keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008

tiistaina, huhtikuuta 29, 2008

Punajuuria ja pölyhuiskaa

Juhlista ja yleensäkin kaikista tapahtumista tulee vasta jotain kun niihin valmistaudutaan. Ehkä jopa stresssataan, ja sitten viime tipassa tukka putkella ilmestytään paikalle henki kurkussa. Tai kuivataan vielä kotona hiuksia pyyheliinaan kun ensimmäiset vieraat jo soittavat ovikelloa. Näin taitaa käydä myös norpan vapun kanssa.
Tänään kyllä yritin olla ennakoiva. Kävin ylihuomiseksi kaupassa, mikä alkaa olla jo historian kirjoissa rastia seinään suoritusten joukossa. Olin ajatellut että JOS aattona tulee piipahdettua vaikka Vallilan Wapputansseissa ja ystävän vastaanottajaisissa, niin illan valmisteluaika on kutakuinkin siinä. Samoin muistelin ettei yhtenäkään Vappupäivänä ole aamupäivällä ollut tippaakaan aikaa mihinkään ylimääräiseen väkertämiseen. Toisaalta muistaakseni eräskin vappu vietin kylläkin pari tuntia itsekseni vaahtokylvyssä kuohuviiniä juoden, ja saavuin Ullanlinnanmäellä useita tunteja muiden jälkeen. Erakoksi olen kyllä toisinaan yllättävänkin sosiaalinen. Ja eräs toinen vappu taisimme vaan suoraan pamauttaa asematunnelin s-markettiin, ja ostaa sieltä kaiken tarpeellisen, sen enempää evään evästä etukäteen väkertämättä. Eikä jäänyt nälkä silloinkaan. Hah, ja kun tässä oikein muistellaan niin mahtaakohan eräskin entinen poikaystävä muistaa miten piti nousta vanhoina hyvinä aikoina ennen aamuyhdeksää paistamaan kalaa, jotta varmasti ehditään mestoille ajoissa. Ja se oli sentään Turussa. (ainhan muisti saattaa olla armollinen ja hävittää kaikki traumaattisimmat kaudet)
Mutta vieraitakin on tulossa, ihan espoosta asti. Se onkin hauskaa koska norppalassa ei ole aiemmin ollutkaan espoolaisia yövieraita. Tosin tästä nousikin äkillinen ymmärrys kevätsiivouksen tarpeellisuudesta. Suotavaahan on etteivät vieraat näin kevään kynnyksellä kuolisi järkyttäävän pölyallergiaan, etenkään juuri juhlapäivänä.
Tässä kohdassa vuorokautta kello alkoihin jo raksuttaa hyvää vauhtia kohden iltaa. Ja kun siinä imuroinnin, lattioiden pesemisten, perunoiden ja punajuurten keittämisten ja ullakkopenkomisten jälkeen sain osan hommista pakettiin, alkoi kello olla mukavasti lähellä puolta yötä. Saattaa olla että aamulla pitää laittaa toinen kerros ripsiväriä töihin lähtiessä..
Ei muuta kuulkaa kuin viehättävää ja raikasta Vapun aattoa ja voimakasta Vapun päivää! Ollaan ylpeitä siitä että painittiin talven kanssa ja selviydyttiin voittajiksi. Kohottakaamme malja kevään hyvyydelle ja erityisesti itsellemme!

Hyvää vapuksi - juomasuositukset

Vähemmän on tullut mainostettua tuotteita, saatika alkoholia mutta kun asia on lähellä niin monen sydäntä näinä päivinä, ja hyvät vinkit ovat aina tarpeen, Kuisma tiedottaa seuraavaa vapuksi:

Codorníu Pinot Noir Brut *
587077 15,17 €/l
Espanjalainen Cava eli samppanjametodilla tehty erittäin laadukas rose kuohuviini. Erittäin kuiva jäännös sokeria taisi olla joku 8g/l eli ei juuri mitään, mutta kumminkin pikkasen pehmentää hapokkaiden marjojen aromia. Maku on tasapainossa eli ei tule mitään yllätyksiä(ne voi järjestää sitten itse) kun maistaa viiniä alku eikä loppu maussa vaan maku pysyy alusta loppuun tasaisen marjaisen pehmeänä. Suosittelen tätä vapuksi kun on vielä rosee niin se tuo pikkasen väriä myös juhlaan, sopii erinnomaisesti vielä ruoan kanssa eli viinin maku ei häviä kun suuhun laittaa jotakin syötävää, kestää jopa vaalean lihankin. (ja kauniin naisen pitsisukkiksissa)

Valdivieso Moscato * 7,98 € * 008931 10,51 €/l
Chileläinen kuivahko kuohuviini, jossa jäännössokeria oli jo 30g/l joka pehmentää viiniä jo todella paljon. Eli viini ei ole ollenkaan hapan(eikä juojankaan pidä olla)/hapokas joka joidenkin makuun on vaan niin vastenmielinen. Vappuaamuna jos ei rutikuiva uppoa niin hapokkuuden takia niin tässä on makeutta ja sokeria sen verran että saa verensokerit kohdalleen. Tätä taidettiin juoda silloin kun oli mun synttärit. Moscato on rypäleenä vielä erittäin trooppisen hedelmällinen ja kukkea. Aromeista tulee ekana mieleen aprikoosia, rusinaa, persikkaa ja ehkä hivenen simamainen maku. Viilennettynä erittäin hyvä ja todellakin ehdoton suosikki tippaleipien kera.

Paul Zinck Crémant d'Alsace Brut 13,80 * 0,75 l 929687 18,27 €/l

Tämä on sitten tilausvalikoiman tuote eli sitä saa tilattua myymälöihin ilman mitään lisäkustannuksia ja se kestää noin viikon kun tuote tulee myymälöihin. Meillä tätä tuotetta on pari laatikkoa (yritysalkossa siis mutta kandee kysyä esim. kampistakin, soittamalla saa selville). Erittäin kuiva ja hapokas. Maku on hyvin raikas hivenen sitruunainen vivahde, mutta mausta löytyy kuten samppanjasta paahtoleipää, hivenen myös paahteisuutta ja voimaista aromia. Valmistaja on Paul Zink joka tekee muutenkin erittäin laadukkaita viinejä. Tuotteen maku on hyvin lähellä samppanjaa, eli todella tasapainoinen(vähän niinkuin norppakin). Loistava skumppa.

