Elias Lönnrot osti tämän "erämaatalon" päästäkseen nauttimaan eläkkeestään ja rauhasta. Nikun talo, jossa he ennen sitä asuivat, alkoi olla kaikin puolin "liian valmis" myös vieraiden oli liian helppoa tulla paikalle ja kestittäviä vieraita ilmeisesti ihan riittikin.
Lammin talolla on vanhan ajan tunnelmaa. Paikalla voi vain miettiä, että miten kaikki on rakennettu, miten sinne on kuljettu ja kuinka pitkä matka Sammatin kirkolle - kävellen - sieltä oikein on.
Talo on siis Lönnrotin ja hänen tyttäriensä viimeinen koti, jossa Lönnrot kirjoitti kolmannen suurteoksensa suomi-ruotsi sanakirjan. Teoksen laajuutta ehkä kuvaa se, että kun Agricolan aikaan sanoja oli käytössä 10 000 - 20 000, Lönnrotin kirjassa niitä oli 200 000.
Täytyy myös nostaa hattua niille ihmisille, jotka ovat tehneet työtä tämänkin talon säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Raha on tiukassa, eikä talkooväkeäkään tunnu löytyvän. Yhä pienemmillä ja pienemmillä resursseilla pitää yrittää huolehtia kansallisesta historiastamme ja siihen liittyvistä rakennuksista.
Päivän aikana talolla vieraili kymmenisen henkeä. Jokainen tuntui kokevan "ahaa-elämyksiä" ja ilahtuvat kuulemistaan ja näkemistään asioista.
Itselleni päivä muistutti niin historiastamme kuin yksilönkin merkityksestä. Lönnrotin omalla uteliaisuudella, rohkeudella ja ahkerudella - ehkä myös itseriittoisuudellakin on ollut suuri merkitys kielellemme ja meille. Tuntui arvokkaalta saada olla oppaana hänen entisessä talossaan.
Käykää ihmeessä - paikka on avoinna vielä ensi viikonloppuna ja pienille ryhmille ovet kyllä avataan kun etukäteen vain sopii ajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti