torstaina, tammikuuta 31, 2013

Enemmän rautaa, vähemmän haahuilua

Mikä ihmisen saa käyttäytymään järkensä vastaisesti? Siis tiedämme kyllä mitä pitäisi tehdä ja miten elää - mutta sitten vaan arki valuukin toiseen suuntaan.
Olin eilen luovuttamassa verta. Tai - yritin. Ei onnistunut, hemoglobiini oli liian alhainen 118 ja 123, josta saatiin laskemalla keskiarvo 120, mikä alittaa sallitun rajan. Kaikenlisäksi pelkästä hemoglobiinin mittauksesta lävähti kolmen kuukauden karenssi ja seuraavan kerran saa luovuttaa 1.5. No sinä päivänä voi olla hiljaista.
Mutta tuosta järjen käyttämisestä. Tiedän aivan hyvin, että talviaikaan pitäisi eritysesti tsempata, jotta saisi kaikki tarvittavat ravintoaineet ja vitamiinit. Muuten ei jaksa ja väsyy. Välillä tosiaan on väsyttänyt.
Perusvinkki on tässä, ja erityisesti marjat ovat viimeaikoina jääneet väliin.

  • Päivittäin olisi syötävä lihasta, kanasta tai kalasta valmistettua ruokaa. 
  • Kerran viikossa tai kahdessa olisi syötävä jotain sisäelimistä valmistettua ruokaa.
  • Jokaiseen ateriaan tulisi sisältyä raudan imeytymistä edistäviä C-vitamiinipitoisia kasviksia, marjoja tai hedelmiä.
ps. hemoglobiini =  (l. verenpuna) = punasolujen happea sitova proteiini; sitoo happea keuhkoista ja luovuttaa sitä muille kudoksille.

Tänään otin varmuuden vuoksi annoksen vitamiinilisää ja aloitan taas saskatoon-jauheen käyttämisen, jossa on 100 grammassa enemmän rautaa kuin punaisessa lihassa, joten eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Harmittaa vain, että muka kiireessä tulee jätettyä marjat ja hyvät ravintoaineet vähemmälle huomiolle.

10 kommenttia:

Minkki P kirjoitti...

Aika ryhtyä lihansyöjäksi. Ota vaihto-oppilaasta mallia. Me like.

Norppa kirjoitti...

Siinä sitten riittäisi kun ostaisi kerran viikossa ison lavallisen maksalaatikkoa niin kumpikin olisi tyytyväinen.

Yaelian kirjoitti...

Mulla oli pitkään tuo sama juttu.

Yaelian kirjoitti...

Mulla oli pitkään tuo sama juttu.

Joku kirjoitti...

Mää luulin, että sää oot täydellisen harmoniassa elävä ihminen.

Sää vastasit, että saskat oon.

Eiköhän se, taas.

Norppa kirjoitti...

Joku, yksin tämän blogin syvimpiä olemuksia on muistuttaa, ettei se elämä aina niin ihmeellistä ole muuallakaan.. ;)

Reeta kirjoitti...

Mä tässä koitan kovasti räpiköidä sellaseen, että elämä ei olis aina jotain "projektia", vaan voisi elää terveellisesti syöden ja liikkuen ilman mitään projekteja. Koska projektit päättyy joskus, niin tosin elämäkin, mutta vielä olis aika monta vuosikymmentä porskutettavana- jos Luoja suo. Blogissani sulle haaste, jos huvittaa, käy nappaamassa sieltä :)

Joku kirjoitti...

Se, mitä sinussa ihailen on, miten saat sen kaiken (elämän(?)) näyttämään niin helpolta - kuin sinun ei tarvitsisi varsinaisesti edes yrittää.

Kuitenkin epäilen, että se syvempi opetus, joka minun olisi terveellistä sinulta omaksua, on vastoin päin, että itse asiassa varmaan yrität (vähintäänkin toisinaan) kovastikin (luultavasti enemmän kuin minä, elämäni kanssa) - ja helppouden vaikutelma syntyy siitä.

Salaisuus kai on siinä, miten sen teet. - Mutta mysteerejähän nämä tulkinnat minulle ovat.

Minkki P kirjoitti...

Mä voin tulla teille syömään maksalaatikkoa. Mielellään ilman rusinoita.

Norppa kirjoitti...

Yaelian: menikö se ohi?

Joku: Saskat oon nauratti.

Reeta: Sepäs se, asioita pitäisi muuttaa hitaasti mutta varmasti. Vaikka edistyminen ei olisi huimaa, tärkeämpää on, että suunta on oikea.

Minkki P, tämä toive on kirjattu. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...