Lauantaina piti lähteä Himokselle. Laukku pakattuna, kello soimassa aikaisin, iloisena siitä että parin päivän aikana pääsisi mäkeen viettämään aikaa tutumpien, ja vähän vieraampien kavereiden kanssa.
Mutta. Yö meni pyörimiseksi. Muutama ramppaus vessassa ja ymmärrys siitä että duunissa on ollut sekä flunssaa, että vatsatautia konkretisoi tilanteen nopeasti. No can do.
Sen jälkeen tuli vahva harmitus(onpa pikkusievä ja ärsyttävä sana). Eikä aamuyhdeksältä, luetun hesarin ja kolmen tunnin hereillä olon jälkeen päivä näyttänyt yhtään kirkkaamalta. Olo oli puolittainen.Ei tarpeeksi huono totaaliseen putoamiseen mutta paras terä oli pois. Peiliin katsoessa Faktahomman Hansu olisi näyttänyt hyvin säilyneeltä pikkusiskolta.
Takaiskut antavat kummasti suhteetonta vauhtia. Valittamisen sijaan päätin tehdä jotain hyödyllistä. Yrkkis kurkussa ja pieni tuskanhiki päällä oli hyvä (ja fiksua) touhuta. Temmoin jäljellä olevista laatikoista tavaroita, ja tein kolme kirpputorilaatikkoa ennätysvauhdilla. Oli jo aivan sama olivatko lautaset arabiaa vai senegalia. Eikun kiertoon.
Superkiukku kantoi ne myös viereiselle kirpputorille. Jo rappusten yläpäässä kadutti. Mutta lähtiessäni toivotettiin siunasta. Sitä ei kotona vielä ollutkaan.
Samaan hengenvetoon piti tietysti laittaa ylimääräiset kirjat kiertoon. Kyllä, juuri sinä aamuna ja sillä hetkellä. Luopumisen rima oli alhaalla. Naapurin divarin pitäjä kertoi rohkaisevasti ostavansa kirjoja mutta ehti sanomaan ettei hänen liikkeensä "mikään vanhojen kirjojen hautausmaa ole.". En viitsinyt kysyä mitä hän sitten kuvitteli minun lukevan ensi näkemisemme perusteella...
Seuraava osoite oli pyöräkaupat. Kyllä. Aiheellista ja järkevää ympätä sekin samaan aamupäivään.
Ostamisen perusjärkisääntö: vertaile.(vaikket täysin tietäisikään mitä tarkalleen ottaen vertaat - etuvaihtaja, takavaihtaja, keskiölaakeri, levyjarrut, vaihdevivut, navat..jne.).
Väsyneenähän sitä pyörää kannattaa kokeilla. Etenkin ylämäen ajaminen antaa varmasti aidon kuvan kun lihaksistossa ei ole voimaa polkea. Siinä vaiheessa kuume oli jo varmaan noussut kun tosissani mietin Helkama Scorpion ostoa, rumasta fontista huolimatta..
Mutta pyörä löytyi. Paras, sopivin, hienoin, hauskin, oman näköiseni ja oiva kaveri kesäksi. Ehkä jopa jo ensi viikoksi.
Eikä siinä vielä kaikki. Koska pyörä oli ostettu. Piti seuraavaksi hankkia sänky.(edellisen kodin sänky oli mittojen mukaan "sisään rakennettu juuri sinne sopiva puoliparvisänky) Kyllä, taas juuri sinä päivänä, ja sillä hetkellä. Jos ei voi kerran pitää hauskaa, niin sitten aika pitää käyttää hyödyllisesti.
Lauantainahan Ikeassa ei ole ihmisen ihmistä. Paras päivä tilasta ja rauhasta nauttimiseen. Siinä vaiheessa olin jo unohtanut autuaasti ulkonäköni.
Sängyn olin valinnut valmiiksi. Se vain piti nä
hdä omin silmin, ja tulla siihen tulokseen, ettei se käykään. Kaksi laatikkoa neljästä jäisi seinän saartamaksi. (miksei muuten rakenneta enemmän ns. laatikkosänkyjä? ihmisillä on sänkyjen aluset täynnä roinaa pölyyntymässä ja tällä tavoin ne pysyisivät järjestyksessä ja siistimpinä, sekä säästäisivät kaappitilaa)Tämän jälkeen olikin hyvä käydä kaupassa ja suunnitella iltaa. Katsellessani juustoja tajusin, että olen vähän väsynyt.
Kuuteen mennessä alkoi päässä humista. En ollut vielä syönyt mitään. Meno hyytyi.
Seuraavaksi löysin itseni puoliulkotakki päällä viltin alta, ymmärsin, että ehkä todellakin olin kuumeessa ja uupunut. Pitkäänhän siinä menikin. Kylvyssä nojailin päätä polviini ja mietin että onkohan pakko nousta. Ikinä. Ainoastaan ajatus aamuyöllä haaleasta vedestä heräämisestä tuntui tarpeeksi vastenmieliseltä saadakseni itseni raahattua sänkyyn(jota siis sanan varsinaisessa mielessä ei edes ole). Mutta loppujen lopuksi päivä jäi edes vähän plussalle vaikka pitkällä miinuksella alkoikin.
