perjantaina, elokuuta 31, 2007

Omassa blogissa on se hyvä puoli että voi kirjoittaa mitä vain, tai olla kirjoittamatta.
Olet ollut mielessäni monta kertaa. Olen aloittanut sinulle useita kirjoituksia mutta ne ovat jääneet kesken. Kolme kuukautta on lyhyt aika. Mutta nämä kolme kuukautta ovat olleet pitkät. Välillä jopa liian pitkät kestää ja jaksaa.
Laitan soimaan Vesa-Matti Loirin "Kun olet poissa". Se tuo mieleeni ensimmäiset viikot lähtösi jälkeen.. Olin shokissa ja järkyttynyt. Shokissa ja järkyttynyt. Shokissa ja järkyttynyt.
En vieläkään kokonaan ymmärrä ettet aio tulla takaisin. Tiedän kyllä ettet tule. Mutta en vielä ihan kokonaan ymmärrä.
Pala palalta on helpottanut, ja toisaalta ei. Alkushokista toivuttua tulee tilalle ymmärrys lopullisuudesta. Vaikka aika helpottaa, lopullisuus ei. Se on kuin jäätävän polttava kivi pallean kohdalla. Lopullisuus tulee päivistä, viikoista, kuukausista. Jokainen kuukausi on kauempana sinusta vaikka lähdöstäsi kuultuani olit jo poissa. Ulottumattomissa.

Emme koskaan nähneet kesäisin paljon mutta nyt syksyn tullen huomaan alitajuisesti odottavani sinun tulevan takaisin. Odotan, että huudat 87 moimoimoimoimoimoimoimoimoimoi:ta peräkkäin, ja kierrät isot käsivartesi ympärille ja virnistät. Mutta järjen kanssa ymmärrän että se ei tule tapahtumaan. Enää koskaan.
Kolmessa kuukaudessa on tapahtunut paljon, ja kuitenkaan ei mitään. Paitsi että tiedätkö, pyörä jonka tulit korjaamaan kun näimme viimeisen kerran on sekin poissa. Ehkä hyvä niin. En voinutkaan ajaa sitä ilman että olisit tullut ajatuksiini.
En kunnolla pysty lukemaan lähtösi jälkeisiä kirjoituksia enkä katsomaan valokuvia jotka liittyvät niihin päiviin kun menetys on järisyttänyt pahiten. Ei ole vielä sen aika. En tiedä pitääkö sen ajan olla koskaan. Menetys ei ole tärkeää. Se mitä oli puolestaan on ja tuntuu korvaamattomalta. Paikallesi on jäänyt tyhjä, ammattova kraateri. Niin ammottava, että pelkään ett
ei se koskaan täyty.
Olen saanut näinä kolmena kuukautena paljon. Varmasti paljon enemmän kuin monena muuna kesänä. Olen saanut kokea ihmisten myötätunnon, lämmön ja välittämisen. Olen saanut ystävistäsi ystäviä, ja viisastunut niin paljon etten tiennyt sen olevan mahdollistakaan. Olen oppinut tietämään mitä tarkoittaa hetkien arvostaminen. Olen oppinut koskettamaan ja kohtaamaan. Enää en pelkää.
Jossittelu ei auta. Haluaisin että se auttaisi. Haluaisin huutaa perkelettä niin kauan että se auttaisi. Haluaisin tehdä vaihtokauppoja asioista. " haluaisin vaihtaa tämän ja tämän ja tämän ja tämän ja tämän siihen että olisitkin täällä ja kaikki olisi niin kuin ennen".
Haluaisin kääntää kelloa taaksepäin. Haluaisin että asiat olivat niin kuin ne olivat vaikka ymmärrän kyllä että ne eivät olleet hyvin. Kaukana siitä. Mutta silti.
Eikä ole mitään "silti".
Tuntuu niin turhalta kirjoittaa tätä. Vaikka olen ajatellut sinulle kirjoittamista kymmeniä kertoja näinä päivinä, tulee väsymys. Mutta kirjoitan koska voin. Sitä minun ei tarvitse kysyä keneltäkään, eikä tarvitse pelätä että nyt taas pilaan tunnelman. Tunnen itseni toki äänilevyksi, jossa on vain yksi kappale mutta ainakin soitan sitä äänettömästi.
Mutta sitten. Olet ollut poissa vasta kolme kuukautta. Et yhtään kokonaista vuodenaika
a, et vielä edes vuotta. Ja minulla on ikävä. Ikävä.
Ikävä sitä ihmistä joka vielä viime maaliskuussa roikotti minua pääalaspäin työpaikkani edustalla niin että nauroin kuin nelivuotiaslapsi jolle tehdään niin. Ikävä sitä ystävää joka uskalsi tunnustaa, että epätäydellisyyden. Ikävä sitä ystävää joka jäi odottamaan yön pimeydessä kun muilla oli liian kiire, ja ikävä sitä ystävää joka tuli bussissa istumaan viereen ja puhumaan kalapullista kun molemmat tiesimme että on hätä.

En ole poistanut numeroasi puhelimestani. Tekstiviestitkin on vielä käymättä läpi, vaikka tiedän että se tuo taas hallitsemattoman syyllisyyden tulvan. Miksi en ymmärtänyt vaikka sanoiset sen äidinkielelläni. Välitin mutta en osannut, enkä ymmärtänyt. En ymmärtänyt. Ja sittä on vaikea sallia.
Kuukauden päästä vietämme muistojuhliasi. Ansaitset sen, ja paljon muutakin mutta tällä hetkellä se tuntuu olevan perseestä. Ne eivät ole enää samat juhlat. Sinä et ole paikalla.

Uutisia Lokki Joonatanista

Kaikkihan ovat tahoillaan jääneet aprikoimaan, "mitä tapahtui Lokki Joonatanille" ja ystävällisen Pelastajansa avustuksella sain uutisia LJ:n hoitopaikasta.
Kerrataanpa tapahtunut:
Takapihaltani löytyi siis siipirikko lokki. Joka kylläkin eleli melko tyytyväisen näköisenä sisarensa kanssa pihalla mutta ei pystynyt lentämään, joten poikueen toinen piti sille jatkuvasti seuraa. Myös emo eleli tiiviisti kaksikon lähellä.
Soitin muutaman kerran pelastuslaitokselle, jolloin ensimmäisellä kerralla he lupasivat tulla hakemaan siipirikko-sankarin pois.. toisella kerralla vastasivat että "luonto kyllä hoitaa". (tämä on tietyllä tavalla ymmärrettävää, koska vastaava palomestari ystävällisesti selitti että lokinpoikasia on Helsingissä yli 1 600 vuodessa, eivätkä he ehtisi muuta kuin hyysäämään niitä, jos jokainen lokinpoikanen olisi heidän vastuullaan) Tämä ei tietysti minua hirveästi minua lohduttanut koska juuri aiemmin minulle oli kerrottu että jos ei reagoi vuorokauden kuluessa loukkantuneeseen eläimeen..syyllistyy eläinsuojelurikokseen, ja jos lokinpoikasta ei saa hoitoon, on sen niskat väännettävä poikki.. Ja kun tämä kaikki tapahtui, fiilikset eivät muutenkaan ollut käyrän yläpäässä, eikä lokinpojan niskojen poikki vääntäminen ollut innokkuuslistallani ykkösenä. (vaikkakin ymmärrän kyllä, että eläin pitää lopettaa ennemmin kuin antaa sen kärsiä)
Mutta soitto pieneläinklinikalle(jotka eivät ota vastaan lokkeja), ja he antoivat henkilön yhteystiedot, joka Lahdessa ottaa vastaan loukkaantuneita lintuja. LJ metsästettiin pahvilaatikkoon, emon ja siskon pitäessä korvia raastavaa meteliä, LJ:n itsensä hyppiessä paniikissa pakoon ympäri takapihaamme.
Ja tästä kaikesta kiitos ystävälleni S:lle, joka hienosti ja urheasti hoiti koko asian.

MUTTA ASIAAN:
LJ:n siipi kuvattiin ja kipsattiin, ja kaikesta huolimatta, se parani oikeaan asentoon. Mutta koska kaveri ei ollut päässyt lentelemään,olivat lihakset surkastuneet. No sehän on selvä.
Nyt lintua ollaan sittem jumppautettu puolitoistaviikkoa, ja se miksi LJ oli pelastamisen arvoinen tulee seuraavaksi:
Lintu itse ei tyydy vain jumppatunteihin vaan jumppauttaa siipeään myös vapaa-ajallaan. Eli sankari on päättänyt parantua, ja ehkä myös aavistaa pienen mustahkon pilven leijuvan päänsä ympärillä. Se on parrannuttava, tai mörökölli tulee ja vie.

Henkilö jonka luona LJ ja kumppanit ovat, on hoitanut tänä kesänä pari sataa eläintä. Miettikää! Pari sataa! Ja luonnollisesti ehtii tekemään maksullista päivätyötään vain parina päivänä viikossa.
Tämä sai puolestani miettimään, että miten helppoa on vain heittää loukkaantunut eläin pahvilaatikkoon(ja sekin on jo ihan hemmetin vaikeaa) ja dumpata se jonkun muun huollettavaksi. Kaikki jotka ovat vähääkään olleet eläinlääkäripalveluiden kanssa tekemisissä, tietävät että ne eivät ole ilmaisia, ja moni itkee laskuista vaikka ne koskevat omaa perheenjäsentä, saatika sitten aivan vierasta lokkia, joka on vain tuotu postipakettina toisesta kaupungista..

