Sähköhella pysyi eilen hiljaa ja hylättynä. Keittiön ollessa tavallista viileämpi, piti laittaa puuhellaan tuli ja samalla hyötykäyttää vapautuvaa lämpöenergiaa ruuanlaittoon.
Siinnä kumartuneena pehmeän lämmön ylle, tuli hieman epätodellinen olo. Sellainen mökkimäinen ja rauhallinen. Nälkä oli tietysti yhtä kova kuin normaalinakin myöhäisiltana mutta tekeminen oli erilaista. Samaan aikaan seuraavan päivän ruoka hautui hellan toisella puolella. Erittäin Marttamaista.
Puuhellan lämpöä ei niin vain säädelläkään. Ei ole nappia mistä vääntää lämpöä pienemmälle tai suuremmalle vaan lämmön säätäjänä toimii kokki nostamalla keitoksen joko kokonaan pois valurautapinnalta tai yrittämällä löytää hieman viileämpää kulmaa alustalta. Lisää lämpöä taas saa lisämällä luukusta puuta.
Olin sitä mieltä, että ruuasta tuli parempaa kuin se olisi ollut sähköhellalla laitettuna. Ruuassa maistui siis tekijän tunnetila, ei niinkään varsinainen keittotason vaikutus. Mutta järkeä siinä oli. Samalla kun muutenkin piti nopeasti saada lämpöä, valmistui ruoka ja koska tottumattoman piti päivystää ruuan lähellä, lämpeni samalla tekijäkin.
Suuri mysteeri on vielä puuhellan uunipuoli. Se on ensinnäkin pieni, enkä vielä ole hoksannut miten sen oikeasti saa kuumaksi ja pidettyä kuumana. Ehkä pyydän konsultin paikalle neuvonpitoon.
2 kommenttia:
Vai oli sulla oikein marttamainen ote ruuanlaitossa, hulvatonta. Mulla on ollut vuoden puuliesi ja kertaakaan en ole vielä ruokaa siinä laittanut. Lämmintä se pöhäyttää tosi nopeasti ja tunnelmaa. Hankittiin liesi, kun meillä oli jatkuvasti sähkökatkoja. Kerrohan miten onnistuu uuniosan käyttö. Onko sulla siinä lämpömittari?
Sähköä vain säästämään, jos puuliettä muutenkin käyttää lämmittämiseen, se on miellyttävä ruuanlaittokumppani! En ole vielä(kään) saanut uunia testattua. Lämpömittarikin löytyisi mutta ei ole vain osunut viitseliäisyys ja uuniruoka samalle päivälle.
Lähetä kommentti