perjantaina, lokakuuta 30, 2009

Sänkyyn, pois, sänkyyn, pois, sänkyyn, pois, sänkyyn...

Loppuviikko on tuntunut mennyt kuin puoliksi sumussa. Uni on antanut odottaa itseään, ja olo on ollut sen mukainen. Elämä kaikissa väreissään on näyttänyt paletistaan niitä tummempiakin sävyjä.
Mutta iloisiakin asioita on tapahtunut. Eilen saapui kylään Topi, 11 kk. Vaikka nukkumaan mennessä melkein itketti, alkoi aamuyöstä jo naurattaa. Ainakin näin jälkeenpäin muistellen.
Kaverilla on murrosikä - tai uhma. Eikö kummassakin ole samanlaisia piirteitä? Tämä tarkoitti sitä että omaa paikkaa laumassa oli syytä testata. Useampaan otteeseen.
Topi otti nopeasti kyläpaikkansa haltuun ja tupatarkastuksen jälkeen loi melko kiinnostuneen katseen sänkyyn.(viimeksihän sinne ei päässyt) Sanoin ettei tarvi mennä nytkään. Kului vain hetkonen - ja eikun loikalla päiväpeitolle. Nostin kaverin alas. Ei ollut kuuntelu päällä.
Tämä show jatkui sitten tunnin välein aamuun asti. Heikompi hermoinen olisi jo saattanut sortua.(koira tai ihminen) Homma toistui yön aikan useita kertoja. Muutaman kerran pelkästä kokeilun ilosta pari kertaa peräkkäin. Siinä kohdassa jo hymyilyttikin. Tiedän ettei nelijalkaisen ystäväni ymmärryksessä ole mitään vikaa mutta egoa on sen verran, ettei uskoa tarvi ensimmäisestä kiellosta. Eikä siitä viidennestäkään.. Yöllä ei myöskään voi kaikuvassa kerrostalossa karjaista kovinkaan kaikuvaa komentoa, joten pitää yrittää löytää jonkilainen kompromissi. Kompromissi oli; sänkyyn, pois sängystä, sänkyyn, pois sängystä, sänkyyn, pois sängystä..

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Rakkaus merkillinen maa

Eräällä läheisellä ystävällämme on ollut tapana laulaa tätä laulua meille. Juhlana ja arkena. Laulun tulkinta on ollut teatraalista ja sitä on sekä esitetty, että kuunneltu asiaan kuuluvalla suunnattomalla tärkeydellä. Joka kerta se on saanut silmäni ihastuksesta selälleen.
En koskaan tiennyt laulun nimeä, pyysin vain aina että "Laula se "perhonen!!". Ja hän lauloi. Nyt saattaa olla ettemme enää koskaan kuule tuota kappaletta mutta ikinä emme unohda. Kyllä, rakkaus, se on merkillinen maa.

Rakkaus merkillinen maa

Mä lensin niin kuin perhonen
kohti tulta vääjäämättä
niin luulin, maahan rakkauden
en jätä tätä elämättä

Sun kanssas päivän jokaisen
mä elin ainutkertaisesti
sillä rakkaus on merkillinen maa,
niin merkillinen maa,
ja pysyvän sen luulin
kai ikuisesti

vaan aika muuttui
enää et
mua sytyttänyt niin kuin ennen
nyt ymmärränkin rakkaus on maa
me jossa eletään,
vain teeskennellen

vain sääli, älä syytä mua
oon yhtä onneton kuin sinä
sillä rakkaus on pettymyksen maa
se on pettymyksen maa
ja petturi kai oon eessäs minä

nyt eessäs seison nauraen
vain itkenyt oon sinun vuokses
oon kavaltaja, tiedän sen
enkä palaa enää luokses

vaan pakko onhan uudestaan
näin jotain tehdä elämälleen
vaikka rakkaus on pettymyksen maa
epävarma maa
niin silti sinne
mä tahdon jälleen
mä tahdon jälleen

sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Onni on hännässä

Tuli taas se aika vuodesta, kun Minkki P kutsui itsensä luokseni ruokailemaan. Koska viime vuonna oli ikimuistoisen hauskaa, otin kutsun ilolla vastaan. Mukaan mahtui myös pari yllätysvierasta, ja yllätys oli myös se, että ruuasta tulikin vegaaniruokaa. Keittona venäläistyyppistä kaalipunajuuri -keittoa, perunatofu-pihvejä, sahtileipää, kaaliretiisisalaattia, Minkki P:n tuomaa hummusta sekä uunilohkoina bataattia, lanttua ja naurista. Ruokajuomaksi vieraat olivat tuoneet enemmän kuin riittävän määrän viiniä.
YK:lla oli eilen synttärit, ja tietyllä tapaa tuntui, että myös ystävät pöydän ympärillä edustivat sitä. Kaikki hyvin erilaisia, ja kuitenkin samanlaisia.
Keskutelu virtasi vuolaana, niin kuin se aina tekee. Hiljaista hetkeä ei ollut. Mahtuipa mukaan myös levyraatia ja runonlausuntaa. Suosituimmaksi nousi Ron Pandgetin Suomen lippu, johon itse ihastuin Huvilateltassa. Melkein kaikilla tuntui olevan myös muistoja karttakirjoista ja lippujen opettelemisesta.
Olipa ympäristö niin turvallisen kotoisa, että muutama synttärijuhlija ehti ottamaan pikku torkutkin.
Myös suola teki kauppansa. Sitä tarvittiin niin lattialle kuin farkkuihinkin. Taisi joku laittaa jopa ruokaankin.
Ja LAHJA, hyvänen aika. Sain oman virvelin! Tämä asettaakin kalastukseni aivan uudelle tasolle. Minähän olen yleensä se joka lukee kirjaa kun kalansaalis nousee vedestä mutta tosin kummina (ja hyvänä ystävänä) olemisen myötä olen ottanut aktiivisesti osaa myös ruuan itse hankkimiseen. Nyt ei ole mitään syytä, miksi voisin olla itse pyytämättä omaa ruokani.
Aamulla herääminen oli hieman nuivahkoa mutta seinälle kiinnitetty juhlajuliste sai hymyn huulille. Hyvin runollisia vieraita oli käynyt kylässä. Myös illan aloittanut "Onni on hännässä" -lause on hyvä pitää mielessä. Sen voi päivittää myös ponnariksi. Olisi mukava kuvitella että onni seuraa perässä, kun sitä ei jahtaa.

perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Ostamisen ilo ja kuluttamisen suru

Ostin tänään uuden purkinavaajan. Ilahduin kuin näin että vanhasta tutusta Mausista on tullut musta versio. Ostin sen tyytyväisenä, ja olin iloinen, että kodin purkinavaaja-asiat tulivat nyt kuntoon.
Iloa ei kestänyt kauaa. Nyt kun otin vertailukuvaa uudesta ja vanhasta avaajasta, iski äkillinen syyllisyys. Miksi, ostan uuden purkinavaajan, jos vanha toimii ja on tallessa.(useinhan(lue:aina) purkinavaajaa ei millään löydä, juuri kun sitä tarvitsisi) Mutta minäpäs olen kahden purkinavaajan loukussa, ja se on hyvin epäekologista kulutuskäyttäytymistä.
Mitä jos kaikki ihmiset ostaisivat kaikkea kaksin kappalein? Aina vain kaupasta uusi tavara, vaikka edellinenkin on vielä aivan hyvä. Siihen tämä maailma juuri kompastuu kun isommat ja isommat kotimme täyttyvät kaikella tavaralla.
Kauheaa. Eihän tässä nyt mistään satojen eurojen kimalletopista ollut kysymys, vaan pienestä keittötarvikkeesta. Mutta nyt niitä on sitten kaksi. Ei kukaan käytä kahta purkinavaajaa samaan aikaan, joten toinen niistä on aivan turhanpanttina. Ehkä minun nyt täytyyv vain löytää ihminen jolta olisi purkinavaaja hukassa, tai ei omistaisi sellaista ollenkaan, ja lahjoittaa toinen avaaja hänelle. Saa ilmoittautua.
Minä kun vain halusin hyvän purkinavaajan.