Saman tyylinen kuohuviini joka on normali valikoimassa on

Wolfberger Crémant d'Alsace Brut 12,90€ * 0,75 l 008814 17,07 €/l
Erittäin kuiva, keskitäyteläinen, pirteähappoinen, hennon päärynäinen, kevyen voinen.
(sopii tyypille joka tykkää vähän hennomasta eikä niin täyteläisestä...hmmm..ei siis kukaan omasta seurueestani..)

maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

Hyvää asiakaspalvelua

Palkinnoksi eilisesta suoristuksesta päätin ostaa itselleni farmarihousut. Etenkin kun edellisten ostamisesta taitaa olla yli puolitoista vuotta. Kestävän kulutuksen kannalta se ei ole vielä pitkä aika mutta kun pitää ja pesee samoja farkkuja urakalla, niin eiväthän ne nykyisin kestä.
Menin Forumin Onlyyn missä olen joskus saanut hyvää palvelua ja yritin olla tuskastumatta etukäteen. Keskittymiskykyni alkuillasta puolinälkäisenä ei myöskään ole se paras. Eikä pinnani riitä kovinkaan pitkään vaatteista kuoriutumiseen ja sovituskopista "sisään/ulos" hyppimiseen.
Pelastus löytyi sieltä mistä sen kaupassa kuuluisikin löytyä, eli asiakaspalvelusta. Ehdin vilkaisemaan farkkuja noin minuutin kunnes näppärä myyjä syöksyi paikalle ja kysyi voiko auttaa. Sen jälkeen viidessä minuutissa olimme löytäneet 13 kokeiltavat farmarihousut.
Toiset kokeiltavista olivat jo sopivat, ja myyjä oli vielä ottamassa vastaan aika vauhdilla palautuneita "ei sopivia" kun jatkoin kokoelmaa eteen päin. Samainen nuori nainen jaksoi vielä rynnätä hakemaan eri kokoja omasta ehdotuksestaan. Parasta oli kuitenkin kun yksien ihan sopivien kohdalla hän sanoi arvioiden että: "Musta kyllä noi tummansiniset sopi sulle paremmin". Olin itse samaa mieltä, ja arvostin ettei sieltä tullut lausetta; "onhan noikin ihan kivat".
Maksaessani, vielä kerrankin ihan järjellisen summan farkuista, kiitin että prosessi oli sujunut nopeasti ja kivuttomasti. Kerroin myyjälle myös että hänestä oli ollut suuri apu. Hän tuntui silminnähden ilahtuvan ja kiitti kiitoksista. Ihanaa kun joku on työssä mihin sopii. Tätä lisää.

sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Väsynyt mutta onnellinen

Polviin ja lonkkaan sattuu. Tai ei itseasiassa lonkkaan mutta lonkan sisäpuolelle, tai en ole edes ihan varma minne mutta kun "keveästi hypähdin" pois Kimden autosta(kiitos kyydityksestä), niin totesimme että metsäkauriin sijaan se näytti enemmän vasikkamaiselta. Noooh...Juoksu tuli juostua ja tunnetilat vaihtelivat. Ensimmäinen kuusi meni kivuttomammin mitä edellisvuonna, ei nopeammin mutta kivuttomammin. Sen jälkeen 8 - 10 km tuntui taas tahmealta.
Kympin jälkeen tuli hetkellinen auringonpistos ja jopa luulin että "nyt lähtee rullaamaan". Ei lähtenyt mutta ilo se oli pienikin ilo. Sen jälkeen tulivat odotetut vihaylämäet Turun väylän vieressä. Ylämäet - not my thing. Juosta piti mutta jalka ei vain meinannut nousta. Kävellä ei saanut. Usko oli koetuksella mutta tieto 12 kilometrin kohdalla olevasta juomapisteestä sai jatkamaan.
Viimeiset viisi kilometriä olivat pitkät vaikka odotin euforista innostusta ja loppukiriä. Sitä ei tullut, vaan tasainen tamppaus jatkui maaliviivalle saakka. Ja homma oli paketissa.
Loppuhuipennuksen koko päivälle tarjosivat Nora ja Sami. Espoon kodin remontista ja valmistumisesta on voinut lukea. mutta nyt oli huippua päästä viimeisteltyyn kotiin vieraaksi. Tyylikästä, toimivaa ja viimeisteltyä mutta myös viihtyisää!
Vaatimattomasti alkudrinkiksi tarjottiin shampanjaa. Sauna oli luksusta ja uudet säkkituolit olivat näyttävästi vieraiden käytössä. Tosin niitä vieraita taisi välillä loikoilla mitä erikoisemmissa asennoissa pitkin lattioita.
Kiitos myös kaikille osallistujille! Oli ilo mahdollistaa tämä elämys! ;)
Täältä voidaan sitten valita joka kuukausi kiva, hyvän mielen -tapahtuma
Esim. Hiekkaharjun 6 tunnin juoksu kuullostaa tosi kiehtovalta...

lauantaina, huhtikuuta 26, 2008

Ainoastaan sydämellä näkee hyvin

Kummijaiset menivät hyvin. Lapsi oli tyylikkään rauhallinen ja hienostunut, eikä kummitätikään sekoillut tapojensa vastaisesti. Mukana julimassa oli myös muutaman viikon vanhempi Helmi perheineen sekä Kuisma ja Jude.
Pappikin oli tässä tilaisuudessa hyvin hereillä ja mukavasti siunasi ja toivotti onnea sekä menestystä kummisuhteelle. Etenkin sen jälkeen kun yhteistä aikaa oli vietetty pari tuntia, tuntui että erityisesti hän toivotti tuota onnea. No, onneahan tarvitaan aina, eikä sitä millään ihmissuhteella ole liikaa.
Ja niin kuin Juden lukemassa Pikku Prinsissä luki:
- Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
Toivottavasti voimmekin Vanessan kanssa nähdä paljon tärkeitä asioita tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Ja pidetään peukkuja myös tänään istutetulle Juhlaomenapuulle, menestystä ja hyvää kasvua myös sille!
Ja kiitos lapsen isälle kuljetuspalveluista sekä perheeseen tulo toivotuksesta, ja äidille herkullisesta juhlapöydästä. Kiitos myös kummilapsesta.

