Näytetään tekstit, joissa on tunniste lajiesittely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lajiesittely. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Vesinokkaeläimen paluu!


Eläimet ovat aina olleet osa elämääni. Tavalla tai toisella.. Lajiesittelyssä: vesinokkaeläin
Vesinokkaeläin, eli tuttavallisesti Nokkis mutti luokseni Pasilaan Stockmannilta ja toinen Raisiosta.
Yhtenä määreenä: " kun tää on niinku saman näkönen kuin sä". "Niin..."

Nokkis on siis nisäkäs, vaikkei se synnytäkään eläviä poikasia vaan nokkasiilien tavoin munii, ja poikasten kuoriuduttua emo imettää niitä. (hei mitä opittiin biologian tunnilla--nisäkäs ei muni--paitsi siis munii sittenkin)

Lisääntyminen(aina tärkeää):
Vesinokkaeläimet parittelevat tiettävästi (öö..miten vaikee se on ollut todeta varmaksi??) vedessä. Ensin naaras lähestyy koirasta(yllätys..), sitten koiras lähtee ajamaan naarasta takaa ja tarttuu sen häntään, sen jälkeen naaras munii jopa kolme pehmeää munaa(eiks tosta selityksestä jäänyt uupumaan joku osio?). Naaras munii kerrallaan pari munaa, joita se hautoo 7–10 vrk. Noin kymmenessä päivässä poikaset kuoriutuvat ja ryömivät emon luo ja alkavat nuolla maitoa emon vatsalta.


Vesinokkaeläin urokselle ei kande alkaa koska:
Koiraiden(huom!) takajaloissa on myrkkyrauhasiin yhteydessä olevat terävät kannukset. Pistos ei ole ihmisille tappava, mutta turvotus voi kestää kuukausia. Myrkky on tappavaa koirille ja muille pienemmille kotieläimille. Naaras, kuten elämässä muutenkin, on siis täysin vaaraton.

hei tää artikkeli on lyhyt, käykää lukemassa nopeesti, avaa Platypuksen ihan eri tavalla ;)

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Platypus.html
"Eräs ennakkoluuloton (MIES)tutkija ruiskutti - mitä ilmeisimmin vaimoltansa salassa - pienen määrän platypuksen myrkkyä käsivarteensa ja valitti jonkin ajan kuluttua sietämätöntä kipua. "

sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Lajiesittelyssä: SUSI

Alkaneen vuoden kunniaksi, blogi aloittaa myös lajiesittelyn. Aloitamme suomalaisesta sudesta.
Viikonloppuna tuli puhetta sudesta, ja paremmin tietämättäni sanoin että voi olla että jos itse asuisin susialueella, eivätkä lapseni voisi kävellä kouluun tai leikkiä lähimetsissä, niin saattaisin suhtautua vähän nyrpeämmin kotipiirissä jolkottelevaan harmaaturkkiin. Saatika jos se olisi jo toista kertaa syönyt päivällisekseen oman tai naapurin rekun, niin pinna voisi olla jo melko lyhyenä. Mutta hyvä se on täältä kaupungista näitä susijuttuja pohdiskella.


Susi (Canis lupus)

Koko: ruumiin pituus 100-150 cm, hartiakorkeus 70-90 cm, paino yleensä 20-50 kg. Urokset naaraita suurempia.

Esiintyminen: Suomessa tällä hetkellä noin 200 sutta. Kanta painottuu Itä-Suomeen.

Ravinto: hirvet tärkeimpiä saaliseläimiä, mutta saalistavat myös myyriä, sopuleita, jäniksiä, lintuja, peuroja ja poroja. Hyödyntävät myös haaskoja.

Elintavat: sosiaalinen laumaeläin. Lauma koostuu yleensä johtajaparista ja niiden eri-ikäisistä jälkeläisistä.

Jälkeläiset: syntyvät touko-kesäkuussa. Yhdessä pentueessa on tavallisesti 3-6 pentua. Vain johtajapari lisääntyy, mutta koko lauma huolehtii pennuista.

Susi ja koira: erottaminen toisistaan joskus vaikeaa. Suden häntä riippuu usein suorana ja silmät ovat vinot. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaammat.

Susi ja ihminen: Suden pääsee näkemään vain hyvällä onnella, sillä sudet karttavat ihmisiä tarkoin. Suden ainoa vihollinen on kuitenkin ihminen.

Suomen metsissä jolkottelee tällä hetkellä noin kaksisataa sutta. Susikantamme keskittyy edelleen Itä-Suomeen, mutta yksittäisiä susia on vaeltanut asustamaan myös länsirannikollemme. Viime vuosina on muutama pentuekin nähnyt päivänvalon Länsi-Suomessa, mutta sieltä puuttuu silti yhä oma elinvoimainen kanta. Susikannan leviämistä ja vahvistumista estävät niin ihmisten asenteet kuin laiton metsästyskin. Nyt Suomen heikkoon sudensuojeluun on puututtu jo EU:nkin taholta

Susien kohdalla salametsästystapaukset tulevat käytännössä ilmi ainoastaan silloin, kun kaadettu eläin on sattunut olemaan Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen (RKTL) radiopannalla merkitsemä susi. Koska näiden eläinten liikkeitä seurataan jatkuvasti lähettimen avulla, voidaan kuolleetkin eläimet löytää. Joskus tutkimussusienkin ruumiiden löytäminen on silti kiinni pelkästä sattumasta: pannoitetun Milla-suden ja sen kumppanin ammutut ruumiit löytyivät rantaan ajelehtineina merestä, jonne ne oli heitetty painot jaloissaan. Syyllisiä ei tässäkään tapauksessa saatu kiinni. Laajempi artikkeli.

Tämä nyt vain pienenä linkkinä siitä että ensi vaikutelman voi tehdä vain kerran. Ja Helsingissä asuu tällä hetkellä ihminen joka luulee että olen kapitalismia rakastava, amerikkaa ihannoiva susien tappaja...



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...