Tänään katsoin taas kerran isoäitini ruokakuponkeja.Itseasiassa Valtion yleisostokorttia. Vuodelta 1949. Päätin kehystää ne, koska niiden näkeminen muistuttaa siitä kaikesta runsaudesta mitä ympärillä on. Samaan aikaan se muistuttaa siitä miten erilaisessa maailmassa omat läheiset ihmiset ovat eläneet. "
Siis näilläkö te haitte ruokaa?"
Myös rikkaille kaupunkilaislle myytiin voita ja lihaa. Itseasiassa suora lainaus taisi olla: rikkaille turkulaisille kaupunkilaisille. Matka tuolta pienestä pirtistä ja pieneltä navetalta on vain ollut todella pitkä Turkuun. Kehys on matkalla keittiön seinälle. Ettei vain vahingossakaan tule ääneen sanottua "ettei ole mitään ruokaa."
3 kommenttia:
Hyvä muistutus!
Hieno idea ja ihanasti kehystetty.
Ihana! Meillä on vanhoja lehtiä ja kaikenlaisia vanhoja juttuja, joita ajattelin ehkä joskus käyttää jotakuinkin noin. Tuossa vaan on viestikin juuri kohdillaan.
Sitten haluaisin vielä kuulla sinun elämäsi top 5 asiaa ja laitoin omassa blogissani haasteen. =)
Lähetä kommentti