perjantaina, huhtikuuta 25, 2008

Omenapuu ja länsiväylää

Huh, eilinen gaalailta vei veronsa-Vaikka aikaisin aloitti osallistumisen, hieman aikaisemmin olisi voinut lopettaa, mutta koska ei mennyt aamuun saakka, voi olla tyytyväinen eiihenkin. Illan parasta antia oli seuran lisäksi ruoka. Buffetsafka oli kerrankin ylivertaista ja vastapainoksi puheet sekä esitykset sitä hohhoijaakkaa. Tarkistin catering-firman ja muistin että oli ollut Ruokalähettiläästä ennenkin hyviä kokemuksia, ja jälleen kerran kaikki oli tuoretta ja todella hyvin tehtyä. Samaa mieltä olivat myös liharuokia syöneet joten taso riitti läpi koko tarjonnan. Ohjelamn yksi haukotushuippu oli kun paikalle oli raahattu eduskunnan puhemies Sauli mä luen puutarhalehtiä Niinistö selittelemään miten kaikkeen elämässä tarvii aikakausilehtiä.. "Sisustaminen on meillä aina aloitettu sisustuslehtiä lukemalla ja puutarhanhoito puutarhalehdillä" Tilaisuus oli aikakausilehtigaala mutta silti...
Mutta katse eteenpäin. Huomenna on luvassa jännittävä päivä kun Vannista tulee kummityttöni. Myöhäisheränneet vanhemmat olisivat toki voineet tehdä tämän toisessakin järjestyksessä mutta ehkä tämä erilaisempi järjestely sopii myös omaan pirtaani. Kummilahjaksi hankin omenapuun, jotta lapsella ja minulla olisi ainakin yksi pysyvä yhteinen tekijä. Pitänee vielä kirjoittaa puulle oma runo jonka voimme sitten tulevina vuosina lukea syntymäpäivillä. Jude on luvannut lukea tilaisuudessa pätkän Pikku prinssiä, vaikka prinsessasta onkin kyse, ja pappi huolehtinee epävirallisen toimituksemme evankelisluterilaisesta puolesta. Ollaanhan kuitenkin Espoossa.
Papin pyytäminen paikalle oli oma ideani, mikä sinänsä on jännittävää koska en ole kovinkaan..hmm..uskonnollinen. Ajattelin kuitenkin pikemminkin lasta, että kun hänet on jo kastettu ja muut kummit ovat olleet paikalla, ja pappi on siunannut heidän suhteensa, niin saattaisi tuoda huonoa karmaa lapselle, jos yksi kummisuhde jäisi vähän oman onnensa nojaan. Se olisi kuin suojaamaton langaton yhteys u know.
Ja sunnuntaina olisi Länsiväyläjuoksu. Edellisvuonna päätin että jos IKINÄ enää koskaan milloinkaan ever, menen uudestaan Länkkärille niin sitten pitää treenata sitä ennen mutta tässä ollaan. Flunssa, oksennustauti ja toipumiset tekivät sen ettei juoksemaan päässyt ja varmasti siinä kymmenen kilometrin kohdalla alkaa naurattaa todella paljon. Etenkin jos se hemmetin huoltoauto ajaa taas etupuskuri kiinni omassa takapuskurissani. Mutta niin monesta muustakin asiasta on jäänyt oppimatta, niin eiköhän sitä. Palkinnoksi on tiedossa ainakin porukalla grillausta niin eiköhän se kannusta jatkamaan loppuun saakka. Kuisma on myös luvannut lähteä hölkkäilemään seuraksi, niin että ehkä ei ole edes niin supernoloa ja kurjaa kun ei joudu ypöksin jolkottelaan peränpitäjänä. Nyt vain peukut pystyyn että räkä pysyy kaukana!

torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Kevät ja kilot


Keväällä kuuluu aina puhua kiloista. "Kesäkuntoon ja blaa blaa". Itse en niinkään ole pätkääkään kiinostunut kesäkunnosta, tavoitehan on että olo olisi hyvä ympäri vuoden.
Viime vuonna tähän aikaan auttoi kun leikkautti hiuksensa, niin eräskin pankkialan sankari hämmästyksissään epäili, että olen laihtunut. Tänä vuonna sillä ei enää ole pärjännyt, vaan laskureissun jälkeen piti ryhdistäytyä. Alkoi raejuustoa ja vihanneksia lounaat.
Pari viikkoa on mennyt pelkästään melko "elävän ravinnon lounailla". Välillä olen lisännyt joukkoon kuollutta tonnikalaa mutta muuten se on ollut kurkku, tomaatti, kaali, salaatti ja raejuusto(mikä sekään ei ole ollut tietysti elävää). Laihduttamaan en ole ryhtynyt, elämänkokemus on opettanut, että se on turhaa. Mitä enemmän väkisin yrittää, sitä enemmän siihen kompastuu, ja kaikella on aikansa. Mutta kiloja on jo tippunut, ja suunta on oikea. Mitä hitaammin, sen parempi kunhan suunta on vähenevä, eikä enää kasvava. Massakausi on pidetty, nyt on aerobisen kunnon kasvattamisen vuoro.
Veto norppaisäpuolen kanssa on päällä. Elokuun lopussa pitäisi olla kuusi kiloa vähemmän, ja meillähän vedonlyönnistä pitää kirjoittaa paperi, joka allekirjoitetaan todistajien kera...(esim. äiti ei kelpaa todistajaksi) ja josko olen yhtään oppinut niin häviö/voitto-tulkintaa tullaan aikanaan käymään pitkään.
Nyt menee paljon vichyä, fillarilla töihin, sunnuntaiksi pidän peukkuja vielä ettei räkätauti iske vaan 17 kilometrin hölkkä tuo myös uutta energiaa kevääseen. Pitääkö myös mainita, että kaloripitoista alkoholia on mennyt erittäin niukahkosti...tosin, kesällä on usein valitettava tapa korjata tämä puoli.
****
jk. tulin katumapäälle tuosta valitettavasti sanasta. Kyllä suomalaisessa vuodessa on aivan ihan parhaimmasta parasta grillaus ja hyvin viilennetty sauvignon blanc. Viime kesänä tuli varmasti ruokailtua useinmiten Meikun kallioilla, ja siitä on turha tehdä poikkeusta tänäkään vuonna. Painonvartijat vetää kurssejaan varmasti syyskuussakin.

keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Kevät

Se kirjoittaa, tuo kirjoittaa, tämä kirjoittaa
ne kirjoittaa, nuo kirjoittaa, nämä kirjoittaa

He kirjoittavat
Te kirjoitatte
Me kirjoitamme

Hän kirjoittaa
Sinä kirjoitat
Minä kirjoitan

Kevät.

tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

Kypärä päähän!

Ja tässä tulee kevään pakollinen, "kypärä päähän ja ihmisiksi liikenteessä" kirjoitus. Tyhmemmältä näyttää jos ajaa ilman kypärää "hei katsokaa, minä näytän hyvältä aurinkolasieni ja tuulessa hulmuavan tukkani kanssa" - "eikä välitetä siitä että asfalttiin muusattuna auton alla aivojen palasten joukossa näytän ehkä vähän huonnomalta".
Ja sovittaisko kävelijät myös että ei hypitä puskista eikä linja-autopysäkeiltä pyöräteille, eikä myöskään hortoilla yhtäkkiä kävelijöiden puolelta sinne polkupyöräkaistalle. Joka aamu saa ajaa töihin käsi jarrulla, koska ei tiedä yhtään kuka saa päähänsä pompata eteen mutta jos kaikki keskittyisi niin päästäisiin tänä kesänä vähemmällä. 
Ei muuta. 
Paitsi että muistathan että esim. Polkupyöräilijän ja mopoilijan on pyörätieltä ajoradalle tullessaan väistettävä muuta liikennettä.
Tai tiesitkö että tieliikennelaki sallii kävelykadulla pyöräilyn?


jk. olin vielä laittamassa linkkiä suomi24:sen keskustelupalstalle pyöräilykypärä -aiheeseen, mutta tuhlattuani aikaani ja luettuani muutamat postaukset, se sai taas kerran saa epäilemään että kyseinen foorumi kokoaa kaikki lastentarhatasolle taantuneet aikuiset ilmaisemaan itseään, joten skippaan.

maanantaina, huhtikuuta 21, 2008

Hermanni/Vallila -Naiset lenkillä


Prepe tuo aina niin hienosti esiin blogissaa miesnäkökulmaa. Ja äijänäkökulmaa. Ajattelin yrittää lenkkeilystä naisnäkökulmaa mutta en pysty millään edustamaan kaikkia naisia vinkkelistäni, joten otetaan sitten vain Miss C ja Norppa näkökulma.
Kaksi naista lenkillä. Päivitetään viikon tilanne. Todetaan että yksi mies on aivan urpo, pysyy sellaisena, tulee aina puskista ja nurkan takaa, eikä koskaan tajua. Toinen mies taas osoittaa hieman tajuamisen merkkejä, joskin myöhään, eikä kovinkaan vahvasti mutta toivoa vielä on. Tajusi sentään kun vinkit väännettiin rautalangasta. Kolmas mies taas joko lopetti tajuamisen, sai hetkellisen suomalaisen miehen kriisin tai potee hetkittäistä mielenhäiriötä. Neljännestä miehestä ei puhuttu tällä kertaa ollenkaan.
Aloitettiin sentään tärkeämmillä aiheilla mutta tuossa hyvä tiivistys.
Välillä pysähdytään ottamaan tietysti luontokuvia. Tämän kertaiseen pääsevät myös ihmiset mukaan. Todetaan että videokameran kanssa Elixir saisi hyvän kilpailijan. Ehkä hieman rennommalle katsojakunnalle.
Jalkapallokenttä huomataan jo kaukaa. Askel ei sentään pitene mutta sivusilmällä havainnoidaan että kääntyvätkö päät vai eivät. Joku raja sentään urheiluinnostuksella, päitä kääntyy. Huh!
Loppumetreillä tulee nurkan takaa kuorma-auto joka mätsää toisen juoksijan takkiin. Tästä nousee huippushow. Viittoillaan virnuilevalle kuskille, ja osoitettiin takkia ja autoa. Hetkellisesti ymmärretään miltä se saattaa näyttää, kunnes kirkas hetki menee ohi. Välillä katsotaan kelloa ja sykemittaria. Hyvältä näyttää. Kyllä urheilu on ihanan sosiaalista!

Vaatteet on mun aatteet - marsullakin

Kannatti herätä tänäänkin. Tämän päivän ehdoton ja hotein linkki oli Mari K:n blogista löytynyt Kuumat asut -linkki. Sitä taas ei aamulla herätessään osannut aavistakaan, mitä iltapäivällä näkisi.
Ns. muotiblogit ovat yleisiä. Olen hieman sivistymätön, enkä seuraa niistä mitään mutta jossakin vaiheessa vain huomasin, että etenkin nuorten naisten blogeissa on tapana ottaa itsestä ja omista vaatteista kuva ja lätkäistä se näkyville. Itselleni se tuntui vieraalta mutta on ihan normisettiä alan blogeissa. Eipä siinä mitään, voisi tehdä itsellekin hyvää ottaa joka aamu kuva ennen töihin lähtöä ja lätkäistä se sivustolle ja katsoa vaikuttaisiko se välillä kovin jännittäviinkin materiaali sekä väriyhdistelmiin..

