Koska asiat liittyvät toisiinsa ja omatkin ajatukset muotoutuvat ajan kanssa. Jatkan vielä. Vaaleista. Yhteiskunnasta. Ihmisistä. On nimittäin vaikeuksia. Oman suvaitsevaisuuden kanssa.Vesi ei meinaa valua hanhen selästä. Tuntuu, että se on tervaa ja pelkään, että se tarttuu.
Nämä vaalit ovat tehneet omalle ajatusmaailmalleni hyvää. Myös ikä on tainnut hioa suurinta terää ehdottomuudesta mutta ei silti arvoista. Vaikka nyt on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, toisaalta on entistä vaikeampi sulattaa.
Meille ihmisille annetaan paljon sellaista mihin itse emme voi vaikuttaa. Meiltä otetaan myös pois tai jaetaan hyvinkin epätasa-arvoisesti. Se ei ole reilua, eikä millään tavalla oikeudenmukaista. Sivusta on saanut useinkin seurata kun on annettu, enemmän mitä on jaksettu kantaa.
Huomaan, että minun on todella vaikea kestää sitä, että me ns. sivistyneet ihmiset, jotka puhumme oikeudenmukaisuuden puolesta, otamme ja nostamme esiin toisen ihmisen seksuaalisen suuntauneisuuden. Mitä hemmettiä se meille kuuluu?
Ja jos jeesustelu linjalle lähdetään, niin kuin sadoissa yleisönosastonkirjoituksissa on lähdetty, niin kyllä me olemme saaneet poliittisen historiamme aikana useammin kuin kerran hävetä heteroedustajiemme toilailuja. Ulkoministerejä myöden.
Tai nyt itkeään sitä, että kun Venäjäkään ei hyväksyisi.. Saanen huomauttaa Venällä on hieman isompia ongelmia itsellään . Annammeko maan, jossa vauvoja jätetään laatikoihin ja jossa vapaaseen valintaan ei ole mahdollisuutta, vaikuttaa oman maamme valintoihin? Eikö pikemminkin pitäisi ajatella, mitä me ajattelemme, eikä kiinnittää niin paljon ulkokultaisesti huomiota siihen, mitä meistä ajatellaan? Jos meistä edes ajatellaan.
Presidentti on Suomen edustaja. Totta. Enkä minä häpeäisi, jos meitä edustaisi 6. joulukuusta rauhan puolesta puhuva ihminen. Enkä usko, että sotaveteraanit tuntevat itsensä häväistyksi, jos meillä on siviilipalveluksen suorittanut presidentti. Eivätkö he ole juuri niitä, jotka ovat menettäneet elämänsä rauhan puolesta. Armeijan käynyttä ylipäällikköäkö tässä eniten kaivataan? Sitä, että kun sota syttyy niin sitten meillä on puikoissa mies, joka kävi monta kymmentä vuotta sitten intin. Vai olisiko sittenkin turvallisempaa, jos maamme keulakuvana olisi rauhanneuvottelija. Maamme ja eurooppalaisen tulevaisuuden kehityksen kannalta se tuntuu tärkeämmältä, kuin se että virkaa toimittaa - hetero.
Jos/kun yli puolet äänestäjistä haluaa presidentikseen Niinistön, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Demokratia on sitä, että meillä on mahdollisuus äänestää ja enemmistö saa päättää. Mutta sitä vastaan, että äänestetään ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia vastaan, ja käytetään perusteena sitä että, "minä en hyväksy", minulla on. Sitä on vaikea sulattaa ja vielä vaikeampi ymmärtää.
Vielä niille, jotka miettivät tulevaisuudessa, että "Mitä ne muut miettivät, jos meillä on erilainen presidentti?"(<--linkki) Vastaa todella hyvin tuohon kysymykseen. Piste.
ps. Voiko yksi ihminen vaikuttaa? (linkki)
5 kommenttia:
Aika hyvin tässä kävi. Lopulta.
