Kiire loppui. Ilman nousu- tai laskukiitoja. Sain eilen käteen työsuhteeni irtisanomisilmoituksen. Myös työvelvoite loppui saman tien. Siistin pöytäni, ilmoitin asiasta muutamille yhteistyökumppaneille ja pakkasin tavarani. Tämän jälkeen siirryimme muutaman työkaverini kanssa Loisteeseen lounaalle ja skumppalasilliselle. Kun on lähdön hetki, lähteä pitää tyylillä ja pystyssä päin. Minä lähdin punaisissa korkokengissä.Ensimmäisen vapaaherrattaren päiväni olen käyttänyt tyypillisesti. Kuvaamalla, kirjoittamalla, järjestämällä asiat - ja käymällä kirjastossa. Kun kalenteriin vapautui aikaa, oli välittömästi tiedossa mihin sitä voisi/pitäisi/haluaisi käyttää. Tiedon hankintaan, sen päivittämiseen ja sisäistämiseen.
Kunnianhimoiseen kirjapinoon kertyi tiedon lisäksi myös kevyempää. Aivot janoavat teoriaa, sydän runoutta. Vai onko se juuri toisin päin?
Tässä sitä kuitenkin ollaan. Risteyksessä.
9 kommenttia:
Oh!
Sinusta henkii elämän tuntu ja eteenpäin kulkemisen tahto; uskon, että ne kantavat.
Jostain syystä ne tuntuvat nyt jos mahdollista aiempaakin kirkkaammilta. Ehkä siksi, että näet kulkea myös polun varjoisemmilla kohdilla.
Hyviä suuntia matkallesi!
Pahoittelen työsuhteen loppumista,mutta kuulostat optimistiselta:)
Joku, ehkä pimeä onkin vain hämärää, ja silmämme tottuvat kun annamme vähän aikaa.
Yaelian, kiitos. Ehkä optimisten on juuri hyvä sana ja tunne tähän kohtaan. :)
Tämähän ei ole objektiivista, mutta häviön puollelle Ne jäi. Onneksi meissä asuu ne pienet kaksoset: Erkki ja Yrjö.
Joskus pakotettu käynti comfort-zonen ulkopuolelle tuo ihan uusia ulottuvuuksia elämään ja ihania uusia asioita. Arvojen uudelleenjärjestymistä.
Minä toivon sinulle vähintään tätä, ja toivottavasti vielä paljon enemmänkin. <3
Vähän myöhään mutta ei yhtään vähemmän sydämen pohjasta: Uskoa, toivoa ja valoa sinulle tulevaan! Itse juuri yhdet YT-neuvottelut läpirämpineenä tilanteesi tuli todella lähelle.
(Olen aktiivinen lukija mutta en useinkaan kommentoi - asunnonostovaiheessasi taisin muutaman viestin laittaa koskien omia kokemuksiani asunnon myymisestä itse.)
Anonyymi, paljon kiitos, että kommentoit - ja toivon myös koko sydämestäni, että teidän yt-neuvottelujen jälkeen tilanne on rauhoittunut ja sinulla on kaikki hyvin.
Toivoa ja uskoa tässä huomaa tarvitsevansakin. Jos niitä on, niin tulevaisuus näyttää valoisalta ja uskoo siihen, että elämä kantaa. Kantaahan se. Mutta kun epävarmuus yrittää välillä heiluttaa kaarnalaivaa niin silloin ne heilahdukset tuntuvat aika ajoin vatsanpohjassa saakka.
KIITOS teille kaikille ystävällisistä kommenteistanne! Ne ilahduttavat.
Tsempitystä täältäkin hiljaiselta lukijalta. Potkut tuntuu ilkeältä, vaikka ne voisivatkin olla helpotus ja lähtö jopa toivottu juttu (kokemusta on: kyllä teki kipeetä, vaikka se oli omastakin mielestä järkevä päätös ja halusin itsekin pois putiikista..). Olet niin upean optimistinen tyyppi, että putoat takuulla jaloillesi. Kohti uusia seikkailuja!
Kiitos MissJenny ja mukavaa kun jätit kommentin.
On aivan selvää, että tällainen yllättäen tullut tilanne ravistelee ensin arjen ja ajatusmaailman hetkeksi päälaelleen - ja sitten muotoutuu suunnitelma suunnasta ja päämäärästä. Myös sattumalla on sormensa monesti pelissä.
Myös ympäristötekijöillä on merkitystä. Tunnen itseni onnekkaaksi, koska asun lähellä pääkaupunkia ja työtä on ehkä helpommin tarjolla kuin esim. harvemmin asutuilla alueilla.
Ja vaikka olisin toivonut, että asiat olisivat menneet toisin ja hoidettu toisin, uskallan silti toivoa, että tässä on mahdollisuus ehkä johonkin sellaiseen mitä en aiemmin osannut ajatellakaan.
Innostusta, valoa ja iloa kaikkien kevääseen!
Lähetä kommentti