MAUS on sentääna Priotin tuote
, ja sillä on avainlipputunnus.

Muita avaamista helpottavia tuotteita

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

Värillä on väliä


Jääkaappi on valkoinen, ja tv on musta. Näinhän se on. No, nykyään joka viidennellä taitaa olla jo jääkaapin värinä myös teräs, ja TV:täkin saa välillä eksoottisen harmaana.
Sattuneista syistä vuoden vaihteessa olin jo hetken aika taulu-tv:n katsoja. Mutta sekoitin pakan, ja olen jälleen vanhan harmaan putkitelevisioni seuraaja.
Olen vähitellen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että k taulumallinen televisio vie noin puoli metriä vähemmän tilaa. Pienessä asunnossa se on paljon. Mutta kun sitten aloin katsoa vaihtoehtoja, niin hämmästyin. En voi käsittää että valkoinen, pienempi televisio, maksaa enemmän kuin isompi musta. Isommathan yleensä ovat kalliimpia, eikä valkoinen ole edes mikään erikoisväri. Ainahan kodinkoneet ovat olleet tylsän valkoisia, miksi tv olisi poikkeus? Enkä myöskään ymmärrä, että tv:n tuumakoon pitää olla yksioikoisesti 32" tai suurempi. Pienempi vaihtoehto yleensä on 19", mikä onkin hyvä keittiöön mutta kun katselijoita asuu myös keittiöitä suuremmissa mutta omakotitalojen olohuoneita pienemmissä huoneissa. (kyllä 26" voisi olla aivan passeli tv:n koko)
No siksi koska niitä valmistetaan vähemmän ja siksi myös myydään vähemmän. Tosin valkoiset ovat myös kuulemma useammin kaupasta loppu. Kauppaopiston käyneen päähän ei meinaa mahtua. Miten kallista voi olla tehdä enemmän valkoisia tv-kuoria, ja sen jälkeen myös myydä niitä enemmän?

tiistaina, lokakuuta 20, 2009

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.

Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)

Kortti pois ja linnaan

Olen hyvin suvaitsevainen ihminen, kuten otsikosta voi päätellä. Luin Hesarista samaa, minkä on pystynyt havaitsemaan liikenteessä ominkin silmin. Liikenne on hektistä, eikä sääntöjen noudattamiseen keskitytä.
Ihminen joka lähtee liikenteen keskelle, sitoutuu noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Metsässä tai pellolla voi kirmailla ristiin rastiin(paitsi toisen pellolla) niin päättömästi kuin huvittaa mutta yleisillä teillä on vain pakko ottaa huomioon muut. Kulki millä tavalla tahansa.
Olisi täysin ookoo, ottaa kortti pois puoleksi vuodeksi henkilöltä, joka ajaa jalankulkijan yli suojatiellä. Se ei jalankulkijan henkeä tai katkennutta jalkaa pelasta mutta olisi edes jonkinlainen kannustin suojatien eteen pysähtymiseen. Toisaalta, jos oma järki ei riitä, auttako siihen kannustinkaan?
Joudun aamuisin usein ylittämään vilkkaasti liikennöidyn Sturenkadun. Aina silloin harvoin kuin yksi auto pysähtyy, en koskaan suoraan ylitä tietä, vaan katson ja odotan, että toiselta kaistaltakin tuleva auto pysähtyy. Aina se ei pysähdy. Olemalla itse hereillä, varmistan että edes toisella osapuolella on ajattelu kytketty päälle.
Autokoulussa opetettiin, että suojatien eteen pysähtyneen auton viereen on pysähtyttävä. Jos ei pysähtynyt, ei saanut korttia. Saman pitäisi päteä liikenteessäkin. Jos et osaa, tai halua, noudattaa sääntöjä, niin kortti pois.
Valvontakamerat; kyllä. Isot sakot; kyllä. Lisää valistusta; kyllä.

