Television tarjonta ei ole yhtään parantunut(mutta Congon sijaan Varsova, kun piti valita elokuvista), taustalla tulee puoli-inhokki zen-cafeta. Päätin pitkästä aikaa kuunnella Samuli Putron sanoituksia. En niinkään pidä niistä mutta rytmitys on kiinnostava. Tämä aasinsiltana(iii-haaa) puolestaan siihen että olen taas ollut viettämässä kurssipäivää.
Tällä hetkellä minun pitäisiä painia huomiseksi hiottavien runojen kanssa mutta jollakin tavalla viime tingassa ajatus juoksee niin paljon kirkkaammin.
Kurssipäivä oli taas mahtava, vaikka eräskin nainen meni kirjoituskurssilleen ilman kynää, ilman paperia ja ilman printattua kotitehtävää. Nyt samainen kurssilainen on leimautunut kone- sekä internetfriikiksi, jolla on vielä salamat pipossa ja kulmakarvoissa.(mutta toinenen kulmakarva ei ole kuulemma niin selkeä kuin toinen - kyllä, se on aivan tahaton statement)
Mutta näkisin että sanat eivät ole materiaalisidonnaisia, yksi lukee paperista, toinen ruudulta. Eikä pidä antaa silmän häiritä mitä korva kuulee tai sydän tuntee. (filosofiaa lähestulkoon kuin naistenlehden ihmissuhdepalstalta). Mutta ei voi myöskään paljon juhlia tekstillään, jos sisällösine palautteena kerrotaan että käsivarrella ollut kannettava mätsäsi vaatteisiin. Huomenna siis eri vaatteet.
Mutta en suinkaan ole lannistunut. Päinvastoin. Ehkä huomenna satsaan huolelliseen sanojen saattamiseen kuulijan tietoisuuteen ja kunnon kauriin tapaan sinnikkäästi pidän riveistäni kiinni. Olettaen että kurkku ei tule kipeämmäksi ja yö sujuu nukkuen. Yhdeksän herätys on vielä ihan inhimillinen. Tämän päivän esitykset nähdään huomenna vielä uudelleen ja olisi mukava ylittää itsensä. Odotukset ovat siis kohdillaan.
1 kommentti:
Täälläkin jo 2 lauantaita kotioloissa. Taitaakin sitten olla ne viimeiset tämän vuoden puolella...
Lähetä kommentti