maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Minkä taakseen jättää.. - syntymäpäivälahjat


Vietimme eilen syntymäpäiviä, koska olemme syntyneet samana päivänä koko SSK. Tai siis kukaan meistä ei ole syntynyt edes samassa kuussa mutta mitättömillä pikkuseikoilla ei ollut sijaa eilisessä juhlassa. Eikä siinä että yhden piti tuoda kakku, yhden leipoa pikkuleipiä, kahden tehdä jotain suolaista - eikä mikään tästä toteutunut. Partyhattujakin oli kolme, joista yksi oli tosin silmänaamio mutta kuten sanoin, juhlamme eivät kompastuneet pikku seikkoihin. Eikä siihen että emäntä heräili toista kertaa päivään puolta tuntia ennen vieraiden saapumista, eikä siihen että vieraat jättivät lahjansa niine hyvineen juhlapaikalle! Siinä kohdassa emäntä tosin kohotti toista kulmakarvaansa (olimmehan keskustelleet syyskävelyn loppupuolella täti sinisestä ja käytöstavoista). Humppilasta tuodut, ja kerrankin hyvissä ajoin jopa paketoidut, Alfredo Häberlin designveitset olivat edelleen niillä sijoillaan minne vieraat ne olivat avattuaan jättäneet! Olen hieman tyrmistynyt mutta oletan että kyse oli silkasta ikävästä vahingosta, ja vieraat kyllä tulevat noutamaan arvolahjansa pikimmiten..

Pandoran lipas on transformaatiomyytti

Pandora on kreikkalaisessa mytologiassa maailman ensimmäinen nainen, jonka Zeus loi rangaistakseen ihmiskuntaa ja Prometheusta tulen viemisestä.

Ennen kuin Prometheus sidottiin kallioon, hän varoitti veljeään Epimetheusta ottamasta lahjoja jumalalta. Epimetheus ei kuunnellut ja Pandoran saavuttua rakastui tähän. Epimetheus käski Pandoraa olemaan avaamatta tämän mukana ollutta lipasta, mutta Pandoran uteliaisuus voitti ja hän avasi lippaan vapauttaen kaikki maailman vitsaukset. Siihen asti ihmiskunta oli elänyt paratiisimaisesti ilman murheita. Pandora sulki lippaan, jolloin sisälle jäi ainoastaan toivo. Maailmassa oli nyt pelkkää synkkyyttä kunnes Pandora avasi lippaan taas, ja vapautti toivon.

Pandoran lippaaksi verrataan asioita, jota ei kannattaisi kokeilla. Kokeilusta seuraa ikävyyksiä. Ihmisellä on luontaista uteliaisuutta ja houkutusta uusien asioiden kokeiluun. Kuuliainen ihminen säästyy ikäviltä seurauksilta. Tätä ristiriitaa kutsutaan pandoran lippaaksi.

Wikpedia auttaa kun historian opettaja on ollut mielenkiinnoton.
Teksti: Tämä artikkeli käsittelee taruhahmoa. Älä myöskään unohda Pandoraa, Saturnuksen kuuta:

perjantaina, lokakuuta 27, 2006

Kukkapuskaa Pursimiehenkadulla

Keskiviikkona seisoin kaksosen kanssa asunnottomien asuntolan oven takana soittamassa ovikelloa, kukkapuska kainalossa. Kaksosta jännitti, itsestäni tuntui että olen (taas) kohtauksessa suomalaista elokuvaa, jonka käsikirjoituksen seuraavaa kappaletta en ole ehtinyt kiireessä vielä lukemaan..
"Soitetaanko toimiston ovikelloa vai vahtimestarin?" - "Soita vahtimestarin." Huutelen ovipuhelimeen koko nimeni ja kerron että meillä on kukkalähetys. Kuullostan todella koomiselta. Olemme tietysti väärällä ovella ja suorasukainen vahtimestari kehoittaa jatkamaan eteenpäin ja tulemaan sisään Albertinkadun puolelta.
Menemme reippaasti sisään, lausun asiamme selkeästi niin kuin on koulussa opettettu ja vahtimestari lähtee oppaaksemme neljänteen kerrokseen. Tuntematon Tuula Kaipiainen kun asuu huoneessa 416. Hissillä vahtimestari heittää rennon vitsin euroopan moderneimmasta hissistä. Samalla hän ehtii kertomaan että asuntolassa on eri kokoisia asuntoja, perheille, yksinhuoltajille ja yksinasujille. Hän on tyytyväinen remonttiin mutta ehtii myös toteamaan, että samalla asukasluku tipahti kolmannekseen. Päähän jää soimaan ajatus siitä missä ovat loput entiset asukkaat..
Tulemme laitosmaiseen aulaan neljännessä kerroksessa, missä Tuula ja Virpi istuvat pimeässä katsomassa Dr Philliä. Vahtimestari laittaa valot päälle ja toteaa kuuluvalla äänellä että " Tässähän Tuula on. ". Naiset katsovat meitä ja tulee tilanne. Arkkitehtiopiskelija ja projektipäällikkö lähestyvät Tuulaa Stockmannin kukkapuketin kanssa ja mutisevat asiansa radiolähetyksestä ja viherkasvista. Tuula ilahtuu, kiittää, ja toivottaa kädestä pitäen hyvää syksyä. Olemme jo melkein lähdössä mutta Tuula kehoitta tulla katsomaan huonettaan ja tovin verran jäämmekin kehumaan sitä yhdestä suusta. Huone on pieni, juuri remontoitu, valkoinen ja siisti. Värikkäitä koriste-esineitä on paljon. Nyt ymmärrän miksi hän toivoi haastattelussaan hyllyä koriste-esineille. Tuula esittelee myös lehtileikkeleen muuttopäivästään. Kuvassa on myös laitoksen johtaja, jota naiset tuntuvat arvostavan.
Samalla Tuula kertoo myös sairaudestaan, josta lääkäri tosin kertoi hänellä olevan mahdollisuus parantua. Ja Virpi ja Tuula arvostelevat terveyskeskuksen toimintaa. Tuula oli viety monta kertaa terveyskeskukseen ja lähetetty takaisin. Kunnes sitten välilevy meni ja sairaalassa löysivät tubin. Välillä Tuula ei pystynyt edes kävelemään mutta Virpi työnsi häntä pyörätuolissa ja oli apuna Kannelmäen asuntolassa.