Kuulemme LJ:stä ja Eläintenpelastajasta vielä.

keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Hei Eero..kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa

Eero Heinäluoma, sinulla on nyt ollut kesän ajan työrauha, ja teillä on ollut siellä puoluejohdossa aikaa toipua viime vaaleista ja hallitusvastuusta. Oppositioaika on alkanut vanhojen latujen uurteissa, ja nyt kentällä odotetaan vahvaa, tajunnan räjäyttävää vastaiskua.Syksy on tullut kynnyksen yli, ja edes tasa-arvotupo ei lämmitä suomineitojasi. Odotan siis sinulta ja lähitiimiltäsi hiiliä joihin puhaltaa.
Näksin että nyt on se aika jolloin voit pukata lumipallon vierimään ja kehittää sosialidemokraattista puoluetta vahvalla kädellä. Tiedän että tervassa ja höyhenissä pyörimisen jälkeen innostumiseen menee aikansa, ja on hyväkin miettiä ettei mene hosumiseksi mutta toivottavasti syksysi on virtaa täynnä. Peiliin katsominen ei koskaan ole haitaksi mutta turha sitä on jäädä tuijottamaan. Lopputulos oli monien seikkojen summa, ja ainakin nuorempi demariporukka näyttää vähitellen heränneen nälkäisenä. (eiran vanhemmista herroista puhumattakaan, radikalismilla ei ole yläikärajaa, rok!)
Äläkä nyt sitä virhettä tee, että liian varovaiseksi rupeat! Kun alkaa liiaksi miettimään sanojaan, ei tule sanotuksi mitään, ja se puuro jäähtyy nopeasti.
Anna Eero mennä vaan! Turha sitä on sanomisiaan liikaa varoa ja vatvoa. Oppositiojohtajan paikalla istuu valokeilassa mutta ota siitä kaikki irti. Kyllä se Vanhasenkin norsunluutorni heiluu kun ravistelet sitä kunnolla. Ylimielisyydellä on ollu tapana kostautua. Ja kokoomuslaisille voit sanoa että "höpö höpö, mikään vastakkainasettelun aika ole ohi".
Suoraan puhujasta ei aina pidetä, mutta arvostetaan, jos toiminta on oikeudenmukaista. Rohkeita päätöksiä pitää tehdä. Ne voivat joskus olla vääriä. Erehtymisiä tapahtuu, se on valitettavaa mutta inhimillistä. Tosin niitä päätöksiä tehdessään pitää tietää mihin arvovalintoihin ja taloudellisiin seikkoihin ne ovat perustuneet.Huolestuttavampaa on passiivinen tai joka suuntaan kumartava politiikka.
Eikä kukaan odota sinun keksivän pyörää uudelleen. Vastuuntunto ja oikeudenmukaisuus ovat hyviä teemoja. Nyt vain purat niitä konkreettisemmaksi. Mitä se oikeudenmukaisuus tarkoittaa työpolitiikassa pienyrittäjän kannalta, entä opiskelijan? Minkälaisilla keinoilla "aivan tavallinen helsinkiläinen voi vaikuttaa edes kunnallistasolla"?
Yhdyskuntasuunnittelu ja ympäristörakentaminen? Vastuullisuus kiinnostaa niissäkin. Itämeri on vihdoin huomattu mutta annapa vahva sysäys myös sosialidemokraattiselle ympäristöpolitiikalle.
Myös turvallisuus luo tarpeita. Monella tapaa. Se voi olla sosiaalista, henkistä, taloudellista tai sotilaallista. Suuri johtoajatus puuttui viime vaaleista mutta nyt vasta-argumentit pitää purkaa konkreettisiksi palasiksi. Kohdennettu selkeä viesti kyllä menee perille.
Me elämme sirpaloituneessa yhteiskunnassa. Et voi puhua suuren puolueen suurella äänellä, koska yhteiskunta on muuttunut. Yhteisöllisyys on kadonnut mutta se on luonut epävarmuutta ja turvattomuutta. Meitä on monta mutta me emme tunnista toisiamme. Silti teemat ovat yhteisiä: selvityminen, onnistuminen ja menestyminen.
Älä siis puhu enää miljardeista tai sadoista tuhansista työpaikoista. Puhu kampaajista tai koodaajista. Puhu neulojista tai kaksosten isistä. Puhu pesupähkinöistä ja asuntolainojen koroista.
Ja nyt kun tuli tässä tätä muistilistaa tehtyä niin, laita puolueessa sähköinen viestintä toimimaan ja vaadi että erityisryhmät huomioidaan. Tänä päivänä poliittinen osallistuminen ei voi olla kiinni fyysisestä sijainnista, ominaisuuksista tai tietotaidostakaan kiinni. Kysyn sitten puolen vuoden päästä mitä virtuaaliselle Työväentalolle kuuluu.
Niin ja muista keskittyä oleelliseen. Puolueen nimenmuuttamiset ja muut lillukanvarret voit jättää niiden kanssa puuhasteleville.Tasa-arvoinen sivistysyhteiskunta tarvitsee laadukkaita julkisia palveluita, jotka ovat kaikkien ulottuvilla. Mikään ei ole ilmaista mutta se vasta kalliiksi tuleekin jos ne jätetään huolehtimatta.
Mutta älä myöskään tee tätä yksin. Kun ovesta on tulijoita, huolehdi että saranat ovat rasvatut. Seisova vesi ei virkistä, virtaus tuo voimaa ja niitä kipeästi tarvittavia ravinteita

No eipä minulla sitten muuta. Tällä kertaa. Reippaasti vaan hihat ylös ja hommiin!
Ja Intohimoa Eero, intohimoa!

tiistaina, elokuuta 28, 2007

Vapaita kursseja tänä syksynä

Päätin etten enää kursseile ja opiskele syksyisin/talvisin. Kalenteri paukkuu välillä muutenkin ja vapaa-aikaakin tarvitsee. (tämä järkevä ajatus toistui päässäni useinkin ennen ilmottautumispäivää)
Mutta kuinkas kävi. Tavallaan vahingossa löysin itseni puhelin kädessä yrittämässä läpi puhelinilmoittautumiseen, ja koska kaikki muutkin tekivät samaa, sain painaa vihreää luuria parikymmentä minuuttia, ennen kuin pääsin läpi. En ollut huomannut kyseistä kokonaisuutta, ja erityisesti sen vetäjää aiemmin, enkä ollut uskoa silmiäni. Ja hops! Olin taas ilmoittautunut kurssille...mutta mille..se selvinnee syyskuun loppupuolella..

Muita vapaita kursseja esim.

Mehiläisten hoito ja hunajan tuotanto 1.osa (074231)
4.10.-29.11. toklo 18-20.30
24 t/37 euroa
Näyttelijäntie 14/luokka 2/Heimo Varonen

Syyskalastus (075274)
5.9 ke klo 17-19.30 ja 9.9 su klo 10-16.00
10 t/14 euroa
Pakilan yläaste/biologian luokka/Seppo Silvennoinen
ja 9.9 Vanhankaupunginkoski

Mistä on pienet ihmiset tehty - kurkistus biomolekyylien maailmaan (073636)
20.9.-29.11. to klo 16.50-18.20
20t /6 euroa
Opistotalo, lk 401, FM Anna-Liisa Esala

Koirakohtaamisia

Olin kävelemässä kotiin, kun lähellä oleva cockerspanieli alkoi villisti heiluttamaan häntäänsä ja vetämään keppi suussa emäntäänsä luokseni. Olin jo jonkin matkan päässä mutta pysähdyin ja jäin odottamaan koska kaveri oli silmin nähden innoissaan.
Kun spanieli sitten pääsi kohdalle ja kummarruin ojentamaan kättäni, ottikin kaveri askeleen taakse päin ja alkoi melkoinen haukku. Nauroin ja sanoin koiralle että ei nyt viitsisi koska itse varta vasten hinkui luokseni.
Emäntä oli hihnan päässä vähän hämillään, kun hänen koiransa ryntää innoissaan vieraan luokse, ja päästyään sinne, alkaakin haukkua suureen ääneen. Tosin, häntä heilui koko ajan iloisesti(no hei, eikö niillä aina) mutta sitten luokse päästyään piti ottaa askel taakse ja pitää isoa meteliä.
Hauskaa kuitenkin. Emäntä hämillään, norppaa hymyilyttää.

Syysterveiset...syysterveiset...

Kahdeksan astetta. Missä takki? Missä sukat?
Lämmin elokuinen kesätuuli ei hivele ihoani..
Julistan kesän virallisesti päättyneeksi. Hyvästi rusketusraidat ja öiset naku-uinnit!
On aika taas ryhdistäytyä ja aloittaa suorittaminen.
No, katsotaan sitä sitten huomenna.

maanantaina, elokuuta 27, 2007

Myytävänä - pyöräilykypärä hyvään kotiin

Myisin viehättävän ja hyvin palvelleen pyöräilykypärän tarvitsevaan kotiin. Kypärän alla on käyty yllätyksellinen määrä uskomattomia toisiinsa liittymättömiä ajatusketjuja, niiden katkeamisia ja uudelleen linkityksiä. Kypärällä ei myöskään ole koskaan kaaduttu, joten sen mukana tulee myös hyvä karma.
Koska pyöräni on otettu haltuun viikonlopun aikana jonkun enemmän tarvitsevan toimesta, jää kypäräni nyt tarpeettomaksi.
Linkkivinkki: Varo pyörävarasta

Kiitos kiittämisestä

Aamulla bussissa oli täyttä. Hieman vanhempi rouva etsi paikkaa. Nousin koska olin jäämässä parin pysäkin päästä muutenkin pois, ja jäin istuskelemaan lähellä olevalle tyhjälle istuimelle puolittain ajatuksissani. Kun olin nousemassa pois, rouva taputti minua kädelle ja sanoi Kiitos. Hieman hämmästyneenä vain totesin että "eihän se mitään", johon rouva vielä lisäsi painokkaasti että "kyllä".
Jäi äärettömän hyvä ja vähän hämmästynyt mieli. Itsellenihän ei ollut mikään vaiva siirtyä ja aamukoomassa istua toisella istuimella mutta se että lähestyt vierasta ihmistä aamulla, ja vielä kosketat häntä, on suuremman kynnyksen takana. Ja vaikka en enää(valitettavasti) edusta nuorisoa, oli rouvalla mielestäni sellainen "onpa hienoa että vielä on käytöstapoja" tyyppinen ilme hänen taputtaessaan kättäni ja kiitellessään.
Kiitos rouva sinulle kiittämisestä.

lauantaina, elokuuta 25, 2007

Tere ulkomailta!
Minkki P:n puhelimella blogitusta Strandista. Tähän mennessä kaikki ovat saapuneet hotellille, lähes kaikki on hoidettu, ja ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.
Kite kastettu, varpaankynnet maalattu ja innostuttu keskustelemaan, kaikesta. Aivan kaikesta.
terveisiä siis strand hotellin kakkoskerroksesta.

torstaina, elokuuta 23, 2007

Passi ja harjaa...passi ja harjaa..


