" Sisko, älä luovuta vielä
me ollaan vihdoin oikeella tiellä
matka on pitkä ja kivinen
mutta älä pelkää
mä otan sut vaikka reppuselkään
ja puolet sun huolistasi kannan
säkin tekisit mulle niin
älä luovuta vielä
älä anna uskoasi ihmisiin
vielä tulee muutokset murheisiin
Kerto:
Jottei kellään olis orpo olo
tarvis enemmän duoo ku sooloo
tää menee niille jotka yksin kulkee
koti siellä missä sun ei tarvi ketään pois sulkee
Jottei kellään olis orpo olo
tarvis enemmän duoo ku sooloo
tää menee niille jotka yksin kulkee
Tää menee sulle ja sulle ja sulle
ja omistettuna mun koko suvulle
joillain menee välit
jotkut lisää siihen tää
neuvojenne takii en suuntaa karikolle
minä, mutsi, faija
kolmistaa, yläalamäet
aina pystyy jaksaa
ne opetti et kukaan ei oo suurempi sua
kaikki saman arvosia
tsiigaa samaa aurinkoa
ja mitä näitä ajatuksia kätkeä
kun ei huolenpito toisist vaadi verisidettä
ei sen kummempaa
me oltiin vaan ihmisii
eli peace and one love, eiks nii"
2 kommenttia:
Olenko se vain minä, vai onko tuo paikoin hirmu surullinen kannustus?
Joku, no. Voihan se olla - surullinen. Mutta voi se olla myös lämmin. Ja sydämellinen. Ja inhimillinen. Ja kokonainen ajatus siitä, että ihminen tarvii elääkseen ja pärjätäkseen toista ihmistä, ja hyvä niin.
?
Lähetä kommentti