Muistan kuinka joitakn kuukausia sitten ärsytti luettuani erään valveutuneen helsinkiläisen mainosjuppihippipunkkarin kirjoitus siitä, miten ihmisten pitäisi seistä liukuportaissa. Kirjoittajan mielestä oli aivan naurettavaa, etteivät maalaiset ymmärtäneet, että liukuportaat oli tehty nimensä mukaisesti liikuttamaan ihmistä. Hänen zeniään häiritsi, että portaissa ohitettiin oikealta, kirjoittajan mukaankenelläkään ei voi olla niin kiire.
Tervetuloa hieman erilaiseen maailmaan. Meille maalaisille päivä voi olla juuri siitä minuutista tai sen puolikkaasta kiinni. Kun kaukomatkan bussit lähtevät toisinaan tunnin välein ja aikataulut ovat tiukkoja, saattaa olla, että se portaissa nipistetty 20 sekuntinen tarkoittaa, että olet kotimatkalla tuntia aiemmin.
Viime viikolla koin tämän karvaasti. Missasin bussini - kolme kertaa - alle puolen minuutin verran. Suurin henkinen kasvu tapahtui kerralla kun olin jo laiturilla ja bussi peruutti silti pois. Todella siististi cool.
Periaatteessa voin ehtiä työpöytäni äärestä kotimatkabussiin 10 minuutissa. Se tarkoittaa mm. sitä, että rakennuksemme hissi ei saa olla jumissa, metron pitää kulkea ajallaan, eikä bussikaan saa lähteä etuajassa. Silloin 10 minuuttia riittää. Mutta jos aikaa onkin enää 8 minuuttia - voi olla, että juuri ne Helsingin korkeimmat - ja jyrkimmät - Kampin liukuportaat on itse kiivettävä, Silloin saattaa rappusissa ajelehtivan hipsterin zen-matka pahasti häiriintyä.
Tästä onkin tullut mukava ryhmäliikuntamuoto. Metrosta kävellään liukuportaisiin melkoista haipakkaa. Yleensä vähintään 50 ihmistä samaan aikaan. Perässä on aina joku, samoin edessä. Puolen välin jälkeen voi tulla hinku hiukan hidastaa. Jos hidastat, tiedät, että hidastat myös takana kulkevan vauhtia. Niinpä joko toivot, että edellä oleva hieman hyytyy, joka tosin hidastaa omaakin vauhtiasi, tai sitten puret hammasta yhteen ja toivot jaksavasi havujaperkeleellä ylös asti.
Tänään ehdin bussiin jo puoltaminuuttia ennen ja jaksoin peesissä ylös asti. Pysähdy tässä sitten haistelemaan kukkia ja tartu hetkeen.
6 kommenttia:
Musta on mahtavaa juosta ylös niitä rullaportaita pitkin;D Etenkin Kampin kun ne on niin pitkät.Joskus voi kyllä olla ihan minuuteista kiinni että ehtii...
"Suurin henkinen kasvu tapahtui kerralla kun olin jo laiturilla ja bussi peruutti silti pois. Todella siististi cool."
:-) Kaunista, mutta kirpeää.
"havujaperkeleellä ylös asti. Pysähdy tässä sitten haistelemaan kukkia ja tartu hetkeen."
Kai sulla on bussissa mehuasema - ja ainakin kotona hetki ja kukkia?
Siis hei, maailmalla, kuten Lontoossa, sinun pitää seistä liukuportaiden oikealla puolella, että kiireiset pääsevät ohitsesi vasemmalta. Jos seisot vasemmalla, olet juntti maalainen tai turisti, joka saa paikallisten kiireisten ihmisten vihat niskaan. Metronportaissa juoksu on sääntö, ei poikkeus. Miksi siis ei saisi juosta Suomessakin liukuportaissa?
Yealian; tuostahan saa itselleen hyvän haasteen vuodeksi.."jonain päivänä juosten ylös asti" Siinä olisi perässähiihtäjälläkin tekemistä. ;)
Joku; hetki oli juuri niin kirpeä, että sen kauneus jo piti jakaa. :)
- Paljon olen viime aikoina miettinyt hetkiä. Jopa kommunikoinut niistä ja kirjoittanut. Ehkä täälläkin vielä mutta siksi juuri pitää yrittää ehtiä, jotta niitä hetkiä tulisi ja olisi enemmän. "Sillä vain hetkillä on merkitystä." ;)
Manta, nimenomaan. Ja portaisiinhan mahtuu aivan hyvin kaksi henkilöä vierekkäin, jos kumpikin on omalla puolellan, eli mitään vaaratilanteita tai "toisen tontille" puskemisia ei tapahdu. Ihmisillä vain on eri aikataulut, eri päämäärät ja eri tempo. Toiset ehtii, toiset ei mutta saahan sitä yrittää. :)
Lisää ryhmäliikuntahenkeä sais, kun kaiuttimista kuuluis "jaksaa, jaksaa ja kaikki tahdissa, jaksaa, jaksaa!"
Tää zeniläinen on sitä paitsi väärässä liukuportaiden alkuperäisestä ajatuksesta. Niiden keksijä ei ikimaailmassa ajatellut, että niissä seistään vaan nimenomaan kävellään. Liukuportaiden piti vaan jouduttaa kiipeämistä ja hän katselisi todennäköisesti huuli pyöreänä seisovia "matkustajia" :)
Lähetä kommentti