sunnuntaina, lokakuuta 18, 2009

Friski viikonloppu














Ei sitä kuhaa sitten tullut, mutta eipä tullut pahaa mieltäkään. Oli muutenmukavaa. Ruokaa sai kaupastakin ja rapuja ystävällisinä lahjoituksina. Kyseisestä ruokalajista tuli kokemuselämys myös mökillä vierailleille lapsille. Pienemmän kansalaisen rapu saa selkästi kiljahtelemaan. On haasteellista selittää uskottavasti 5-vuotiaalle, miten rapu on aivan normaalia ruokaa, ja sen kovan kuoren alla on säilössä ihan tavallista ruokaa... Kymmenvuotias puolestaan veti pisteet kotiin maistamalla kaikkea tarjolla ollutta hyvin rennolla asenteella. Monella aikuisellakin olisi opittavaa. Maistamisen jälkeen voi sanoa pitääkö vai eikö pidä, mutta ainakin on ollut avoimin mielin.
Parasta rennon olemisen lisäksi oli syksyinen raikas ilma. Kyllä vain luonto palkitsee katsojaansa. Ei haitannut vaikka välillä vähän tihuttikin. Epävarmaksi jäi hämärässä, että oliko elämys kauris vai peura..
Kielellistä elämystä saatiin kummipojan Turun murteella kirjoitetusta Aku Ankasta. Olen ollut välillä hieman nuiva noiden murrekirjojen suhteen. Tunnustan. Se on ollut vain omaa pienuuttani, kun olen välillä pelännyt, että niitä on tuotettu lähinnä tekemisen vuoksi, eikä niinkään aidosta kiinnostuksesta kieleen. Mutta olen ollut väärässä. Turun murteella tehty Aku oli riemastuttava. Se on tehty huolella ja harkiten, myös taiteellista vapautta käyttäen. Aku on Aku, eikä murresanakirja. Enkä muistanutkaan, että kyseisen teoksen on kääntänyt V-P Lehto...
Viikonlopun viettäjät olivat jo jumittaa ensimmäiselle sivulle kun piti jäädä toistelemaan määritelmää Aku Ankalle tarjotusta puurosta: " Täsä on kaik raskasmetalli mitä sun friski kroppas tartte, kromist koboltti".

Tärkeä ps. Tästä linkistä voit käydä lukemassa eron Turun ja Loimaan murteen välillä. (esim. puuttuvat muutamat leimallisimmat piirteet, esimerkiksi pitkät vokaalit ovat säilyneet sanan lopussa ja loppuheittoa ei ole.)

perjantaina, lokakuuta 16, 2009

Kuhaa kuumottamaan

Viikonloppuna on tarkoitus viettää laatuaikaa(mitä muuta se edes voi olla?) ystävien ja kummipojan kanssa. Itseasiassa tähtäimessä on kunnon kuha-saaliin pyydystäminen mutta tunnetusti kalathan eivät aina pelkästä käskystä veneeseen hypi. Olen kuitenkin henkisesti päättänyt, että saalista tulee.
Suurin huoli viikon mittaan ei ole ollut mahdollisen kalan saaminen, vaan kelit. Auton talvirenkaat ovat käytännöllisesti säilössä toisessa kaupungissa, ja näin jo itseni ajamassa Paraisilta Helsinkiin päin 5 km/t. Viimeksihän kunnostauduin samaisessa mestassa karauttamaan koko auton kiville, joten se homma ollaan jo nähty.
Ei muuta kuin lämmintä päälle ja kuhat pannulle tirisemään! (oikeasti haluan tosiaan nähdä itseni irrottamassa sitä jättikuhaa koukusta mutta se onkin jo toinen tarina se)

