Tahkon piipahdus ja aamuherätyksiä

Viime viikonloppuna pääsin nauttimaan taas todellisesta laatuseurasta. Perinteinen Tahkon piipahdus keräsi taas touhukkaan porukan kokoon.Vaikka reissun päälle lähteminen on näin keskellä talvella hieman tahmaista pimeän vaikuttaessa energiatasoon, jo pelkän bussin nähdessään virkistyy. Ja riehaantuu. Sillä jaksaakin taas pitkään. Eikä tullut edes riitaa politiikasta, vaikka niitä saman henkisiä ei muka löytynytkään kuin muutama. Yksi suurimmista iloista on kuitenkin aina ollut mökkikokoonpanomme. Kyllä se Chisukin jäi toiseksi kun saksalaisteemamme räväytti parketille. Ihania naisia, hauskoja, luovia, räväköitä, persoonia, kauniita ja rohkeita, hivenen hulluja...Kiitos ladies, arvostan.
Muuten tällä viikolla kello on soinut 5.30 ja se on kuulkaa aikaisin. Iltapäivällä on väsyttänyt ja parina iltana olen vakavasti miettinyt nukkumaan menoa kahdeksalta. Ensimmäinen yritys päätyi siihen, että otin käteeni Paul Austerin Sunset Parkin ja luin sen siltä istumalta. Toinen yritys päätyi siemenluettelon selaamiseen ja sen tosiasian ymmärtämiseen, että chilien ja orvokkien siemenet pitäisi jo laittaa itämään. Kiirehän tässä taas tulee kevääseen.
Eikä yön pituutta ole ainakaan lisännyt, että Super-Sankari Topi on ollut ottamassa oman tilansa - ja tuonut tapansa - viikkoon. Todella sympaattinen ja hauska kaveri. Ihailtavaa myös miten niin pienellä koiralla pystyy olemaan niin suuri ego. Nyt on sitten sekin nähty, että lenkille lähteäkseen koira pitää kantaa ulos.