Maalasin eilen katon. Pesin ensin maalarinpesulla ja sitten telasin valkoiseksi. Siinä samalla touhutessani mietin, että miksei näitä taitoja opetettu koulussa tai kerhossa. Minäkin olin kuitenkin yläasteella puukäsitöissä, enkä kyllä oppinut siellä mitään. Tiedä sitten kertooko se enemmän opettajasta, systeemistä vai oppilasaineksesta mutta jo vuosia aiemmin olisin voinut tarttua pensseliin, jos olisin vain hoksannut. Siihen hommaan vain pitää tarttua.
Verhoja en osaa ommella. Tai - noh - muutama vuosi sitten kun olimme ystäväni Maikkiksen kanssa Porin jazzeilla ja saimme yöpyä ilmaiseksi kodissa, josta puuttuivat keittiön verhot. Kiitokseksi yöpymisistä kävimme paikallisesta kaupasta ostamassa verhot ja koska ne olivat liian pitkät, niitä piti lyhentää. Kuinkas ollakaan, Norpan käsveskasta löytyi aina matkassa oleva sewing kit - ja näinpä saimme harsittua verhot kokoon ja oikean mittaiset ikkunaan.
Jo lähettyämme paluumatkalla tuli mietittyä, että "olikohan vaivannäkömme nyt vähän liikaa" - siis josko kaikki eivät innostukaan kotinsa tuunaamisesta.. mutta lämmin kiitos tuli kyllä myöhemmin asunnonomistajalta raikuvan naurun kera.
Mutta opettakaa lapsenne, siskonne, äitinne tai vaikkapa kummitätinne maalaamaan! Eikä se niin vaarallista ole, jos sitä maalia sen katon maalaamisen jälkeen on hieman hiuksissa, kasvoissa, käsissä, vaatteilla...vedellähän se lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti