lauantaina, elokuuta 31, 2013

Karvaton koiran

Kävin nypityttämässä vaihto-oppilaamme pari päivää sitten. Koska en ole aiemmin ollut tämän rodun "omistaja" niin minulla ei ole aavistuskaan miten koiraa "nypitään". Harjannut olen, joskus pessytkin mutta kaikki rodut, jotka olen tavannut, on jäänyt nyppimättä.
Paikka missä kävin oli ystävälliset ja selkeästi koirasuuntautuneet työntekijät. Jäin istumaan ja seuraamaan operaatiota. Nopeasti se käy, kun sen osaa. Vaihto-oppilas ei ollut moksiskaan. Huomasi kuulemma, että yksilö oli asunut ensimmäset vuotensa kasvattajalla. Ne koirat tottuvat pienestä asti nyppimiseen, puunaamiseen ja muuhun hoitamiseen, kun taas yksilö, joka kerran vuodessa pakotetaan siistittäväksi -venkoilee minkä kerkee ja hyvässä lykyssä hädissään vielä puree. Ei ole yksi, eikä kaksi koiraa, jotka viedään trimmattavaksi kuonokopan kanssa. Ihmiset tuovat koiriaan siistittäväksi myös uskomattomassa kunnossa. On todella suloisia rotuja, joiden turkkia pitäisi jatkuvasti hoitaa ja harjata - mutta omistaja ei viitsi - niin sitten trimmattavaksi tuodaan joka kerta takku kasa, jonka kanssa ei voida muuta kuin leikata turkki pois. Meillä valitetaan, että Suomi on holhousyhteiskunta, ja että kaikkea valvotaan mutta jos ihmiset eivät edes hoida eläimiään, niin tuntuu toisinaan, että sitä valvontaa pitäisi lisätä - ei vähäntää.

keskiviikkona, elokuuta 28, 2013

Seinien lehmät

Poikkean usein Turku-Hämeenlinna tieltä pienemmälle tielle, joka vie Somerolle. Tämän tien varressa sijaitsee suuri navetta- tai muu maatilarakennus, jonka seinässä on tanssivia lehmiä. Aina nämä lehmät nähdessäni minua hymyilyttää ja mietin, kukakohan nuo lehmät on tehnyt ja miten ajatus niistä on syntynyt? Hyvä kuitenkin, että on.

maanantaina, elokuuta 26, 2013

Kansien väliin valmista

Kirjoituspiirillä, johon olen täällä "uudella paikkakunnalla" päässyt osallistumaan, on keskiviikkona  kirjoituskokoelmamme julkaisutilaisuus. Kirjoituskokoelma on syntynyt yhteisen puurtamisen tuloksena. Olemme joka toinen maanantai kokoontuneet kirjaston ryhmätilaan lukemaan kirjoituksiamme ja kommentoimaan toisten. Välillä aiheet ovat olleet annettuja, useinmiten tapaamisiin on tultu niiden kirjoitusten kanssa, mitä on syntynyt. Nämä tapaamiset ovat olleet innostavia ja opettavaisia mutta paljon niihin on liittynyt omalta kohdaltani vain pelkästään läsnäoloa. Aktiivista läsnäoloa.
Ylihuomenna järjestämme tilaisuuden, jossa luemme tekstejämme ja toivottavasti saamme myös muutaman kokoelmakirjasen eteenpäin maailmalle muidenkin luettavaksi. Tuntuu erikoiselta. Jotain konkreettista on syntynyt ja kirjan voi joku halutessaan lainata vaikka kirjastosta.
Huomisessa paikallislehdessämme on arvostelu. Olen utelias toimittajan tekstin suhteen. Häneltä sain myös hyvän runon aiheen; Kiukkuinen laama. (anteeksi, mutta käytöksesi oli epäkohteliasta)

Nettilakossa

Aloitin tänään ma-pe kestävän työajan ulkopuolisen internetlakon. Tänään lakko kesti muutaman tunnin. Hyvä puoli nettilakossa on, että teki heti mieli tulla kirjoittaman blogiin. Hankalaa kun blogikin sijaitsee internetissä. Mutta koska kirjoittaminen tuottaa iloa ja on hyötytekemistä, niin rajasin tämän muun lakon ulkopuolelle.
TV-lakko pitää vielä. En ole lakossa siksi, että koko elämä menisi netissä tai tv:tä tuijottaessa mutta aina tekee hyvää rikkoa rutiinejaan ja miettiä mitä asioita tulee tehtyä automaattisesti. Sitä paitsi, tv:tä katsoessa alkaa usein keittää. Jos ei harmita jonkun puhetyyli, niin sitten mainoksissa on jotain vikaa. Pitämällä toosan kiinni ei tarvitse nostattaa verenpainettaan turhasta.

perjantaina, elokuuta 23, 2013

Lounaalla

Kävin entisen työkaverin kanssa lounaalla. Aika hujahti ja oli pakko vielä ottaa kahvi, vaikka sitä kyllä toimiston pannusta olisi varmaan saanut ihan ilmaiseksikin. Keskusteluaiheiden suppeudesta ei voi meitä syyttää. Aloitimme tietysti suoraan asiasta. Siitä missä elämässä on järkeä ja mikä on toisarvoista. Sen jälkeen oli hyvä laventaa aiheita Huvilatelttaan ja ANTHONY JOSEPH & THE SPASM BANDiin, siirtomaavallankumouksiin, mummojen tapaan säilöä rahaa lipastonlaatikkoon ja venäläisiin kirjallisuuden hahmoihin.
Erotessamme totesimme, ettei tässä nyt oikein ehtinyt edes kuulumisia vaihtamaan. Lounaan jälkeen tuli vielä tekstari: "Saahi, oli sen Iranin feikkikunkun nimi." Lukusuositukseksi tuli kirjattua Kuningas Leopoldin elämänkerta. Taisi olla aikamoinen sisäinen sankari tuo Leopold:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuningas_Leopoldin_haamu

maanantaina, elokuuta 12, 2013

Se arki

Iloa ja aurinkoa oli. Nyt sataa vettä. Ihan hyvä sekin.
Huomenna töihin. Parempi laittaa päälle jotain sellaista minkä kangas vähän venyy. Siitä se sitten taas lähtee. Ainakin jos muistaa työkoneensa salasanan. Tällä hetkellä en muista.

perjantaina, elokuuta 02, 2013

Vähän iloa ja aurinkoa, kiitos!

Äitikin sanoi lähtiessä, ettei lomalla tarvitse olla niin vakava. Ei olla.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...