maanantaina, maaliskuuta 26, 2012

Ja lapio heiluu

Tunnustan. Sorruin. Lumen vastaiseen taisteluun. Kevätauringon paistaessa kiusaus kävi liian voimakkaaksi ja pienen lumilapion kanssa, vähän petkeleellä avittaen, päätin helpottaa talven poistumista.
Hyvää liikuntaa siinä sai. Oikea käsi on edelleen jumissa petkeleellä hakkaamisesta ja selkälihaksetkin saivat töitä, kun intopäissäni paiskelin kinoksesta lunta aurinkoisemmalle puolta pihaa.
Tietyllä tavalla lumen levittäminen pitkin pihaa tuntuu hieman hölmöläisen hommalta mutta kun muistelen, että viime vuonna pieni määrä lunta löytyi pihalta vielä vappuna, niin eiköhän se pieni jeesaus tänä vuonna ole hyväksi. Sitäpaitsi tuleehan sitä lunta taivaaltakin vielä.

4 kommenttia:

chr. kirjoitti...

Hyvältähän tämä näyttää kaikin puolin.
Oli hauska tavata, tervetuloa uudestaan!

Norppa kirjoitti...

Kiitos samoin! Oli todella innostavaa ja hyvä ilmapiiri.

Joku kirjoitti...

Minulla on sellainen tulkinta, että ihmisellä on atavistinen vaisto tehdä kevättä (halu auttaa isä aurinkoista). Voisin kertoa tähän, kuinka pienenä poikana sulattelin jäätä suurennuslasilla kevätauringossa, mutta se ei olisi asiasta yhtään sen vahvempaa todistusaineistoa, kuin minkä naapurien ja virtualistanian tarkkailu jo antaa.

Norppa kirjoitti...

Ja kyllä mä tänään ajattelin, että "onneksi tuli seottua ja heiluttua sen petkeleen kanssa" koska nyt päälle sulanut lumi sulaa nopeammin, kun ei ole sitä ikävää jääkerrosta alla. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...