torstaina, lokakuuta 15, 2009

Joka päivä on hyvä päivä puhua norpista

Joka päivä on hyvä päivä puhua norpista. Minkki P soitti aamulla Engelin aamiaiselta norppa-puhelun, liittyen Saimaalla syntyneisiin kaksosiin, joiden nimet ovat: Arka ja Parka!
Vaikka nämä ensimmäiset pakkaspäivät ovat ottaneet aamuisin koville, ja tieto ennen aikaisesta talvesta on jo itsessään veret hyydyttävä, muistin välittömästi että nyt pitää toivoa pitkää, ja ennen kaikkea lumista talvea! Puhelu myös muistutti siitä, että kun on yhteinen kiinnostuksen kohde niin ilosanomaa jaksaa myös levittää

Mitä me Saimaannorpasta tiedämmekään? No ainakin että:

Saimaannorppa elää vain Saimaalla.Se on yksi harvoista makeassa vedessä
elävistä hyljelajeista.
Saimaannorppa jäi eristyksiin Saimaan altaaseen noin
8000 vuotta sitten, kun järvien yhteys Itämereen jääkauden lopulla katkesi.
Sopeutumana Saimaan sameisiin ja sokkeloisiin vesiin saimaannorpalla on
sukulaisiaan suuremmat silmät ja aivot.
Mutta. Saimaannorppa on erittäin uhanalainen laji. Saimaannorppia
arvioidaan olevan nykyisin noin 260.


Ymmärrän myös kalastajia. Eihän kukaan halua oman elinkeinonsa olevan uhattuna. Yhtenä tukikeinona kerätään katiskoja alueen kalastajille. Hmmm.. taidanpa alkaa kerätä varoja kimppakatistakaan... Ilmoittautumisia otetaan vastaan.

Lukiessani tätä olin melkein kateellinen Juha Taskiselle..
ja video täältä.

Katso myös Norppaklubi

tiistaina, lokakuuta 13, 2009

Ottaisin metrin kangasta - tai puoli kiloa

En kovinkaan usein käy kangaskaupassa. Jos käyn, niin todennäköisemmin seuralaisena. Tänään olin asiakas. Haparoiva, mutta onnekas asiakas.
Tavoitteena oli löytää 2x3 metriä huonekalukangasta. Mielummin melko nopeasti ja järkevällä euromäärällä.
Kangastarve ei ollut äkillinen. Vintillä on ollut varmaankin kolmisen vuotta parempia päiviä odottaneet nojatuolit. En ole aivan varma tulevatko ne ikinä näkemään niitä parempia päiviä, mutta se on todennäköisempää kun niissä on kangas päällä. Tulevatpa ne sitten sisään kotiini, tai lähtevät vaikka muille maille vierahille, niin on aika vihdoin tehdä niille jotain.
Mielityn vinkistä löysin tieni Yliopistonkadun Eurokankaaseen, ja vielä tarkemmin alelaarille. Tämä olikin huippuneuvo sillä kun muut kankaat olivat keskimäärin 18 euroa metri, tämä kangas oli 18 e/kilo. Hyvällä tuurilla sattui löytymään kaksi riittävän kokoista palaa, ja loppuhinnaksi kankaalle tuli 20 euroa/tuoli. Enkä ihmettelisi vaikka ylijäämästä tulisi yksi tyynynpäällinen. (kuullostaa melkein marttamaiselta!)
Kävin kysymässä pelastustyötä myös naapurissa olevasta verhoiluliikkeestä. Kaunis, mutta liian kallis idea kierrättäjälle. Ystävällinen palvelu, kauniita kankaita sekä taivaallinen hinta. On järjetöntä maksaa vanhan tavaran henkiin herättämisestä yli kahtasataa, kun tavoitteena on itsekin pysyä hengissä. Soittamalla edullisemmalle ompelijalle ja penkomalla kangas alelaarista, hinta tippui neljännekseen. Uskomatonta.
Nyt vielä kun tietäisi kuinka päin kangas tulee, ja onko mukaan ostettu lanka sitä oikeaa mutta eihän Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä. (vaan 900 vuotta)

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

Merille mieleni tekevi


Mikäköhän siinä on, että toimivan polkupyörän saa viikkoa ennen kun ensilumi tulee, ja ensimmäisen kerran koko vuonna käy purjehtimassa päivää ennen vuoden ajan vaihtumista?
Kaunis sunnuntaipäivä oli mennä harakoille kun päikkärit houkuttelivat mutta Kuisma tarjosi aktiviteetiksi purjehtimista. Koska ensin tehdään, ja sitten vasta mietitään, oli myöntymiseni välitöntä.
Kokemuksesta tulikin aivan mahtava. Upea auringon paiste, raikas merituuli ja iloisesti laineilla keikkuva vikla. Homma sujui kohtuullisen hyvin. Ainoastaan yksi aloittelijan pyllähdys tapahtui heti toisessa käännöksessä mutta loppuvaiheessa alkoi jo pysyä kummatkin köydet käsissä. Olin aivan varma että retkestä tulee kylpykeikka mutta ei. Ei edes molskahdusta laiturilta tai epähuomiossa luiskahdusta laidalta.
Lisähohtoa raikkaaseen iltapäivään toi vielä HSK:lla lämpimänä ollut uusi sauna. Oli aivan täydellistä mennä, kieltämättä hieman kohmeessa, kuumaan saunaan ja nauttia vielä samalla aurinkoisista merinäkymistä. Miesten puolelta kuuluneen oudohkon hihkunnan alkuperää en uskalla edes arvailla...

lauantaina, lokakuuta 10, 2009

Paperivalokuvia kenelle tahansa

Ifillä on parhaillaan mm. 50 % alennus paperikuvista. Parasta on, että nyt kuvia pystyy tilaamaan myös eri osoitteeseen mihin lasku tulee. Omilla kuvillaan voi siis kätevästi ilahduttaa vaikka koko ystäväpiiriä. Vaikka upeina suurennoksina. Tilaamatta ja pyytämättä.
ps. foto ois kiva yllätys

Extrafilmillä tosin saa jopa canvas -taulun alk. 17,90

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Oma alue ei-tupakoitsijoille

Festareille ja urheilukisoihin kaavaillaan tupakointikieltoa, tai ainakin suunnitellaan omaa aluetta tupakoitsijoille. Luin aiheesta ilolla. Ravintolat eivät hävinneet suomesta vaikka tupakointi niissä kiellettiin. Alkoholin myynti ravintoloissa on saattanut laskea mutta siihen määräävin tekijä on, yllätys yllätys, hinta, eikä tupakointi. Muutamalle juottolalle on ollut suorastaan eduksi joutua muuttamaan itsensä ruokabaariksi. Suomi ja ihminen kaipaa kyllä hyvää, kohtuu hintaista ruokaa, halpaa kaljaa ja kallista röökiä ei niinkään.
Ymmärrän, että ulkona festareilla on saatava polttaa. Mutta onko pakko tunkea sinne eturiviin palavan tupakan kanssa? Voisiko sitä tupakkaa polttaa kuitenkin niin ettei tuhkat ja savut olisi takakireän ei-tupakoitsijan niskassa ja naamalla?
Kun ystävällisesti pyydät päällesi karistavaa tupruttelijaa lopettamaan, kuulet olevasi "nipottava ämmä, joka naamasta näkee ettei ole ikinä saanut". Se siitä yhteistyöstä. Tarvitaan siis säännöt järjestäjiltä. Suomessa on muutenkin suuri kynnys tulla toisen henkilökohtaiselle alueelle esittämään toiveita, mutta ymmärrämme kuitenkin kutakuinkin sanat sallittu ja kielletty. Niitähän voi kuitenkin soveltaa Maan Tavan mukaan.
Minulle kelpaisi myös oma alue ei-tupakoitsijoille. Jos tupakoitsijoita risoo, että heidät aidataan kuin karja konsanaan, käy minulle myös että alue järjestetään röökittömille. Onhan ravintoloissakin pystynyt valitsemaan haluaako savuttomalle vai savulliselle puolelle.
Loppuun vielä tilitys suoraan sydämestä. Erityisesti itsenäni ovat vuosikaudet ärsyttäneet tyypit jotka humalapäissään sytyttävät tupakan, ja heiluvat se kädessään, vain sytyttääksen seuraavan, ja seuraavan. Tupakasta vedetään korkeintaan parit henkoset, mutta sen on oltava koko ajan palamassa kädessä.
Entä tupakoinnin kieltäminen autossa, jossa on lapsia? Kyllä, isoveli valvoo ja suomi on holhousyhteiskunta, mutta mitä sitten pitäisi tehdä kun aikuinen poltaa autossa, jossa sisällä on lapsia? Tiedetän, että passiivinen tupakointi lisää lasten hengityselinsairauksia. Voisinko esim. veronmaksajana kieltäytyä maksamasta näiden lasten hoidosta, ja vedota siihen että "suomi on vapaa maa", ja näiden lasten vanhemmat ovat tehneet vapaan valinnan altistuttaa lapsensa, joten heillä on täysi oikeus myös irtaantua yhteiskunnan pakkoterveydenhoito-tuesta? Ei sitten holhota, millään puolella.