Joka tapauksessa päivän hitti oli tuo Marin esittelemä Hot outfits

Ja randomilla valittuja muotiblogeja:

Vanessa`s

Jotain niin ihanaa

Leikekirja

Modespots
myöskin Sami Sykkö antaa syvällisyytensä sykkiä muotiblogissaan

Hyvän mielen viikko

Vaikka pää ei olisi kunnossa, asenne voi olla. Tällä viikolla vietetään Hyvän mielen viikkoa tavoitteena vähentää mielenterveyteen liittyviä leimoja ja pelkoja sekä edistää psyykkistä hyvinvointia. Taiteen kautta terveyttä tuodaan esiin ainakin Helsingissä ja Imatralla. Myös Oulussa, Pohjois-Karjalassa ja Turussa huomioidaan mielenterveyden tärkeys.
Tärkeä asia. Suomessahan saa katkoa jalkansa, voi saada flunssan, vatsakatarrin tai vaikka migreenin mutta jos jaksaminen loppuu, niin loppuu myös keinot. Monessa työyhteisössä, ystävä- ja harrastuspiirissä ollaan vielä neuvottomia kun yksilöllä palaa sulake. Jalkansa katkaisseelle voi viedä vaikka voileipäkakun mutta mitä tehdään kun kaveri ei pääse sängystä ylös? Moneltakohan työpaikalta mahtaa löytyä Pieni keltainen..?

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Hautajaisten jälkeen

Hautajaisten jälkeen olo on vielä vähän epätodellinen. Kaikki meni hyvin, tai miten hautajaiset nyt voisivat huonosti mennäkään. Ikävin asiahan on jo tapahtunut.
Itse pelkäsin, etten pystyisi sanomaan sanaakaan vaan Niagara tulvisi yli äyräiden yrittäessä mutta historiallisesti kokosin itseni ja taisin selviytyä osuudestani melkein kunniakkaasti.
Muistotilaisuudesta tuli lämmin ja kaunis. Nuori sellisti aloitti, ja puheet olivat lämpimiä ja hauskoja, ensimmäistä kertaa taisin kuulla niin paljon hyväntahtoista naurua muistotilaisuudessa. Hyvä niin. Ainoastaan pappi oli hieman valjuhko, jos nyt hengen miestä saa arvostella. Norppaisoäiti väitti hänen nukkuneen ja ehkä niin. Unissaan puhujasta saa yhtä hyvin selvää.
Mutta suru ja kyyneleet olivat silti läsnä. Ikävä ja luopumisen vaikeus. Meidän "lasten" ja vanhempien. Vaikka ihmiselämä on lyhyt, yksi ihminen voi mahtua monen sukupolven sydämeen ja tehdä itsestään korvaamattoman ja rakkaan.
Minä sain mallin itsenäisestä, älykkäästä, vaatimattomasta, taidokkaasta, analyyttisestä, huolehtivasta, hauskasta ja rakastavasta naisesta, enkä voi muuta kuin olla kiitollinen.

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Rakastan sinua yhtä paljon kuin Elvistä ja ainakin yhtä paljon kuin Jeesusta

Avaan ensimmäisen kirjeen. Se on vuodelta 1993. Kirje on kirjoitettu tutulla vanhemmalla käsialalla maaliskuun puolessa välissä.
Kirjoitat että muuttolinnut ovat tulleet jo suomeen, jopa pääskysiäkin nähty rannikkoseudulla. Kerrot öljytankkerin uppoamisesta ja lupaat lähettää kakkureseptejä.
Olin tuolloin 20-vuotias ja au pairina Yhdysvalloissa.
Seuraavaksi käteeni osuu kortti jonka olet kirjoittanut 2004 kesäkuussa. Siinä kiittelet kovin kun olen muistanut sinua kuulumisilla sekä Uutispäivä 100 lehdellä. Egoistisesti lähetin sen sinulle koska olin "päässyt" lehden kansikuvaan pelleillessäni Ruusun ja Kirjan -päivänä espanpuistossa olleen maskotin kanssa. Se ei varsinaisesti ollut taas tyylikkyyden riemuvoitto mutta ajattelin sen ilahduttavan sinua.
Kolmas kortti on myös keväältä, huhtikuun lopulta vuodelta 2001. Aloitat taas tyypilliseen tapaasi kiittämällä. Kiittelit usein ja paljon. Kirjeessä kyselet kohteliaan tapaasi yksityiskohtaisesti lähettämäni pääsiäiskortin sanomaa, jonka ystäväni on taiteillut. Kerrot voinnin olevan viljasuomessa paremman mutta vapun aiot viettää yksin. Toteat ettei mielesi tee edes perinteiseen vappukonserttiin. Olit tuolloin 77-vuotias. Minä 28. Epäilen kyllä, että mieleltäsi olit meistä se virkeämpi.
Vuonna 1997 olet elokkuussa kirjoittanut minulle Turkuun Vänrikinkadulle. Olin tullut Pariisista ja kiitit tuliaisista. Kirjeestä käy ilmi, ettet ole edes raaskinut avata niitä, ja veikkaanpa että purkkeja on ihasteltu pitkäänkin ennen niiden käyttöönottoa. Käyt läpi häitä joissa olimme yhdessä ja taas kiittelet kovasti saamastasi kyydistä ja seurasta. Lopuksi kehoitat aiheellisesti elämään sovussa ja rakkaudessa.