No nyt on taas ehjä passi! Ja ihka uudessa EU-passissa on valmistaja ottanut järjen käteen ja tehnyt etusivulle vahvennuksen, joka toivottavasti estää passin rikkoutumisen niin herkästi tulevaisuudessa. Yritän myös säilyttä nykyistä järkevämmin..ehkä passi takataskussa ei ole se paras paikka. Tiedä häntä.
Minkki P vihjasi eilen, että taas on hoidettu ajoissa asiat kun passi haetaan lähtöpäivänä mutta oikeastaan olin iloisesti yllättynyt että se yleensäkin oli noudettavissa, eikä asiaan liittynyt mitään bonushäiriötekijää. Näin itseni jo Kaartin asemalla pikapassia hakemassa.. Sitäpaitsi ainakaan tällä kerralla en onnistunut lukitsemaan itseäni kotini ulkopuolelle muutamaa tuntia ennen lähtöä..(vaikka sudenpentujenkäsikirjassa(loimaa -versio) neuvotaan että sitten juostaan kadulle ja pakotetaan ainut lähistöllä oleva mies kampeamaan pulassa olevaa neitoa parvekkeelle, ja kun pituus ei meinaa riittää, astutaan vielä avustajaparan päälle, ja luikerrellaan takaisin kotiin keittiön ikkunasta)
Pasilassa oli vielä hauska virkailijanainen. Käsitykseni kyseisen toimiston asiakaspalvelusta alkaa nousemaan ja nousemaan ensi tapaamisesta huolimatta. Vaalea blondi oli vähällä istua tuolinsa ohi ja yhdessä nauroimme, että eihän siinä mitään jos humpsahtaa itsekseen lattialle mutta tyylikäs nouseminen asiakkaan edessä takaisin tuolille naama peruslukemilla on haasteellisempaa. Blondi vielä pahoitteli että passini on voimassa vain vuoteen 2009 mutta kuittasin sen toteamalla, että oikeastaan ihan hyvä. Kuva ei ollut erityisen onnistunut niin ilolla vaihdan sen parin vuoden kuluttua.
Nyt sitten vaan pitäisi vielä muistaa mistä satamasta lähdetään ja mihin aikaan!

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Tilaamatta ja pyytämättä

Asioita voi katsoa monelta suunnalta. Ei, se ei ole totta.
Usein asioista vain löytyy yksi näkökulma kun on pyörittänyt palikkaa muutaman kerran ympäri. Näkökulma pysähtyy aina samalle kyljelle, sille omalle suunnalleen.
Nyt katson pöydällä olevaa vuokrasopimuksen irtisanomispaperia. Se tuli yllättäen ja tilaamatta, niin kuin eräällekin entiselle pääministerittärelle. Se ei pyörittämisestä muutu.
Ilmoituksen jälkeen tuntui ikävältä. Todella ikävältä. (Tosin, myös tapa miten se tehtiin olisi voinut olla paremmalla maulla loppuun asti suoritettu.)
Jäin hetkeksi tänään miettimään miksi sitten äkkiseltään nykyisen kodin menettäminen sai aikaan niin vahvan tunteen. Olenhan muuttanut aiemminkin, ja varmasti tiesin etten jää nykyiseen ikuisiksi ajoiksi. Eivätkä muutot ja muutokset olleet ennenkään maailmaa kaataneet, päinvastoin korkeintaan muuttaneet arkea entistä paremmaksi.
Mutta palikkaa ei tarvinnut pyöräytellä montaakaan kertaa löytääkseni vastausta.
Nythän asunnosta olikin tullut koti. Monien vuosien jälkeen ensimmäinen kiinnekohta. Paikka missä viihdyin ja missä oli hyvä olla.
Itsekseen asuvalle aikuiselle ihmiselle(kieltäydyn käyttämästä naurettavaa sinkku sanaa) kodista tulee usein tärkein kiinnekohta. Parisuhteessa eläville, erityisesti lapsiperheille, sama asia on monisäikeisempi. Tärkeät kiinnekohdat tulevat(kuulemma) siinä järjestyksessä, että ensin lapset, sitten puoliso ja sitten vasta huolena on se koti jossa asutaan. Moniasukkaisessa taloudessa voi huolenaiheet myös jakaa muiden muuttajien kanssa, ja tulevaisuuden ratkaisuja voi käydä läpi puhumalla ja pohtimalla. Yksin ollessa sparraamminen takkuaa.. on vaikea olla arvaamatta kysymyksiä ja vastauksia etukäteen.
Myös työrintamalla tulee tänä päivänä niin myrskyisästi, ettei työpaikasta ole enää kiinnittäjäksi. Parhaiten pärjää jos varautuu muutokseen ja sopeutumiseen. Näin ollen kodista tulee tukikohta, joka toimii elämän ankkurina ja edustaa yhden tukipilarin pysyvyyttä. Ei siis ihme jos sen heiluntaa ei kaipaa.
Osaltaan suhtautumiseen muutokseen vaikuttaa myös aspekti vapaaehtoisuus/pakko. Ja nyt muutos ei tule omasta vapaasta tahdosta, vaan siihen pakotetaan ulkopuolelta. On perin ikävää, suorastaan harmillista, joutua muuttamaan elämäntilannettaan jonkun toisen ohjaamana. Tilaamatta ja pyytämättä.
Tiedän että "helsinki on täynnä vuokra-asuntoja ja että puolessa vuodessa löytyy entistä parempi asunto", mutta en myöskään ollut suunnitellut käyttäväni seuraavaa puolta vuotta asunnon metsästykseen. Se on hermoja raastavaa soitteluineen, käymisineen, näyttöineen, neuvotteluineen ja se kysyy aikaa ja hermoja. Eikä ulkopuolinen aikapaine tee siitä nautittavampaa.
Olen siis ollut enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen kotiini. Ennen sen löytymistä edelsi vielä jokseenkin..hmmm..jännittävä ajanjakso elämässäni. Kun se..hmm.. ikään kuin väistyi, ja löysin uuden asunnon sekä samalla ensimmäisen kodin pitkästä pitkästä aikaa, olin siitä kiitollinen ja onnellinen. Suorastaan riehakas.
Silloin muutokseen liittyi uutta itsenäisyyttä, arvokasta ystäviltä saatua apua ja jopa hiljaittaista muotoutumista keskitason asuntotasoitemaalariksi.. Olin ylpeä ystävistäni ja itsestäni, sekä iloinen siitä kuinka lupaavalta asiat näyttivät. Siksikin on aluksi vaikea pureskella ja niellä asioiden saamaa käännettä.
Juuri nyt ei tunnu riehakkaalta..tosin verrattuna tänä vuonna tapahtuneisiin muihin asioihin, suhteutunee tämä nopeasti. Mikään ei ole ikuista. Ehkä sen ei pidäkään olla.
Mihin suuntaan tämä muutos vie..se avautuu jo puolikkaassa vuodessa.

Ohjeellista lukijatutkimusta

Sateinen keskiviikko on hyvä aloittaa tilastotieteellä. Bloggerin statistiikka norpan sivujen suhteen näyttää seuraavaa:

Kymmenen kärjessä ovat tuttuun tapaan Helsinki ja Espoo. Sen jälkeen kolmanneksi ahkerimman lukijakaupungin tiedot eivät näy(voisiko se olla Loimaa??) mutta neljäntenä tulee Tampere, sitten Jyväskylä, Oulu, Stockholm, Seinäjoki, Kuusankoski ja Forssa!

Selaimina käytetään: Internet Explorer 45 %, Firefoxia 44 % ja Safaria 7 % .

Ja käyttöjärjestelmistä suosituin on windows 81 %; sen jälkeen macintosh 17 % ja Linux käyttäjiäkin piipahtelee 0,63 % verran.

tiistaina, elokuuta 21, 2007

Mitä on sanottu?

No niin. Nyt sitten Hämeentiellä makasi nuori nainen päätään pidellen, fillarilla kaatuneena. ILMAN KYPÄRÄÄ. Näytti siltä, että sattui tosi paljon, ja ympärillä olleet soittivat apua huolestuneen näköisenä. Itse kerran asfalttiin kontaktia ottaneena tiedän, että kolaus on voinut olla järkyttävän kivulias. Mutta ulkonäkö ennen kaikkea...
Harva näyttää ilman kypärää cuulilta. Ja hei niitä kypäriä on eri mallisia ja niitä voi tuunata tosi persoonallisiksi jos pelottaa että oma persoonallinen hyvä ulkonäkö menee pilalle siitä, että tuolla ihan kreisissä liikenteessä on pään suojana on edes vähän turvaa.

maanantaina, elokuuta 20, 2007

Runoja teltassa

En ole vieläkään täysin toipunut siitä, että Prepe kutsui minua runoista kiinnostuneeksi rekkakuskiksi.. mutta koitan päästä reippaasti tapahtuneesta yli, ja täten haluan LÄMPIMÄSTI suositella huomista Huvilatelttaa. Kahtena edellisenä vuotena on istuttu iho kananlihalla; välillä ääneen nauraen, välillä taas vähän liikuttuneena nieleskellen. Aivan loistavaa elokuista kulttuuriviihdettä:
Huvila-teltan Elävien runoilijoiden ilta
Tokoinranta, Hakaniemi klo 19–22
Göran Sonnevi kuuluu pohjoismaiden luetuimpiin ja kiitetyimpiin runoilijoihin. Suomeksi Sonnevia lukee Jyrki Kiiskinen. Rakastetuista sanoituksistaan tunnettu Aulikki Oksanen lukee otteita uusimmasta laulurunokokoelmastaan. Lavalle astuvat myös palestiinalais-hollantilainen
runoilija, näyttelijä Ramsey Nasr sekä ironinen lyyrikko Tuomas Timonen. Ramsey Nasrin tuotantoa suomeksi esittää Eino Santanen. Illan päättävät Kerkko Koskisen ja Tuure Kilpeläisen sävellykset Oksasen uusimpiin runoihin esittäjinä Vuokko Hovatta (laulu), Tuure Kilpeläinen (kitara) ja Pessi Levanto (piano). Tuomas Timosen esityksen musiikista vastaa Pasi Mäkelä.
Juontajana Nina Naakka
Liput 14€
Järjestäjät: Elävien Runoilijoiden Klubi/Nuoren Voiman Liitto ja Helsingin Juhlaviikot

Otetaanpa rauhassa siellä!