maanantaina, lokakuuta 05, 2009

Jatketaan vielä Freshistä

Sivuilleni on löytänyt viimeisen kuukauden aikana yhtä paljon ihmisiä Atria Fresh -hakusanoilla, kuin Aikuisten seuraleikit sanoillakin. Kertooko tämä jotain pian lähenevästä pikkujoulu -kaudesta, tarjoiluineen/ohjelmineen?
Muutama haku oli tullut Atrian omasta verkosta mutta klikkailijat ovat saattaneet olla esim. mainoskappaleen esittäjän etsijiä tai tutkimusyhtiön edustajia, jotka tekevät koostetta mainoksesta käydystä keskustelusta netistä. Kiinnostavaa joka tapauksessa.
Tässä välissä olen ehtinyt syömään tuoteperheen mozzarellasalaatin, ja se ei millään tavalla poikennut muista kaupan valmissalaateista maultaan. Ehkä jopa oli mauttomuudessaan pienoinen pettymys, koska saatoin odottaa jotain hieman terävämpää, hinnan ollessa muita korkeamman. Mutta ihan vain tästä uudesta virinneestä mielenkiinnosta, taidan kokeilla myös jotakin toista vaihtoehtoa, ja liittyä tuntemuksien jakajiin. Toivottavasti tuoteperhe löytää omat faninsa, monen työpaikka on kolmioleivässäkin kiinni.

Mutta keskustelua käydään, tutustukaa toki aiheeseen muuallakin:

Markkinointi ja Mainonta sivustolla asiaa vatvotaan näin.
Kaks.plus palstalla ollaan ärsyynnytty mainoksesta
Jekkupatteri puolestaan kysyy tasa-arvon perään Muropaketti plazalla
Keskustelu Demissä saa huolen kääntymään valmisruuasta, nuorten naisten älykkyysosamäärään sekä kirjoitustaitoon...

sunnuntaina, lokakuuta 04, 2009

Mukulat multaan!

Lauantaina taisin ensimmäisen kerran elämässäni istuttaa kukkia. Siis täysin oma-aloitteisesti ja vapaasta tahdostani. Istutustyyli oli hieman vapaa ja suunnittelematon, joten oletan sen näkyvän myös kevään mahdollisessa kukinnassa. Tai saa nähdä käyvätkö myyrät apajilla, tai viekö mahdollisesti halla amatöörin mukulat, mutta arpa on heitetty.
Kukkaistutus oli muun puuhastelun sivutuote. Nyt kun olen keskittynyt(vaihteeksi) suuriin linjoihin, ymmärrän että isompien raamien sisällä kevään kukkien väri tai koko on melko sivuseikka.
Ymmärrän että luonnon kanssa yhteiselo on henkien taistoa sekä välineurheilua. Kun yksi talikko katkesi, piti hankkia tilalle toinen. Nyt lähdettiin uuteen taistoon Fiskarssin pistolapiolla ja talikolla. Eikä tarvitse sanoa, opin kokemuksesta, talikkoa ei ole tehty juurien maasta vääntämiseen. Ja oikeastaan olen jo aavistamassa, että oikeastaan koko juuritaistoon ei kannata käydä manuaalisesti, vaan siinä hommassa jyrsin on se joka puhuu mutta paremman puutteessa, kokeillaan ensin vaikeamman kautta. Otetaan järki käteen vaikka ensi keväänä. Aikaa on.
Puutarhajyrsimen voi muuten myös vuokrata

perjantaina, lokakuuta 02, 2009

Kuka piileksii sinua hyllyn takana?

Aamulla raitiovaunuun astui sisään samaan aikaan ihan mukava tuttu. Olin huudahtamassa heitä mutta aikomukseni jäi puolitiehen. Tuli kuulumisien vaihtamisväsymys. Matka jatkui, ja ajattelin, että "tervehdin sitten hetken kuluttua". Matka jatkui, vaan hetkeä ei tullut.
Aamu oli aurinkoinen ja kaunis. Tuttavassani ei ollut mitään vikaa, ei vain tullut sitä; " no hei hei, mitä kuuluu" -inspiraatiota. Ei niitä aina vain tule.
Noustessani raitiovaunusta ja kävellessäni loppumatkan syksyisen kauniin puiston läpi, alkoi hymyilyttää ns. "hyllyn takana piileskely". Olen monelta ihmiseltä kuullut kuinka he ovat nähneet sen ja sen kaupassa, mutta piileksineet keksihyllyjen takana, koska "eivät vain ole sillä hetkellä jaksaneet tavata".
Suomalaiselle tapaaminen on joskus niin raskasta. Meille sopii kaupassa anonyymina vaeltelu. Nykyajan ostoskeskus on kuin tiettömällä taipaleella tarpominen, välillä ei loppua näy. Itseäni alkoi kiehtoa ajatus, että olisi hauska vuoden lopussa saada saldo, ihmisistä jotka ovat itseltäni piileskelleet vuoden aikana. Parhaintahan on jäädä tilanteesta kiinni. Puolisäikähtäneenä änkyttää jotakin sekavaa, ja yrittää näyttää luonnolliselta. Silloinhan se toinen vasta oudon kuvan saa julkisivusta, joka meille on niin tärkeää.

torstaina, lokakuuta 01, 2009

Hyviä ja huonoja uutisia

Hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset olivat, että pääministerimme ei tällä kertaa haasta yleisradiota oikeuteen. Eihän siellä alvariinsa voi rampata.
Huonot uutiset ovat, että tulossa on vielä talokatselmus. Tätä katselmusta sitten varmasti vatvotaan viikko jos toinenkin. Onko se muuten samainen talo, jonka makuuhuoneessa 7-päivää lehti kertoi kampaaja-Kaarinan vierailleen, silloisen yksityishenkilö Matti Vanhasen vielä ollessa naimisissa? Mutta talokatselmus tulee olemaan hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa. Kaikkihan me jo tiedämme, ettei sieltä löydy sitä tuppeensahattua lankkua. Jos jotain on tullut pihalle ilmaiseksi, se on tullut tilaamatta ja pyytämättä. (Miksi muuten Anneli Jäättenmäki erosi?)
Itse en usko, että Yle menisi aivan kevyesti väittämään pääministerin saaneen lahjuksia. Varsinkin, kun tiedetään, että sekä kyseinen pääministeri, että yksityishenkilö Matti Vanhanen, ovat kovin tarkkoja maineestaan.
Mutta eipä taida Antti Kaikkonenkaan elää elämänsä ruusuisinta aikaa. Juuri kun unohtui hänen lähettelemänsä 69 tekstiviestit, niin käy ilmi että AK on kunnostautuu säätiöpuolella. Koska niin on "maan tapa".

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...