tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Ruokaa muualta kuin isosta ketjukaupasta

Näin paikallisesta lehdestämme, että kahvilayrittäjät kutsuivat koolle lähiruuasta kiinnostuneita. En päässyt paikalle mutta ongin järjestävän tahon numerot kyselläkseni hieman kuulumisia. Muuttamisestani lähtien minua on hieman vaivannut ruuan hankkiminen. Toki sitä saa kaupasta kun vain menee, hakee, maksaa ja tulee kotiin purkaa kassit jne. mutta en ole nykyisin enää kovinkaan innostunut ruokakaupassa kävijä. Mielummin vielä kerralla ostan enemmän, jotta ei tarvitsisi mennä tuhlaamaan koko elämäänsä niille loputtoman pitkille käytäville.
Helsingissä oli helppo(tai no jaa..)koota ruokapiiri, tilata ja maksaa ruuat netissä sekä saada ne vielä kotiinkuljetetuksi. Eikä onnellisuutta yhtään vähentänyt, että tämä ruoka oli luomua. Nyt sen sijaan homma on lipsunut täysin käsistä. Työntelen ostoskärryä ydinvoimamyönteisissä ketjuliikkeissä ja mietin että miksi pitää ostaa tarvikkeita, joita en halua. No esimerkiksi sen vuoksi, ettei jaksa kantaa ruokiaan Ruohonjuuresta Helsingistä tai ettei sekään ole kovin ekologista että yksin tilaa ja kuljetuttaa ruokansa pitkien matkojen takaa. Mutta kahvilanpitäjien kertomasta päätellen, nyt tännekin ollaan ilmeisesti puuhaamassa jonkinlaista lähiruoka-yhdistystä, joka toimisi linkkinä tuottajien ja kuluttajien välillä. Unelmoin myös ruokapiireistä sekä vahvasti luomuruuan kysynnän kasvattamisesta täällä Lohjalla mutta pitänee jaksaa olla kärsivällinen.
Sunnuntaina soi ovikello.(aina yhtä jännittävä tilanne) Siellä oli naapuri joka toi pari kiloa itse pyydystämiään tuoreita silakoita. Eilen huikkasin naapurin rouvalle, ja kysyin halusiko hän puolestaan hakea meiltä raparperia. Halusi hän. Tuntui, että homma on kohdillaan.

perjantaina, toukokuuta 27, 2011

Tyhjästä on paha nyhjästä

Jäin vielä hetkellisesti pohtimaan aiemmin mainitsemaani postilaatikkoasiaa.
Hetken mielenjohteesta laitoin net.anttilaan asiakaspalauteviestiä, jossa ystävällisesti pohdin, että heilläkin on melko pieni postilaatikkovalikoima vaikka kysyntää varmasti olisi kauniimmillekin laatikoille.

Ja Anttila vastasi: Hyvin nopeasti tuli vastaus palveluneuvojalta:
Kiitos viestistäsi! Välitin viestisi eteenpäin tuotepäälliköllemme.

Tähän sitten vastasin kiitellen ja totesin, että olisi mukava saada myös tuotepäälliköltä vastaus,
joka tulikin sitten viikon päästä:
Hei
Valitettavasti ei ole ollut tarjontaa hirveesti tarjontaa meille.

Lyhyt ja ytimekäs viesti - mutta todellakin paljon parempi kuin ei mitään, tai ympäri pyöreä "kiitos kun olet halunnut kehittää tuotevalikoimaamme..ja blaa blaa", josta jää aina todellista teflonia -olo.  Nyt puolestaan minulle jäi sympaattinen olo net.anttilasta. Tyhjästä on paha nyhjästä. Jos ei kaupalle tarjota myytäväksi muuta kuin metallista peltilootaa, niin eihän siellä muuta myydä. Siinä ei voi tuotepäällikkö design-postilaatikoksi muuttua. (vink, vink nuoret suunnittelijat)

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2011

Hiljaa hyvä tulee.

Sanakirjassa ei ole kuvaani esimerkkinä tuon otsikkolauseen kohdalla. Toki olen sitä elämässäni kaikille muille hokenut ja suositellut, mutta omat hihat on tullut käärittyä(ja poltettua) monesti melko ripeästi. Erinäisillä seurauksilla. No nyt  ei tarvi olla huolissaan hosumisesta. Tällä hetkellä toteutan tuota hiljaisversiota oikein olan takaa. Vaikka pinnistelisi, tuskin pystyisi enää hidastamaan. Asuinpaikan vaihtumisesta alkaa nimittäin tulla pian puoli vuotta täyteen - ja mitään - ei ole vielä tapahtunut.
Johtoajatuksenani tällä viikolla on, että saan kammettua itseni kirpputorille sunnuntaina. Muuttovaiheessahan olin viemässä ja lajittelemassa tavaroitani, jotta sijoittautuminen uusille mestoille tapahtuisi kivuttomammin mutta aikataulukapeikon iskettyä, piti vain laittaa kaikki laittaa samaan kasaan. Nyt  sitä samaa kasaa on saanut katsella. Pitkään. Kevätvalon ja katselemisen tuotoksena on syntynyt kirkas ymmärrys siitä, etteivät ne romut aio itsestään siitä minnekään siirtyä. Yritän nyt siis ottaa ensimmäisen askeleen raivausurakassa. Pitäkää peukkuja.

