Hyvää ja Ihanaa kaikille

Sitä kaikkea Ihanaa ja Hyvää sekä Rauhaisaa kaikkea mitä ihminen vaan voi toiselle ihmiselle toivoa - nyt Jouluna sekä vuoden kaikkina muinakin päivinä.

Lumiharjut, here I come!

Vuoden pimein päivä alkoi hohtavan punaisella yllätyksellä. Kauppaveljiltä oli salaa saapunut sähäkkä Kona Firemountain nk. autotalliin(eihän sinne autoa mahdu, vielä)! Voi sitä iloa ja riemua kun syntymäpäiväsankaritar koeajoi kulkuneuvoa ympäri lumista pihaa aamutakissaan. Onneksi puhelimesta hyytyi akku joten tallenteet jäävät odottamaan asiallisempaa hetkeä. Mutta kyllä kelpaa huristella pitkin Lohjan harjun rinteitä heti kevään koittaessa. Miksei jo aiemmin, hyvinhän tuo näytti aamusellakin sujuvan..
Onnitteluja on myös sadellut heti aamusta asti, kiitos sosiaalisen median. Jos kaikki menee oikein hyvin, onnistuu illalla vielä ihastuttavien ihmisten kanssa kasvokkain kokoontuminen. Mutta mitäpä muutakaan puuhastelua kenelläkään voisi olla tähän aikaan vuodesta..Tämän vuoden pimein päivä tuntuu valoisalta ja iloiselta.
j.k. ja olipa huippukiva yllätys myös saada ihan henk.koht. tuunattu kangaskassi työpaikalle. Voi olla varma, ettei oma kassi mene sekaisin kenenkään toisen pussukan kanssa..voi vain kuvitella, mitä on mietitty kun tätäkin lahjaa on ajatuksella ja sydämellä puurrettu...

Jäälyhty - muovista

Kannatti herätä tänäänkin. Näin taas jotain uutta. Muovisen jäälyhdyn. Kyllä - muovisen. Oli sentään alle kolme euroa ja vaikuttavat ohjeet parillakin kielellä kyljessä.  Siis kynttilä muovikartion sisään ja "ta-daa" sinulla on kaunis jäälyhty. Paitsi se ei ole jäästä, eikä kaunis.

Myöhässä - Joulusta

Niin hyvin kuin kaikki mielessäni alkoi, kävi kuitenkin käytännössä niin, että olen auttamattomasti myöhässä joulusta. Lahjat ostamatta, koristeet hankkimatta ja jopa osa korteista postittamatta(tietäisipä edes mitkä niistä...) Niin, että tiedoksi vain Joulupukille - kuromiseen menee ainakin viikko, kannattaa tulla meidän ovelle vasta joskus loppiaisen tienoilla.
No. Onneksi on positiivinen luonne. Huolimatta siitä, ettei porkkanalaatikko tuoksu ja ässä-piparit valmistu pellillä, olen äärinmäisen iloinen, että pesukone tuli tänään kytkettyä. Myös kala-auton piipahtaminen uudella kotikadulla oli iloinen yllätys.
Muuten arki on ihan peruskunnossa. Muuttolaatikot ovat suurinmaksi osaksi purkamatta, suihkuhuone purettu muttei mitään käsitystä sen tulevasta toiminnallisuudesta ja villasukkia on hyvä olla ainakin kahdet jotta tarkenee.(kiitos isosiskoille, jotka lähettivät Pietarsaaresta todella tarpeellisen ja lämpimän joulupaketin) Kotiin ehtii töistä nykyisellä systeemillä iltaseitsemän aikaan. Ensimmäinen tunti siitä meneekin taloa lämmittäessä ja ruokaa tehdessä. Hyvässä lykyssä tulet syttyvät, eikä ruoka pala pohjaan. Toisinaan ei ole se hyvä lykky. 
jk. JA mikä tietysti  tässä on huolestuttavinta - jopa syntymäpäiväjuhlat ovat järjestämättä! Onneksi isoäiti-norppa täyttää vastapainoksi 80-vuotta pari päivää aikaisemmin, niin voin kerrankin ajatella, että on jokin todellinen Suurempi Juhla, jonka vuoksi pitää matalampaa profiilia..

Piharuokailijat lempipuuhassaan

Talon luovutuksen yhteydessä, ystävälliset ja sydämelliset myyjät jättivät meille paljon tarpeellista. Eivätkä vähäisemmät näistä suinkaan olleet lumikola ja -tuuppari, vaikkakin täällä on satanut lunta huomattavasti vähemmän mitä pääkaupunkiseudulla.

Puuvajasta löytyi myös suurikokoinen lintulauta, sekä entisen omistajan tyttärentyttären 3. luokalla tekemä lintulauta. Historiaa ja perinteitä arvostavana ihmisenä valjastin ne oitis hyötykäyttöön.

Turhanpanttina laudat eivät suinkaan ole olleet. Kovia ovat näiden huudien siivekkäät syömään. Aamurutiineihin kuuluukin lintulautojen täyttö, ja vaikka miten täyteen ne laittaisit, ovat ne illalla kotiin tullessa tyhjiä. Onneksi on viikonloput, että edes hieman pysyy kärryillä, kuka niitä jyviä oikein popsii.

Mielenkiintoista ja erikoista

Ensimmäinen viikonloppu ja ensimmäinen arkipäivä uusissa olosuhteissa on nyt kunnialla suoritettu. Tunnelma on melko erikoinen. En osaa sitä oikein muuten kuvailla. Olen toki erittäin innostunut, kiinnostunut ja utelias - mutta kaikki on vain niin - erilaista.
Ensinnäkin viikonloppuna oli sellainen olo, että on lähtenyt retkelle. "Tässä sitä lämmitetään mökkiä ja vähän puuhastellaan. Sitten lähdetään käymään paikallisessa kaupassa..missäs se nyt onkaan..ja lopuksi lämmitetään sauna kun ollaan puuhasteltu ulkona vähän lisää ".
Myös arkeen herääminen herätti pientä kummastelua. Ensimmäinen aamutoimi; uuniin pesällinen ja alakertaan toinen. Kuppi kahvia ja voileipä puiden rätistessä.
Talven yllättäessä ensimmäiseen työmatkaan motarilla meni rutkasti enemmän aikaa. Moottoritietä kutsun mielessäni nyt teleportiksi, koska tuntuu, että se ainakin hetkellisesti siirtää minut kahden todellisuuden välillä.

Topi ei voi ymmärtää miksi
täysin hyviä pähkinöitä annetaan
linnuille(!).

Tämän kaiken lisäksi, ehdin jo käydä esittäytymässä naapureille, laittamaan pihalintujen ruokinnan järjestykseen(miksi asua pihan ympäröimänä, jos pihalla ei ole seurattavaa)
Purkamaan muutamat muuttolaatikot(triljoona on vielä jäljellä), tiputtamaan kahvipannun liesituulettimeen, jäämään sukastani kiinni puuhellaan, sytyttämään kynttilän itsenäisyydellemme ja vetämään muutaman naulan irti purkupuutavarasta. Ihminen, joka keksi tuon maagisen laitteen, "naulanirrottajan" on nero. Haluaisin kiitellä häntä vuolaasti.
Nyt menen vielä pöyhimään hiilloksen ja laittamaan pellit kiinni. (ja kyllä äiti, olen jo tilannut häkävaroittimen)

ps. Orkidea puhkesi tänään kukkaan ja joulukaktus sen vieressä kirii minkä kerkiää