tiistaina, toukokuuta 17, 2011

Pyykkinarua ja flamenco-kengät

Tulin eilen pihalta suoraan sisään kitkemisen keskeltä katsomaan tunnelmahehkutusta Kauppatorilta. Enpä paljon ehtinyt asiaa sen kummemmin miettimään vaan läväytin tv:n reippaasti auki. Ensimmäinen spontaani reaktio oli "ai kauheeta". Eikä se siitä loppulähetyksen aikana enää liiemmin muuttunut. Tunnetila liikkui lähinnä kiusaantumisen, nolostumisen ja häpeän rajamailla. Myös ilo siitä, ettei tullut jäätyä mestoille töistä lähdettyä, triplaantui nopeasti.
Äärettömän hienot kisat ja  upea voitto. Vielä kun oltaisiin saatu hieman tyyliä voitonjuhliin. TV -kamera on armoton. Onneksi fiilis torilla oli varmasti upea ja  parempi livenä. Oikeastaan yleensäkään kirjoitan tästä sen vuoksi, että oli kiinnostavaa huomata itsessään, että "oikeasti hävettää". 
No mutta. Maailmanmestruuden  kunniaksi palkitsin itseni ja ostin tänään perinteisen pyykkinarun - ensimmäisen elämässäni itseasiassa - sekä käsintehdyt flamenco-kengät. Nekin kyllä ensimmäiset laatuaan. Jännityksellä odotan kumpi osoittautuu tänä kesänä ilahduttavammaksi ostokseksi.

10 kommenttia:

Joku kirjoitti...

Ei kuule näytä menevän nyt ihan täydestä nuo flamenco-kengät... Blogi mainostaa moottorisahoja. ;-)

Norppa kirjoitti...

No hei, moottorisahaa tarvitsee aina! :D

Joku kirjoitti...

Lisäsit kuvankin. Nätit.

Norppa kirjoitti...

No jotta näissäkin jutuissa pysyisi sentään joku uskottavuus ;)
Kenkien ostamisprosessi oli kiinnostava(itselleni)kokemus. En ole koskaan tanssinut flamencoa ja kyseinen koulukin löytyi pienen hakemisen jälkeen teollisuusalueen hallin näköisestä paikasta..ei ehkä sitä mitä ensimmäiseksi kuvittelee..mutta myyjätär oli ihastuttava ja palveluhenkinen, sellalinen "ihan vaan tässä ihmisten kesken", joten ei tarvinnut/voinut edes harkita, että "onkohan tämä nyt tarpeellinen ostos". MUTTA: tässä tulee taas maailman hienoin päättelyketju: värivaihtehtona oli myös kaunis punainen, ja minä olen punaisten kenkien ihminen. Päädyin kuitenkin mustiin, koska ne ovat nyt minulle "harjoittelun ja edessä olevan uurastuksen kengät" - ja jos(toivottavasti kun) käy niin, että pääsen tanssiin sisälle, voin palkita itseni myöhemmin ihanilla punaisilla tanssikengillä! Mikä on aivan hölmö tapa ajatella, koska pitäisi heti ostaa ilahduttavat ja innostavat välineet, jotta niidenkin käyttämisestä tulisi lisäiloa, joka sitten tiukan paikan tullen auttaisi motivoinnissa ja tuottaisi myös iloa silloin kun taidot eivät sitä tee. Kas näin! :)

Joku kirjoitti...

Minä kyllä toisaalta pidän tuosta päättelyketjusta. (Ja tanssikengissä ilahduttaa kaikkein eniten se, miltä ne tuntuvat jaloissa tanssiessa - ja toisaalta se tunne, kun ne tanssin jälkeen voi potkaista pois ja nostaa jalat tai ainakin varpaat pystyyn.)

Norppa kirjoitti...

Tuosta tulikin mieleen, lämminhenkisen ja ystävällisen myyjän sivulausahdus, liittyen jotenkin varpaiden mustumiseen ja kynsien lähtemiseen...

Anonyymi kirjoitti...

Koska sä esiinnyt? MinkkiP

Norppa kirjoitti...

Pahoin pelkään, että viimeistään tammikuun viimeisellä viikolla. Taputuksethan sä oot jo moneen kertaan nähnyt, joten mä yritän hioa vielä tarvittavat askelpotkut niihin saumattomasti yhdistyviksi.

Nora kirjoitti...

Mahtavaa! Meillä on sitten varmaan tiedossa kurikkalais-karkkilalais-tirolilais-espanjaiset bileet! :)

Norppa kirjoitti...

Nora, katsotaan nyt! Eka tunti on nyt perjantaina ;D

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...