                Filminauha kohtalon käsissä:

Bazaarin omilla sivuilla
                                                                                              Kirjasähkökäyrän sivuilla täällä
Kirjavinkeissä täällä
                                                                                              Ullan luetut kirjat täällä
Tai kissan kirjahyllyssä täällä 
                                                                                             Cats, books & me:n sivuilla täällä 

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...