Kehysriihestä päivää

Vassarit lähtivät hallituksesta. Kukaan ei varmaankaan lentänyt yllätyksestä selälleen. Oli viimeinen aika lähteä. En tiedä jääkö kukaan kaipaamaan ja mitkä saavutuksista he ovat erityisen ylpeitä hallituskautenaan.
Eipä silti, henkilökohtaisesti olen tänään sitä mieltä, että koko hallitus voisi ottaa pienen tuumaustauon ja miettiä, että "mitä tässä vois oikein tehdä." Sitä vastausta ei ainakaan ole vielä löytynyt, eikä pienintäkään valonpilkahdusta näy tunnelissa.
Kehysriihen sopeuttamistoimet - eli toimeentulon heikennykset ovat lamauttavia. Ne eivät ole vain pieniä säästöjä vaan antavat singnaalin osalle väestöä, joka ei ainakaan ole kannustava, ei turvaava, eikä ainakaan mitenkään "talkoohenkinen."
Tänään harmittaa. Aika paljon. Harmittaa tämän maan tila. Harmittaa se, että meillä ei osata hoitaa asioita, eikä meillä ole kukaan keksitynyt mitään todellisia elvytyskeinoja. Vanhukset jätetään sänkyihin oman paskansa keskelle, nuoriso syrjäytyy omiin nurkkauksiinsa, pitkäaikaistyöttömät jäävät koteihinsa ja ne jotka ovat töissä, palavat loppuun. Sitten on myös se porukka, jonka varallisuus kasvaa entisestään mutta joka koko aika toivoisi asuvansa jossain muualla, koska kaikki muut vain hyväksi käyttävät heitä. *huok*
nimm. "Koville ottaa."

Vanhaa ja uutta kevättä

Ohhoh, tulipas melkein retro-fiilis tuosta vanhasta yläpalkkikuvasta, vaikka eihän siitä voi vielä olla kuin..viisi..kuusi vuotta. Edellinen kuva vain oli niin talvinen, että piti löytää jotain keväisempää ja sieltähän se arkistoista putkahti. Mikäs siinä - mennään tällä vähäsen aikaan. Talvi on yrittänyt heittää taasen viimeisiä kapuloita rattaisiin mutta kovin on kevyttä sätkimistä. Lumin on melkein sulanut täällä etelässä ja kurjetkin ovat antaneet kuulu itsestään. Aurinkoa ja Iloa! (Prepe sinullekin, vaikket sinä täällä enää käykään, vaan olet uppoutunut sinne twitterin syövereihin - mutta ehkä taas jonain päivänä, ken tietää.)

Tänään lähti

(Miksi tuon otsikon jälkeen kokeen pakonomaista tarvetta kirjoittaa: ...Annikki Tähti.) Se mitä kuitenkin lähti tänään, oli varastossa ollut pesukone uuteen ja parempaan kotiin. Kyseinen kone on ollut varmasti pari vuotta varastossa koska kätevänä sulovileeninä sen hankin sinne - halvalla - mittaamatta ensin mahtuisiko se minnekään. Ei mahtunut.
Huomenna varastosta lähtee myös wanha työpöytä, josta kyllä luovun e r i t t ä i n pitkin hampain mutta harjotetaan tässä nyt sitä materiasta luopumista, varaston tyhjenemisen hyödyksi. Huomenna pitäisi lähteä myös yksi pikkuruinen sohva, joten viiden sohvan loukku pienentyy neljäksi..
Viikon aikana maailmalle on lähtenyt myös lasinen kattilankansi, sähäkät mutta vähän käytetyt korkokengät ja kaksi piirakkavuokaa sekä pienen lapsen polkupyörä. Selkeästi suunta on siis oikea.
Tämä kaikki liittyy osittain keittiöremonttiin mutta myös siihen, että joskus ihmiselle tulee elämässään sellainen fiilis, että "nyt riittää". Täällä on nyt riittänyt tavaraa ja osan niistä on tarpeen päästä maailmalle kiertoon ja käytettäväksi.
Kevät, valmistaudun toivottamaan sinut tervetulleeksi.

Työpaikalla syljetään ja puukotetaan

Sataatuhatta ihmistä syljetään, potkitaan, lyödään tai puukotetaan vuosittain työpaikoilla. Aivan järkyttävä luku. Lisäksi vielä ne tapaukset joista ei edes ilmoiteta ja henkinen väkivalta, mikä on aivan yhtä paha juttu.
Usein tätä tapahtuu vielä pienipalkkaisissa töissä. Minkälaista on ihmisen arki, joka joutuu murehtimaan toimeentulostaan mutta myös työarjessaan koskemattomuudestaan tai jopa henkensä puolesta? Missä ovat näiden työpaikkojen esimiehet?

http://yle.fi/uutiset/pieni_palkka_raskas_tyo_-_bonuksena_musta_silma/7131474

Kommentoin facebookissa aihetta, ettei kenenkään pitäisi joutua pelkäämään työpaikallaan. Sain kommentin: "Ensin pitäisi selvittää, että onko pelkoon aidosti aihetta..." Ei ihme, jos tässä maassa ei koskaan mikään edisty, jos siinä vaiheessa kun jengiä pahoinpidellään töissä, selvitetäänkin onko pelkoon aitoa aihetta.