Kirjeitäsi on iso nippu, samoin korttejasi. Muistit aina merkkipäivät ja pyhät sekä muutenkin. Aloitit usein kiittämällä, olit ylitsepääsemättömän kiltti minua kohtaan, kysyit aina kiinnostuneena asioista ja välillä huomauttelit humoristisesti asioista. Lopputoivotuksesikin olivat hauskoja, erityisesti juhannuksen ja vapun aikoihin muistit huomauttaa, että kohtuudella riittää. Esim. vuonna 2001 olet toivotellut juhannukseksi "hyvää kalaonnea" mutta älä nyt ihan lärvejä ota. Järkevä toivotus sinänsä. Muistaakseni et koskaan nähnyt minua ystävyytemme aikana humalassa. Eipä silti, olit terävä ja älykäs. Sinun ei vain tarvinnut käyttää huomiokykyäsi näpäyttelyyn. Sinä olit kiltti, iloinen ja lempeä. Mutta myös hauska ja sivistynyt. Olisit osannut keskustella mistä vain kenen kanssa vain, ja olisit tiennyt mitä tehdä ja miten. Et vain tehnyt itsestäsi numeroa.
En vielä oikein ymmärrä, että tulet olemaan pois. Selaan nyt vanhoja kirjeitäsi ensimmäistä kertaa. Niitä on paljon vaikken ole kaikkia säilyttänytkään. Joissakin postikorteissa lukee vitsikkäästi tekstiviesti yläkulmassa tai pahoittelet ettet ole saanut kirjettä aikaiseksi vaan lähetät sähköpostimaisesti kortin. Niin sanotuksi ikäihmiseksi olit todella hyvin kärryillä kaikesta. Mutta peruessani kahta päivälehteäsi ymmärrän kyllä miksi; Hesarin ja Turun Sanomien sekä television asiaohjelmien jälkeen ei suomessa jää paljon pimentoon. Etenkin jos sen lisäksi tilaa vielä 7-päivää lehden.
Kirjeisiisi mahtuu niin paljon kauniita ja ystävällisiä sanoja, että niitä on vaikea kerralla vastaanottaa. Titteliksi minulle olet voinut laittaa kuoreen vaikkapa prinsessa, kultakutri tai vaikkapa Kaunis, älykäs ja Rohkea. Silti tiedän että olet vuosien aikana olet tarkkaan seurannut elämääni, ja varmasti myös päivitellyt valintojani, tai niiden puutetta.

Syksyllä vuonna 2004 kysyt, että olenko hankkinut oven kokoisen peilin jotta voin ihailla napakoruani. Kirjoitat ajatelleesi hankkivasi sellaisen myös. Kehut myös "Runoja murteella" kirjaa. Lopuksi toivotat hyvää jatkoa ja kirjoitat;
"Rakastan Sinua enemmän kuin Elvistä ja ainakin yhtä paljon kuin jeesusta."
(Samoin rakas, Isotätini, samoin. Ikävä tulee mutta Sinä olet sen ansainnut.)
Repeän leveään hymyyn kun luen tuon lauseen ja yritän muistaa kuka on kirjoittanut tuon runon, johon viittaat. Löydän sinivalkoisen kirjan vaatimattomasta hyllyköstäni ja hetken etsimisen jälkeen löydän sen.

Kari Lemiäinen
Elvist tai Jeesust

Olenk mää pitkä aikka sanonu sul et
mää rakasta sinu.
Valkosen ku lakana hän vastas
Älä vaan semmost san
mitä mu miähenki siihe sano

Voi sinu tosikko onnentont.
Mitä su miehes siihe voi sanno.
Tiätä kai hän
et kaik me sinu rakasteta.
Niinko Elvist tai Jeesust.

keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2008

Ensimmäisellä lenkillä - taas

Jaa-has. Ja urheilun pariin. Koska en ole muutamaan päivään enää ollut kuumeessa enkä oksennellutkaan, toiveissa on jonkinlaisen hölkkärytmin löytäminen. Lisäreippautta lähdin hakemaan myös työmatkaan siitä ilosta, että uutisissa luvattiin aurinkoa ja lämmintä, ja lähdin pyörällä töihin mutta menihän se mukavasti tihkusateessakin.
Miten monta "ensimmäistä lenkkiä" voi vuodessa käydä juoksemassa? En tiedä mutta tänään oli taas se yksi. Onneksi Miss C tuli mukaan niin aika meni hujahtaen(siis niin hujahtaen kuin se nyt muka juostessa voi ikinä mennä) ja tuli keskusteltua nopeasti läpi ne tärkeimmät. Eihän se tunti nyt yksityiskohtiin riitä.
Mutta Länsiväylä lähestyy, ja jos nyt pysyisi loppu ja ensi viikon terveenä niin siitä voisi selviytyä ainakin samassa kuosissa kuin viimeksi. Eipä silti, tärkeintähän on osallistuminen ja kaduttavat ideat.
Mutta tunnin lenkki sujui suhteellisen ookoosti. Ensimmäinen kilsa tuntui siltä, että olisin kantanut itseäni reppuselässä mutta vähitellen keho antoi peräksi järkytykselle ja uskoi että parempi vain hölkätä hapen kanssa kuin ilman, ja loppu tunti alkoihin tuntua kohtuulliselta. Välillä metsäpolulla tuntu kropassa lähestyi jopa miellyttävää mutta se taisikin olla hetki jolloin pysähdyimme ottamaan luontokuvaa. Kevään ensisilmut.

tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

Matkalle

Kappelin ikkunasta paistoi aurinko. Kynttilät näyttivät vähän jouluisilta. Ei ollut paljon sanottavaa. Sisko hyvästeli siskon. Sanoi; "Olit hyvä sisko." Laitoin liinan kasvoille, toivotin hyvää matkaa. Kirkolle ajettiin hitaasti. Äiti pysähtyi suojatien päälle. Aurinko lämmitti kasvoja. Kellot kertoivat kaikille. Kevät tuntui sekoittaneen linnut ja taustalla kuului maanviljelijän työkoneen ääni. Järjestelyjä ja huolta isoäidin, ja äidinkin jaksamisesta.

