" Kukkuu, mikäs lintu se siellä? "

Pariviikkoa sitten äkkäsin oravan, tai itseasiassa kaksi etupihalla olevassa tuijassa. Toinen oravista huomasi myös minut ja siinä sitten tuijotimme tovin toisiamme. Orava piha-alueella on ristiriitainen veitikka. Lapsesta asti meille on opetettu, että orava on suloinen ja pörheä kurre - kun taas jonkun mielestä orava saattaa olla vain varsin ahne jyrsijä, jonka ruuaksi kelpaavat niin linnunmunat kuin -poikasetkin.

No ainakaan ei tarvitse pelätä, että tämä kaveri tuntisi olonsa jotenkin vieraskoreaksi. Tänään tämä vikkelä jyrsijä päätti ruokkia itsensä lintulaudalla. Minun lintulaudallani. Eikä muuten hätkähtänyt misään maltillisista ikkunaan koputteluista. Ihan piti mennä pihalle asti kysymään, josko herralla alkaisi olla vatsa täynnä, jotta muutkin pääsisivät apajille. Saapa nähdä löytyvätkö talven aikana "linnuille syötetyt" jyvät pihanurkista ja koloista kevään kuluessa. Oravahan muistaa vain noin suunnilleen, minne jemmapaikkansa on perustanut..