torstaina, huhtikuuta 07, 2011

Arkista toimintaa

Viikko on hujahtanut arkirutiineita(ai mitä?) pyörittäessä. Aamulla herätys, koiralle nappulat likoomaan ja kahvi tippumaan. Ovi auki ja postilaatikolta hakemaan lehdet. Koira tulee mukana ja tekee ensimmäiset pissat. Ruoka koiralle, kahvi ja sanomalehti itselle. Koska olen kahden sanomalehden loukussa, luen aamulla paikallislehden ja työpaikalla lounastunnilla Valtakunnan Aviisin.
Tämän jälkeen pikapikaa koira hihnan päähän ja lenkille. Maailman kaikkeudelle kiitos, että tämä rotu ei ole 10 kilometrin aamulenkeistä innostuva. Pikemminkin suurempi vaiva on ollut saada kaveri tajuamaan "aamuyöstä", että pitää lähteä ulos sateeseen ja että "kyllä, olen aivan tosissani." Tämän jälkeen kotiin, kaverille siankorva järsittäväksi "eroahdistusta lievittämään" ja kiiruhtaminen bussille.
Työpäivä Helsingissä, josta hieman liian aikaisin paluubussille, hieman huonon omatunnon kanssa, koska koira - joka mitä todennäköisimmin on koisinut täysin rauhassa - on ollut yksin kotona. Bussilta puolijuoksua kotiin, koira pihalle alkupissalle ja postilaatikolta postit, nappulat likoamaan, postit läpi ja koiralle ruoka ja hetken päästä kakkalenkille. Kyllä, teidän piti saada tietää. Ja kerrottakoon samaan hengenvetoon, että tämän kokoisia kaupunkeja vaivaa koirien suhteen sama kuin muitakin liian lähellä maaseutua olevia. Koko kaupungissa on vain yksi koira-aitaus, eikä varmasti roskiksia mihin tiputtaa koirankakkapussit. (ja vaikkei kukaan ole kysynytkään, niin kerrotaan tässä samassa yhteydessä, että  mielestäni esim. taloyhtiöissä pitäisi määritellä kuinka monta eläintä ja minkä kokoista yms. minkäkin kokoisessa asunnossa saa olla - ja eläinten pitoa pitäisi valvoa - ja siihen pitäisi pystyä puuttumaan helpommin)
 Kotiin palattua pönttöihin tuli - mielummin pellit auki, mutta kyllä sen sitten jossain vaiheessa huomaa, jos alkaa näkyvyys heikentyä ja kesäsaunan tuoksu tulla hieman liian vahvanana nenään. Muutama kerta ylä- ja alakerran välissä ravaamista ja samalla jotain sapuskaa itselle tiiviin tuijotuksen seuratessa jokaista haukkapalaa. Tämän jälkeen hetken hengähdys ja ulos iltapissalle.
En ole saanut tällä viikolla kertakaikkiset mitään aikaiseksi ja olen aivan poikki mutta sehän kuuluu tähän vuodenaikaan. Energiavarastot ovat tyhjillään ja uusia päästään lataamaan vasta noin kuukauden päästä kun aurinkoiset kevätpäivät alkavat olla aivan oikeasti mahdollisia. Nythän sitä D-vitamiinia ja lisävaloa vasta pitäisi vetääkin mutta kun ei oikein meinaa - jaksaa.
Lopuksi vielä haluan todeta olevani äärinmäisen tympääntynyt suomalaiseen poliittiseen keskusteluun. Tosin en pelkkään keskusteluun, vaan politiikkaan yleensäkin. Vika ei ole pelkästään ns. näkyvissä tekijöissä vaan kaikki voisivat katsoa peiliin. Äänestäjät, ehdokkaat ja tietenkin tämä etelän-meedia.

2 kommenttia:

hna kirjoitti...

Maire esitti lonkkavikaista tänään, kun ulkona oli sateista…

Norppa kirjoitti...

Mä oon niin helppo. Aina ensimmäiseksi luulen, että "oikeasti on joku hätä", tai ainakin tuntuu siltä, että pitää varmistaa ettei ole. Kunnes huomaa, että toinen on vain vinkunut sen vuoksi että tyyny on keskellä nojatuolia..

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...