Liikenteessä ihmisiltä menevät hermot. Nykyään ne taitavan mennä kaikilta joka paikassa missä ollaan tiiviisti ja joudutaan ottamaan muutkin huomioon. Muuthan ovat idiootteja, eivät ymmärrä mistään mitään. Liikenteessä muut ovat vielä aikatauluriski, reittiriski ja turvallisuusriski. Itse kyllä osaa, tietää ja hallitsee.
Lähellä piti tilanteista huolimatta liikenteemme taitaa sujua yllättävän hyvin. Tuurilla. Yksi turvallisuustekijä olisi, jos kaikki lähtisivät viittätoista minuuttia aiemmin. Hermo ei menisi kun ei olisi omasta syystään myöhässä, ja rauhallisempana keskittyy ja toimii paremmin.

Mutta pyöräilijöistä ja suojatiestä.. Kuinka moni tietää miten pyöräilijän ja autoilijan etenemissäännöt menevät? Itselläni niistä oli hatara mielikuva, kunnes piti oikein selvittää että kuka väistää jos risteykseen osuu kaksi liikkennesäännöt osaavaa.
Tänä aamuna tätä asiaa pohdittiin kahdessa toimistossa. Toinen oli jäädä pakettiauton alle suojatiellä, ja toiselle alkoi kävelijä neuvomaan suojatiellä ajamisesta..(kumpikaan ei ajatellut kohtaamistaan mitenkään hyvällä)
Silti olen sitä mieltä että nätisti voi ja pitää sanoa asioista, jos siihen on aihetta. Mutta ei tarvi huudella. (paitsi siis jos huutelee ystävällisesti; bliiim blooom pyörätieeeee)Virheitä voi tehdä vahingossakin eikä vain tyhmyyttään, joten kaikilla on kivempi olla kun ei huudella liikenteessä pää punaisena. Esim. eräskin nainen ajoi bulevardia väärään suuntaan (täysin vanhingossa), täsä vastaantuleva rouva huomautti huudahtaen että "väärä suunta", ja eräskin nainen huusi anteeksi pyyntönsä perään kun tajusi moukkamaisuutensa. Ei tarvittu saatanoita tai perkeleitä.
Happea ja rauhallisuutta! Asiaa on pohdittu myös suomi24:n keskustelupalstalla - foorumiin nähden tavallista asiallisemmin:
********************************************
Luin muutaman uusimmista ketjuista, ja hämmästyin siitä, miten paljon tälläkin palstalla jaetaan harhaluuloja tietona. Alkoi pelottamaan, että ajaako suurin osa ihmisistä pelkän luulon varassa liikenteessä. Toivottavasti ei. No, sain kuitenkin päähäni korjata muutaman pyöräilysääntöihin liittyvän harhaluulon, joihin törmäsin lähimmän viiden minuutin sisällä.

Lapsi pyörällä: Alle 12-vuotias lapsi on ajoneuvon kuljettaja, jos ajaa polkypyörällä. Hän saa ajaa jalkakäytävällä, MUTTA hän on edelleen pyöräilijä. Häntä ei rinnasteta jalankulkijaan. Se tarkoittaa mm. sitä, että hän ei saa ajaa suojatietä, vaan hänen on talutettava pyörää. Katso kuitenkin pyöräilijän suojatien käytöstä alla.

Pyöräilijä suojatiellä: Suojatie ei tuo pyöräilijälle mitään suojaa tai etuajo-oikeutta autoon nähden. Jos pyörätie jatkuu molemmin puolin suojatietä, pyöräilijä saa ajaa suojatietä. Suojatie ei kuitenkaan muuta väistämissääntöjä mitenkään. Suojatie tuo suojaa vain jalankulkijalle. Pyöräilijälle tilanne on ihan samanlainen riippumatta siitä, onko paikassa suojatie vai ei.

Enää ei useinkaan (koskaan?) maalata erikseen pyörätien jatketta, vaan suojatie vedetään koko kevyen liikenteen väylän leveydeltä. Kuitenkin, jos em. ehto täyttyy, pyöräilijä saa sitä ajaa.

Kun pyörätie ja ajorata kohtaavat, on pyöräilijä väistämisvelvollinen ajorataa ajavaan autoon nähden. SUOJATIE EI MUUTA TÄTÄ VÄISTÄMISVELVOLLISUUTTA. Autoilija on väistämisvelvollinen, jos
- hänellä on kolmio tai stop-merkki
- kohtaaminen johtuu autoilijan kääntymisestä, eli autoilija kääntyy pyöräilijän eteen.
Kannattaa myös huomioida, missä autoilijan kolmio on. Joissain risteyksissä, jotka kyllä ovat vähemmistönä, kolmio on vasta pyörätien jälkeen. Tässä tapauksessa pyöräilijän tulee väistää autoilijaa.

Tilannenopeusrajoitus koskee myös pyöräilijää. Tämä tarkoittaa sitä, että pyöräilijä ei saa ajaa liian suurella tilannenopeudella risteykseen, vaikka hänellä olisikin etuajo-oikeus. Autoilija ei voi nähdä esteiden läpi.

Pyörässä on oltava pimeässä valot. Autoilija ei näe valotonta pyörää.

Pyörätien käyttö ei ole suositus, vaan pyöräilijän on käytettävä pyörätietä, jos sellainen on sopivasti käytettävissä. Tilannenopeusrajoitus pätee edelleen, eli pyöräilijän on sovitettava nopeutensa kevyen liikenteen väylälle sopivaksi.

sunnuntaina, elokuuta 19, 2007


Keli suosi lauantaina polttariseurueita. Aurinkoinen piknik Keijun kanssa sujui lämpimissä merkeissä. Ja oli samalla hauska seurata(tupakka ei kaunista morsiusasua..) Vanhassa kirkossa solkenaan hyppääviä hääpareja.
Polttarisankaria ei ehtinyt ihan ajoissa polttareihinsa mutta hyvin osallistui sen jälkeen kun taksi toi paikalle.
Aamiaisella oli skumppaa ja vaihtovaatteet valmiina. Onnellinen juhlamies oli hyvin tyytyväinen asuunsa..ja mikäs siinä oli ollessakaan. Glitteriä iholle, siipiä selkään ja eukkatossut jalkaan. (en mäkään tiennyt mitkä ne on ennen eilistä) Täytyy vielä kerran ihastella Hnnan upeita koristeluja! Keijun asusta tuli yksilöllinen ja kaunis! Oli ruusua ja harsoa ja kimallekiviä..eikä mitenkään "sinne päin" laitettuna vaan yksityiskohtaisen harkitusti.
Mukana juhlinnassa oli myös Keijun kummityttö Maire, joka ei voinut saunan äkätessään olla ponkaisematta ylälauteille levyksi. Mairen mielestä oli itsestäänselvyys.
Oli hyvä idea järjestäjiltä kutsua kummankin ystävät polttareihin ja vielä yhdistää juhlat. Todella monella on tänä päivänä kumpaakin sukupuolta olevia ystäviä, ja miksi jättää toiset poi
s perinteiden vuoksi. Häissä on hauskempaa kun on enemmän jo aiemmin tuttuja kasvoja. Ja kyllä oli hauska nähdä Keijua pitkästä aikaa. Keiju kuuluu myös kuulemma blogin lukioihin, ja totesi jännittävästi kuullostavani älykkäämmältä ruudulla. (ja tähän asti kun olin luullut ystävyytemme perustuneen aivosolujemme väliseen sinfoniaaliseen kommunikointiin)

Ja pieni sananen käyttäytymisestä..
Olen melko suppea ja usein teen johtopäätöksiä suoraviivaisesti. Yritän kuitenkin toisille järjestetyissä juhlissa muistaa, kenelle juhlat ovat järjestetty ja mitä onnistu
neet juhlat vaativat vieraalta. Suosittelisin samaa kaikille, sillä huhupuheiden mukaan on myös juhlavieraita jotka luulevat maailman pyörivän heidän ympärillään. Käytännön neuvo, jos ei pää kestä, kannattaa juoda vähemmän. Jos pää ei kestä sittenkään, kannattaa jäädä kotiin. Lahja on sekin että antaa muiden pitää hauskaa.

Mutta kuningasideat ovat aina kuningasideoita ja talven varalle lupasimme järjestää tanssiharjoituksia. Tyyliä ja lajia ei vielä päätetty mutta olimme varmoja että suosio tulee olemaan suuri. Mitä muuta tekemistä talvisunnuntaina voi olla kuin käydä kivalla porukalla huoltamassa kehoaan??! Arvelimme että joka kolmas sunnuntai olisi sopiva rytmitys. Enää pitää vaan löytää sali ja opettaja..
Lisää Eurytmiasta!

perjantaina, elokuuta 17, 2007

Onnea kummityttö ja Compact Disc

Eräs viehättävä neitonen viettää 3 -vuotis syntymäpäiviään Loimaalla, onnea päättäväiselle ja aina niin reippaalle päivänsankarittarelle! Ehkä tänä vuonna ei tule enää lahjasta päähän..tai pitää siirtyä niihin lasten karttamiin pehmeisiin paketteihin..
Myös Compact Disc viettää tänään 25 -vuotis synttäreitään! Huimaa, olen vanhempi kuin CD levy! Onko se paljon? Vai vähän? Onko Compact Disc vielä nuori keksintö vai onko se jo tavallaan niiiiiin nähty...?
"Työ cd:n kehittämiseksi alkoi vuonna 1979, ja aluksi tavoiteltiin tunnin kapasiteettia äänelle. Tätä pidennettiin 74 minuuttiin, koska Beethovenin yhdeksännen sinfonian haluttiin mahtuvan kokonaisuudessaan levylle."
Toista se oli silloin kun nauhoitettiin radiosta rockradiota ja toivottiin ettei vaan kukaan puhuisi kappaleiden päälle. Mutta auta armias sitä surun määrää puserossa kun ruseka nauha jäi äänipäiden väliin eikä mitään ollut tehtävissä.. Dingon ja Yön kasetit olivat kovilla.

torstaina, elokuuta 16, 2007

Luomua stadista

En tiedä miten tämä oli kokonaan onnistunut olemaan "pimeässä kulmassa" mutta tullessani seminaarista, jossa kannatti istua kaksi tuntia kahden lauseen vuoksi, törmäsin Stadin luomuun!
Hyvänen aika - Lönnrotinkadulla!
Ikkunassa oli vielä kyltti että mansikoita Ypäjältä! Kaikkihan tietävät että Ypäjä on siinä aivan Loimaan kyljessä, joten ne mansikat ovat varmasti herkullisia ja vieläpä hyvältä alueelta!
Stadin Luomu on Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva pieni ja viihtyisä luomukauppa, jonka valikoimiin kuuluu luomuelintarvikkeet, ekologiset pesuaineet sekä kosmetiikka- ja hygieniatuotteita.

