keskiviikkona, helmikuuta 09, 2011

Lumitöitä ja tosi tättärää!

Trendy SpringShopping:  Lumikola, lumentyönnin
ja Punavuoren raudasta - Petkele
Olen kiitettävästi luistanut lumitöistä. Ensinnäkin meillä on ollut vain yksi lumikola, ja toiseksi, olen muissakin asioissa sitä mieltä, että ihmisten pitää keskittyä vahvuuksiinsa ja tehdä niitä asioita jotka sujuvat paremmin. Mutta eilen sain äkillisen happivajeen ja osallistumisajatuksen päähäni. Kyse oli ilmeisesti hetkittäisestä identiteettikriisistä ja tiimiytymisen tarpeesta. " Olen reipas, tasa-arvoinen ja yhdessä olemme nopeampia. " (ha ha)
Ei auttanut kuin kotimatkalla kaartaa Starkin pihalle. Lunta olikin tuiskannut kiitettävästi aikaisesta aamusta. Myönnän myös olevani välineihminen. Ikävästä hommasta saa vielä ikävämmän, jos sitä tekee huonoilla työkaluilla. Lumityöt ovat yksi hyvä esimerkki. Yleensä siinä kun ei kohtaa ajoitus, ei inspiraatio, ei keli, eikä myöskään luojan suoma vapaa tahto.
Valikoimasta löytyikin juuri sopiva Fiskarsin kola. Pieni, kevyt ja kätevä. (Sisätiloissa) Voi iloa ja riemua kun päästiin kotipihalle, jonka peitti 25 senttinen lumikinos! Kyllä luisti ja oli kevyttä. Ensimmäiset viisi minuuttia. Sen jälkeen olikin jo hiki ja naama punaisena.
Isommalla kolalla en olisi päässyt lumivallejamme puoleenkaan väliin, ja teki se tiukkaa pienemmälläkin. Suurin ongelma on saada lunta enää mahtumaan minnekään. Toiseksi suurin ongelma on oma harjaantumattomuus. Puskuvoimaa ja tekniikkaa puuttuu. Täyden työpäivän jälkeen tuntuu olevan myös hippasen motivaatiohaastetta.. Olisin halunnut lykkiä kaiken liikenevän pihaportista kadulle. Sieltähän se lana-autokin työntää ne meidän pihalle. Uskalluksen puute esti. Olin aivan varma, että joku kuitenkin näkisi ja saisi hepulin. Säästän naapurisovun testauksen myöhempään.
Kun kuitenkin olin yritteliäällä päällä a.k.a. esitin osallistuvaa, niin halusin hoitaa oman osani ihanasta valkeasta puuterista. Kolaamisesta vaan ei oikein tuntunut tulevan enää mitään pihan puolen välin jälkeen.  Luovuin siis kolasta ja siirryin samalla reissulla hankittuun lumentyöntimeen. Sillä jaksoin urheasti heitellä lunta mäkeen vielä varttitunnin, kunnes kädet eivät enää suostuneet tottelemaan. Pyysin luvan saada poistua muonitus- ja rakennuksen lämmitystehtäviin. Lupa myönnettiin. Viikonloppuna ajattelin käydä juttelemassa naapurin papan kanssa. Hänellä on lumilinko.
ps. Vinkkinä kaikille "meillähän ON aivan hyvä ja ehjä lumikola" -ihmisille. Jos taloudessanne on vähänkään erikokoisia lumityöläisiä, niin hankkikaa nyt ihmeessä myös sopivat työvälineet. Jos kolan työntäjillä on esim. pituuseroa parikymmentä senttiä tai painoaeroa parikymmentä kiloa, niin voisi ajatella, että työvälineissäkin voisi olla eroa. 

6 kommenttia:

Nora kirjoitti...

Hyvä vinkki!
Lumityöt ovat oikeasti tosi rankkoja, siksipä minä tykkäänkin niistä. Totta on, että nyt alkaa Etelä-Suomessa olla sen verran lunta, ettei kaikkea vaan saa enää säilöttyä. Mitenköhän sen saisi kätevästi vaikka Vihdin laskettelukeskukseen? :)

Norppa kirjoitti...

Nimenomaan, kyllähän sitä lunta vielä lykkisi, jos olisi paikka minne sitä kolaisi mutta turhautuminen alkaa koputella olkapäällä siinä vaiheessa kun "kinosvuorille" hyytyy kolan kanssa puoleen väliin. Mutta eniten jaksan silti tällä hetkellä ihmetellä miten ihmiset pienten lasten kanssa, tai vaikka sairauden kourissa taistelevat tai vaikkapa vaan iäkkäät ihmiset, ikinä saavat näillä lumilla polkuja pihoilleen raivattua..

Uppis kirjoitti...

Meidän asuinalueella (omakotitaloalue Helsingissä) on yleisenä tapana tuupata oman pihan lumet kadun varteen, josta ne aurataan ja kärrätään pois. Itse yritin pitkään lykkiä lumia korkeille valleille tien reunaan, mutta naapuirien eläkeläismiehet valaisivat minua, että jätä vaan siihen tielle, tulevatpa aura-autot nopeammin hakemaan lumet pois, kun katu on kaventunut liikaa.

Myös mä kannatan kunnon (lumi-)työvälineitä! Huonoilla ei tule kuin paha mieli ja kipeät paikat. Vaan voin luvata, että parin lumimyräkän jälkeen tekniikkasi on kehittynyt huimasti, sillä lumitöitä tehdään välineiden lisäksi tekniikalla, ei pelkällä voimalla.

Lumitöihin saa mukavaa lisähaastetta, kun yrittää pitää jälkikasvunsa tyytyväisenä eli sallia hyppimisen lumikasoilta, kolan (täyden tai tyhjän) kyytiin tulemisen, juoksukisat ja yleisen muun viihdytyksen. Kokeiltu on tuon meidän vajaa 3veen kanssa, onneksi pienempi vielä tyytyy vain nukkumaan tai katselemaan vaunuista.

Norppa kirjoitti...

Uppis, mitäköhän ne maanantaina sanoo kun oon tyjentäny meidän pihan tielle.. No eipä siinä kyllä menee aikaakaan kun aura-auto on tuupannut sievoisen osan taas takaisin. Mutta ihan totta, järjen käyttö on sallittua ja noilla eläkeläisillä on hyviä neuvoja, ne kun ei enää pienistä hätkähdä ja kokemusta riittää. :) Eikä ketään varsinaisesti hyödytä, että ihmiset säilövät lumia nimenomaan pihoillaan. Kauhulla ajattelen jo kevättä ja sitä vedenpaisumusta kun kaikki sulaa..
Ihme muuten ettei vielä ole tv:ssä yhtään Lumityöt-formaattia. Kaikessa muussa kisataan ja materiaalihan meillä riittäisi!

Anonyymi kirjoitti...

Masin lumilapio sopii meikäläisen käteen huomattavasti paremmin kuin Mr Z:n käteen. Tämä tosin johtuu juuri tuosta kokoerosta - kuka meistä jaksaisi soppakauhalla lunta siirrellä...? MinkkiP

Norppa kirjoitti...

On tässä talven aikana myös muutaman kerran hymyillyt kun aikuiset ihmiset kaivavat autojaan hangesta lasten lumilapioiden kanssa, ja kovin on näyttänyt hitaalta ja epätoivoiselta(kyllä, olemme myös lainanneet omaa lapiotamme) mutta kun katsoo minkä hintaisia autoja jengillä on niin luulisi, että olisi varaa(henkistä&taloudellista) ostaa myös aivan ihka oikea työkalu kyseiseen hommaan.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...