Kirjastokärryt ja tavaroiden pyörittelyä

Soitin Lohjan kirjastoon kysyäkseni mahdollisuutta ostaa vanhoja kirjastokärryjä. Valitettavasti ei tärpännyt. Uuteen kirjastoon oli kylläkin kalusto uusittu, ja vanhat kärryt syrjäytetty mutta nitä tarvittiin edelleen varaston puolella. Jos joku tietää mistä kannattaisi kysellä niin viestiä vaan tähän suuntaan.

Harmi, sillä vanhat kirjakärryt olisivat tähän hätään täydelliset. Muuton jälkeen kirjoille ei ole löytynyt paikkaa. Niitä on välillä tuolilla, koreissa, hyllyillä, varastossa ja kaikki autuaasti sekaisin. Kirjakärryyn taas voisi ottaa kätevästi saataville luetuimmat ja käytetyimmät kirjat. Kärryjä voisi myös siirtää ja vanha kirjakärry solahtaisi nykyiseen sisustustyyliin paremmin kuin hyvin. Shabby olisi, vain chic puuttuu...

Kärryjen kanssa ei onnannut mutta samalla soitolla muistin tarkistaa erittäin ystävälliseltä virkailijalta Kaaoksen kesyttäjä kirjan varaustilanteen. Onnisti, ja sain sen varattua itselleni kesäloman alkuun. Eipä, että siinä varsinaisesti olisi mitään uutta. Järjestyksenhän perusajatus on, että kaikelle on oma paikkansa, ja jos tuo kotiin uuden tavaran, täytyy pitää huolta, että kaksi lähtee ulos..Näin homma pysyy hallussa.

Vielä kun keksisi mitä tehdä
purkillisella hevosenkenkiä...

Tästä aiheesta on täällä ollut aiemminkin, nyt vain satuin jostain syystä osumaan facebookissa Tavara päivässä- sivulle, jossa Roina Raivotar laittaa joka päivä yhden tavaran kiertoon. Projekti on alkanut tämän vuoden ensimmäinen päivä, ja edennyt ilmeisen hyvin. Samaan vauhtiin tuskin pääsen, mutta tänään lämmittelin ja pääsin eroon yhdestä jalkalampusta, sorvatusta kynttilänjalasta, yhdestä bambuisesta ikkunaverhosta, muovisesta seinälle laitettavasta kukkapurkista, neljästä hyllypidikkeestä ruuveineen sekä kehyksistä tehdyt kahdet . Lisäksi onnistuin antamaan vieraille takaisin heidän mukanaan tuoman keraamisen koiran, joka haukkuu ohi kävellessä. 

Vauhtiin päästyäni lisäsin kierroksia ja historiallisesti heitin myös pussillisen turhaa tavaraa roskiin. Se on hämmästyttävän vaikeaa. Inhoan tavaran roskiin heittämistä. Kaatopaikat ovat täynnä tavaraa mitä voitaisiin kierrättää, tosin taas monet vievät sellaista tavaraa kierrätykseen tai lahjoituksina kirpputoreille, jotka kuuluisivat roskiin. Virttyneestä t-paidasta tai rikkinäisistä leluista ei ole "lahjoituksena" iloa kenellekään. Mutta oikealla tiellä ollaan, tämä opetukseksi itselleni, että mietin kolme kertaa ennen kuin tuon ovesta sisään mitään, niin ei tarvitse miettiä neljää kertaa, miten siitä pääsisi eroon. 

Samasta aiheesta täällä ja täällä 

Hiljaa hyvä tulee.

Sanakirjassa ei ole kuvaani esimerkkinä tuon otsikkolauseen kohdalla. Toki olen sitä elämässäni kaikille muille hokenut ja suositellut, mutta omat hihat on tullut käärittyä(ja poltettua) monesti melko ripeästi. Erinäisillä seurauksilla. No nyt  ei tarvi olla huolissaan hosumisesta. Tällä hetkellä toteutan tuota hiljaisversiota oikein olan takaa. Vaikka pinnistelisi, tuskin pystyisi enää hidastamaan. Asuinpaikan vaihtumisesta alkaa nimittäin tulla pian puoli vuotta täyteen - ja mitään - ei ole vielä tapahtunut.
Johtoajatuksenani tällä viikolla on, että saan kammettua itseni kirpputorille sunnuntaina. Muuttovaiheessahan olin viemässä ja lajittelemassa tavaroitani, jotta sijoittautuminen uusille mestoille tapahtuisi kivuttomammin mutta aikataulukapeikon iskettyä, piti vain laittaa kaikki laittaa samaan kasaan. Nyt  sitä samaa kasaa on saanut katsella. Pitkään. Kevätvalon ja katselemisen tuotoksena on syntynyt kirkas ymmärrys siitä, etteivät ne romut aio itsestään siitä minnekään siirtyä. Yritän nyt siis ottaa ensimmäisen askeleen raivausurakassa. Pitäkää peukkuja.

