Äärettömän hienot kisat ja upea voitto. Vielä kun oltaisiin saatu hieman tyyliä voitonjuhliin. TV -kamera on armoton. Onneksi fiilis torilla oli varmasti upea ja parempi livenä. Oikeastaan yleensäkään kirjoitan tästä sen vuoksi, että oli kiinnostavaa huomata itsessään, että "oikeasti hävettää". No mutta. Maailmanmestruuden kunniaksi palkitsin itseni ja ostin tänään perinteisen pyykkinarun - ensimmäisen elämässäni itseasiassa - sekä käsintehdyt flamenco-kengät. Nekin kyllä ensimmäiset laatuaan. Jännityksellä odotan kumpi osoittautuu tänä kesänä ilahduttavammaksi ostokseksi.
10 kommenttia:
Ei kuule näytä menevän nyt ihan täydestä nuo flamenco-kengät... Blogi mainostaa moottorisahoja. ;-)
No hei, moottorisahaa tarvitsee aina! :D
Lisäsit kuvankin. Nätit.
No jotta näissäkin jutuissa pysyisi sentään joku uskottavuus ;)
Kenkien ostamisprosessi oli kiinnostava(itselleni)kokemus. En ole koskaan tanssinut flamencoa ja kyseinen koulukin löytyi pienen hakemisen jälkeen teollisuusalueen hallin näköisestä paikasta..ei ehkä sitä mitä ensimmäiseksi kuvittelee..mutta myyjätär oli ihastuttava ja palveluhenkinen, sellalinen "ihan vaan tässä ihmisten kesken", joten ei tarvinnut/voinut edes harkita, että "onkohan tämä nyt tarpeellinen ostos". MUTTA: tässä tulee taas maailman hienoin päättelyketju: värivaihtehtona oli myös kaunis punainen, ja minä olen punaisten kenkien ihminen. Päädyin kuitenkin mustiin, koska ne ovat nyt minulle "harjoittelun ja edessä olevan uurastuksen kengät" - ja jos(toivottavasti kun) käy niin, että pääsen tanssiin sisälle, voin palkita itseni myöhemmin ihanilla punaisilla tanssikengillä! Mikä on aivan hölmö tapa ajatella, koska pitäisi heti ostaa ilahduttavat ja innostavat välineet, jotta niidenkin käyttämisestä tulisi lisäiloa, joka sitten tiukan paikan tullen auttaisi motivoinnissa ja tuottaisi myös iloa silloin kun taidot eivät sitä tee. Kas näin! :)
Minä kyllä toisaalta pidän tuosta päättelyketjusta. (Ja tanssikengissä ilahduttaa kaikkein eniten se, miltä ne tuntuvat jaloissa tanssiessa - ja toisaalta se tunne, kun ne tanssin jälkeen voi potkaista pois ja nostaa jalat tai ainakin varpaat pystyyn.)
Tuosta tulikin mieleen, lämminhenkisen ja ystävällisen myyjän sivulausahdus, liittyen jotenkin varpaiden mustumiseen ja kynsien lähtemiseen...
Koska sä esiinnyt? MinkkiP
Pahoin pelkään, että viimeistään tammikuun viimeisellä viikolla. Taputuksethan sä oot jo moneen kertaan nähnyt, joten mä yritän hioa vielä tarvittavat askelpotkut niihin saumattomasti yhdistyviksi.
Mahtavaa! Meillä on sitten varmaan tiedossa kurikkalais-karkkilalais-tirolilais-espanjaiset bileet! :)
Nora, katsotaan nyt! Eka tunti on nyt perjantaina ;D
Lähetä kommentti