Täitä nolla

Kuinka ihanaa on että ei ole täitä! Joka päivä voi helpostikin löytää uusia ilon ja onnen aiheita. Tänään olen kiitollinen, iloinen ja onnellinen siitä ettei päässäni asu täiyhteisöä.
Ajatus lähti siitä että ensin niskani kutisi hieman, mikä saattoi johtua kaulakorusta jota intouduin käyttämään tavallista enemmän. Sen jälkeen tuntui että päänahkakin kutiaa välillä, ja koska en ole päänahka kutiavaista lajia, sain päähäni ajatuksen mahdollisesta muusta syystä. Ja koska tämä, ei niin viehättävä ajatus, alkoi vilahdella mielessä useammin ja useammin, piti asialle tehdä jotain.
Tänään marssin rohkeasti kampaajalleni esittämään murhettani. Hiljaa kuiskien hän katsasteli päätäni ja pyysi vielä kolleegansa avuksi. Kolleega veikin sitten minut tutkimustuoliinsa ja huolellisesti haroi koko päänahan läpi. Lopputulos - ei täitä. Sen sijaan ihana asiakaspalvelija laittoi rauhoittavaa seerumia päänahkaani elvyttävällä hieronnalla. Ihanaa ja rauhoittavaa! Syy saattoikin olla että olen aurinkoillessa polttanut pääni, ja runsas pyöräilykypäränkin(ei se kylläkään niiiiin runsasta ole ollut) käyttö on voinut kuivattaa ihoa.
Edistääkseni elpyämistäni päädyin ostamaan rauhoittavaa shampoota ja maksoin siitä 27 euroa. Siitäpä aloin miettiä mihin elämä on mennyt. 180 markkaa shampoopullosta! Melko kallista.
Tosin olen myös pehkoni kanssa todennut että vähemmällä pääsee kun käyttää kunnon tuotteita eikä yritä pärjätä halvalla.
Mutta täit ovat ihan normaali ja luonnollinen asia, eikä niistä pidä kuiskia tai hyssytellä. Vuodevaatteet saunaan tai pakkaseen, ja täishampoota päähän.. mutta olisi se ollut ruljanssi mihin en olisi mielelläni olisi jaksanut ryhtyä. Ehdin jo näkemään itseni sullomassa tyynyäni jääkaappini pieneen pakkaslokeroon..minne se olisi kuitenkin jäänyt..ja seuraavaksi olisin ollut vieraana ohjelmassa jossa ravitsemusterapeutti Hanna Partanen tulee räksyttämään ruokakaapin sisällöstä..
Päiväkodeissa ja kouluissa epidemiat ovat kuulemma tavallisia. Tosin itse en pahemmin vieraile kummissakaan urakalla mutta "tuli vaan mieleen".

Teknisiä vaikeuksia - anteeksi ja kiitos

Pitänee oikein välikirjoituksena pyytää anteeksi kirjoitusten tavallista huonompaa layouttia. Pahoitteluni.
Tilanne on myös itselleni hankala, en pääse muokkailemaan tekstejä ja kuvia samalla tavalla kuin aiemmin. Väliaikainen kone antaa eri selaimillakin vähemmän muokkaustyökaluja mitä ennen. Tilanne korjaantunee ensi viikolla. Kiitos ymmärtäväisyydestä ja siitä että käymällä täällä annat minulle syyn kirjoittaa.

Uusi ajokortti ja passi

Noudin tänään uuden ajokorttini Pasilasta ja samalla laitoin passihakemuksen menemään. Vanhasta passista oli irronnut etusivu. Sinänsä ihan kätevää ettei tarvinnut koko passia näyttää, yhtä irtosivua vain. Arvelin kuitenkin että mikäli aion vielä joskus matkustaa, niin matkustusasiakirjan on syytä olla suhteellisen virheetön. (jännittäväähän tässä on myös se että viikon kuluttua pitäisi suihkaista Pärnuun ja passin saaminen kestää viikon)
Pasilan vierailu ei ollut ensimmäinen. Viime kerralla sain a) hylkäyksen passikuviini b) tylyä ja epäkohteliasta palvelua. Sain kuulla syyttävään äänensävyyn että olen käyttänyt passiani henkilöllisyystodistuksena ja se on taittunut, joten rikkoutumisen syy on minun. Ja toden totta, niin olinkin. Passissani ei nimittäin lukenut, ettei sitä saa käyttää henkilöllisyyden todistamiseen. En myöskään ollut säilyttänyt passiani koskemattomana kirjoituspöydän laatikossa, joten kyllä, se oli käytössä myös kulunut.
Tänään virkailija oli eri. Hän oli ystävällinen ja näytti jopa virkamiesohjeita (olivat muuten huonosti taitettu ja painettu vaikealukuisella fontilla) ja totesi saman tapaisia seikkoja kuin edellinen asiakaspalveluhaukka.
Ystävällisesti hymyilin takaisin mutta pysyin kannassani, joten otimme esimiehen mukaan selvittämään asiaa. Ja koska poliisiaseman lupa-asioiden esimies, on oraakkeli, hän uskalsi antaa luvan tehdä valituksen valmistajalle, ja säästin 40 euroa. Hyvä näin mutta on ikävää että on täysin onnen kauppaa kenet saat hoitamaan asiaansa, ja yrittääkö virkailija olla asiakkaan vai valmistajan puolella.
Ja uusi ajokortti näyttää melko kohtuullisen kivalta. Edellinenhän katosi hämärissä olosuhteissa eräässä helsinkiläisessä ravitsemusliikkeessä jo muutama vuosi sitten. On vain ollut kiireitä, eikä ole ollut aikaa tätä ennen hakea uutta. Mutta nyt on uunituore kortti plakkarrissa eikä kuvakaan ole ollenkaan niin paha kun se on pienennetty. Kuorma-autoa en ole ajanut inssin jälkeen, josta siis on jokunen vuosi, ja välillä vilahtaa mielessä, että mitenköhän se mahtaisi sujua näinä päivinä..
Passikysymyksestä on tehty myös eduskuntakysely.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Eräätkin naiset skandinaavissa huonekalujätissä


Eräätkin naiset menivät espoossa sijaitsevaan suurikokoiseen kodinsisustusratkaisuja tarjoavaan yritykseen. Kolmeksi tunniksi.
Eräskin mikko heitti, toinen eräskin mikko haki. Eräätkin naiset menivät sisään, kävelivät raput ylös. Jäivät istumaan ensimmäiselle sohvalle. Oli isot tyynyt ja pehmeä istuin. Istuivat siinä tunnin. Keskustelivat asiallisesti seksuaalisesta kanssakäymisestä. Ei keskenään, vaan eri sukupuolten välisestä. Olivat rakentavia ja pohdiskelevia. Välillä toivottelivat muita asiakkaita tervetulleeksi tutustumaan olohuoneeseensa. Ihmiset hymyilivät ujosti.
Sen jälkeen jatkoivat taas keskustelua. Lasten ollessa lähellä, eräätkin naiset käyttivät koodikieltä. "Sitten vaan "niks-naks ja näin". Sitä miettivät, että pitääkö sitä oikeasti siinä ohessa puhuakin, kun sitä naisten lehdissä toitotetaan. Ei tultu varmasti mihinkään lopputulemaan, todettiin että sopii varmaan toisille.
Tunnin kuluttua eräätkin naiset päättivät mennä ruokailemaan. Ottivat lihapullia ja kasvisnuudelia. Parani kun laittoi suolaa, pippuria ja ketsuppia. Mutta ilahduttiin kun oli olutta. Skandinaavisessa huonekalujätissä se maistuu kodikkaalta.
Keskustelu jatkui ruuan lomassa. Välillä katsottiin pihalla olevaa tramboliinityöntekijää. Näytti ruotsalaiselta ja oli ruskettunut. Ei kahdehdittu. Se haukotteli.
Haetiin toinen olut. Olisi ollut kahviakin. Päätyivät karhuun. Kesä ja kaikki.
Viimeinen tunti olisi mennyt myös kahviossakin mutta päättivät olla säädyllisiä, ja mennä ostoksille. Löytyi värivalot ulkokäyttöön. Mietittiin, että voiko niitä käyttää sisällä. Eivät olleet varmoja. Eräätkin naiset totesivat, että onhan sitä kesällä kuuma ulkonakin. Kukkaiset värivalot tulivat mukaan. Oli päätetty aiemmin että ei osteta turhuuksia.
Paluumatkalla pohdiskeltiin miten mukava paikka skandinaavinen huonekalujätti on noin niin kuin muutakin kuin käydä ostoksilla. Pitäisi useammin käydä istumassa.
Kotoa eräätkin naiset laittoivat vielä kuvia toisilleen. Värivalot olivat ikkunoissa.
Viiniä lasissa.

tiistaina, elokuuta 14, 2007

Vaara vaanii pikku norppaa!


