Konnichiwa!

Terveisiä Tokiosta. Onnekkaiden aikataulusattumien vuoksi vuosi vaihtuu toiseen täällä Japanissa. En ole aiemmin ollut aasiassa, joten reissu on elämys monella tapaa. 

Kone laskeutui aurinkoiselle Naritan kentälle eilen mutta aikaero laittaa vielä haukotuttamaan vaikka yöllä saikin nukuttua yllättävän hyvin.  On virkistävää saada olla maassa jonka kieltä ei ymmärrä eikä kulttuuristakaan ole tuntemusta.

Tänään ilahdutti erityisesti: 

Mori art Museum & Aida Makoto 

Mitäs nyt?

Voi ihmettä, tätäkö se maailmanloppu tiesi; että menee 39 vuotiaana nukkumaan, ja seuraavana aamuna herää nelikymppisenä? Mitäs nyt?
Tarkoittaako tämä, että ruuhkavuodet ovat ohi, vai oliko niitä edes koskaan? Nyt on vihdoinkin aika ymmärtää, että jokin osa elämänkirjosta on auttamattomasti ohi ja jokin "ehtoopuoleisempi aika on jo alkanut, tovi sitten"?
Viitisen vuotta sitten sain toisela kauris-ystävältäni lahjaksi nämä kynttilät. Tähän päivään ne sopivat loistavasti. Yksi pää, jokaista vuosikymmentä kohti. Ehkä niitä on vielä toinen samanlainen rykelmä tulossa.

Onko korttia?

Olen monta kertaa ajatellut, että Alkossa kannattaisi tehdä sisäinen palvelupäätös, että systemaattisesti kysytään henkkareita myös hieman vanhemmilta naisilta. Se ilo minkä paperien kysyminen saa aikaiseksi on niin valtaisa, että sitä yleensä jaetaan sosiaalisessa mediassa.
Minultakin kysyttiin tänään bussissa paperit - tai oikeastaan korttia. ELÄKELÄISKORTTIA.

Kirje joulupukille

Sain inspiraaton ihastuttavan Olivian Fashion Baby blogista, miettiä, että mitä jos itsekin "kirjottaisi joulupukille". Tehtävä tuntui haastavalta, koska kaikkea mitä tarvitsee on jo mutta onhan lahjojakin ihana saada.

Lisää kuvateksti

Ensimmäinen mitä ajattelin oli puhelimen pieni vara-akku. Kuulun niihin onnettomiin ihmisiin, joiden akku loppuu aina kriittisellä hetkellä, laturia ei ole mukana, tai lataukseen ei ole mahdollisuutta, joten tällainen käsilaukkuun mahtuva pieni vara-akku voisi olla hyödyllinen.

Toiseksi tuli mieleen ruokailuvälineet. Kävi nimittäin niin, että kun Olivia perheineen oli vierailulla, huomasin haarukoista ja veitsistä olevan hieman pulaa. Se oli jopa hieman yllättävää, koska viime vuosina on tuntunut, että kippoja,kappoja,kuppeja ja aterimia ovat kaapit ja laatikot täynnä. Mutta eipäs ole, joten joulupukki voisi tuoda muutaman Lion haarukan ja veitsen.

 Kolmanneksi ajattelin pyytää joulupukkia tuomaan vaikka iittalan kivituikkuja. Niitä jo muutama löytyykin mutta aina vaikka yksi mattavalkoinen tai mustikan sininen mahtuisi mukaan. Punaisesta tai keltaisesta puhumattakaan. Tai voisihan pukki tuoda edes noita tuikkukynttilöitä.

Enkä haluaisi olla tylsä mutta, jos ensi vuodelle saa toivoa joulupukilta asioita, niin toivoisin, että näkisin ystäviä ja lähiperhettä mahdollisimma paljon ensi vuonna. Kaikkea muuta saa kaupasta mutta vaikka pakettiin sitä ei saa, niin pukilta toivon ennen kaikkea laatuaikaa ihmisten kanssa.

Tee-se-itse puutarhan kesä ja talvi

Tuosta puutarhuroinnin ilosta ja onnistumisesta oli jo aiemmin puhetta. Ylempänä kuva kesältä ja alempana kuva eiliseltä, kun vaihto-oppilasvahvistus Jope ystävällisesti päätti myös tarkistaa tarhan tilanteen näin talvisaikaan.