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Pari sai toisensa

Minkäs sille voi, kyllä häät vain ovat sitten liikuttava ja kaunis tapahtuma. Etenkin kun niihin ehtii. Karmalleni uskollisena olin sentään useamman minuutin ennen h-hetkeä sujahtamassa penkkiriviin mutta olisihan sitä tietysti voinut varttia aikaisemminkin vaihdella niitä kuulumisia
edessä istuvien kanssa. Ja tovi ehdittiin vielä tuijotella alttarilla odottavaa tyytyväisenä odottavaa sulhastakin. Oma näkynsä oli nelivuotias morsiusneito, jolle olisi voinut antaa vaikka olympiatulen kannettavaksi, niin täydellisen vakavasti ja keskittyneesti neitokainen tehtäväänsä suhtautui. Ehkä hieman laitoja myöden koukaten mutta kuitenkin.
Oman säväyksensä näihin häihin antoi japani-suomi yhdistelmä. Seurueemme joutui onnitteluvaiheessa silmä kovana tarkistamaan, että kätelläänkö vai kummarretaanko, vai mitä sitä oikein tehdään morsiamen vanhempien kanssa kun ei aikaisempaa kokemusta tästä kulttuurista löytynyt. Käteltiin. Ja meninpä siinä sitten latelemaan pidemmänkin kohteliaisuuden heidän ihastuttavasta tyttärestään kunnes epäilyni varmistui; vanhemmat eivät puhuneet englantia.
Morsiamen isän häälaulu sai kyyneleet silmiin kummankin maan edustajien pöydissä sukupuoleen katsomatta. Laulu kuullosti näin maallikorviin saman tyyppiseltä kuin saamelaisten joiku. Iho nousi kananlihalle ja samalla tavalla sitä sai itsekin nieleskellä. Ja sulhaselle pitää antaa pisteet "Your song " -laulun esittämisestä vaimolleen. Olen ikuinen romantikko, olisin ehdottomasti valinnut itse saman kappaleen!
Parin näköiset häät. Kansainväliset, rennot, ystävälliset. Ei pakko-ohjelmaa, ei väkinäistä temppukerhoa, vaan soljuvaa seurustelua ja rokkaavaa tanssahtelua. Toisaalta kyllä olisi voinut muutaman suomalaisen kansallisrallin esittää vaikka vain morsiamen vanhempien iloksi. Tai ehkä se oli ilo että niitä ei esitetty.

perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Älkää ottako eläimiä

Monikohan kotieläin on oikeasti onnellisempi kuin onneton? Monet akvaariot ovat putsaamatta, samoin hiirien, marsujen, kanien yms häkit, kissoja jätetään tien viereen.. koiria otetaan lapsien leikkikaluiksi, viedään ulos välttämätön lenkki ja tiuskitaan stressaantuneena töiden jälkeen "kun se koirakin on siinä jaloissa tiellä" jne.
Eläimestä on todella paljon vaivaa. Hyvinvoivasta eläimestä vielä enemmän. Eläimen hoitamiseen menee myös rahaa. Välillä paljon rahaa. Eikä niiden kanssa voi mennä kaikkialle.
Eläimiä voi käydä paijaamassa ja katsomassa lasten kanssa esim. Falkullan eläintilalla - Jos taas haluaa eläimen omaan kotiin, voi tarjota hoitopaikkaa. Näin eläimen omistaja saa korvaamatonta apua, eikä siitä itselle välttämättä tule liian suurta taakkaa. Tuttu koira vierailemassa aina silloin tällöin voi olla iso ilo itselle tai lapsille, sekä koiralle mutta puutteellista hoitoa saava eläin kärsii. Joka päivä.
Tämä tilitys johtuen siitä eläinsuojelurikokset ja eläinten huono hoito on lisääntynyt huimasti, ja uutisissa kerrottiin juuri berhandilaisesta jonka molemmat jalat oli hakattu poikki.

Haltialan kotieläintila

Voiton puolella

Nukkumaan mennessä kuume oli noussut 39 asteeseen mutta pääasia ettei oksupoksu ollut kurkussa. Kuumelääke naamaan ja paksu huppari päällä untuvatakin alle, eikä ollut edes kuuma! Tiesittekö muuten että unessa lentokapteeni voi antaa luvan istua koneen nokassa laskeutumisen ajan. Hän itsekin oli kerran istunut siinä Eija Ahvon kanssa.. Hyvät käsituet siinä istuimessa oli, vähän vaan jännitti ettei ollut mitään turvavyötä tms. mutta ajattelin, että ei kai henkilökunta antaisi istua siinä jos se ei olisi ollut turvallista.. Ja että isonkin koneen reitti voi mennä kentälle läpi Loimaan pikku katujen, eikä ole yhtään epäloogista että samoja katuja ajavat henkilöautot vastaan..
Mutta elämä on selkeästi voittanut. Melkein kuin juhlapäivä kun ei joka paikkaa särje. Illalla vielä jaksoin puoli minuuttia ihmetellä miten ihminen voi tuntea silmäkuoppansa olemassa olon.
Tänään kylppärin peilistä katsoi Rampe ja Naukkis. En tiedä mistä nuo vertaukset kumpuavat.
Mutta tsemppiä ja paranemista myös Anderssoneille ja Vesalaiskoprille, ja toivottavasti ne yhdet pääsi terveinä lähtemään sinne isoon omenaan.