Mikä suomalaista norppaa vaivaa? Tänä vuonna norppia on kuollut poikkeuksellisen paljon, jo 24 kappaletta. Sen lisäksi että niiden päälle ajellaan veneillä, niitä jää kalastajien verkkoon. Yleensä norppa väistää venettä hyvinkin ketterästi, nyt lienee ollut reaktiaika liian pitkä. koska tasan eivät mene onnen lahjat, eräältäkin norpalta oli jo mennyt silmä mutta silti piti vielä elämä rankaisi.
Tiistaina Saimaan Pihlajavedellä veneen alle jäänyt norppa ei patologisten tutkimusten mukaan ollutkaan sairas. Norppa oli tosin pienikokoinen ja sen toinen silmä oli mennyt puhki ennen onnettomuutta, mutta sillä ei ollut mitään tartuntatautia.

Nyt kaikki sitten toivomaan todella lumista talvea, jotta uudet pikkunorpat saavat lämpimät ja turvalliset pesät, eivätkä emot joudu synnyttämään niitä turvattomille jäille!
Onpa ihme ettei ole vielä tullut kyselyjä, että olenko hengissä vaikka blogi ei ole päivittynyt ainakaan neljään päivään! Siis onko tämä nyt ymmärrettävä niin ettei kukaan luekaan näitä maailmaa syleileviä kommentteja, ja kirjoitukseni suorastaan kilpailevat muun informaation kanssa, joka selviytyy voittajaksi kun foorumillani ei ole mitään tarjota?
Perjantaina meni Meilahti piknikiksi, jonka jälkeen keskustelimme aiheesta: onhan kaikki jääneet kotona kiinni juomisesta(mä en mielestäni ole, äitinorppa voi korjata jos muistini on valikoiva), lauantai sujui elokuvamaisissa hääfestareilla Vihdissä ja sunnuntai menikin sitten Lohjalla veden äärellä. Ja nyt olen auttamattomasti Anna Kortelaisen Naisen tie kirjan parissa.(ja aion houkutella Prepenkin lukemaan sen) Täten onkin odotettavissa että lähipäivinä tulee pohdiskeluja naisen elämän kehittymisestä, tai siitä miten vähän se kuitenkaan on vuosisatojen aikana kehittynyt. Miten vähän ihminen on muuttunut, ja miten säännöt vuosisatoina ja vuosikymmeninä kuitenkin ohjaavat elämäämme. Ja ehkä myös sananen miehestä.. Arno Kotro on kuulemma(taas kerran) julistamassa sukupuolien välistä sotaa..
ps. ohhoh, olinpa vaikut korvissa aamulla. pitää heti korjata, tai sitten olen kuunnellut vasta ensimmäiset uutiset, jolloin tieto on saattanut olla vasta arvioitua, eli ei Pietari/Moskova junaonnettomuudessa kuollutkaan(onneksi) 60 ihmistä. Toivottavasti ei yhtään mutta joissakin uutisissa erityisesti mainnittiin kärjessä ettei junassa ollut suomalaisia, ja se nyt ei ehkä ole terroristi-iskun sattuessa suurin uutinen.(tosin jos olisi ollut, olisi saattanut käydä todella huonosti, sillä vakavimmin loukkaantuneet olivat ravintolavaunulaiset)

perjantaina, elokuuta 10, 2007

Huomiselle J&M

" PURJEEN TÄYSI MATKA

Sarastuksen loimuun
sulaa yö,
valo poimuttuu metsän ohimoille,
runsaan vihreä tuuheus.

Sanat kirkkaita
kuin vesi rannan tyvenessä,
veden heijasteessa
luottamuksen rauha.

Käsi tarttuu käteen,
lupaus kantaa kuin vene
päivien allokkoon.

Tuuli nostaa purjeen
linnun sineä vasten,
avautuu ulappa
tämä purjeen täysi matka."

Kenen elämä tämä on? Kuka meitä liikuttaa?


Eilinen Tero Saarinen ei ollut pettymys. Esitys oli todella hyvä. Sulattelemiseen meni ja menee aikaa. Yksityiskohtia oli paljon. Mitä ajattelin, mitä huomasin, miltä tuntui..tai miksi ei tuntunut..
Esityksen jälkeinen yleisökeskustelu oli vielä ylimääräinen lahja. Kunnioittavan jännittyneenä hiivin muutaman penkkirivin päähän esiintyjästä joka oli juuri hetkeä aiemmin antanut itsestään, vartalostaan ja tunteistaan kaikkensa. Visuaalisen ilotulituksen keskellä, yleisön herpaantumattoman silmän alla.
Oli onni että company oli ottanut keskusteluun myös niin valo-, puku- kuin multimediasuunnittelijankin, sillä esitys sai lisäkerroksia syntyprosessistaan. Vuosi on pitkä aika.
Valosuunnittelija Mikki Kunttu esim. kertoi, että strobovalot oli valittu, jotta yleisökin joutuisi "uhrautumaan". Yleensähän yleisöhän on vain "saajan" osassa, paitsi tietysti lipputiskillä. Tällä kertaa ainakin itselläni oli äärinmäisiä vaikeuksia nauttia kahdesta viime minuutista strobovalojen välkkeessä ja inhosin niitä! Valoilla oli kuitenkin tarkoitus. Piti valita, joko sulkea silmät ja missata loppuhuipennus, tai kärsiä ja nähdä henkeäsalpaavat finaalihypyt.
Samoin pukusuunnittelija Erika Turunen oli tärkeä osa teosta. Vaikka en niinkään ymmärrä, enkä omaa järisyttävää arkkitehtuurillista silmää, oli Hunt puvustettu nerokkaasti, yksinkertaisesti ja vahvasti. Erika kertoi miten yöllä oli tullut tekstiviesti Tero Saariselta että "mieti että sieltä(ylhäältä taivaasta) tulee sellainen Suuri, The chosen One. Mietin että siinähän on sitten pukusuunnittelija keskellä yötä miettinyt...
Ja Stravinskyn musiikki! Varmasti ensimmäistä kertaa tanssiesityksen aikana musiikki pääsi niin vahvasti tajuntaani. Yleensä vain tuijotan hypnoottisena suorituksia tai sitten ajatukseni ovat vaeltaneet jo jonnekin aivan epäoleellisiin, ja musiikki vain ikään kuin jää vähän jonnekin taustalle.
Tällä kertaa ei ollut niin. Stravinskyn musiikki oli vahvaa, se suorastaan haastoi osallistumaan, eivätkä ristiriidat kuullostaneet ristiriidoilta..vaan tunteilta ja ajatuksilta. Saarinen sanoo Stravinskyn musiikin herättävän kysymyksiä;
Kenen elämä tämä on? Kenelle me kuulumme? Kuka meitä liikuttaa?
Saarisen raivokas, eläimellinen, antautuva ja ehkä myös hyökkäävä koreografia ei myöskään ollut etäinen. Päinvastoin, se oli tätä päivää, huomista ja eilistä. Urhautumista, tuskaa; raakaa ja henkilökohtaista.
Kun sitten lähti Aleksanterinteatterista jo hämärään eloikuiseen iltaan, tuntui että oli saanut jotakin, joka oli jo ollut olemassa.

www.maritaliulia.com
www.mikkikunttu.com
www.terosaarinen.com

torstaina, elokuuta 09, 2007

Kaunista kesäpäivää 8.8.!



Eilen järjestettiin ystävällemme "eräällekin aatelismiehelle" Kaunis kesäpäivä -yllätys. Mukaan oli valjastettu koko jengi koiria ja lapsia myöden. Kaikkia tarvittiinkin koska yllätyksen kohde yritti venkoilla, ja ihmetteli vain kuinka eräätkin ystävät käyttäytyvät hieman omituisesti. Nyt se hieman, oli se poikkeava osuus.
Alkuperäinen tavoite oli houkutella aatelismies tyttöjen kanssa Tapiolaan porekylpyyn mutta tämän kohde torppasi itse, ja oli pakko vaihtaa yllätys merenranta piknikkiin. Tämäkin meinasi olla vaikeaa sillä Meikun kallioilta Kohde päättikin lähteä Sanomataloon kamerakauppaan..jonka jälkeen hälytysvalmiudessa ollut joukkio hälyytettiinkin Carusellille. Carusellin sijaan Kohde yrittikin päästä bisselle laivalle mutta stressaantunut seuralainen Kuisma oli alkanut huutelemaan jo hätäpäissään ettei ole ikinä ollut muka Carusellilla, ja näin Kohde saatiin lähelle leiriytymisaluetta. (ja tässä vaiheessa järjestäjillä oli jo kaamea nälkä ja jano)
Mutta homma ei ollut vielä selvä. Terassilta Kohde yritti poistua kotia kohden aivan väärään suuntaan mutta sitten Kuisman ja Zihvon todellisella oveluudella pojat saivat pyörän nokan kääntymään kohti skedeparkkia ja TA-DAAAA! Siellähän oli burritot, kakku ja skumpat odottamassa "Kaunista kesäpäivää tässä vaan vietellään" -kohdetta!
Muutaman sekunnin hämmenyksen jälkeen totuus valkeni aatelismiehelle ja "perhanat" kaikuivat ilmoille mutta niin ilmestyi kasvoille myös iloinen hymy.
Emmekä me toki mitään syntymäpäivää toivottaneet, koska Kohde oli päättäväisesti jo pitkään yrittänyt salata syntymäpäiväänsä, mutta sitäkin useammin "kaunista kesäpäivää", ja hymystä päätellen aatelismies oli yllätykseensä tyytyväinen..vaikkakin porekylpy tyttöjen kera jäi kokematta..Ja olisikohan se sitten niin kivaa miehelle ollutkaan..skumppalasi kädessä..polvia, varpaita, ihoa, vaahtoa ja tyttömäisiä hymyjä...
Mutta tiedossa on jo että seuraavat juhlapäivät ovat 18.8. sekä 22.9. Paljon yksinkertaisempaa kun voi kirjoittaa kalenteriin, eikä penkoa matkanjohtajan syntymäaikalistoja.

keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

Primula vastaa

Suomalaisen ruuan viikko sujui hyvin, vaikka ihan huomaamatta se ei mennyt. Nopeasti hokasi, että helpottaa jos etukäteen miettii lounastaan tai yleensäkin mitä syö. Äkkiseltään kaupassa saattaa muuten huomata etteihän siellä yksinkertaisesti ole suomalaista kalaa, suomalaisia hedelmiä tai leipäkin on harvoin joutsenlipulla varustettua. Helpointa olikin napata ruoka tai aines, josta paistoin joutsenlippu.
Siirryin myös suosiolla Reilun Kaupan luomukahviin, ja söin varmasti vielä enemmän vihanneksia ja kasviksia mitä ehkä olisin muuten syönyt. Nykyään on myös helppo laittaa valmistajille viestiä sähköpostilla. Nyt vastaa Primula:

Hei !