Toisen roska on toisen aarre

Niin se vain on. Maailmassa nyt olemassa olevilla tavaroilla pärjättäisiin pitkälle, jos ihmiset tyhjentäisivät kellareitaan ja vinttejään, ja laittaisivat kiertoon sen mitä eivät itse tarvi. Onneksi ainakin Helsingissä moni jättää kierrätettäviä tavaroita roskalaatikon viereen, josta ne on sitten helppo napata kainaloon ja käyttöön.
Pihaltamme löytyi tänään Aarre. Onneksi Tunturikadun lapsiperhe tuli eksoottiselle vierailulle Vallilaan, niin tulin oikeaan aikaan ulos ja katseeni osui roskalaatikon viereen jätettyihin tavaroihin. Silityslautaa en tarvinnut. Sellaista ei ole, eikä tule mutta pinnatuoli on juuri sellainen mitä olen kaivannut! Ei muuta kuin hiukan hiomista, ehkä petsiä - en tiedä vielä. Enää tarvitsee löytää yksi tuoli, ja voin kutsua jopa kolme vierasta kylään.

Kengät joita ei myyty kirpputorilla

Lauantain kirpputoripäivä Hietsussa meni aurinkoisesti ja sujuvasti. Kauppa kävi vilkkaasti ja kaikki saivat tavaransa hyvin kiertoon, vaikka arveluttikin etukäteen vievätkö valmistujaisjuhlat kaikki asiakkaat. Eivät vieneet. Päinvastoin. Eräskin rouva osti itselleen 80 centillä juhlalaukun. Aina elämä ei ole kallista.
Päivä hujahti nopeasti myös hyvässä seurassa. Samoilla mestoilla myös Nora ja Minkki P, joka oli varustautunut erinomaisin eväin.
Kirpputorille lähtemisestä ei kannata tehdä sen suurempaa suoritusta kuin se on. Moni miettii ja miettii paikan varaamista ja tavaroinen lajittelua mutta kumpikin on yllättävän vaivatonta. Kun tavarat on kasannut kerran, jäljelle jääneet kannattaa pakata siististi ja tiiviisti seuraavaa kertaa varten, jolloin ne on taas helppo napata mukaan.
Kotiin palatessani jäin hymyilemään kengille jotka eivät päätyneet myyntiin. En ole aivan varma syystä.

ps. kenellään tarvetta mökkitelkkarille tai keittolautasille? :)

Hakaneulojen käyttäjä pelastaa tuolin

Mikä yhtälössä; "paikkaan housuni hankaneuloilla mutta pelastan nojatuolin roskalavalta itse päällystettäväksi" ei oikein täsmää?

Ilmeisesti oma todellisuudentajuni on heikentynyt tässä(kin) kohden, koska nyt ullakollani on kolme nojatuolia odottamassa päällystämistä. (montako olen elämäni aikana kunnostanut tai korjannut. aivan, en yhtään) Kolmas tuli edellispäivänä.
Viereisen kadun roskalavalta pilkisti "aivan hyväkuntoisen näköinen tuoli" mutta ilman istuintyynyä. Kun sitten hieman kurkki, löytyihän se tyynykin, jonka jälkeen tuolia ei vain enää voinut jättää sinne. Huolimatta siitä, että eipä se nyt ihan käyttökunnossakaan ollut, eikä sille asunnossa ole tällä hetkellä tilaakaan. Mutta varmaankin kerään näitä pelastettavia nojatuoleja sitä Loimaan loppuelämän kotia varten, jonne ystävät saavat jokainen omanlaisensa tuunatun tuolin..(jonka jokainen todennäköisimmin tulee itse tuunaamaan) MUTTA, tämä tuoli oli kylläkin ehjä ja uudenkarhean näköinen, joten joku järki raja tässä touhussa vielä menee. Vaikka olihan se tietysti armottomasti laastissa ja rakennuspölyssä.
Hylättyä nojatuolia ei oltu voitu siististi laittaa roskalavan viereen, vaan se oli ollut pakko heittää muun shitin sekaan lavalle. Lappu tuoliin "Saa ottaa", ja tuoli lavan viereen olisi ollut se järkevämpi vaihtoehto.
Hyvät hyssykät ja pampulan päät, tavaroita voi myös ihan antaa. Pihakirppistä, tai digikuvaa ilmoitustaululle, ja isoin kirjaimin "ILMAISEKSI" niin ei tarvi heitellä roskalavalle likaantumaan. (varmasti muutamassa vuodessa ymmärrän projektini mahdottomuuden, vien tuolini kadun viereen lapulla "SAA OTTAA, hyvät rungot, ihanteellisia päällystettäviä, optimistiselta mutta käsityötaidottomalta omistajalta)