torstaina, huhtikuuta 10, 2008

Norppa on tosi etova

En muista koskaan aikuisiällä saaneeni kunnon, siis kunnon vatsatautia - tai ruokamyrkytystä. Lapsenahan sitä yrkkäili keltaista jaffaa joskus kipeänä, tai sen eräänkin kerran kun tuli seuramatkalla syötyä liikaa bussissa mansikoita matkalla Travemyndeen..
Mutta kun viime yöllä kolmelta, monen tunnin kieriskelyn ja tuskailun jälkeen piti juosta kylppäriin, ja oksuaminen alkoi (nyt alan kuullostamaan pahasti prepeltä), oli lapsuusmuistot kaukana.
Inhoan oksentamista. Niin kai useimmat muutkin mutta ainakin itseäni se sattuu, eikä se koskaan lopu ajoissa. Juuri kun itse on jo pyyhkimässä suutaan lähellä olevaan pyhäpyyhkeeseen, alkavat kouristelut uudelleen ja vesi valuu silmistä.
Tämän jälkeen saatoinkin siirtyä tärisemään sohvalle ja miettimään tulisiko uni ehkä koskaan. Kuuden aikaan jo luovutin ja olin vahvasti sitä mieltä, että uni ei tulisi enää ikinä. Mietin myös milloin perheelliset työkaverit heräävät, asi
Aamukahdeksan aikaan oli päivän juhlahetki. Yrkkispyrkkis lensi pitkin olohuoneen lattiaa. Olin kuin tultasyöksevä anakonda - eikä vain kerran, eikä vain toisen, eikä vain kolmannen.. Jos olo olisi ollut hippusenkaan parempi, olisin jopa saattanut löytää iloa siitä vapautuneesta tunteesta, että omassa kodissaan voi oksentaa minne vain. Tai siitä, että missasin tietokoneeni vain sentin puolikkaalla. Tai siitä eräskin kaveri oksenteli yöllä sänkyynsä, ja kyllähän lattian saa mopattua huomattavasti paremmin.
Mutta seuraavat tunnit olivat kyllä kipeyden kurjentumia. Mikään ei auttanut, eikä mikään helpottanut. Samalla piti vielä hoitaa asiakaspuhelut, joille kyllä poikkeuksellisen avoimesti tilitin, että "nyt ei ehkä ole aivan paras päivä.
Iltapäivällä alkoi kuitenkin hivenen tuntua paremmalta, ja se antaa toivoa huomiselle. Yhtäkkinen noussut kuume ei tunnu läheskään yhtä kauhealta kuin kivulias ja sotkeva anakondailu. Kylpyhuoneen peilistä on koko päivän tuijottanut kuitenkin naaraspuolinen Lordi.
Nyt todellakin voin sanoa symppaavani ja ymmärtäväni ruokamyrkytys- tai vatsatautipotilaita. Jaksan vielä uskoa, että huomenna olen terve mutta jos tätä jatkuisi useamman päivän, joku saisi tulla lopettamaan Lordianakondan.
ps. pahoitteluni, että autenttinen kuva-aineisto puuttuu

tiistaina, huhtikuuta 08, 2008

Välähdyksiä viikolta






Eräskin lapsi on jo vuoden

Kävin tänään tervehtimässä kimonoon pukeutunutta vuoden täyttänyttä Saarivaltakunnan prinsessaa. Pitänee vielä mainita, että toki pukeutuva trenditietoinen tyttö pitää sisällä vielä kimononsa päällä toppaliiviä, kultatossuista nyt puhumattakaa. How fashionnette can one be!
Olin jo kirjoittamassa, että vuosi on sujahtanut ohi yhtä nopeasti kuin aamuinen bussi mutta sitten mietin, että onko sittenkään. Kun vain selaa nopeasti blogipostauksia, huomaa että vuoteen mahtuu paljon vaikkapa vain tänne tallennettua, saatika sitten sitä kaikkea muutakin mitä on tapahtunut.
Mutta siitä on hieman yli vuosi kun "Raskaana olevien naisten kirjoituskerho" kokoontui kirjoittamaan asioista - (eikä haitannut, että ryhmästä puolet ei ollut raskaana, eivätkä kaikki edes naisia) tätä ja ikätoveria odotellessa.
Tämän päivän sankaritar ei itse siis ollut vielä silloin fyysiesti näissä maisemissa, niin kuin ei tällä hetkellä Espanjan auringossa lomaileva ikätoverikaan, mutta siitä se yhteinen polkumme alkoi.



Mutta hauskaa Helmi, että tulit - ja toivottavasti seuraavan vuoden aikana näen vielä enemmänkin kultatossujasi!



sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008

Erilainen kotiinpaluu

Kotiinpaluusta tuli hieman erilainen mitä olin ajatellut. Keskellä viikkoa tunsin ja tiesin välähdyksenomaisesti ettei kaikki ollut hyvin. Siksi en varsinaisesti yllättynytkään kun kuulin että norppaIsoäiti oli joutunut sairaalaan. Mutta sitä en vielä tiennyt ettei siinä olisikaan kaikki. Myös norppaIsotäti joutui sairaalaan, ja valitettavasti voimat eivät riittäneet pidemmälle.
Tuntuu vielä hieman käsittämättömältä. Vanhin ystävä ja hieno ihminen on poissa.

perjantaina, huhtikuuta 04, 2008

Viimeistä viedään

Viimeisenä laskuaamuna jännitti avata verhoja. Mikä keli, mikä keli?? Ja niinhän se oli että reissulaiset palkittiin auringolla. Viikon paras päivä osui viimeiseksi päiväksi ja vaikka kättä särkee, enkä ihan vielä ole varma revähtikö se vai ei, niin kyllä kannatti! Varmaan kertaakaan missään reissulla aika ei ole hujahtanut tätä vauhtia, ja thank godness laskukin parani tänään heittämällä. Kuisma teki upean uroteon ja uhrasi vikan päivän laskuseuraksi. Meitsi arvostaa.
Huomenna kamoja kasaan ja takaisin tasaisemmalle maalle. Sitä ennen vielä loppunousut.

keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008

Reissu jatkuu

Aamulla joku hakkaa ovea ja huutaa. "Kukkuu-uu" Herätys. Onhan kello jo kahdeksan. Järjetön määrä aamuhihitystä, jonka aikan torpedoidaan se ainoankin yritys tehdä jotain järkevää. Voitto! Sataa lunta. Huomiselle luvattu aurinoa. Tumput putoavat käsistä ja vaihde vaihtuu vapaalle.
Lähetetään tarpeettomat kuvat ympäri valtakuntaa ja soitetaan norppa-äidille kuka on suomen ulkoministeri. (hyvä kokkarit, hyväää!) Ei se ollutkaan aprillipila.
Kolmas päivä alkoi pidemmällä levolla ja siitä mäkeen. Tulos oli uskomaton. Edellisten päivien urpoilu oli tiessään ja lauta alkoi löytyä jalkojen alta. Voi iloa, voi riemua. Aurinko paistoi, kroppa otti maastokosketusta mutta fiilis oli turbo. Huomista odotellessa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...