tiistaina, toukokuuta 17, 2011

Pyykkinarua ja flamenco-kengät

Tulin eilen pihalta suoraan sisään kitkemisen keskeltä katsomaan tunnelmahehkutusta Kauppatorilta. Enpä paljon ehtinyt asiaa sen kummemmin miettimään vaan läväytin tv:n reippaasti auki. Ensimmäinen spontaani reaktio oli "ai kauheeta". Eikä se siitä loppulähetyksen aikana enää liiemmin muuttunut. Tunnetila liikkui lähinnä kiusaantumisen, nolostumisen ja häpeän rajamailla. Myös ilo siitä, ettei tullut jäätyä mestoille töistä lähdettyä, triplaantui nopeasti.
Äärettömän hienot kisat ja  upea voitto. Vielä kun oltaisiin saatu hieman tyyliä voitonjuhliin. TV -kamera on armoton. Onneksi fiilis torilla oli varmasti upea ja  parempi livenä. Oikeastaan yleensäkään kirjoitan tästä sen vuoksi, että oli kiinnostavaa huomata itsessään, että "oikeasti hävettää". 
No mutta. Maailmanmestruuden  kunniaksi palkitsin itseni ja ostin tänään perinteisen pyykkinarun - ensimmäisen elämässäni itseasiassa - sekä käsintehdyt flamenco-kengät. Nekin kyllä ensimmäiset laatuaan. Jännityksellä odotan kumpi osoittautuu tänä kesänä ilahduttavammaksi ostokseksi.

tiistaina, toukokuuta 10, 2011

Postilaatikko-pohdintaa

Uusi postilaatikko on hankkimatta. On se jollakin listalla, mutta listatkin taitavat olla listalla, joten sillä mennään mitä on. Toisaalta postilaatikko, kuten myös esim. vessan hana, kattolista tai oven kahva, saattavat  olla arjen estetiikan kannalta ratkaisevia asioita. Postilaatikkoon tulee usein katsottua ja koskettua kuitenkin sen kaksi kertaa päivässä. Samahan se on "mitä muut ajattelevat" mutta toisinaan näkisi omassa arjessaan jotain muuta.
 Nopeasti googlattuna vaihtoehdot  eivät ole päätä huimaavat. Tai sitten en ole vielä päätynyt sinne "hyvällä maulla suunniteltujen postilaatikoiden sivustolle".  Pitäisikin oikein katsoa, että onko jokin suunnitteluvirasto antanut määräyksen, että suomessa vain rumat ja mauttomat postilaatikot ovat sallittuja. Ympäri maata pihalaattoihin ja portinpylväisiin syydetään rahaa mutta sitten talon kylkeen lasautetaan ruma laatikko joka päiväistä käyttöä varten.
 Voisin aivan hyvin teettää postilaatikon. Sehän ei vaadi mielettömästi materiaalia, mitä nyt kymmenisen barbia ja jonkin verran kultamaalia, jos ystävämme Hna tuunaisi sen. Se olisi täysin kohtuullinen investointi kirpputorin kautta käytynä. Eipä siltä,  muovinen peruslaatikko "on ihan kätevä". Ei mene sateessa miksikään, on helppo pyyhkiä, eikä myöskään pistä silmään.  Jos tuolla logiikalla valitsisi kaiken muunkin esillä olevan, Etolalla alkaisi nousukausi.
Kuvassa asiakaspalveluhenkisen postinjakajan taidonnäyte. Ei tarvitse asiakkaan itse nostaa kantta, ja kaivaa lehteä laatikon uumenista kun jätetään lehti odottaa noutajaansa tyrkyllä..

maanantaina, toukokuuta 09, 2011

T-paita ja shortsit - no ei ehkä vielä tänään.

Aamulla Kampin bussiterminaalissa käveli edelläni pari nuorison edustajaa. Huomioni kiinnittyi kavereiden pukeutumiseen. Toinen sankareista kulki bermuda-shortseissa ja t-paidassa, toisella oli sentään huppari t-paidan lisäksi mutta jaloissaan myös shortsit.
Hetkisen tuntui kuin "olisi ollut muutaman viikon pois suomesta ja astunut väärään vuodenaikaan lentokoneesta". Katsoin ympärilleni ja näin muitakin shortsi/capri-housu ihmisiä, sekä runsaasti aamumatkalaisia ilman takkia. En minäkään nyt millekään naparetkelle ollut pukeutunut, enkä myöskään ollut pukenut  väli-tyyppishousuja yms. ylleni mutta t-paita ja shortsit tuntuivat hieman...hmm..sanotaanko opitimistisilta. Ehkä paleleminen joillekin on asennekysymys. Jos on aurinkoista, ei palella.
Kampin terminaalin ilmanvaihto on myös kertaallisen tehokas, joten silkasta kiinnostuksesta piti vielä tarkkailla nuorisoa, että nouseeko läpivedossa iho kananlihalle, tai vedetäänkö hupparin vetskaria mahdollisesti kiinni matkan edetessä. Ei vedetty.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...