Ilo pitkästä itkusta

Toinen kurssipäivä ja elämälle kiitos. Vaikka eiliseltä päivältä jäi hieman horkkamainen olotila, ja kylmyys tuntui nivelissä vielä päivälläkin - oli tämän päivän opettelu jo yhtä juhlaa.
Iso purje nousi ja laski. Köydet alkoivat liikkua jo välillä oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä mutta tunnin välein piti vain olla itsekseen kiitollinen kelistä.
Huomenna näihin norpan uusiin purjehduskuvioihin tulee mukaan etupurje, sekä suklaakeksit. Tärkeä lisä, sillä eilinen päivä oli hyvä muistutus kouluttajillekin. Kun energiat ovat vähissä, alkaa jengikin toimia sen mukaan. Kun ahkeraalle oppilaalle heittää pari keksiä silloin tällöin niin köydet pysyvät paremmassa järjestyksessä, eikä norppakaan yritä pulahdella laiturilta..

Räjäytä dynamiitilla - vedä sata lasissa hallitusti

Kun odottaa ylittävänsä itsensä, on riski että kokee pettymyksen eikä yllä edes keskitasoonsa. Tänään taisi käydä molemmat. Ylitin koska yritin, ja taisin myös alittaa koska en ollut treenannut. Tosin tänään esitykseni palaute ei enää pyörinyt kannettavan tietokoneen ympärillä, myös vaatteni ohitettiin. Sisältöön ei silti puututtu mutta energiaa kuulemma oli. Voin vaan toivoa ettei se ole kokonaiskuva jota edustan..
Mutta olipa hyödyllinen ja hauska viikonloppu. Niin kuin oli edellinenkin.
Ääniharjoituksia, skarppausta, rentoutumista, heittäytymistä, riskejä, seivailua, virittäytymistä, tarkkailua ja vaikka mitä muuta. Hommat pitää vain tehdä. Mikään ei valmistu ja missään ei kehity jos sille ei uhraa aikaa, aikaa ja aikaa.
Kehon- ja äänenhuolto on helppo selittää ja ymmärtää mutta myös oma mielikuvitus ja tunteet tarvitsevat huoltoa. Nopeus, uskallus ja tarkkuus saattavat kaivata hiontaa. Kun oma ongleman ratkaisu on usein "räjäytetään dynamiitilla" tyyppistä hienomekaniikka, teki hyvää käydä välillä sovittelemassa palasia herkemmälläkin asteikolla. Ei tarvitse vetää sata lasissa päin seinää jos hidastaa ajoissa ja hallitusti. Seuraavalla suoralla voi kuitenkin taas kiihdyttää.
Mutta jottei nyt kuullostaisi niin ankealta, itsekriittiseltä ja nuivalta niin fiilis alkaa nousta. Huomenna kone lähtee Tunisiaan ja toivottavasti norppa sen mukana. Tuuletus on yleensä alkanut vasta koneessa koska näinä vuosina kaikki vaihtoehdot on nähty. Myöhästytty koneesta, kone onkin laskteutunut väärään maahan, jatkolento on peruttu tai lipuissa ollut väärä aika. Tai sitten se tuttu "lukitsen itseni pois asunnostani ja ryntäilen pitkin kotikatua kiivetäkseni parvekkeelleni jonkun miesparan olkapäiltä" paria tuntia ennen lähtöä. Mutta jos nyt käy niin, että kaikki meneekin normaalisti, ja kaikki jatkuu normaalisti, ja vielä sujuu paikan päälläkin normaalisti, niin onhan se hemmetin tervetullut breikki juuri tähän väliin.
Peukut pystyyn ja nivelet notkeiksi!

Saturdaynight and no feaver

Jo toinen lauantai-ilta kotona. Tämähän sujuu hyvin. Ei montaakaan kuukautta ja voin jo ilmoittautua tasapainoisten, normaalien ja terveellistä elämää viettävien ihmisten kokoontumisiin.
Television tarjonta ei ole yhtään parantunut(mutta Congon sijaan Varsova, kun piti valita elokuvista), taustalla tulee puoli-inhokki zen-cafeta. Päätin pitkästä aikaa kuunnella Samuli Putron sanoituksia. En niinkään pidä niistä mutta rytmitys on kiinnostava. Tämä aasinsiltana(iii-haaa) puolestaan siihen että olen taas ollut viettämässä kurssipäivää.
Tällä hetkellä minun pitäisiä painia huomiseksi hiottavien runojen kanssa mutta jollakin tavalla viime tingassa ajatus juoksee niin paljon kirkkaammin.
Kurssipäivä oli taas mahtava, vaikka eräskin nainen meni kirjoituskurssilleen ilman kynää, ilman paperia ja ilman printattua kotitehtävää. Nyt samainen kurssilainen on leimautunut kone- sekä internetfriikiksi, jolla on vielä salamat pipossa ja kulmakarvoissa.(mutta toinenen kulmakarva ei ole kuulemma niin selkeä kuin toinen - kyllä, se on aivan tahaton statement)

Mutta näkisin että sanat eivät ole materiaalisidonnaisia, yksi lukee paperista, toinen ruudulta. Eikä pidä antaa silmän häiritä mitä korva kuulee tai sydän tuntee. (filosofiaa lähestulkoon kuin naistenlehden ihmissuhdepalstalta). Mutta ei voi myöskään paljon juhlia tekstillään, jos sisällösine palautteena kerrotaan että käsivarrella ollut kannettava mätsäsi vaatteisiin. Huomenna siis eri vaatteet.

Mutta en suinkaan ole lannistunut. Päinvastoin. Ehkä huomenna satsaan huolelliseen sanojen saattamiseen kuulijan tietoisuuteen ja kunnon kauriin tapaan sinnikkäästi pidän riveistäni kiinni. Olettaen että kurkku ei tule kipeämmäksi ja yö sujuu nukkuen. Yhdeksän herätys on vielä ihan inhimillinen. Tämän päivän esitykset nähdään huomenna vielä uudelleen ja olisi mukava ylittää itsensä. Odotukset ovat siis kohdillaan.

Fiiliksissä

Sitä miettii hetkittäin, että ovatko kaikki muut aikuisia mutta itse on jäänyt jollakin tavalla taantuneeseen tilaan. Sitten se hetki menee ohi ja on vain fiiliksissä.
Ensimmänen kurssipäivä:
2 tuolileikkiä, 1 palloleikki, 2 ryhmäleikkiä, yksi kirjoitusharjoitus, 1 kierros pöljäilykävelyä ja yksi kahvitauko.
Aitoa vahvaa ääneen naurua(aina hyvä), osallistumista, ihailua, jännittämistä, tuntemista, ryhmäytymistä, peilausta, tarkkailua, miettimistä.
Tila, aika, paikka ja ihmiset varattuna vain sille! Tyytyväisyys ja oikeassa paikassa olemisen vahva tasapaino.
Vaikeaa, hauskaa, helppoa, uutta, tärkeää, ohi menevää, vierasta, tuttua, samanlaista, läsnä ja uudestaan.
Ihmiset ovat äärettömän mielenkiintoisia. Kaiken kaikkiaan pelkästään ihminen on, mutta kun pääsee mukaan tekemään, seuraamaan, osallistumaan ja kokemaan, herää vahva ymmärrys siihen miten vain voisi päivä kaupalla seurata miten ihminen toimii, ratkaisee, osallistuu.
Oikeastaan jo häivähdyksenomaisesti mietinkin, että hukkaanko oman ääneni (mitä juuri olen etsimässä) kun jään haltioituneena ihastelemaan sävyjä joita kanssakurssilaisista löytyy. Mutta on turha olla huolissaan silloin kun on fiiliksissä.
Huomenna toinen kurssipäivä.

Tarjoa improvisaatiossa toiselle sankarin viittaa
Kulttuuri ja luovuus tarvitsevat aikuisten leikkiä? (Tiede-lehti)
kuva: täältä