Se nimittäin, että vaikka asioita on vaikea sulattaa, yksin tai toisin, niin näissä vaaleissa annettiin aika paljon aineksia sulattelulle, eikä se vaikutus ole vain vaalituloksessa tai tähän astisessa.
Vähän paremminkin olisi ehkä voinut käydä (tai suonut voivan), mutta ei rajattomasti paremmin, koska - niin, niin kuin fiksusti annat ymmärtää, kestokyvyn koettelu on sitkeyttä vaativa laji. :-)
Kiitos tästä(kin).
(Minäkin keksin uusia ajatuksia vielä ihan viime aikoina. Ehkä se juju olikin siinä, että tämä(kin) on yhdenlainen oppimisprosessi.)
Se oli hienosti kirjoitettu. Jossain oli myös osuvasti huomattu, että Niinistön linja ajautui kohti pehmeämpiä arvoja kampanjan loppumetreillä, mutta nähtäväksi jää, missä määrin se sitten käytännössä näkyy...
Äänestyskäyttäytyminen kyllä herättää ajatuksia ja mielipiteitä löytyy varmasti suuntaan ja toiseen. Seksuaalisen suuntautumisen lisäksi yksi hienoimpia argumentteja ehdokkaan valinnassa oli myös "minä en ainakaan äänestä Haavistoa, kun en jaksa lukea teidän vouhotustanne siitä facebookissa."
Mutta kai tässä olisi voinut huonomminkin käydä =)
Musta tuntuu aina pahalata, että ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan erilaiset niin rajusti. Se sattuu, usein ihmisiä sydämeen.
Mitä jos sun lapsi onkin homo/lesbo? Tai meneekin afrikkalaisen kanssa naimisiin? Tai mitä näitä koskaan onkaan heitetty ilmoille. Miltä sitten ne jutut kuullostaa, tuntuu? Ja miksi pitää olla inhottava?
Hanna, taas niin viisas ja oikea kysymyt. Niiinpä, miksi pitää olla inhottava? Miksi pitää olla julma?
Osaltaan - haluaisin uskoa - asioihin liittyy myös ymmärtämättömyyttä ja sitä, että oma harkinta pettää. Se on tiettyyn rajaan inhimillistä mutta ei millään muotoa riitä puolustukseksi kaikkeen.
Meillä on vielä liian tiukat raja-aidat ja normit. Jo koulussa lapset erotellaan erityislapsiin ja "normaaleihin". Samoin vanhukset hoidetaan erillään ja yleensäkin asioita hallitaan tiettyjen määreiden mukaan. Samaan aikaan monet ihmiset kokevat paineita, jotta tavoittaisivat nämä normit, mitkä eivät loppujen lopuksi ole merkityksellisä yksilölle itselleen - eikä loppujen lopuksi koko yhteiskunallekaan.
Valittu presidentti käy minulle, koska olen demokratian kannattaja, ja tuntuu reilulta, että meillä on enemmistön toivoma presidentti. Huonomminkin olisi voinut käydä. Paljon huonomminkin voisi olla.
Joku, mikä oli kirkkain ajatuksesi? :)
Miika, nimenomaan. Ja: "En voinut äänestää Haavistoa, koska se sotkettiin siihen suvaitsevaisuusläppään."
Mutta samalla kun kokee iloa siitä, että "waude" minkälaisiin positiivisiin yllätyksiin meillä on poliitikan kentälläkin mahdollisuus, tuntee voimattamuutta siitä kuinka läpitunkemattomalta se "Minä en vaan hyvksy." seinämä tuntuu.
Tuo onkin haastava kysymys. ;-)
Luulen, että kirkkain ajatus ei ole vielä kiteytynyt, mutta se saattaa liittyä joko puutarhanhoitoon, tai aloittamiseen jälleen kerran omasta itsestä.
Lähetä kommentti