On aika lähteä. Tuula sanoo "kiitos vaan ja hyvää syksyä", ja sulkee oven.
Virpi lähtee saattamaan meitä. Matkalla hän kertoo olevansa talon ainoa opiskelija, ja haluaa näyttää myös oman huoneensa. Tämäkin huone on erittäin siisti mutta hieman eri mallinen. Erityisen tyytyväinen Virpi tuntuu olevan kolmen askelman rappusiin jotka viettävät hänen huoneeseensa. Niistä ei kuulemma juoppo selviä jos joku olisi tulossa yllättäen.
Kävelemme ulos suomalaisesta elokuvasta ja ensimmäinen minuutti meni taas ajatusketjun läpikäymiseen että "tapahtuiko tämä (taas) todella". Kaksonen sanoo olevansa minulle paljon pystyssä. Mutta eiköhän tästäkin keikasta olla taas tasan.

Blogillani on lukija

Blogillani on lukija. Yksi. Nyt en enää kirjoitakaan itselleni, vaan kirjoitan myös hänelle. Se asettaa heti haasteen. Onko kirjoitukseni hänen aikansa arvoista? Mitä jos häntä ei enää ensi viikolla kiinnostakaan? Mitä jos hän kokee kirjoitukseni pitkästyttävinä ja alkaa ajatella myös minusta niin?? Mitä jos ystävyytemme alkaa rakoilla ja emme enää löydä yhteistä säveltä? Entä jos blogi kaivaa maata solidaarisuuden alta?? Mitä jos?!

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Aamu se on huonokin aamu

Torkkuherätys. Kuka dorka keksi sen?! Jos se olisi tarkoitettu, niin kai aurinkokin nousisi viiden minuutin välein tunnin ajan.. Kyllä, nukuin pommiin. Heräsin puhelimen soittoon. Puin päälleni, kävelin bussille. Gooooooood mooooorniiiing Vietnam!!

tiistaina, lokakuuta 24, 2006

Näin kävi

Onko se niin, että kaikki hyvät jutut alkavat huonosta vitsistä.. vai niin että huonot jutut alkavat hyvästä vitsistä.. näin kuitenkin (taas) kävi kun eilen istuin hnannan kanssa saman pöydän ympärillä, ja tuli vitsailtua blogeista. " Pidetään kilpailu - kumpi saa enemmän hatemeiliä omasta blogistaan?!! " " jeee - TODELLA hauska, hyvä ja hyödyllinen idea! "
No - aamulenkillä (6.15 käyty), keskusteltu Antin kanssa samalla hyvin intensiivisesti ihmisen omaksumista rooleista (ylämäessä puhetulva tosin vähän hyytyi) ja Kummelin laatusivusto biisit kunneltu. (dänks, hna ja jaakko).Bussimatkalla töihin otin käteeni Pajamäen eeppoksen suurista ikäluokista. Pääsin vasta kohtaan jossa oskari ylennettiin luutnantiksi. Mukaansa tempaavaa jatkoa odotellessa..
Sillä mennään mitä on.
Luonnollisesti kaikki ihmiset, tapahtumat, kaupungit, asiat ja kommentit, ovat täysin keksittyjä, eikä niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...