maanantaina, lokakuuta 10, 2011

On se vaan se syksy

Katselen parhaillaan bussin ikkunasta työmatkamaisemia. Vettä vihmoo vaakasuorassa, ja mietin miten syksy alkaa kunnolla näyttämään syksyltä vasta nyt, kun kesän vehreydet ovat huuhtoutuneet tienvierusojiin. Koivut ovat keltaisinaan, kaikissa ei edes lehtiä enää. Pellot ovat saven ruskeita ja jotenkin kovan paljaita. On kuin katselisi jotakin vierasta mutta tuttua.
 Lämpimässä ja kuivassa bussissa on sentään hyvä. Vielä sentään ei ole pilkko pimeää mutta sekin lähenee koko ajan. Kotona on tullut kaivettua jo omega:3set esiin. Lenkkeily jatkuu heti kun olen varma että orastanut flunssa tosiaan lähti pois myös pysyäkseen. Valon vähetessä pitää myös nähdä erityisesti nähdä vaivaa, että saa tarpeeksi unta ja että ruoka on jotakin muuta kuin "äkkiä hotakaistua". Ihmisten facebook-päivityksistä on jo voinut lukea viimeistenkin kesäpäivien menneen. Apatiaa ja syysmasennusta on tarjolla - voi kun ihmiset hankkisivat kunnon ulkoiluvarusteet ja kirkasvalolamput.

8 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

On se aika hassua,että täällä auringon keskeltä ja kuumasta (tänään oli yli 30 astetta,pasaatituulet)ja melkein kaipaan tuota syksyä.Mutta en varmaan kaipaisi,jos siellä nyt asuisin. Mukavaa ja helppoa syksyä!

Nora kirjoitti...

Se on kyllä kumma miten tuo syksy painaa päälle, vaikka ei millään tahtoisi. Hyvä syke, jonka sai aurinkoisina syyskuun päivinä on jotenkin kadonnut ja väsyttää, vaikka ei itse yhtään haluaisi. Meillä on tuvan täydeltä päivänvalolamppuja ja varusteet on keliin kuin keliin, mutta aika ankeaa se on laahustaa päivän askareiden jälkeen kolme kerrosta vaatetta päällä, joista päälimmäinen kahisee ja painaa, koska pitää kosteuden loitolla, pitäen sateenvarjoa naaman edessä siten, ettei näe mitään ja ympärillä on vain pimeys, koska sade on syönyt valon ja sateenvarjo estää muutenkin näkyvyyden. Onneksi on viikonloput ja nyt vielä viikonloppuisin aurinkoisia kelejä, ettei tottus ole se, mitä arki-iltointa iskee vasten kasvoja.

Tsemppiä meille kaikille, pysytään reippaina ja taisellaan kaikin voimin rinta rinnan syksyä vastaan!! :D

Norppa kirjoitti...

Kiitos Yaelian, suotuisia tuulia ja sadetta myös sinne!
Syksyssähän ei sinänsä ole mitään huonoa mutta tuo sade tekee kaikesta vähän nihkeämpää ja asettaa vaatimuksia varustukselle. Ja sitten kun se varustuksen unohtaa kotiin, kuten sateenvarjon..alkaa hetkellisesti olla syyshymyn kanssa hankalampaa. ;) Ja kyllähän nämä kelit muistuttavat myös siitä, että menee aikansa ennen kuin on valoisampaa luvassa. Tosin ensi lumessakin on aina se oma hohdokkuutensa ja talvi tuo omat harrastusmahdollisuutensa. Oikein nolottaa, etten vielä viime vuonna päässyt suksille kertaakaan uudella kotipaikkakunnallani.

Norppa kirjoitti...

Nora, no sullakin nuo päivät ovat aina täynnä, viikoista puhumattakaan ja toipuminen sekä lepo ovat varmasti välillä vähissä - eikä asiaa yhtään helpota, että vihmoo vaakasuoraan päin naamaa. Tänään kotiin kävellessä olin vain niin onnellinen, että mukana oli sateenvarjo. Mutta myös syysmyssylle olisi tarvetta, en vain oikein tiedä mikä sellainen on. :)
Mutta nyt ei saa lannistua! Pitää kertoa peilikuvalle, että on ihan valtavan mahtava tyyppi ja luvassa on paljon hauskoja juttuja, myös näin syksyllä. Tsemppiä Nora!

Joku kirjoitti...

Melkein jo ihmettelin, eikö se Arhinmäen avustaja vieläkään ole päässyt kirjastoon, mutta se olikin syksy, joka oli tullut. Onko yöpöydällä lehdetöntä syyskirjaa, vai onko kenties värikkäitä syksyn lehtiä?

Norppa kirjoitti...

Joku, miten osuitkaan kysymään, taas kerran, jotakin niin ajankohtaista - koska juuri eilen ajattelin, että pitää tosiaan mennä paikalliseen elämysten hakuun. Tähän liittyen Prepe, joka on ilmeisesti vaihtanut kokonaan bloggailun juoksenteluun, suositteli David Nichollsin Sinä päivänä kirjaa, jota arvosteluissakin kehutaan riipaisevan hauskaksi - erittäin houkuttelevaa siis. Hyvän tekstin ympäröimänä ihmisen on kuitenkin aina hyvä olla.
Mutta kun katsoo värikästä lehteä omalla yöpöydällä ja sen jälkeen ikkunasta ulos - kestää hetken ennen kuin syksyn yhteinen sävel noiden kahden kesken löytyy.

Minkki P kirjoitti...

Nyt alkaa riittää tuo *vali vali vali -meininki*. Asenne se on mikä ratkaisee. Ei nämä asiat niin kovin huonosti ole, jos se on vaan keli, mikä masentaa. Tsemiä! Heti!

Norppa kirjoitti...

Eihän se olekaan keli mikä kulkijan mieltä eniten painaa, vaan se, että huomaa energiansa kaikkoavan - ja kun sitä ei saa lisää auringosta, niin hetkellisesti voi huolettaa, että mikä se tsemppifiilis on sitten muutaman kuukauden päästä. Mutta esim. eilen vaikka iltayhdeksältä kävelin työpäivän jälkeen kotia kohden, tuntui ihan raikkaalta ja pirteältä nauttia kuulasta kuunvalaisemesta iltakävelystä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...