Kiitos tiedustelustanne ja tuotteitamme kohtaan osoittamastanne kiinnostuksesta. Pahoittelemme vastauksemme viivästymistä.

Kysyitte viljan alkuperää ja suomalaisinta tuotettamme.
Käyttämistämme viljoista kaura ja ohra ovat 100 % kotimaisia, vehnä 90 % ja ruis 50 % kotimaista.

(Vehnästä n. 10 % tulee Kazakstanista ja ruista tulee Puolasta ja Saksasta.)
"Suomalaisin tuotteemme" lienee Kauranen ja muutkin runsaasti vehnää sisältävät tuotteet.
Tuotteet, joissa on paljon siemeniä (soija, auringonkukka ym.) sekä ruistuotteet ovat puolestaan "vähemmän kotimaisia".
Aurinkoista kesän jatkoa ja maukkaita leipähetkiä !

Ystävällisin terveisin
Arja Ylä-Hemmilä
Myyntiassistentti
Primulan Leipomot Oy

Kuumuutta ja kulttuuria


Poden äärinmäisiä vierotusoireita ulkona (en pihalla) olemisesta. Kehoni on vaikea ymmärtää miksi olen sisätiloissa näillä keleillä, eikä sitä ole aivan helppo puolustella mielellekään.
Syksyhän perinteisesti pärjätään sillä että ollaan imetty itseensä aurinkoenergiaa ja happea... Hieman ikäväkelisen heinäkuun jälkeen kesäkapasiteetissa on vajausta.
Mutta viikot kuluvat nopeasti, ja ohjelmaakin näyttää siunaantuvan omiksi tarpeiksi. Jälkihääjuhlia, poikien polttareita, Pärnuun reissua ja kummilapsien synttäreitä. Taas kaivattaisiin tupla-Minää, jotta voisi olla joka paikassa samaan aikaan. Ja erakkominänikin toivoisi vielä voivansa olla telttailemassa huitsin kuusessa nauttimassa keisarinnamaisesti "nää on mun maita" ajatuksesta. + kirjat odottavat lukijaansa. (kyllä jude, arvostan todellakin sitä että sain helsingin viimeisen naisen tien, joka varta vasten tilattiin kustantajalta)
Vaikka huomennakin tie vie sisätiloihin, odotukset ovat todella korkealla!
Sain varattua liput Tero Saarisen Igor Stravinskyn/Petruska&Hunt:iin.
Olen halunnut nähdä Tero Saarisen jo pitkään mutta vasta nyt se näyttää onnistuvan. Saarinen on saanut esityksestään loisteliaat arvostelut.
Vaikka taiteenlajien vertailu keskenään on yhtä hedelmätöntä kuin keskustelu "mikä musiikkilaji on parasta", itselleni ehkä tanssi on se minkä edessä hiljennyn nöyrimmin. Se että kehon liikkeellään pystyy ilmaisemaan jotain yhtä täsmällistä kuin kirjoittamalla lauseen, tai tulkinallista kuin abstraktilla maalauksella, koskettaa minua ja herättää vahvaa kunnioitusta.
Nyt hehkutuksen ja The New York Timesin korkean reittauksen jälkeen, fiilis on sama kuin menisi katsomaan suosikkiyhtyeensä keikkaa! Toivottavasti en ole rakentanut pilvilinnaanni liian korkeaksi. Toisaalta olen valmistautunut iltaan hyvin avoimin mielin, enkä ole edes ollut Aleksanterin teatterissa aiemmin, joten luvassa on "punaista viivaa".(kuisman käyttösanonta kaikelle mitä ei ole tehnyt aiemmin)


Tanssi on minun yritykseni ymmärtää ihmisen perusolemusta ja sen monia ilmenemismuotoja - ystävyyttä, rakkautta, hengen voimaa. Uskon muutokseen, joka kunnioittaa traditiota ja menneisyyttä: emme voi välttää kantamasta edeltäjiemme ja esi-isiemme perintöä mielessämme ja kehossamme. Tanssillani haluan tavoittaa sanomatonta, selittämätöntä, nimeämätöntä. Uskon tanssiin joka koskettaa, tanssiin joka puhuu puolestaan.

- Tero Saarinen

Grillausta siellä jossain espoossa


Se on mukavaa kun asiat on hyvin organisoitu. "Kuka haetaan ja mistä, ja minne me ollaan menossa, ja saadaanko ketään puhelimella kiinni"; eikä isäntäväki itsekään tiedä että tullaanko sitä ja mihin aikaan.
Lopputulos oli ihka uusi pihagrilli, kuorrutettuja munakoisoja, fetasipulilla täytettyjä sieniä ja tomaatteja, sitruunalohta ja hunajasipulia. Herkullista mutta hyvää. Sekä erinomaista seuraa. Kumpikin perheistä koolla, ja..hmmmm..kaksi hang aroundia. Kävimme SKK+ porukalla tervehtimässä Vannia.
Nuoret neidit olivat olivat huomion keskipisteinä ja viehättäviä. Kuukauden ikäero elämän alkuvaiheessa on paljon. Myös se että menee aivastamaan takapenkillä väärään aikaan on törkeää ja itkuhan siitä tulee vaikka olisi kuinka eräskin maija poppanen laulamassa vieressä nuotin vierestä epämääräisiä muka-lastenlauluja.

maanantaina, elokuuta 06, 2007

Älä peitä Pirjon valoa


Sitä niin vähästä aina hämmentyy ja menee sanattomaksi. Oikeastaan lähes päivittäin, jos alkaa miettiä.
Tänään kävi näin:
Lyhyen Hietsuvisiitin jälkeen, halusin avartaa Elkin kaupunkikuvaa ja näyttää missä ne Meikun kalliot oikein ovat. Reput selkään ja fillareilla menoksi. Kummallakin kypärät päässä. Niin se maailma muuttuu. " ja kehitys kehittyy "(leikkisä sanonta josta en hirveästi ole oppinut pitämään)
Matkalla pyöräilimme kävelytietä.(pyörätie täysi, kävelytie tyhjä) Tietoisesti. Reitti oli tyhjä, eikä muita kulkijoita. Nokkelina kuvittelimme että se olisi ookoo. Eihän se tietysti ole. Itseäkin ottaa päähän kun kävelijät hoipertelevat pyörätiellä. Eihän kukaan hoipertele autotielläkään. Paitsi tietysti hoipertelee, ja sekin ottaa päähän sitä joka epätoivoisesti yrittää väistää.
Siinähän kävi sitten niin että n. viittäkymppiä lähentelevä mies tuli vastaan pyörätiellä, osoitti selkein käsimerkein minne meidän pitäis mennä ja huusi; " Ettekö te osaa liikennemerkkejä; perkele."
Väistimme nöyrinä ja suosiollisesti autotielle, sekä toivotimme hyvää päivänjatkoa. Kumpikin totesi tietäneensä mitä tuleman pitää. Ihmisen sanatonta viestintää on paljon helpompi tulkita kuin sitä verbaalista. Mutta silti. Onko pakko huutaa perkele? Itse olen yrittänyt huutaa "plim plom pyörätie"; pirteähköllä mutta kehoittavalla äänensävyllä. Olen yrittänyt hakea siihen vähän sellaista ei agressiivista mutta vahvan ystävällisen kehoittavaa sävyä, joka ei kuitenkaan jättäisi liiemmilti arvailun varaa väylän oikeellisuudesta. Sekin on tuntunut välillä natsimaiselta. Tänään taas lohduttauduin, että ainkaan en kilju kurkkusuorana kaupungilla perkelettä. Vielä.


Mutta tämähän ei luonnollisesti ollut asia josta minun piti kertoa, vaan asia Oli Pirjo ja Pirjon valo.
Pääsimme vauhdilla Meilahden kallioille, ja kävimme kurkistamassa kallion syrjältä, laskeutuisimmeko meren
Takaa kuuluu ääni: Minä en näe lukea. Seisot juuri valoni edessä.
Menin hämilleni, enkä tiennyt mitä sanoa.
Elkki naurahti elkkimäiseen tapaansa ja sanoi "ai lukuvalon vai..?
Lukuvalo oli aurinko ja paikka oli yleinen kallio. Emmekä suinkaan seissot kymmenen sentin päässä hänen kasvoistaan, vaan jonkin matkan päässä, ja keskustelustamme ymmärsi, ettemme olleet jäämässä siihen patsastelemaan tuntikausiksi, vaan etsimme sopivaa reittiä miellyttävän paikan etsimiseen.
On hyvä että ihmiset uskaltavat avata suunsa ja esittävät toiveitaan rohkeasti. Joka kerran vain jaksan ällistyä kuinka itsekeskeistä ja oman navan ympärillä pyörivää se voi olla.

MINÄ en näe lukea. sinä seisot VALONI edessä.
kuva: mtv3

Tästä aasinsiltana linkkivinkkiin; käy testaamassa Kuka julkkis olet.
nimm. tanja poutiainen (voi tanja parkaa)

Turvassa töissä

Onneksi ei ole tänään vapaata. Muuten tulisi vietettyä päivä meren rannalla auringossa kirjaa lukien mutta nyt saa olla sisällä. Merituuli hivelisi ihoa vilvoittavasti ja aaltojen pärskeet löisivät tunnelmallisesti rantaan...
Samalla altaistuisi ihosyövälle.

"Melanooma on kaikissa länsimaissa nopeasti yleistyvä syöpätyyppi. Uusia tapauksia todetaan tällä hetkellä Suomessa vuosittain noin 800 kappaletta. Syynä pidetään auringonoton lisääntymistä. Melanooman riskiä lisäävät varsinkin toistuvat palamiset. On arvioitu, että noin puolet melanoomista kehittyy suoraan terveen näköiselle iholle. Toinen puoli kehittyy jonkin edeltävän värimuutoksen kautta. Erityisen suuri riski melanoomaan on vaaleilla, punatukkaisilla henkilöillä, jotka eivät rusketu auringossa vaan palavat herkästi.

