Jokin siinä, että naapurissa kansa elää pelon ja mielivallan ikeen alla on viime aikoina tunkeutunut ajatuksiini uudestaan ja uudestaan. Me puhumme tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta enemmän kuin koskaan rajan tällä puolen mutta vähän siitä miten voisimme osoittaa solidaarisuuttamme kanssaihmisille rajan toisella puolella. Historiamme - sehän sen tekee - mutta hekin maksoivat kovan hinnan "voitostaan" ja olisivat varmasti mielummin valinneet rauhan, jos heiltä olisi kysytty. Sotaan lähtevältä ei kysytä.
Viime sunnuntaina Venäjällä järjestettiin parlamenttivaalit. Meillä naureskeltiin niille. "Kyllähän ne venäläiset vaalit tiedetään." Tiedämmeköhän? Toki meillä on mielikuva siitä, että vaalit ovat järjestettyjä
mutta tiedämmekö miltä tuntuu äänestää vaaleissa, joilla omalla tai kenenkään äänellä ei ole merkitystä? Mitä tiedämme mahdottomuudesta vaikuttaa omaan yhteiskuntaan? Miltä tuntuu olla vain pelinappulana, resurssina?
Aleksei Navalny, tunnettu bloggeri kirjoitti "Emme ole karjaa emmekä orjia"(hs.11.12.) Kun ihmiseltä ottaa pois hänen äänensä, mitä hänelle jää? Mikä hänestä tulee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti