Niitä näitä ja vanhoja suklaarasioita

Seinistä löytyneet suklaarasiat - ihan ookoo eristeet...

Uudella kotialueella asumisen "outouden" huomaa erityisesti vuodenajan vaihtuessa. Nyt kun talven selkä on taittunut ja viimeisetkin lumet sulavat silmissä, on riittänyt taas huomioitavaa. "Mitäköhän tuolta tulee, mitäs tässä on ja "huoh, noikin tarvii tuolta saada jonnekin". Linnut laulavat niin voimissaan, etteivät edes tuplaikkunat suodata sitä iloa, ja kukkia puskee maasta. Naapurissa viritellään harrikkaa, ja toisen puolen naapuri pysähtelee pihaturinoille. Samaan aikaan koti kokee muutoksia. 

Yläkerrassa tiivistetään eristeitä, ja kaatuipa siellä pieni osa seinääkin. Purua ja pölyä on joka paikassa mutta niin sitä varmaan olisi ilman remppaakin.. Ihan ei aika ja energia vielä riitä kaiken järjestykseen saamiseen mutta pinnaa, pinnaa niin eiköhän sekin sitten kesän jälkeen suttaannu. Tai se mitään suttaannu. Aika hujahtaa niin nopeasti mutta "mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa". Vapauttavaa kun ei tarvitse hosua. Pääsiäiskortit on postittamatta. Jos huomenna tiputtaa ne postiin, saattaahan joku ne saada pääsiäiseksi. Ensi vuonna lähetän ne vaikka helluntaina jos siltä tuntuu. 

ps. minusta jokaisen ihmisen pitäisi aktivoitua poliittisesti, ottaa vastuu oman asuinalueensa kehittämisestä ja aktiivisesti toimia sen eteen, että meillä kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet pärjätä ja elää tässä yhteisessä systeemissä.