Melanoomaa voi epäillä jos keholta löytyy kookas, yli 10 mm kokoinen värillinen luomi. Huolestuttavia merkkejä ovat mm värin muutos, kirjavuus, koon kasvu, reunan epätasaisuus, kutina sekä punainen rengas luomen ympärillä. Väreistä etenkin sininen, punainen ja musta voivat viitata melanoomaan. Myös verenvuotoa ja haavautumista voi esiintyä. Melanooma voi kasvaa kyhmymäisesti, mutta myös ihon pinnan myötäisesti. Jos melanooma on ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä tai se on kasvanut voimakkaasti syvyyssuunnassa, on ennuste oleellisesti huonompi kuin varhain todetussa pinnallisessa melanoomassa. Tämän takia pahanlaatuisilta vaikuttavat muutokset tulisikin havaita ja tutkia jo hyvissä ajoin."


Muistakaa lomalaiset ja muut ulkonaolija-onnelliset suojata itsenne!

sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Sunnuntai-iltaa

Sunnuntaissa on vähän jotain suloisen haikeaa...Vähän kuin kesäleirin viimeisessä nuotioillassa..Seuraavana päivänä pakataan tavarat, puretaan teltat ja kaikki erkanevat teilleen. Mutta sinä viimeisenä iltana kaikki ovat vielä yhdessä, laulu ja nauru raikaa ehkä kovempaa kuin koskaan.
Yhteisen saaressa vietetyn kesäpäivän ja venematkan jälkeen on sama tunnelma. Parkkipaikalla seistään tavallista kauemmin, ikään kuin viivähtäen, kunnes sitten on aika kiittää päivästä ja mennä omaan kotiin nukkumaan. Seuraava päivä on auttamattomasti maanantai. Mitä nopeammin menee nukkumaan, sitä nopeammin onkin jo seuraava päivä.
kuvassa laivakoira nuttis

lauantaina, elokuuta 04, 2007

Jälkijuhlaa

Ai kauheeta ja huh huh, onneksi Minkin kaunistumista vuosi vuodelta juhlitaan vain kerran vuodessa koska näihin seuraaviin päiviin herääminen on aina yhtä haasteellista. Mutta hauskaa ja hyvää oli. Sankaritar oli kerännyt valloittavan juhlajoukon puistoon ja ruokaa ja juomaa riitti.
Mutta kyllä olivat eräätkin vieraat panostaneet. Toiset tuunaamalla, ja toiset varustein ja herkullisin eväin. Kuka tänä päivänä muutenkaan pelaisi "ihan vaan tavallisilla" krokettimailoilla Nehän on niiiiiiin nähty.
Minkin kunniaksi olikin pakko nauttia herkullinen cava-aamiainen, luomukahvin ja vapaiden kanojen munakkaan kera. Nyt etsimään Latea Hietsusta.

perjantaina, elokuuta 03, 2007

Ja fanfaari soiiiiii!

Ja tänään onnittelemme Minkki P:tä!
Järjettömästi Onneaaa!
Toivon että juuri alkanut uusi syntymäpäivä-
vuotesi on hauska, vauhdikas, onnistunut, värikäs,
hauska, innostava, hyvällä tavalla yllätyksellinen,
kiinnostava ja täynnä mahtavia juttua ystävien
kanssa.(tietysti erityisesti minun)

torstaina, elokuuta 02, 2007

Aasi oli aasi

Ruokatunnilla keskustelimme siitä millainen yleisöryntäys Korkeasaareen tulee kun kaikkien hurahtaneiden on pakko päästä katsomaan Tappaja-Kamelia.
Omasta mielestäni on luonnollista, että eläimet käyttäytyvät aggressiivisesti ja häiriintyneesti eläintarhassa. Etenkin Korkeasaaressa. Kaikki jotka ovat käyneet siellä tietävät, että eläimillä ei todellakaan ole tarpeeksi tilaa, virikkeitä tai muutenkaan kummoiset oltavat(lievästi ilmaistuna).
Arvostan työtä, jota Korkeasaaressa tehdään esim. kuuttien tai loukkaantuneiden lintujen hyväksi mutta mielestäni valtavan kokoisten villieläinten paikka ei ole ankeissa häkeissä.

Mutta takaisin asiaan. Sisäpiirin tieto kertoo, että ikävä hengenmenetyshomma oli aasin OMA VIKA. Kaveri oli kuulemma riehunut ja öykkäröinyt sekä mm. purrut kamelia korvaan ja potkaissut sen viikonloppuna VALLIHAUTAAN. Eläintarhan vierailija oli seurannut kyseistä vapaaottelua ihan normaalilipun hintaan ja ollut varma että kamelille käy huonosti.
Eli tässä on nyt sitten vähän ikään kuin saatu mitä on tilattu. Aasin ökkäyröinti sai ikävän lopun mutta niin voi käydä jos potkii ja puree isompiaan.
Korkeasaaren johtaja sanoi, "Luonnossa tapahtuu kummallisia asioita".(eläintarhasta puhumattakaan..)

Nainen vai rahat?

Sain eilen lukea ääneen satua. Ei ehkä olisi pitänyt. Ymmärrän hyvin miksi eräällekin miehelle on luettu iltasaduksi Seitsemää veljestä ja eräällekin kummipojalle eläinkirjasta pätkiä eläinten levinneisyydestä ja pesimisalueista.
Satu oli Grimmin veljesten, Neljä taitavaa veljestä, Suuresta Satukirjasta.
Isästä oli tullut vanha, hän laittoi pojat reissuun. Pojat olivat risteyksessä, kukin lähti omaan suuntaansa. Jokainen heistä tapasi miehen joka ehdotti heille ammattia. Ekasta tuli varas. Huom. taitava varas. Tokasta tähdistäkatsoja. Sai kaukoputken. Kolmas puolestaan alkoi räätäliksi. Sai ihmeneulan ja neljännestä tuli metsästäjä. Sai pyssyn jolla ei voinut missata.
No, sitten veljekset lähtivät pelastamaan prinsessaa lohikäärmeeltä, ja pelastivatkin. Lohikäärme tietysti kuoli. Kuningas oli tyytyväinen, lupasi pojille prinsesssan. Prinsessalta ei kysytty. Pojille tuli riita. Kuningas päätti että kukaan ei saa prinsessaa, vaan pojat jakavat puoli valtakuntaa. Pojat olivat tyytyväisiä. Prinsessalta ei kysytty. Sitten pojat elivät isänsä kanssa onnellisena niin kauan kuin Jumala salli. (viimeinen lause; suora lainaus)
Olin sanataon.

Olympiakäymälään yhdelle

Kun etsitään suomen kauneinta terassinäkymää...Olympix ei taida olla aivan kärkikolmikossa. Sinänsä kyllä todella tervetullut idea säästää ja kunnostaa rakennus jolla on historiaa ja saada se uusiokäyttöön. Eikä vuottakaan liian aikaisin. Näkymä Olympiakäymälän katolta avautuu mukavan avarana mutta ehkä hieman...hmm..urbaanina.

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Niinku vaatteit ja niinku muotii

Siis hei, nyt mä aion olla niinku ihan älyttömän cuuul ja bloggaa niinku sellasii juttui jotka on niinku sillee kiinnostavii..Eli vaatteet ja niinku shoppailu.
Ja vaikka kuinka henkisesti ponnistelin neljän sekunnin ajan, en enää pystynyt jatkamaan kyseisellä linjalla, vaan oli pakko palata tähän normaaliin kirjoistusyyliini; ei mitään väriä, ei mitään rytmiä(mutta sitäkin enemmän tekstiä sulkumerkkien sisällä) -
Olen vain kiinnittänyt huomiota kuinka ns. "kenkä ja vaateblogeissa" otetaan kuvia päivän asukokonaisuudesta, mainitaan tuoteet, merkit ja hinnat ja julkaistaan ne muiden kiinnostuneiden. Miten ulkona tästä kaikesta olenkaan ollut..
Nyt ryhtiä tähän hommaan, eli:
Kävin täydentämässä eilen vaatevarastoani mm. roxyllä, addulla, mangolla. Minkki P:n residenssin pukimo on yhtä ilahduttava kuin Maikkis Koon kosmetiikkakemikalio - tuotteet/ja hintalaatusuhde erittäin kohdillaan. Silti haluaisin tuoda esiin palvelun laadun, joka ylittää kaikki vaatimustasot. Vaatteet olivat valmiiksi valittuja ja pakattuja kotiinkuljetusta varten. Oikeaa kokoa ja oikean värisiä. Missä muualla tämä on mahdollista?? Minkki P:n luona voi vielä samalla käynnillä kokeilla useita eri istuimia, välillä käydä jopa eteisessä tai keittiössä. On selvää, että käydäksesi läpi kaikki tärkeät asiat; pitää huoneistossa istua jokaisessa mahdollisessa paikassa. Heräsi muuten epäilys, että rahoitusalan miesten keskuudessa on leviämässä "kuuntelen naista" -tendenssi. Ken osaisi vahvistaa? Julkishallinnon konsulttien ja Kärköläläisten mansikanviljelijöiden keskuudessa tämä on ollut jo ihan arkea pitkään.
Mutta heiiiiii! Mulla on taas uudet kengät!! Ja iiihquja uusia vaatteita, ja koska tämän kaiken "tiedostavuuden" keskellä, olen paininut yleensäkin ostamisen ja hankkimisen kanssa, nämä ovat kierrätettyjä. Myös vaatteiden kierrättäjä saa tästä täydet pisteet + joutsenlippu suolakurkuistaan ja suomalaisista perunoistaan. Silli tosin oli Islannista mutta valmistettu sentään kotimaassa. Juustosta unohtui ottaa kuva tehtaille kyselyn lähettämistä varten...
Mutta siis shopping ja kledjut pitäisi esittää näin; ihka oikeita vaateblogeja: esim. Gossip, B with Picasso, Tuhlaus

Onnea Maire!


Nimipäiväsankarittaren on niin helppo levätä laakereillaan.
Pidän itse myös kyseisestä tavasta viettää aikaa..

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...