keskiviikkona, maaliskuuta 20, 2013

Koira ja hammaskivi

Olin tänään elämäni ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä ns. "omistajan roolissa." Omistaminen on kyllä vaihto-oppilaan kanssa väärä termi. Enemmin koen, että isäntäperheen roolissa sitä tarjoaa majoituksen, ruuan ja virikkeitä mutta loppu on melko itsenäisesti perheenjäsenenen itse päätettävissä.
Eläinlääkärillä oli hyvä ja ystävällinen palvelu. Asiakas oli huomion keskiössä ja myös saattajan palvelu oli asiallista ja selkeää. Viime kokemus julkisen puolen ihmisterveydenhoidosta ei yltänyt samalle tasolle.
Vaihto-oppilas ei ole aivan nuoremmasta päästä. Ikää tulee toukokuussa kymmenen vuotta, joten siinä on ehditty luu jos toinenkin kaluta. Nyt huoltoa kaipasivat hampaat. Hammaskiveä oli kertynyt. Ei muuta kuin kaverille nukutuspiikki ja hammaskiven poistoon. Piikkikammoisille tiedoksi, että kun poikakoiraa rapsutetaan korvien takaa ja kikkelin läheltä piikittäessä, niin eihän siinä mitään rokotusta ehdi huomata. (Kaikkea sitä oppii.)
Aivan ilmaista terveydenhuolto ei ole eläimillekään. Parin hampaan ja hammaskiven poisto ja perusverikoe kustansi muutaman euron vajaa kolmesataa euroa. Hintaan sisältyi vielä viikon antibioottikuuri, makukipulääkkeet sekä myöhemmin annettava madotustabletti. Aikaa koko hommaan meni pari tuntia, ja jos ajattelee, että kaksi ammattilaista työskentelee yhden potilaan kanssa, niin järkevältähän tuo työkustannus tuntuu. Mietin vain, että miten perheissä, joissa vaikka työttömyyden tai sairauden vuoksi on perheen talous tiukalla, voidaan hoidattaa lemmikkiä sen sairastuessa.
 Nyt kaveri makaa lattialla sammahtaneena, kuin paremmankin puudutuksen saaneena. Jos on nähnyt piirretyn missä bambi on jäällä, niin olemus on kutakuinkin samaa luokkaa. Tosin bambin katse taisi kyseisessä pätkässä  olla hivenen tarkkaavaisempi.

4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Pikaista paranemista "vaihto-oppilaalle"!

Te selvisitte vielä suhteellisen edullisesti. Meidän mummokoiralla kun oli hammasongelmia jouduttiin kääntymään erikoishammaslääkärin puoleen. Hampaita lähti seitsemän ja laskukin oli tuhannen euron luokkaa. Silloin onneksi vakuutus maksoi vielä vähän takaisin. Kun yhä useammilla koirilla alkaa olemaan nykyään vakuutukset epäilen sen näkyvän myös eläinlääkäreiden hinnoissa. Sekarotuiselle koiralle tosin ei yhtä kattavaa vakuutusta ole saatavissa, mutta säästetään sen osalta vakuutusrahoja sukan varteen pahan päivän varalle...

Joku kirjoitti...

Mutta kuka sanoo, että tuo toimii vain koirilla? :-D Ja silti, koskaan ei tällä muistilla ole rapsutettu (ehkä joskus vauvana?), vaan aina on pistetty kylmiltään... Onko se sinusta oikein? (Kaikkea sitä aikuiselta odotetaan. ;-)

Vaikka, kun nyt tätä mietin, muistin, että viimeksi influenssapiikin antajalla oli kyllä niin nätti hymy, että se toimi paikallispuudutuksena - en ehtinyt huomata mitään muuta. Siihen on syynsä, että olen tottunut pitämään hoitsuista. :-) (Kiitos siis tämän muiston tuomisesta arkiston pinnalle.)

Norppa kirjoitti...

Kiitos Tiina, tuntuu, että kaveri toipui koko hommasta yllättävänkin hyvin - oli jopa melkein riehas seuraavana päivänä. Tai sitten ne makukipulääkkeet vain olivat tosi tehokkaita..

Joku, ei, se ei ole minusta oikein. Ollessani hammashoitajana olisin rapsuttanut kaikkia piikitettäviä, jos vain olisi pyydetty - "Mutta silloin ei ollut vielä tapana". :)
Mutta noin yleisesti olen sitä mieltä, että ihmiset joutuvat kärsimään kipua aivan turhaan - ja pienilläkin asioilla pystyttäisiin tekemään hoitohetkistä siedettävämpiä.

Miehille suosittelen nykyään aina verenluovutuksessa käymistä. Ainakin Helsingissä on sen verran säpsäkkään näköistä ja ystävällishymyistä neitoa töissä, että olen arvioinut kokemuksen jääneen huomattavasti plussan puolelle. :)

Joku kirjoitti...

Saati arjesta. Aivan turhan usein ajatellaan, tai jos ei ajatella, ainakin toimitaan, niin kuin aikuisen osa ja velvollisuus olisi väsymättä kestää kolhuja nokkaan omine nokkineen - vähän kuin hellyyttä tai myötätuntoa olisi lupa tuhlata vain lapsiin, lemmikkeihin ja muihin pieneläjiin. ???

Ihan hyvin voisimme elää keskenämme pehmeämmin luopumatta silti särmästä ja jämäkkyydestä silloin, kun niitä tarvitaan. Ne on pieniä ja isoja asioita.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...