Olen yrittänyt viime vuosina käydä säännöllisesti luovuttamassa verta. Se vain on helppo ja vaivaton tapa auttaa ja saa tunteen itselleen, että on kannattanut herätä sinäkin päivänä. Paino sanalla yrittänyt siksi, että kaksi edellistä kertaa olen saanut passituksen kotiin. Liian alhainen hemoglobiini. Siinäpä sitten olen järsinyt omenaa ja katsellut sivusta kun paremmat ihmiset ovat luovuttaneet.
En odottanut liikaa tältäkään kerralta. Olin varma, että sama tuomio tulisi nytkin. Talvella on muka vaikea pitää ruokavaliota terveellisenä, eikä olokaan kaamoksen keskellä ole aina niin rautainen. Mutta toisin kävi. Hemoglobiini oli pompsahtanut lukemiin 132. Tiedä sitten onko viime aikoina nautitulla Saskatoon-jauheella ollut vaikutusta. Saskatoon marjajauheessahan juuri rautapitoisuus on huippua.
Henkilökuntakin on jälleen kerran superystävällistä. Joka ikinen kerta tulee mieleen, että "kaikkien pitäisi käydä täällä koska ihmiset ovat niin ystävällisiä ja veri on sitä tarvitseville kultaakin kalliimpaa."
Kannattaa vaikka haastaa kaveri mukaan - luovutuksen jälkeen voi käydä vaikka hyvin ansaitulla pizzalla - tai vaikkapa vain vaihtaa kuulumisia Veripalvelun tiloissa mehulasin äärellä.
Punaisen Ristin Veripalveluun tästä
2 kommenttia:
...tai (neljällä) sangriakannullisella.
Olivat pieniä kannuja. Kannusia, sanoisin.
Lähetä kommentti